Ikkunasta putoaminen ei Suomessa tule kysymykseen, mutta eipä huolta, valtiovalta voisi halutessaan koittaa löytää muita, ihan laillisia keinoja. Esimerkiksi desantin veroasiat voitaisiin tutkia tiheällä kammalla. Ei ole ihmistä, joka ei ole syyllistynyt johonkin kuin etsimällä etsitään.
Hänen liikkumistaan voitaisiin seurata ja sakottaa joka kerta kun nopeusmittari heilahtaa hiemankin ylinopeuden puolelle. Auton voisi myös silloin tällöin pysäyttää ja tarkastaa varustuksen, kyllä sieltä jokin sakonarvoinen virhe etsimällä aina löydetään. Desantin tietoliikenne voisi olla tutkimisen arvoista, löytyisikö sieltä jotakin tiedon välitystä naapurimaahan, joka voidaan tulkita vakoiluksi? En ihmettelisi.
Ovatko kaikki rakennus-, kalastus- yms. luvat kunnossa, onko palotarkastukset asunnoissa tehty asianmukaisesti. Jos desantilla on tontti, on se valitettavasti välttämätöntä pakkolunastaa uuden pyörätien rakentamisen vuoksi. Verottaja saattaa kokea tarpeelliseksi "vahingossa" määrätä muutaman miljoonan mätkyt, jotka tietenkin palautetaan muutaman vuoden oikeusprosessin jälkeen, mutta jotka on maksettava heti. Jos siinä sitten menee omaisuus myyntiin niin voi voi.
Kun desantti haluaa lentää johonkin Suomesta, saattaa satunnainen erityisturvatarkastus sattua juuri hänen kohdalleen. Jos se on tarpeeksi perusteellinen, voi kone ehtiä lähtemään. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Suomeen palatessa voi syntyä epäilys siitä, että passi ei ole asianmukainen. Sen tutkimisessa saattaa muutama tunti kulua ihan huomaamatta ja sen ajan desantti tietenkin odottelee lentokentällä tai itärajalla rajavartioiden hellässä huomassa.
Kaikki desantin kommenttien kohteiksi joutuneet yksityishenkilöt voisivat myös käynnistellä rikosprosesseja kunnianloukkauksista yms.
Ihan hyvää fantasiaa, mutta eiköhän Suojelupoliisi pidä tyypistä hyvää huolta, jos sattuisi aisan ylitse hyppäämään. Suomessa on sananvapaus ja niinpä tällaiset mutaturvatkin voivat louskuttaa leukojaan kenenkään puuttumatta asiaan.
Backman on tunnistettava ilmiö, ihan niin kuin jo Siitoin aikoinaan. Hänelle voi nauraa, sillä hän ei Suomessa voi vaikuttaa oikeastaan mihinkään merkittävään. Venäjällä taas umpihulluus on jo sitä luokkaa, että Bäckmankin on luultavasti melko maltillinen sielläpäin. Mutta torttua tulee siellä joka lävestä, joten yhden desantin poisto ei sinänsä muuta hullujenhuonetta mitenkään.
Paljon pahempia ovat ne poliittiset vaikuttajat, joista ei etukäteen arvaisi, mitä puolta ovat. Väyrysen tietävät kaikki, kuten Tuomiojan, Lipposen, Ahon ja Halosen, mutta he ovat jo poliittista jurakautta. Ei asiaa päätöksentekoon eikä mielipidevaikuttamiseen. Monenlaisia kätyreitä joukossamme toki liikkuu, harvalla on KHL-soppari voimassa. Useimmat vain toimivat oman agendansa pohjalta huomaamatta, mitä haitallisia sivuvaikutuksia ko. agendalla on.
Sekin pitää muistaa, että politiikka on nykyhetken taidetta. Ihmiset vallan huipulla toimivat hyvin lyhyellä sytytyksellä, jolloin harkinnan puute näyttää olevan suorastaan edellytys, jos haluat olla ajan hermolla. Kaasuputki oli joskus todella pop, joskus oli myös muotia ihastella Venäjän demokratiakehitystä. Joku viiripää olisi nähnyt mielellään Venäjän Natossakin.
Todellista maanpetturuutta (jätän vakoojat huomioitta) edustavat poliittiset aatteet, joita sovelletaan tunnetun yksisilmäisesti. Ihmisoikeusaate on hieno asia, mutta entä jos ihmisiä käytetäänkin aseina maata vastaan. Rauhanaatetta ei voi kuin kehua, toisaalta pasifismi olisi nykyhetkessä vajaamielisen valinta valtiotasolla. Usko sopimuksiin on jälleen kv. järjestelmän perusta, mutta jokainen valtio soveltaa sopimuksia omiin tarpeisiinsa ja hyötyihinsä.
Hyödyllinen idiootti voidaan varmimmin tunnistaa yhden asian ajajana, jolta mielestä puuttuu vain aikalailla joustonvaraa. On jäänyt Macchiavellikin lukematta. Uskotaan vain johonkin ideaan, ei kuitenkaan mietitä, miten tämä idea soveltuu vielä tärkeämpiin asioihin, kuten valtion rajojen loukkaamattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Lehdistökin vapaassa maassa tekee joskus typeryyksiä, toivottavasti emme saa enää lukea mitään paljastuksia suomalaisten tiedustelutoiminnasta. Kansalla ei ole oikeutta tätä tietää, yhtä vähän kuin oikeutta tietää tiettyjen poliisioperaatioiden toteuttamiseen liittyviä seikkoja.
Taloudelliset toimijat ovat oma lukunsa, tekee mieli sanoa Aapelin tapaan, että siunatusti hulluja on tässä maassa laskematon joukko. Venäjä vaikutti erinomaisen hyvältä investointikohteelta vielä jokin aika sitten, nyt monelle vientiyrityksellekin on tullut aika harrastaa itsetutkiskelua. Menikö tämä nyt kaikki oikein, omaisuuttakin jäi rajan taakse ja se myytiin halpaan hintaa vähiten tarjoavalle.
Yksi hyödyllisten idioottien joukko on anteeksiantavaiset. Viittaan tähän myöntyväisyyssuunnan edustajiin, joita meilläkin löytyy ihan pressaehdokkaista lähtien. Kun vähän ehdokasta raaputetaan ja kysytään viattomia kysymyksiä, pian alkaa suuri Jom Kippur, sovintojuhla, tulla eteen. Eli pakotteista livetään, tuesta livetään, kaikesta livetään, after all, Venäjähän on aina naapurimme.
En lähtisi vielä kovin yksilöimään näitä idiootteja, tarkkailisin puheita ja sävyjä: poliitikotkin ovat sopuleita, jotka rynnivät sinne, mistä ravintoa on saatavilla. Vaikka se paikka olisi tunnettu karhun ruokintapaikka. Katsotaan taas pari vuotta eteenpäin ja ollaan taas samanlaisissa tunnelmissa kuin eräässä v. Trierin filmissä.
