Analogiasi on sangen alkeellinen, lähes täysin harhaanjohtava - emme voi mitenkään nähdä julkista sektoria puhtaana menoeränä: ensinnäkin siinä maksetut palkat ja tuet lähtevät välittömästi kiertämään yksityissektorille, niillä rahoilla ostetaan kulutustavaroita, asuntoja, palveluita. Toiseksi julkinen sektori muodostaa yksityiselle elinkeinotoiminnalle elintärkeitä infra-palveluita: voimme vain kuvitella minkälaista "voittoa" yrityksemme tekisivät ja minkälaisessa toimintaympäristössä niiden pitäisi operoida ilman oikeus- ja poliisilaitosta, terveydenhoitoa, palokuntaa, opetussektoria jne. jne. - jopa ilman maksettua toimeentulotukea tai eläkkeitä. Julkinen sektori edustaa suurimmaksi osaksi hyvin tuottoisaa sijoitusta yksityiselle: on vaikea kuvitella monia näitä avainaloja tuotettuna yksityisesti ja keskittämättömästi. Emme siis voi erottaa julkista sektoria yksityisen sektorin tuottoisuudesta. Kolmanneksi on kohtuullisen irrelevanttia, mikä toimija pitää yllä kotimaista kysyntää, sattuuko se olemaan julkinen vai yksityinen: karkeasti ottaen maksamme tuonnin viennillä ja vientisektorin toimivuus on olennaisin kilpailukykymme mittari.
Noh, onhan se vähän niinkin että tien mutkia seuraavien Xenon-polttimoiden hintakeskustelun voi toki siirtää polttoaineen arvonmääritykseen jos niin tahtoo mutta se ei kylläkään vieläkään millään tasolla poista sitä tosiasiaa että ne Xenon-polttimot ovat kalliita (joskin elinkaarikustannuksiltaan kai ero on kohtuullinen) ja jos rahoituspositio mahdollistaa vain halpojen halogeenien oston, ilman velanottoa siis, kysymys on joka tapauksessa siitä leikataanko julkisen sektorin kulutasoa kokonaisuudessaan vai päiväkotien ruokailuita (vaihda tähän puolustusbudjetti jos näkökulma on taas vasemmistolainen). Mutta tietenkin koko tuottavuusasian voi hyvin sivuuttaa jos on valinnut ideologiakseen velkaperusteisen sammon veivaamisen. Kääntäen, mitä negatiivisia piirteitä seuraisi jos palkanalennuksia ei tehtäisi, pikemminkin vain nostettaisiin palkkoja kun raha kerta vain menee suoraan kiertoon?
Palveluntuotantonäkökulma on aika itsestäänselvä mutta on hyvin olennaista mikä on se vaihtoehtoiskustannus, SOTE-puolella Suomen malli on kohtalaisen kustannustehokas joskin joiltain osin vielä sisältää kulutasoa nostavia saavutettujen etujen linnakkeita (esim. apteekkien lupa painaa rahaa, lääkärien vapaat työajat jne.). Mutta on se nyt vain kohtalaisen heikkoa väittää että perus-toimistotyöstä pitäisi maksaa rahasummaa Y vain sen takia että niin on aina ennenkin tehty, jos kuitenkin esim. TES-perusteisesti vuosityöaika on (ennen kiky-heikennyksiä) ollut sen viitisen prosenttia pienempi kuin yksityisellä puolella, eikä tosiaan esim. virastopuolella palkkatasokaan ole erityisesti matalampaa tasoa mitä se taas kuntasektorilla on.
On poliittinen valinta että status quota voisi jatkaa velalla, mutta ellei voida osoittaa toiminnan jatkon tuottoa sijoitukselle, sen rajahyöty on aina kyseenalainen vaikka kuin infrapalvelusta olisikin. Nyt kysymys onkin että romahtaako infrapalveluiden taso lomarahaleikkausten takia, jos romahtaa, tällöin olisi ollut kannattavampaa jatkaa vain velanottoa mutta jos mitään havaittavaa muutosta ei nähdä, ei hintalisä ole ollut markkinaperusteinen.