Kokoomuksella olisi todella paljon perkaamista (tuskinpa perkaavat) Rosatom-casessa, joka haisi jo alkuvaiheessa aivan kaikkine Kroatialaisine peitefirmoineen kaalisoppavivutukselta, mutta erityisesti Krimin valtauksen jälkeen ihan suoranaiselta vaikutusyritykseltä sitoa Suomi Venäläiseen energiaan. Tässä erityisesti Jan Vapaavuori antoi aivan käsittämättömiä lausuntoja, ja pääministerit Jyrki Katainen ja Alexander Stubb peesasivat minkä kerkesivät ja peittelivät Suomen sitomista Venäjän energia-aseen alle kaikin mahdollisin keinoin puhumalla kotimaisesta energiasta ja väheksymällä Venäläistä vaikutusvaltaa. Ihmettelen edelleen, että miten kaikista mahdollisista toimittajista päädyttiin juurikin Rosatomiin, vaikka kesken prosessin Venäjä hyökkäsi Krimille. Tässä ei voida edes puhua jälkiviisaudesta, koska soraääniä löytyi sekä hallituksen sisältä että jopa Kokoomuksesta itsestään.
Tämä on hyvä nosto. Pari sanaa taustalta.
Kokoomushan oli pitkään CCCP:n ohjaamassa hallituspaitsiossa. Suuretkaan vaalivoitot 1979-luvulla eivät vieneet Kokoomusta hallitukseen, koska SDP ja Keskusta kuuntelivat itänaapuria. Muistaakseni vasta 1987 vaalien jälkeen Kokoomus pääsi pannasta ja hallitukseen.
Minun arvio on historian perusteella, että Kokoomus joutui tekemään liiaksi kompromisseja SDP:n ja Keskustan, mutta myös Venäjän suuntaan osoittaakseen salonkikelpoisuuttaan. Tämä vaihe jäi Kokoomuksessa osin päälle ja parikymmentä vuotta myöhemmin Kokoomuksessa oli edelleen Venäjän suhteen vääränlaista ajattelua ja Venäjää ymmärtämättömien toiveita maan muutoksesta.
Rosatomin suhteen oli myös teollisuuden paine lisäenergian osalta. Aiempi ydinvoimalatoimittaja perui kaupat ja Rosatom liihoitteli apuun. Oikea päätös olisi ollut jättää ydinvoimalan rakentaminen jäihin kunnes joku muu kuin Rosatom saadaan kumppaniksi.
Hallituksella oli kuitenkin käsissään tietääkseni hyvin edullinen tarjous rahoituskuvioineen ja muistan kuulleeni, että ero oli miljardeja länsivoimalaan verrattuna. Tässä ei sen jälkeen painanut Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2014 vaan hallitukset osoittivat kehnoa Venäjän ymmärtämistä. Lisäksi silmät ja korvat suljettiin kritiikiltä.
Eniten ihmettelin silloisen hallituksen kyvyttömyyttä kuunnella EU- ja NATO-maita. Esimerkiksi Tsekki kertoi avoimesti hylänneensä vastaavan ydinvoimalatarjouksen Venäjältä, koska toteuttaminen olisi tuonut Venäjän tiedustelupalvelut yhä tiiviimmin Tsekkeihin ja sekaantumaan kaikkeen mahdolliseen. Näin olisi todennäköisesti myös Suomessa käynyt. Ja tämä oli julkista tietoa, jonka HS/YLE aikanaan kertoi Tsekkien hallituslähteisiin perustuen.
Venäjällä oli siis alusta asti selvä suunnitelma, mitä se Hanhikiven ydinvoimalan suurimpana yksittäisenä omistajana tulisi tekemään. Venäjällä oli myös sormi Pohjoismaiseen sähköverkkoon ja mahdollisuus hyödyntää monin tavoin suomalaisten sinisilmäisyyttä.