Gradua vääntämään...

  • 104 725
  • 470

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Anton kirjoitti:
Varjo:
Tuosta tekstistä ei oikein käynyt ilmi, olisiko se kuulunut onnellisuus- vai vitutusketjuun. Joten tämä lieni sittenkin oikea paikka ?

Öh, ketjun alkupuolella ehdotettiin, että ketjua käytettäisiin noin niinkuin omien proggisten esittelyyn ja kun en nyt oikein voi sanoa että gradunteko vituttaisi/tekisi minut äärettömän onnelliseksi, niin tokihan tämä ketju on oikea paikka.

Ja sivupituudet eivät ole merkityksellisiä, lähinnä vain ajattelen asiaa siltä kannalta, ettei minun tartte erityisemmin keksiä sisältöä sisällön vuoksi.
Proffan kanssa tuli jo vähän naureskeltua tyypeille, jotka tekevät lähdeluettelostaan Encyclopedia Britannican vain sen takia että se näyttäisi hyvältä, vaikka käytännössä jopa vain 10 hyvin valittua lähdettä voi hyvinkin olla riittävästi (esim. tutkimusryhmien loppuraportit ovat yleensä aika hedelmällisiä ainakin luonnontieteitten alalla, kun isot tutkimusryhmät niputtavat satoja julkaisuitaan yhteen loppuraporttiin).
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Tjaa-a tässä taitaa olla suunnilleen 70 sivua tekstiä kasassa. Eka vedos teoriasta sun muista sälästä (-empiria) on lähetetty proffalle. Saas nähdä mitä tulee palautteeksi. Kuitenkin savotta on voiton puolella ja vielä, kun tuli kaikki kurssit itsenäisyyspäiväksi täyteen - ei voi valittaa.

Sitten käsiksi siihen isompaan ongelmaan, eli mistähän sitä löytäisi töitä?
 

Sakallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
AC Oulu
Laitetaanpa tänne omaa tarinaani gradun tekemisestä. Aiheena on niinkin mielenkiintoinen perhekuntoutus ja vanhempien sekä työntekijöiden kokemukset siitä vanhemmuuden tukena. Suunnitelmani hyväksyttiin jo viime vuoden elokuussa, mutta jokin takkusi enkä saanut aikaiseksi sovittua haastatteluja, mutta ensi viikolla olisi tarkoitus aloitella haastattelut. Helmikuun alussa pitäisi vielä tehdä loput haastattelut, jonka jälkeen suunnitelmissa on syventyä kunnolla gradun tekemiseen.

Teoriapuoli on ihan hyvissä kantamissa ja sitä olenkin tässä kirjoitellut sillä ajatuksella, että mahdollisimman paljon siitä olisi siirrettävissä itse raporttiin. Kevään aikana olisi tarkoitus saada gradua eteenpäin, vaikka edessä on opiskeluihin liittyvä viimeinen käytännön jakso. Sen jälkeen pitäisi olla kaikki muut opinnot suoritettuina paitsi gradu. Se olisi tarkoitus saada pukattua ulos jossain alkutalvesta marras-joulukuussa.

Omalta osaltani homma on vastustanut lähinnä sen osalta, että omaan tekemiseen suhtautuu liian kriittisesti, mutta eiköhän se tästä. Yksi opinnäytetyö AMK:ssa on tullut tehtyä, joten eiköhän se tämäkin saada pihalle.
 
Viimeksi muokattu:

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Noniin, tulihan sitten sekin tehtyä. Tärkeimmät tiedot ensin: 68 sivua ja monta värikuvaa!

Kokeellisen tutkimuksen suola on se, että kun asioita on rikki, ei tutkimus olennaisesti edisty. Tämän takia projekti "jouluksi 2005" sitten muuttuikin "hikisesti maaliskuuksi 2006" ja tämäkin vain, koska olen tämän viikon puuhastellut tutkimuksen parissa 10-12h joka päivä. Kiirehän lähinnä johtui johtoryhmän kokouksen aikataulusta, koska kuukaudella venyttäminen (taas) ei houkuta.

Huomenna heitän tarkastajille versiot, mutta tuo on käytännössä läpihuutojuttu. Eximiaa tai laudaturia proffa selitteli, mutta luultavasti laitoksen johtaja antaa vittuillakseen A:n (tai mikä se alin onkaan), ihan vain siksi että pilkkasin sen ATK-taitoja yksi päivä.
Sivuja näyttäisi olevan 68+teknisiä liitteitä, koska työ käsitteli pääasiassa mittauslaitteiston suunnittelua ja testausta. Tosin varsinaiset tieteelliset julkailut asian tiimoilta sitten seuraavat joskus myöhemmin, eivät tosin _toivottavasti_ itseni tekeminä.

Sitten vain keksimään mitä tekisi isona, luultavasti nykyinen työnantaja kyllä jatkaa palkanmaksamista tämän projektin loppuun eli käytännössä kesään asti, mutta muuten tulevaisuus onkin avoinna.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
varjo kirjoitti:
Noniin, tulihan sitten sekin tehtyä. Tärkeimmät tiedot ensin: 68 sivua ja monta värikuvaa!

