Mainos

Hätkähdyttävimmät fiktiivisen hahmon kuolemat

  • 18 404
  • 104

godspeed

Jäsen
Näin mainittiin avausviestissä: "Voi siis olla tv-sarja- tai elokuvahahmo". Sen lisäksi tuossa aiemmin on puhuttu kirjallisuuden hahmoista. Onhan noita jeesus-filmejäkin varmaan tehty useita, esimerkiksi nopeasti googlettamalla tästä löytyy yksi.

Anteeksi vain, jos satuin loukkaamaan fanittamasi hahmon imaginääristä kunniaa.

Tavara on jo housussasi, joten turha pyllistää tai yrittää pyyhkiä. Puhuit edellisessä viestissäsi lukunautinnoista, mutta kun jäit kiinni erheestäsi, niin googlasit jonkun videon linkittääksesi sen.

En ole uskonnollinen ihminen.

EDIT: Eikun jaa, luin nyt itsekin tuon aloitusviestin kirjaimellisesti ja se voi periaatteessa tarkoittaa mitä tahansa fiktiivistä hahmoa. Tosin kaikki ovat, itseni mukaanlukien, käsittäneet että kyse on sellaisista medioista kuin tv-sarjat ja elokuvat, joten näsät toki tarttuvat sitten tilaisuuteen.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Kaipa se kaikkein legendaarisin fiktiivisen hahmon kuolema (jos Jeesusta ei lasketa) tapahtui 6.8.1975, jolloin New York Times julkaisi etusivullaan fiktiivisen hahmon kuolinilmoituksen kuvalla varustettuna. Eipä ole muut taineet pystyä moiseen?
Kukas tämä oli? Nyt lyö tyhjää ja kovaa.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

Hollanti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Varmaan se KalPa
Charlien kuolema oli paha ja koskettava kun se näytettiin niin selvästi, mutta ylivoimaisesti vituttavin oli oikean John Locken kuolema.


Nyt on pakko sanoa, että ei ole mitään muistikuvaa, kuinka Locke kuoli. Vaikka sarja on minulle rakas, hävettää myöntää tämmöinen fakta. Muistan kyllä, että flash-forwardissa hän oli siellä arkussa.

Pitäisi melkein katsoa sarja uudestaan...
 

Ralph

Jäsen
Täytyy mainita myös schollin kuolema Jatkoajan keskustelupalstalla.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Toki Game of Thronesin monet kuolemat kuuluu tanne... Joffreyn kuolema aiheutti myos valtavan reaktion, koskaan en ole roolihahmon kuolemasta noin iloinnut!

Jatketaan tästä, ei ollut (todellakaan) surullinen tapahtuma, eikä edes yllättävä, vaan pikemminkin hartaasti ja kauan odotettu ja vielä enemmän toivottu. Muistan naureskelleeni itselleni jo sarjaa katsoessa, kuinka joku fiktiivinen hahmo voikin päästä niin tehokkaasti ihan alle, heh. Joffrey-mulkeron kuolema oli itse asiassa niin iloinen juttu, että harkitsimme vakavasti shampanja-pullon avaamista paremman puoliskon kanssa. Spontaanit ylävitoset kyllä heitimme!

Eli hemmetin onnistunut roolihahmo!
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Nyt on pakko sanoa, että ei ole mitään muistikuvaa, kuinka Locke kuoli. Vaikka sarja on minulle rakas, hävettää myöntää tämmöinen fakta. Muistan kyllä, että flash-forwardissa hän oli siellä arkussa.

Pitäisi melkein katsoa sarja uudestaan...
Benjamin Linus kuristi miehen. Lockehan oli tekemässä itsemurhaa, mutta Ben tuli "estämään" tapahtumat mutta hoiteli sitten homman itse loppuun. Benin motiivihan tuossa oli se, että piti saada kaikki ne saarelta pois päässeet tyypit palaamaan takaisin, ja Benin kuolema oli ainakin osalle "yhdistävä" tekijä tuossa. Esim. Jack saatiin puhtaasti tämän vuoksi kusetettua mukaan saarelle paluuseen.

@Schadowan namedroppasi Marissa Cooperin. Ärsytti muuten sekin, koska olin teininä kova OC-fani ja katsoin itse asiassa sarjan äskettäin Netflixistä uudestaan. Hyvä sarja, vaikka loppua kohti kyllä taso romahtaa ihan totaalisesti. Ensimmäinen ja toinen tuotantokausi kuitenkin ihan loistavia, kolmaskin paikoitellen vielä hyvä mutta nelonen aika kuraa. Rachel Bilson toki melko hot koko ajan.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Eikö olisi kuitenkin tässäkin ketjussa vähän fiksua laittaa eka sarjan/leffan/ms. nimi näkyviin ensin ja sitten siitä jatkokeskustelua spoilereissa. Tällaisenaan koko ketju lukukelvoton. :D

Esimerkiksi MacGyverin tyttöystävän putoaminen vuorelta kirpaisi. Spoilasinpa!
 

