Nyt tulee lunta tupaan, sen tiedän. Minä kun lähden musiikkia kommentoimaan, siitä ei hyvää seuraa. Tiedän musiikista suunnilleen yhtä paljon, kuin hirvi aerodynamiikasta.
Mielestäni jos jotakin oikein hyvää Hifk:n musiikkitarjonnasta hakee, se on ilman muuta biisi, joka soi toisen ja kolmannen erätauon jälkeen pelaajien tullessa jäälle tai pelaajien jäälletuloa odotellessa. Biisin nimestä minulla ei ole hajuakaan, kyse on kuitenkin siitä samasta biisistä, joka on soinut Hifk:n peleissä jo noin 230 vuotta.
En kyllä tajua mikä ko. biisistä tekee niin hyvän. Biisihän on itsessään sellaista lempeää musiikkia, jonka voisi hyvin kuvitella soivan jossakin rauhallisella illallisella. Voisin jopa sieluni silmin nähdä kaksi ihmistä rauhassa ruokailemassa ja kyseisen biisin alkaessa soimaan ryhtyy ukko välittömästi hakemaan katseellaan kaukaloa. Siinä voisi emäntä tai ystävätär olla ihmeissään.
(Ukon ja emännän paikkoja voi toki vaihdella. Miksei tänä ihmeellisenä aikana voisi olla niinkin, että biisin alkaessa soimaan, emännän katse hakee kaukaloa ja isäntä on ihmeissään. Hulluja aikoja elämme.)