Onnittelut. Omassa dipassa on nyt teoriaosuus kasassa (42 sivua). Seminaari pitäisi pitää joskus tässä, ja sitten alkaa toden teolla tekemään soveltavaa osuutta. Jos saisi koko roskan pakettiin huhtikuun loppuun mennessä ja saisi näytettyä rohvessorille... valmistuminen sitten viimeistään kesäkuussa.

Jatkosopimuksen suhteen olen toiveikas, mutta ei tipahdeta, ennen kuin nuolaistaan... vai miten se meni...
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Ja läpi on, eximian antoivat paskiaiset. Kyllähän mun juttuni selvästi oli parin tonnin stipen....siis tieteellisesti hyvin merkittävä ja ansiokas.

Sitten vain pitäisi keksiä mitä sitä tekee isona.
22.3 on näemmä publiikki, joten siihen asti voi vielä pitää itseään opiskelijana.

Näin jälkikäteen on todettava, että eipä tuo gradu sinänsä kummoinen proggis ollut, ainakaan kun vertaa itse tutkimusosion haasteisiin. Jälkikäteen ehkä harmittaa, että ei tullut tehtyä tuota lontooksi, koska lukijakuntaa olisi kuulemma runsaasti. Toisaalta proffan perustelut HY:n linjalle suomenkielisyyden vaalimiselle "tieteellisessä" työssä ovat sinänsä pätevät, vaikka tietynlainen tekohengityksen maku siinäkin on.

Pääaineen arvosanaksikin sain kikkailtua nelosen, joten melkein voisi väittää että jopa osaisinkin jotain, mutta sellaiset arviot ovat hyvin spekulatiivisia.
Nm. kannattaa hakea osakokonaisuuksien arvosanoja ennen lopullisen kokonaisuuden arvosanaa, tuplapyöristys käytännössä nosti arvosanan juuri rajan yli :)
 
varjo kirjoitti:
Ja läpi on, eximian antoivat paskiaiset. Kyllähän mun juttuni selvästi oli parin tonnin stipen....siis tieteellisesti hyvin merkittävä ja ansiokas.

Onneksi olkoon. Kyllähän eximia on kova suoritus - ainakaan "omalla" laitoksella niitä ei mitenkään hövelisti jaettu. Ällistä nyt puhumattakaan. Mutta eipä noita arvosanoja ole työelämässä pahemmin kyselty, alakohtainen juttu tietysti tämäkin.
 

Cimbe

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Liverpool
Cimbe kirjoitti:
Kesään mennessä pitäisi kuitenkin jonkinlainen versio olla valmiina, sen lupaan.

Eipä ollut sitten kesällä vielä mitään näytettävää, mutta toisaalta onhan se kesä tänäkin vuonna :)

Itse asiassa tässä on nyt joulusta saakka kirjoitus ollut päällä ja ylihuomenna jätän graduni herra professorille ns. esitarkistukseen. Luultavasti herra isoherra kovasti ehdottaa korjauksia, mutta tuskin jaksan niitä paljon enää tehdä, elleivät uhkaa hylkäyksellä. Jos ei siis tule ongelmia, niin parin viikon päästä käyn rykäisemässä kypsyyskokeen ja savotta olisi siinä. Kyllä se kestikin.

Mutta nyt olisi vielä yhteenvedon kanssa tehtävää, joten vielä yksi ilta, pojat!

Cimbe
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Huerzo kirjoitti:
Testin merkittävin vaatimus on Internet Explorer -selaimen käyttäminen testin suorittamiseen. JavaScript -ohjelmien suorittaminen tulee olla sallittu - ohjelman etusivu kyllä huomauttaa asiasta, jos JavaScript -ominaisuus ei ole päällä.

Eikös tässä ole vähän se ongelma, että moni pro-käyttäjä taas ei koske IE:seen pitkällä kepilläkään, joten kohderyhmä saattaa painottua sellaisiin, jotka eivät välttämättä ole aivan niin sinuja tietotekniikan kanssa.
(Mainittakoon toki, että itse käytän IE:tä ihan laiskuuttani, vaikka muuten käpistely sinänsä sujuu).

Ja nythän saat vain hittejä windows-käyttäjiltä, mikä toki on noin yleisen käyttäjäprosentin kannalta ok, mutta toisaalta on myös rajoittava tekijä.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
varjo kirjoitti:
Eikös tässä ole vähän se ongelma, että moni pro-käyttäjä taas ei koske IE:seen pitkällä kepilläkään, joten kohderyhmä saattaa painottua sellaisiin, jotka eivät välttämättä ole aivan niin sinuja tietotekniikan kanssa...Ja nythän saat vain hittejä windows-käyttäjiltä, mikä toki on noin yleisen käyttäjäprosentin kannalta ok, mutta toisaalta on myös rajoittava tekijä.
Syynä tähän on JavaScript, josta eri selaimilla on oma versionsa. Tai no sanotaan, että rintamalinja on karkeasti ottaen Microsoft vs. muut (yllätys). Ihan ajankäytön pitämiseksi kohtuuden rajoissa en halunnut koodata (ja erityisesti testata) osaa systeemistä kahteen kertaan, kun kyseessä ei kuitenkaan ole ohjelmoinnin opinnäytetyö. Ohjaaja onkin tästä muistuttanut ja ohjannut kiinnittämään huomiota myös asiapuoleen - mikä kieltämättä on minulla ongelmana.