Aunt Wang

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brommapojkarna, John Eichel

Hereworth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Joni Puurula, Ikaalisten Nouseva-Voima
Red Dead Redemption ja John Marstonin kuolema. Olihan se hirveä tunne, kun asioiden juuri mentyä raiteilleen tulikin pelin todellinen lopetus ja ajatus "eihän mulla ole tässä kuin kuusi luotia".

Tyttöystävä seurasi vierestä koko pelin kuin elokuvaa ja itki tuossa lopussa. Itsellä monttu auki hyvän tovin ennen kuin tajusin, että kyllä se nyt vain näin oikeasti meni. Tunnepuolella vahvin pelaamani peli.
 

calvin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maailman myrkyllisin jääkiekkojoukkue
Eddie Deanin kuolema Mustassa tornissa tuhansien yhteisten sivujen jälkeen sai mut eroamaan kirkosta.
Ah, Eddie Deanin kuolemaa en edes kunnolla muistanut kun niin vimmatulla vauhdilla tuon kirjasarjan jälkimmäisen puoliskon luin. Tuli vaan tuosta mieleen että Oyn delaaminen oli karsea homma, siinä oli symppis elukka!

Eihän näiden aiheuttamat järkytykset olleet ollenkaan niin pahoja, kuin mitä itse kirjasarjan lopetus oli. Ka is a wheel, ja sitä rataa. Siitä vei vuosia toipua.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Eihän näiden aiheuttamat järkytykset olleet ollenkaan niin pahoja, kuin mitä itse kirjasarjan lopetus oli. Ka is a wheel, ja sitä rataa. Siitä vei vuosia toipua.

Jotenkin vei pohjaa pois koko saagalta tämä lopetus ja ylipäätään koko seitsemäs kirja, joka tuntui paikoin ns. juosten kustulta sen jälkeen kun oli vuosikausia odottanut sarjan etenemistä ja huipentumista. Neljännen ja viidennen osan välissähän oli pisin väli eli kuusi vuotta, ja se odotus ei oikein ollut sen väärti, sillä minusta viides osa oli selvästi huonompi ja epäkiinnostavampi kuin aiemmat osat. Kutososassa vähän kirittiin ja seiskaosakin alkoi vielä hyvin, mutta sen jälkeen seurasi lähinnä sarja antikliimakseja ja äkkivääriä "äkkiä hahmoja kylmäksi"-käänteitä (varsinkin Crimson Kingin olemus ja kohtalo olivat ns. perseestä verrattuna siihen, kuinka paljon tätäkin oli pohjustettu), kunnes tuli sitten tämä kuuluisa loppu.

Tuntuu muutenkin, että oli kirjailija kuka hyvänsä, niin jos kirjasarjan venyessä osien väliset tauot venyvät ylipitkiksi niin se on lähes varma tae laadun heikkenemisestä ja siitä, että kirjailija on solmussa tarinansa kanssa, ei osaa tai ei halua viedä sitä kunnolla loppuun ja lopulta se kuitenkin jotenkin lässähtää siitä, mitä sen oli tarkoitus olla.

Tähän periaatteeseen nojaten melkeinpä väitän, että esimerkiksi George R.R. Martinin Tulen ja Jään laulu -sarja tulee lässähtämään kasaan ja hiipumaan kovan alun jälkeen kuiviin jos se ikinä maaliin asti edes pääsee. Ainakin se on seurannut tismalleen samaa kaavaa eli julkaisuvälit osien välissä ovat vain venyneet samalla kun teokset menevät yhä puuroisemmiksi. No, ehkä olen väärässä ja vihdoin joskus 2027 ilmestyy 2000-sivuinen sarjan päätösosa, joka on Tolkienin töiden veroinen mestariteos. Sen luettuaan palstalaiset kirjoittavat tähän ketjuun, koska Martin päättää shokeerata ja tappaa kaikki kirjasarjansa hahmot kerralla talvisotamaisiin pakkaslukemiin.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Kun täällä on jo tuotu Lost esille niin finaalissa tapahtuva Jackin kuolema oli aika hätkähdyttävä. Sarja jätti paljon tyhjiä paikkoja ihmisten mieleen, mutta viimeisellä kaudella näitä nivottiin yhteen. Jackin kuolema oli finaali jolla saatiin kaikki henkilöt purgatorioon ja täten he pääsivät taivaaseen.

Mainittakoon sivumainintana Antichristissa kahden päähahmon kuolemat. Kaunista ja rumaa samalla.
 

Räpylätassu

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, Avalanche
Ainakin Fred Weasleyn kuolema viimeisessä Harry Potterissa oli karmea, samoin Sirius Mustan kuolema viidennessä.

Gloryn kuolema Fallout 4:ssä tuntui myös todella paskalta, vaikka olikin vain pieni sivuhahmo.
 
Suosikkijoukkue
Hihasta vedetyt Ässät, Dallasin Tähdet & Sport
Red Dead Redemption ja John Marstonin kuolema. Olihan se hirveä tunne, kun asioiden juuri mentyä raiteilleen tulikin pelin todellinen lopetus ja ajatus "eihän mulla ole tässä kuin kuusi luotia".

