Eihän näiden aiheuttamat järkytykset olleet ollenkaan niin pahoja, kuin mitä itse kirjasarjan lopetus oli. Ka is a wheel, ja sitä rataa. Siitä vei vuosia toipua.
Jotenkin vei pohjaa pois koko saagalta tämä lopetus ja ylipäätään koko seitsemäs kirja, joka tuntui paikoin ns. juosten kustulta sen jälkeen kun oli vuosikausia odottanut sarjan etenemistä ja huipentumista. Neljännen ja viidennen osan välissähän oli pisin väli eli kuusi vuotta, ja se odotus ei oikein ollut sen väärti, sillä minusta viides osa oli selvästi huonompi ja epäkiinnostavampi kuin aiemmat osat. Kutososassa vähän kirittiin ja seiskaosakin alkoi vielä hyvin, mutta sen jälkeen seurasi lähinnä sarja antikliimakseja ja äkkivääriä "äkkiä hahmoja kylmäksi"-käänteitä (varsinkin Crimson Kingin olemus ja kohtalo olivat ns. perseestä verrattuna siihen, kuinka paljon tätäkin oli pohjustettu), kunnes tuli sitten tämä kuuluisa loppu.
Tuntuu muutenkin, että oli kirjailija kuka hyvänsä, niin jos kirjasarjan venyessä osien väliset tauot venyvät ylipitkiksi niin se on lähes varma tae laadun heikkenemisestä ja siitä, että kirjailija on solmussa tarinansa kanssa, ei osaa tai ei halua viedä sitä kunnolla loppuun ja lopulta se kuitenkin jotenkin lässähtää siitä, mitä sen oli tarkoitus olla.
Tähän periaatteeseen nojaten melkeinpä väitän, että esimerkiksi George R.R. Martinin Tulen ja Jään laulu -sarja tulee lässähtämään kasaan ja hiipumaan kovan alun jälkeen kuiviin jos se ikinä maaliin asti edes pääsee. Ainakin se on seurannut tismalleen samaa kaavaa eli julkaisuvälit osien välissä ovat vain venyneet samalla kun teokset menevät yhä puuroisemmiksi. No, ehkä olen väärässä ja vihdoin joskus 2027 ilmestyy 2000-sivuinen sarjan päätösosa, joka on Tolkienin töiden veroinen mestariteos. Sen luettuaan palstalaiset kirjoittavat tähän ketjuun, koska Martin päättää shokeerata ja tappaa kaikki kirjasarjansa hahmot kerralla talvisotamaisiin pakkaslukemiin.