Olet oikeassa, että tämä käytäntö saattaa sorsia joitain henkilöitä, mutta raja oli vedettävä niin, että vastausten määrä olisi mahdollisimman suuri suhteessa ohjelmointiin käytettävään aikaan.

EDIT: Esimerkkejä JS-ongelmista täältä
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Onpas tässä ketjussa hiljaista...ilmeisesti porukka on niin vaatimatonta, etteivät viitsi tutkielmiensa tilasta paljoa turista.

Oma maraton on kohta ohitse. Ensimmäinen versio (75 sivua + liitteet) on pakattu ja lähetetty eteenpäin ensimmäiseen kevyenlaiseen tarkistukseen. Korjauksia on varmasti vielä jäljellä x kappaletta, mutta tärkeintä on näin kesän kynnyksellä tietoisuus siitä, että suurin osa hommasta on nyt takana. Vielä pari viikkoa ja sitten homma taitaakin olla siinä. Arvosanasta: olen todella pettynyt jos jää alle M:n. E lienee se todennäköisin vaihtoehto opiskelijamyönteisellä linjauksella.

En ihmettele, jos joltain jää G-työ kesken tai ei sitä aloita ollenkaan. Vaikka itse on viimeisen parin kuukauden aikana päässyt syventymään aiheeseen toden teolla, niin silti aikataulut paukkuvat ja tuntui ettei hommasta tule valmita ollenkaan. Muutama itsellä toiminut sääntö:

1) Lähde lipettiin kotoa
Jos on läppäri, niin mene kirjastoon ja kirjoita siellä. Tuuletinlaitteiden humina ja virikkeetön ympäristö (noh, tähänkin on onneksi poikkeuksia...) auttavat keskittymään itse työhön. Älä ota selvää kirjastojen WLAN-verkkojen toiminnasta, ehdit lukea se spostit kotonakin. Kanssaopiskelijoiden apeat ilmeet osoittavat, että et ole tielläsi yksin.
2) Varaa reilusti aikaa yhtä sessiota varten
Kaksi tuntia on gradun tekemiseen liian lyhyt aika. Parhaita päiviä ovat olleet (tuotoksen laadun & pituuden suhteen) überpitkät päivät (>8 h) aiheen kimpussa. Kun aihe on koko ajan päässä, syntyy myös kunnon jälkeä.
3) Kirjoita jotain
Tyhjän A4:n ongelma on myrkkyä. Kirjoita jotain, hahmottele runkoa paperille. Tärkeintä on kirjoittaa, sillä harva osaa kirjoittaa gradun suoraan puhtaaseen muotoon. Itsekritiikki kannattaa jättää työn loppuvaiheeseen...

Yeah, soimaan Beatles ja "Free as the bird". Se on (melkein) siinä! Lopullista päätöstä juhlitaan sitten aikanaan onnellisuusketjussa.
 

morningstar

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Buffalo Bills
Huerzo kirjoitti:
Oma maraton on kohta ohitse.
Sydämelliset onnittelut! Kolme vuotta sitten, kun näin ensi kertaa oman diplomityöni mustissa kansissa, ensimmäinen fiilis oli: "Nyt se ei enää muutu!" Enää ei tule ohjaaja/valvoja urputtamaan kuinka tämä olisi pitänyt sanoa tuolla ja tähän pitäisi olla tarkemmat viitteet.

Muutama itsellä toiminut sääntö:
Dipan, lisurin ja (esitarkastuksessa olevan) väikkärin tuomalla kokemuksella otan näihin kiinni.

1) Lähde lipettiin kotoa
Mulla tämä toimi toisin päin. Kannattaa kokeilla, mikä itselle sopii. Itse sain parhaiten tekstiä syntymään maatessani sohvalla vatsallani läppärin kanssa. Kirjastossa olisin tuskastunut siihen, että olisin joutunut olemaan ja käyttäytymään siten kuten ihmisten ilmoilla käyttäydytään: istumaan aloillani, välttelemään piereskelyä ja munien kaivelua yms. Vaatetustakin olisi kai pitänyt olla enemmän kuin t-paita ja kalsarit. Kotona sai olla juuri niinkuin lystäsi, lisäksi oma jääkaappi oli lähellä. Mulle tärkeitä henkireikiä kirjoitustyössä olivat sellaiset 5-10 minuutin pikkubreikit, joiden aikana join esimerkiksi lasin tuoremehua. Myös kahvit saatoin keittää.
2) Varaa reilusti aikaa yhtä sessiota varten
Kaksi tuntia on gradun tekemiseen liian lyhyt aika.
Ehdottomasti näin. Liian pitkiäkin sessioita tulee kuitenkin välttää. Mielestäni normi työpäivä (8h) on sopiva mittari, mieluiten kuitenkin vähän alle kuin yli.
3) Kirjoita jotain
Totta tämäkin. Aloittamisesta, oli se sitten koko työn aloitus tai vain uuden kappaleen alku, ei pidä tehdä liian korkeaa kynnystä. Kannattaa ajatella niin, että kirjoittaa ensin mitä sontaa vain ja viilailee myöhemmin valmiiksi. Yllättävän suuri osa siitä "sonnasta" tulee sitä paitsi osoittautumaan ihan kelpo tekstiksi.