Tyttöystävä seurasi vierestä koko pelin kuin elokuvaa ja itki tuossa lopussa. Itsellä monttu auki hyvän tovin ennen kuin tajusin, että kyllä se nyt vain näin oikeasti meni. Tunnepuolella vahvin pelaamani peli.

Kyllähän siinä itseltäkin alaleuka niinsanotusti tipahti kun kupletin juoni kävi ilmi.. Loistava länkkäripeli kaikenkaikkiaan.
 

Jannacci

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
T-1000:n kuolema Terminaattori kakkosessa oli järkyttävä. Se huusi hädissään ja tuskissaan, kun putosi sulaan metalliin. Tulin surulliseksi.
 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaosseura
Mainittakoon sivumainintana Antichristissa kahden päähahmon kuolemat. Kaunista ja rumaa samalla.
Jos meinaat von Trierin leffaa, niin voi kyllä. Ehdottoman vaikuttava elokuva, mutta kuuluu melkein samaan kategoriaan kuin Salo (en nyt saa aksenttia aikaan kännykällä, mutta suomeksi Sodoman 120 päivää) - olen tyytyväinen että olen nähnyt kerran, en välttämättä halua nähdä toiste.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Game of Thrones:
Olen kahlannut sarjan läpi vailla tunteikkaita hetkiä mutta "Hold the door" kohtauksessa kaikki palaset osuivat kohdalleen. Sympaattinen hahmo teki lähtöä, nimen alkuperän paljastuminen, musiikki, Hodorin nuoremman version hieno roolisuoritus.. kaikki. Ensimmäistä kertaa tunsin jotain syvällä sisälläni tämän sarjan kohdalla.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Kauniit ja rohkeat: Thornen ainoa tytär, Aly Forrester, kuoli hämärissä olosuhteissa tapeltuaan serkkunsa Steffy Forresterin kanssa.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
T-1000:n kuolema Terminaattori kakkosessa oli järkyttävä. Se huusi hädissään ja tuskissaan, kun putosi sulaan metalliin. Tulin surulliseksi.
Jotenkin koskettava viesti.

Obi-Wan Kenobin ja Anakin Skywalkerin maallisen vaelluksen ja aineellisen olemisen päättymiset Tähtien sodassa luen hyvinkin hätkähdyttäviksi - kummankin omalla tavallaan.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Ja Rita Morganin kuolema, miten saatoin unohtaa. Se veti hiljaiseksi. Siinäkin sarjan alamäki alkoi noilta haminoin.

Alamäestä en tiedä, mutta Rita oli rakas hahmo ja minulle kaikkien aikojen milf. RIP.

Kaukametsän pakolaisista se kun Mäyrä kuoli oli lapsena surullinen näky. Tai sitten se, kun Haukka meni popsimaan vahingossa tutun hiiriperheen isän, ja vaimo tuli itkemään niin että Haukkakin järkyttyi mokastaan. Itseasiassa siinä lastensarjassa hahmoja teurastettiin ihan GoT-tahtia.

Walking Dead -pelin kakkoskaudelta, kun piti itse tappaa Kenny. Siihen asti olin jätkän toimia katsonut sormien läpi, koska hyvää se vain tarkoitti.
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Tässä mainitaan Bambi ja Die Hard 2.
Itselle eka ja kamalin ikinä leffakuolema oli varmaan Bambin emo, mutta pikkuveli meni joskus junnuna salaa katsomaan Die Hard 2:n. Se kohtaus missä siltä soltulta joka ei ollut ns. in the loop avattiin kaula. Yllättävä ja raaka kohtaus sai alaikäisen pasmat huolella sekaisin siksi yöksi. Oliskohan niillä ikärajoilla joku syykin.. Vaikka tulihan sitä itsekin aikanaan niitä kopionkopionkopioita tihrustettua..
 

Loorz15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit | Huuhkajat | Teuvo Teräväinen
Joku täällä mainitsikin Serranon Perheen Lucian kuoleman. Se oli kyllä pysäyttävä, ei voinut kyyneleiltä välttyä kun sitä jaksoa katso. Uskomattoman hienosti toteutettu.
Toinen mieleenpainuva on Salkkareiden Miia Laitelan kuolema. Ptikä taistelu aivokasvainta vastaan ja lopuksi nukkuu pois Saku Salinin (Jasper Pääkkösen) sylissä. Ne oli niitä aikoja kun sarjassa oli vielä jonkinlaista realismia ja uskottavuutta.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Serranon Perheen maininnut moni, tuohon vahva "kyllä" minultakin, oli koskettava.

Todella tuore koskettava tapaus oli Syke-sarjan viimeinen jakso. Sarjan Jarkon kohtalo kyllä sai tipan linssiin.
 

teemu_s

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC, Montreal Canadiens
Game of Thronesista:

Hodor

Ramsay Boltonin kuolemaa odotellessa.... (toivoessa)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös