Nämä saijat, joilla oikeasti on niin huonot nivelet, että töihin ei pysty, on se valitettava sijaiskärsijä tässä kaikessa. Väitän kuitenkin, että niitä Maijoja ja Teppoja joilla on "mukaniinhuonotnivelet", että töihin ei pysty, on huomattavasti tätä enemmän.
Tietysti parhaassa tapauksessa Saija 57v ymmärtää, että kun saikulla ei makseta palkkaa, niin nyt ei ole varaa saikuttaa. Saija saattaa jopa ymmärtää, että vähentämällä liikapainoaan ja lisäämällä liikuntaa myös nivelkivut hellittävät. Nyt Saija pitää huolta itsestään, tiputtaa painoaan ja syö terveellisemmin. Saijalle säästyy rahaa kun ei enää joka päivä ostetakaan kanttiinista sitä nisua kahvin kylkeen. Lisäksi Saijan elintaso kohenee suuresti, kun hän saa pudotettua 15 kiloa painoaan. Saija jää ajallaan eläkkeelle, ja viettää iloisen, mukavan ja aktiivisen eläkeiän ennen päiviensä loppumista. Nyt myös valtio säästää rutkasti, kun Saijan elintapamuutoksen ansiosta hänen sairauskulut putoavat merkittävästi.
Mä suosittelen näiden teorioiden kirjoittelijoita tekemään vaikka 5-10 vuotta vuorotyötä putkeen. Tieteellisesti todistettu fakta on se, että ihmiselle paras rytmi on ns. normaali päivärytmi, jolloin päivän kuormittavuus menee jotakuinkin sen 8-16 toimistotyön aikataulutuksen mukaan. Voin kertoa, että minä olen tehnyt lyhyestä iästäni tähän mennessä 5 vuotta vuorotyötä ja voin kertoa, että vaikka olen mielestäni erittäin urheilullinen, terveystietoinen ja yritteliäis ihminen niin voin kertoa, että syömisen kontrollointi ja hyvällä tavalla syöminen vuorotyössä on n. 5x haastavampaa kuin perinteisessä 8-16 työssä. On helpompaa ajoittaa liikuntansa siten, että se palvelee tuota 8-16 rytmiä ja syöminen on myös helppo ajoittaa järkevästi siihen.
Sitten kun siirrytään vuorotöihin ja pahimmillaan samalle viikolle tulee vuoroja aamu-, päivä- ja ilta- niin kyllähän siinä rupeaa jo oikeasti melkoisesti vaikeutimaan tuo, mistä puhut. Se vaatii jo ihan oikeaa sitoutumista, innovatiivisuutta ja kekseliäisyyttä. Itse esimerkiksi ratkaisin tuon iltavuorojen ongelman, että en jaksanut ennen työvuoroa käydä kunnon lenkillä ja työvuoron jälkeen olisi jo liian pimeää: rupesin pyöräilemään n. 15 kilometrin työmatkani ja ongelma ratkesi. Varasin siihen aikaa siten, että ehdin syödä töissä liikunnan jälkeen hyvän aterian ja olin töissä energinen. Aamuvuoroihin kuljin bussilla ja sitten palasin töistä esim. 10 kilometrin päähän kotoani ja töissä jo vaihdoin urheiluvermeet päälle ja juoksin kotiin.
Tämä on ihan offtopic, mutta ei yhteiskunnan tehtävä ole holhota ihmisiä siitä, miten heidän tulee pitää huoltaa itsestään työuran nimissä. Jokainen ratkaisee itse oman tapansa hoitaa kuntoaan ja kyllähän vuorotöitä tekevillä valitettavasti tämä näkyy juuri siinä, että liikuntaa on vaikea järkevästi ripotella viikkoon ja se, että koko ajan joutuu muokkaamaan ruokailuaikatauluja yleensä johtaa ylettömään nälkään, jonka seurauksena syömisen tiheys ja määrä kasvaa merkittävästi ja ravintoarvot unohtuvat.
TÄMÄ EI OLE TYÖMARKKINOIDEN ASIA. Ihmisiä voidaan sivistää näistä asioista, mutta ei missään nimessä lähtökohta ole se, että ihmisten henkilökohtaisia elämäntapoja ruvetaan töistä käsin kontrolloimaan ja töissä niihin puuttumaan. Jos et satu olemaan alalla, jossa sinun tarvitsee olla fyysisesti hyvässä kunnossa niin silloin työnantaja ei voi edellyttää sinua tähän. Ja mikäli tervettä elämäntapaa ruvetaan työpaikoilla ajamaan sisään työssä jaksamisen nimissä niin silloin yleensä se tarkoittaa sitä, että työnantaja ihan käytännössä miettii työntekijöiden kanssa, miten asia parhaiten hoidetaan. Monelta työnantajalta yllätys yllätys puuttuu halua rahoittaa työntekijöidensä kunnon ylläpitoa ja kustannukset jätetään työntekijän omille harteille.
Parhaillakin työpaikoilla yleensä järjestetään joku luento kerran vuodessa ja ostetaan kivat tossut, joilla voi sit juosta. Kyllähän työnantaja, jos hän haluaa tätä ihan aidosti, on laitettava itsensä peliin ja alettava miettiä, vaikka ihan sellaisia vaihtoehtoja, että miten me voisimme järjestää asiaa vaikka ihan täällä työpaikalla.