Tsemppiä kaikille lopputöiden vääntäjille. Mulla on jo päivä varattu (kesäkuussa) väitöstilaisuudelle. Vielä kuitenkin jännätään ehdinkö saada julkaisuluvan ajoissa. Mun käsissäni se ei enää ole, esitarkastajat ja väitöskirjalautakunta pitäkööt kiirettä.
 

scholl

Jäsen
Onneksi olkoon Huerzo.

En ole itse aiemmin tässä ketjussa vieraillut, mutta kommentoidaan nyt hieman. Itsellänikin on gradu kesken. Aloitin sen prosessin lukuvuonna 97/98. Silloin oli kasassa reilusti kolmatta sataa noppaa ja olin opiskelijavaihdossa ulkomailla ja samalla aloitin graduvalmistelut. Syksyllä 98 sitten meni graduseminaariin ja aloitin kirjoitusprosessin. Aihe oli hyvin laaja ja sen omaksumiseen meni vajaa vuosi, joten kun siirryin erään suuryhtiön palvelukseen huhtikuussa -99 tekemään yhtä 5500 henkilön työpaikat uudeksilaittavaa projektia, ei teoria ollut vielä valmiiksi kirjoitettuna. Vajaa vuosi meni siinä projektissa ja kun siellä tuli tehtyä erittäin mittavat haastattelut, kirjoitettua todella laajat handbookit etc. niin se avasi silmät.

Tajusin, että gradut sekä väikkärit ovat yleensä täyttä skeidaa. Niissä ei olla tosissaan liikkeellä, vaan vähän harrastusmielessä kirjoitellaan sillä tavalla, millä busineksessä hommat eivät oikeasti mene. Ja professoreiden kunnianhimo on jotenkin olematonta. Ollaan ylpeitä siitä, kuinka paljon tieteellistä kirjallisuutta on luettu ja kirjoitettu, mutta ei osata ohjata gradun tekijöitä. Annetaan kommentteja niinkuin schollille, että toimialan ongelmia ei tarvitse ratkaista maisteritason tutkielmassa. Siis mitä helvettiä. Eikai nyt kukaan lähde kirjoittamaan mitään ihan mitätöntä juttua, vaan tottakai jos johonkin perehtyy niin se tehdään kunnolla. Täytyy sanoa, että itse en varmaankaan olisi hyvä lukemaan ja korjaamaan gradutekstiä, koska en halua olla kiinnostunut siitä, meneekö se sillä tavalla, miten niitä on miljoonia vuosia tehty, mutta itse projektinjohtajana olisin valovuosia edellä niitä professoreja. Itseäni kypsytti niin paljon se touhu, että aikoinaan niin vahva kunnioitus Helsingin kauppakorkeakoulua kohtaan romahti nollaan ja nyt en ole kirjoittanut kuuteen vuoteen varmaan ollenkaan. Perehtynyt vain materiaaliin työn ohessa ja koonnut suhteellisen mittavan kotikirjaston.

Viime aikoina on alkanut nyt tulla sellainen mieleen, että todellakin otan nyt työstä aikaa sille, että palaan tieteellisen tekstin pariin. Aikataulut ovat luonnollisesti lentäneet romukoppaan. Alunperin olin ajatellut olevani tohtori heti vuosituhannen alussa. Nyt täytyy vaan päättää se, että missä laajuudessa tuo gradu kannattaa tehdä ja paljonko jättää sitten muuhun. Saattaa olla, etten palauta ollenkaan sitä päätutkimusaihettani graduna, vaan teen nopeasti suppean sivututkimuksen gradumuodossa ja jatkan sen jälkeen päätutkimustani. Mulla on jo paperilla yritys aivan valmiina, jonka voin lanseerata heti muutaman viikon sisällä kunhan julkaistavaa on valmiina.

Kirjoittaminen ja tieteellinenkin maailma ovat mielenkiintoisia asioita, mutta siellä on niin paljon, mitä voisi tehdä toisin, jotta tosissaan ottavan opiskelijan edistyminen ja motivaatio säilyvät. Tässä ainakin nyt muutamia asioita, mitkä minulla tulevat mieleen:

- gradun aloittaminen:
ohjeet, missä sanotaan, että lue ensin kuukausi ja ala pohtia Introduction of the studya on ihan perseestä. Ei ole mitään järkeä, että graduseminaarissa käytetään syksy siihen, että tehdään ykköskappaletta ja mietitään tutkimusongelmaa ja kysymyksiä, sillä jos perehtyy kunnolla johonkin laajempaan kokonaisuuteen ja lukee kymmeniä tuhansia sivuja niin se vie vuoden aikaa ennenkuin pystyy kirjoittamaan ensimmäisen kappaleen. Senpä vuoksi pitäisi lähteä liikkeelle siitä, että kirjoittaa tieteellisiä artikkeleita jostain suppeista aiheista, joita voi muokkaamalla käyttää jatkossa gradun kappaleena. Siinä saa fiiliksiä siitä, että on saanut tekstiä paperille ja homma koko ajan edistyy jollain tavalla. Paljon veemäisempää on nyt 10vuotta myöhemmin kirjoittaa sitä perustekstiä teoriaan, jonka on jo ymmärtänyt jo kauan sitten ja jonka olisi voinut silloin laittaa paperille

