Erikoinen näkemys, sillä enemmänhän noita Venäjän häntyreitä on tänään Persujen joukossa. Vai tarkoititko mahdollisesti hevosenkenkäteoriaa?
Minun näkemykseni on, että nämä on kyllä aika hyvin karsiutuneet Persuista ja siirtyneet pikkuhiljaa näihin pieniin hörhöpuolueisiin (VKK, Vapauden liitto jne.). Näissäkin olen huomannut, että tuo Venäjän pussiin pelaaminen tapahtuu enemmän sitä kautta, että tuossa porukassa nivoutuu yhteen EU-vastaisuus, maahanmuuttovastaisuus, USA-vastaisuus, NATO-vastaisuus ja jonkinlainen "vahvan", Trumpmaisen öykkärijohtajan kaipuu. Tätä kautta päätyvät symppaamaan Venäjää, kun ovat usein yksinkertaisesti niin tyhmiä että heihin pystyy nämä ihan selkeästi Venäjän palveluksessa olevat tyypit vaikuttamaan.
Vasemmistokin jakautuu nykyisellään oikeastaan kahtia. Toisaalta on nämä voimakkaasti NATO-/USA-/kapitalismivastaiset, jotka kuvittelevat jopa idän olevan parempi vaihtoehto, mutta toisaalta on sitten myös näitä kommaritaustaisia, jotka edelleen nostalgisoivat Neuvostoliittoa ja kuvittelevat nyky-Venäjänkin olevan jotenkin jatkoa sille ja jonkinlainen antikapitalistinen dreamland.
Kun on lueskellut somessa kaikenlaisia keskusteluita esim. Patomäen eilisistä kommenteista mutta yleensäkin NATO-jäsenyydestä, Venäjästä ja Ukrainasta, niin ei voi kuin kummastella ihmisten mielipiteitä. Siis sellaisten ihan tavan tallaajien, jotka eivät varsinaisesti liputa minkään aatesuunnan puolesta, joka sokaisisi heitä.
Välillä vaikuttaa, että erityisesti YYA-Suomessa eläneet sukupolvet kärsivät jonkinlaisesta Tukholma-syndroomasta, että vaikka pohjimmiltaan tietävät Venäjän olevan tunkiopersläpi pahimmasta päästä, ja Suomelle paras ratkaisu on liittoutua Venäjän uhkaa vastaan, niin silti tuntuvat haikailevan sen perään, että oltaisiin tuon tunkiopersläven käskyvallan alla, koska tämä NATO-jäsenyys ja uusi maailmanjärjestys tuntuu jotenkin pelottavalta.
Ja oma lukunsa ovat sitten nämä yleensä päälle viiskymppiset aikamiespojat ja elämässä vähän syrjään jääneet reppanat, jotka vastustavat kaikkea liittoutumista, vastustavat kaikkea globaalia ja jotka haikailevat aina kaikissa EU:hun tai NATO:on liittyvissä keskusteluissa Suomen itsenäisyyden perään. Nämä tuntuvat ajattelevan, että NATO-jäsenyyden myötä Suomi myi itsenäisyytensä viimeisetkin rippeet, hyppäsi USA:n talutusnuoraan, ja jollakin ihmeen logiikalla tuntuvat pitävän sitä pahempana asiana kuin sitä heidän nuoruutensa Suomea, jossa Neuvostoliitto määritti Suomen politiikkaa ja uhkailemalla ajoi tahtonsa läpi. Tämä logiikka ei minulle oikein avaudu, kun kyseessä kuitenkin puolustusliitto, jossa USA on vain yksi osallinen ja kuten on nähty mm. näissä jäsenyysneuvotteluiden jarruttamisessa, niin ei pysty määrittämään muiden jäsenvaltioiden ulko- tai sisäpolitiikkaa.
Tässä Venäjän kanssa "kaveeraamisessa" YYA-hengessähän ei ollut kyse mistään aidosta liittoutumattomuudesta vaan aika puhtaasta kiusaaja-kiusattu -suhteesta, jossa kiusaaja piti huolen että kiusattu osapuoli ei pääse kaveeraamaan muiden kanssa, ja tämä kiusattu näytteli kiusaajan kaveria ettei saisi turpaansa.
EDIT: Lisäyksenä vielä, että onneksi Suomessa on kasvamassa sukupolvi, jolla ei ole YYA-Suomesta tietoakaan, ja joka oppii näkemään, minkälainen naapuri meillä on. Joten ehkä tässä on vielä toivoa, että tästä suomettumiseksi kutsutusta Tukhomma-syndroomasta vielä opitaan irti, ja uskotaan, että Suomi voi tehdä ihan itsenäisiä, Venäjästä riippumattomia päätöksiä.