- tutkimusryhmät:
graduseminaariryhmät jaetaan ihan väärin. Siellä pitäisi olla tarkempi jako sen suhteen, mistä aiheista olevat henkilöt laitetaan samaan ryhmään. Nyt oli älytöntä opponoida jotain IT/portaali tai muuta moskagradua, koska se ei vain kertakaikkiaan inspiroi yhtään, eikä anna kenellekään yhtään mitään, kun intressit niin erilaiset. Ryhmät pitäisi jakaa vaikka toimialojen mukaan. Samoin jos proffa on perehtynyt johonkin toimialaan ja hän kokoaa opiskelijoita hieman yhteen ja sanoo järjestävänsä haastatteluja jne. niin se on suoranaista harrastelijan puuhastelua. Tuossahan olisi suuri mahdollisuus hankkia hyvä paketti kasaan ja hommata sille aika helpostikin rahoitus ja julkaista jonkinlainen kirjakin, mihin eri graduntekijät tekisivät omasta aihepiiristään artikkeleita. Jos olisin graduryhmän vetäjä niin vetäisin sen yritysmaailmahenkisenä projektina ja hommaisin fyrkat, pääsyt yrityksiin etc. Erityisesti niille gradun tekijöille, jotka eivät tee hommaansa yhdelle yritykselle toimeksiantona, vaan jotka haluavat katsoa koko toimialaa enemmän kokonaisuutena

- 80% suoritus riittää: sen opin aikoinaan tehdessäni yli 60000 työntekijän eurooppalaisessa suuryhtiössä projektia, että on turha hinkata sataprosenttista jälkeä joka vaiheessa, vaan kun tekee 80% eforttia niin saa sen kirjallisen tuloksen eteenpäin ja voi sitten jatkaa matkaa ja tulla seuraavaan vaiheeseen. Tämä koskee myös kieltä. Tärkeämpää on ajatukset ja niiden paperille saaminen. Liikaa ryhmässä saatetaan keskittää huomio sen varoittamiseen, että kuinka tärkeätä on se, että englannin kieli menee hyvin ja moni keskittyy pohtimaan sitä hyvin paljon. Ja sitten ei saa juuri mitään paperille. Tärkeintä olisi tuottaa niitä ajatuksiaan paperille ja katsoa sitten, tarvitseeko muokata kuinka paljon

Huerzolta kysyisin, että missä tuollainen kotoa lipettiin lähteminen on mahdollista? Kirjastotiloissa on yleensä sellainen suuri härdelli päällä, ettei sieltä löydy sellaista rauhallista tilaa. Saksassa opiskellessani siellä oli erinomainen systeemi. Kirjastosalit olivat täynnä pöytiä ja samoissa saleissa oli sitten reunalla niitä kirjahyllyjä, missä tieteelliset kirjat olivat. Tutkimuksen tekijät varasivat pöydän ja mitään kirjaston kirjoja ei saanut lainata ulos rakennuksesta, vaan jos otti sellaisen kirjan sinne pöydälleen niin jätti kirjahyllyyn kirjan välissä olleeseen lappuun merkinnän, minkä numeroisella pöydällä kirja on. Näin ollen henkilöllä pystyi olemaan kirja pöydällään vaikka pari viikkoa ja jos joku sitä sillä välillä tarvitsi, pystyi tämä tulemaan sitä londaamaan. Kirjastot olivat auki lähes kellon ympäri ja siellä oli rauhallinen, hyvä työskentelytila. Täällä ainakin HKKK:ssa kirjastossa on huonosti pöytiä ja jos niitä on niin ne ovat liian pieniä, liian lähellä muita opiskelijoita, liian rauhattomia, kirjastot ovat auki liian huonosti ja lukusalit taas ovat täynnä tenttiin lukevaa porukkaa ja ne on liian kaukana itse materiaalista. Niinpä suurin osa päätyy kirjoittamaan kotona.

Täytyy toki myöntää, että kotona edistyminen ei ole ehkä parasta mahdollista laatua. Nykyään on vielä siinä vitsauksena internet. Itse olen sitä mieltä, että netissä olemalla et saa tieteellistä tekstiä aikaiseksi. Niinpä minä teen sillä tavalla, kun graduani jatkan, että tuon toisen kirjoituspöydän asuntoni toiselle laidalle. Olen asennuttanut keittiön päässä olevaan ruokailutilaan (en käytä tilaa, koska ruokapöytä on olohuoneen yhteydessä) puusälekaihtimet ikkunaan, jotta aurinko ei pääse häiritsemään. Siihen tulee myös joku pieni hyllykkö ja pöydälle luonnollisesti tietokone. Tämä tietokone ei tule olemaan internettiin yhteydessä ja pöydällä tulee olemaan ainoastaan graduaineistoa. Näin työhuoneeni, missä kirjahyllyt sijaitsevat, on jatkossakin paikka, jossa pöydällä on toimistosta tuotua materiaalia ja kaikkea mahdollista, mitä tarvitsen asioiden hoitamiseen. Ja siinä on läppäri netissä aina, kun olen kotosalla. Katson, että tällainen työpistejako on ainoa mahdollisuus siihen, että pystyy keskittymään kunnolla tieteelliseen työhön.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
scholl kirjoitti:
Onneksi olkoon Huerzo.
snip...

Niin, samat sanat. Ällistyttävän pitkästi scholl kyllä osasi kertoa, ettei jaksanut tehdä graduaan loppuun ja että syy on kaikissa muissa paitsi hänessä itsessään.
Ehkäpä kuitenkaan ei kannata hirveästi ottaa tosissaan neuvoja, joissa puhutaan tieteellisten artikkelien kirjoittamisesta ja gradun kasaamista niistä :)
Mutta toisaalta, jos ei ole kokemusta, niin on selvää, että tällaisia väärinymmärryksiä voi tulla.

Itse sain eniten aikaan duunissa, kun oli kaukana poissa kotoa, mutta toisaalta kaikki tarpeellinen matsku oli lähellä. Mihin ihmeeseen sitä kirjastoa tarvitsee, Google scholarilla löytyy matskua enemmän kuin tarpeeksi (ainakin luonnontieteitten alalla) ja toki mainittakoon että GS siis on hakukone tieteellisiin julkaisuihin, ei "nettiin".

Morningstarille propsit toki väikkäristä, joskin niitten väikkärien perusteella jota itse olen lukenut niin eipä sen kirjoittaminen ole mikään kummoinen homma, työhän kuluu siinä tarvittavia julkaisuita tehdessä. Tällä hetkellä väikkäri olisi ihan mahdollinen, mutta tulevaisuus tohtorina ei näytä sellaiselta, että sitä tällä hetkellä tahtoisi. Ehkä parin vuoden päästä.
 

scholl

Jäsen
varjo kirjoitti:
Niin, samat sanat. Ällistyttävän pitkästi scholl kyllä osasi kertoa, ettei jaksanut tehdä graduaan loppuun .

Itse käyttäisin kuitenkin termiä "scholl ei halunnut graduaan palauttaa". Se olisi ollut silloin palautettuna enemmänkin tasoa "paperi, jonka joudut myöhemmin kirjastosta varastamaan", eikä mikään teos, josta scholl tullaan muistamaan hautakiviaikakaudella.
 

morningstar

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Buffalo Bills
varjo kirjoitti:
joskin niitten väikkärien perusteella jota itse olen lukenut niin eipä sen kirjoittaminen ole mikään kummoinen homma, työhän kuluu siinä tarvittavia julkaisuita tehdessä.
Eivätkös ne sitten ole osa väikkäriä? ;)
 

scholl

Jäsen
morningstar kirjoitti:
Eivätkös ne sitten ole osa väikkäriä? ;)

Niin ja suurin työ sekä ansio on ajattelutyö. Se, että saat sellaisen kokonaisuuden kasaan, joka tuo lisäarvoa aiempaan tieteelliseen keskusteluun on se asian tärkein pointti. Ja kyllähän jokainen palautettu väitöskirja vie eteenpäin kunkin aiheen tieteellistä keskustelua.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
morningstar kirjoitti:
Eivätkös ne sitten ole osa väikkäriä? ;)

Niin, tarkoitatko härskin kopipeistin kautta ;)

Lähinnä tarkoitin sitä, että ne väikkärit mitkä olen itse lukenut, sisältävät sen 30+ sivuisen, ei nyt kummoisesti ainakaan omasta gradustani eroavan osion, jossa kuvataan mitä on tullut tehtyä ja sitten puolet "kirjasta" muodostuu julkaisuista liitteenä. Tällöin "itse väitöskirjaa" tulee loppupeleissä kirjoitettua aika vähän sitten lopuksi, mutta toki hermot varmasti palavat julkaisuitten hiomisessa.
Ainakin jos yrittää lähettää artikkelia _tosi isoihin_ lehtiin, niin homma on kohtalaisen vittumaista (Nature tuntuu ainakin niheilevän asenteella).
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
scholl kirjoitti:
Niin ja suurin työ sekä ansio on ajattelutyö. Se, että saat sellaisen kokonaisuuden kasaan, joka tuo lisäarvoa aiempaan tieteelliseen keskusteluun on se asian tärkein pointti. Ja kyllähän jokainen palautettu väitöskirja vie eteenpäin kunkin aiheen tieteellistä keskustelua.

Paitsi, että tämäkin on enemmän tai vähemmän utopiaa nykyään, kun innokkaasti lasketaan julkaisuitten ja väikkärien määrää, ei niinkään laatua.
Loppupeleissä kohtalaisen harva väikkäri on enää mitenkään mullistava, enemmänkin vain puolipakollinen muodollisuus, "aikuistumisriitti" tutkijana.
Iso osa väitöskirjoista on tosiaan vain summauksia parin vuoden tutkimustyöstä, vanhojen asioitten toistoa ts. verifikaatiota yms.

Tiede etenee nykyään pääasiassa julkaisuitten kautta, jotka toki sitten päätyvät joittenkin osalta väitöskirjoihin, mutta käytännössä se mitä ihmiset maailmalla lukevat, on se julkaisu, väitöskirja noin teoksena jää vähäisemmälle huomiolle.

Ennenwanhaanhan, eli juuri silloin 50-luvulla missä Scholl raporttien mukaan elää, väikkärin rooli oli itsessään suurempi ja silloin väitöskirja oli yksi iso julkaisu (asia jota monet siirtymäkauden tohtorit hieman kirosivat, kun heidän 3-4 ykkösjulkaisuaan muuttuivat aina vain yhdeksi väikkäriksi, mutta uusilla tohtoreilla olikin sitten väitöksen jälkeen 3-4 julkaisua + erikseen väikkäri).
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
scholl kirjoitti:
Onneksi olkoon Huerzo.
Kiitokset.
scholl kirjoitti:
Huerzolta kysyisin, että missä tuollainen kotoa lipettiin lähteminen on mahdollista? Kirjastotiloissa on yleensä sellainen suuri härdelli päällä, ettei sieltä löydy sellaista rauhallista tilaa.
Kaikki alkaa ensin ulko-oven aukaisusta...No, jos hakee absoluuttista rauhaa niin siinä tapauksessa kirjasto ei (maineestaan huolimatta) ole paras paikka. Minulle kirjasto merkitsee (paitsi tuulettimen huminan rauhoittavan vaikutuksen lisäksi) kuin työhön menoa, joka merkitsee että tänään tehdään hommia, eikä lorvailla kotona räpläten välillä mp3-biisien listaa uuteen uskoon mukamas hommia tehden. Tai sitten sorrun biisien väkertämiseen muka uuden idean saaneena. Ilmeisesti omistan ne kuuluisat putkiaivot, sillä jos teen vaikkapa vartin jotain muuta (luen lehteä tjsp), niin "välimuisti" nollautuu ja paluu tieteellisen tekstin kirjoittamiseen tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Siksi pitkät sessiot sopivat minulle hyvin.

Jyväskylän yliopiston kirjastossa on parissa ylimmässä kerroksessa mukavasti vapaita pöytiä ja tuoleja, joille tieteellisen tekstin väkertäjä voi rauhassa mennä tekemään työtään. Härdelli ei ole ylivoimaista, ja kuten sanoin, minulle kirjasto sopii miljöönä hyvin. Suosittelen.
 

morningstar

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Buffalo Bills
Tuossa kun scholl listasi omia näkemyksiään gradun kirjoittamisen ohjauksesta ja siihen liittyvistä epäkohdista, haluaisin kysyä muiden gradua vääntävien tai sellaisen jo palauttaneiden ajatuksia aiheesta. Olisi myös mielenkiintoista saada näkemyksiä eri yliopistojen välisistä eroista. Esimerkiksi mulle TKK-laisena ”graduseminaariryhmät” ovat täyttä hepreaa.

Itse koen olleeni onnekas sen suhteen, millaisessa ympäristössä olen saanut tehdä opinnäytteitäni ja julkaisuja. Alun alkujaan päädyin nykyiseen työpaikkaani (eräs laboratorio TKK:lla) ihan vain sattumalta. Olin pari ensimmäistä opiskeluaikojen kesää ollut ns. paskahommissa, ja päätin että nyt tulisi löytää valkoisen miehen siistiä sisätyötä. Kevättalvella tsekkailin oman osastoni labrat läpi, josko sieltä löytyisi tutkimusapulaisen hommia. Kolmeen otin yhteyttä ja siihen menin joka ensimmäisenä vastasi. Alunperin tarkoituksena oli olla vain yksi kesä, mutta sitten syksyllä huomasin jääneeni osa-aikaiseksi.

Hommat olivat alusta alkaen labran tutkimusprojekteihin osallistumista. Ihan alkuun tietty jotain vähän helpompia hanttihommia, että alkuun pääsee, mutta melko pian (jo sen ensimmäisen kesän aikana) ”oikeaa” tutkimustyötä. Labran tutkimusprojektit olivat osittain perustutkimusta, osittain suoraan yritysten kanssa yhteistyössä tehtävää. Rahoitusta tuli mm. TKK:lta, yrityksiltä ja Suomen Akatemialta.

Jossain vaiheessa, oltuani labrassa jo pari vuotta, huomasin, että proffa oli ylipuhunut minut tekemään dippani ko. labraan. Sain toisin sanoen jatkaa tutussa työpaikassa tuttujen projektien parissa. Lähtökohta dipan vääntämiselle oli mielestäni ihanteellinen. Kun diplomityö valmistui, totesin että minulla oli jo niin paljon tutkimusdataa ja osittain valmista tekstiä olemassa, että väikkärin tekemättä jättämisessä ei olisi mitään mieltä. Niinpä jäin samaan labraan tutkijan vakanssilla tekemään tarvittavat julkaisut ja niistä sitten väikkärin.

Kaiken kaikkiaan, kuten jo yllä totesin, pidän itseäni onnekkaana. Minkään opinnäytteen aloittamisesta ei ole päässyt muodostumaan korkeata kynnystä. Koen tehneeni tavallaan samaa hommaa viimeiset kuusi vuotta, alkaen siis siitä kun ensi kertaa tulin tänne kesäduuniin. Myös ohjaajilleni ja valvovalle proffalle on annettava kiitokset. Aina kun on tullut ongelmia, on asiantunteva apu ollut lähellä. Tässä tulee huomioida, että toisin kuin monessa muussa järjestelyssä, tässä minä, ohjaajani ja valvojani ikään kuin puhallamme kaikki yhteen hiileen. Väitöskirjaani valvova professori ja toisaalta pomoni ovat yksi ja sama henkilö. Mitään intressiristiriitoja työn ja tieteen välillä ei ole, koska työni on tehdä se väikkäri. Tässä tulee lisäksi huomioida, että meidän laboratoriomme panostaa voimakkaasti jatko-tutkintoihin, nehän tuovat labralle selvää rahaa. Kuitenkin on ymmärretty, että määrää saadaan vain panostamalla laatuun. Jos opiskelijat, niin perus- kuin jatko-, eivät saa riittävää tukea, liian moni keskeyttää ja labraltakin jäävät rahat saamatta. Tällaisessa järjestelmässä olisi tietenkin suuri kiusaus alentaa laatuvaatimuksia ja ryhtyä myöntämään tutkintoja liukuhihnalta, mutta meillä siihen ei onneksi ole lähdetty.

Tulipa kehuttua oma duunimesta maasta taivaisiin.. Ihan näin ruusuista kuvaa en siitä anna silloin kun muutaman tuopin jälkeen alkaa avautuminen palkkakuitista tai muista "eduista". Sitä mieltä kuitenkin olen, että jatko-opintojen tekemiseen valitsemani työpaikka on mitä parhain.

Nyt sitten muiden mietteitä, risuja ja ruusuja. Antaa palaa.
 

scholl

Jäsen
En pysty ymmärtämään miten väitöskirja pitäisi olla jonkinlainen aikuistumisriitti. Olen samaa mieltä siitä, että gradut (en ole koskaan hyvään vielä törmännyt) ja osittain väitöskirjatkin (äijän oma, joka on muuten tuossa hyllyssäkin, on aivan masentava, mutta toisaalta olen lukenut myöskin aivan erinomaisen väitöskirjan ja olin joku 10v sitten ko. väitöstilaisuudessakin) ovat skeidaa, mutta siitä huolimatta homma menee mielestäni niin, että jos kokee, että itsellä on jotain annettavaa niin silloin ryhtyy hommaan ja väittelee tohtoriksi. Muussa tapauksessa tekee duunia maisteritason tittelillä eläkeikään saakka.

Ei sen tarvi olla mitään Leonardo da Vinci tai Albert Einstein tasoa se mullistavuus, mutta tuoda kuitenkin jotakin selkeästi uutta.

Yksi asia, mikä kannattaa myöskin tuoda esiin on se, että itse en ainakaan luota äijään eli en ole antanut lukea läheskään kaikkia tekstejä (tosin en ole käynyt vastaanotolla varmaan ainakaan kuuteen vuoteen), enkä myöskään kerro kaikista ideoista, koska on aikamoinen riski, että sönkötys johtaa siihen, että seikat löytyvät jonkun muun tutkimuspapereista ennen schollin omaa.

EDIT: En toki kiistä sitä, etteikö se kaikista tärkein syy jokaiselle tohtoriksi väittelijälle ole se, ettei sen jälkeen ole enää vaaraa joutua sinuttelun uhriksi, vaan työpaikoillakin kaikki puhuttelevat Herr Doktor ...
 
Viimeksi muokattu:

morningstar

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Buffalo Bills
varjo kirjoitti:
Lähinnä tarkoitin sitä, että ne väikkärit mitkä olen itse lukenut, sisältävät sen 30+ sivuisen, ei nyt kummoisesti ainakaan omasta gradustani eroavan osion, jossa kuvataan mitä on tullut tehtyä ja sitten puolet "kirjasta" muodostuu julkaisuista liitteenä. Tällöin "itse väitöskirjaa" tulee loppupeleissä kirjoitettua aika vähän sitten lopuksi, mutta toki hermot varmasti palavat julkaisuitten hiomisessa.
Niin, mä lasken nimikkeen "väitöskirjan tekeminen" alle myös niiden julkaisuiden tekemisen. Eli prosessi alkaa siitä hetkestä kun sen ensimmäisen julkaisun manuskaa aletaan vääntää. Tai sitten siitä kun sen ensimmäisen julkaisun vaatimia mittauksia aletaan suunnitella, makuasia. Siinä olet kyllä oikeassa, että sen 30-50 -sivuisen yhteenveto-osion tekemisessä ei kauan nokka tuhise.

varjo kirjoitti:
Loppupeleissä kohtalaisen harva väikkäri on enää mitenkään mullistava, enemmänkin vain puolipakollinen muodollisuus, "aikuistumisriitti" tutkijana.

Iso osa väitöskirjoista on tosiaan vain summauksia parin vuoden tutkimustyöstä, vanhojen asioitten toistoa ts. verifikaatiota yms.
Olet oikeassa tuossa "aikuistumisriitti"-asiassa, näin minäkin väikkärin näen. scholl tosin ei omassa viestissään puhunutkaan mistään mullistavuudesta, hän vain totesi että jokainen väikkäri omalta (pieneltä) osaltaan vie tutkimusta eteenpäin. Muutenhan sitä ei tulisi edes väitöskirjaksi hyväksyä.

Tuohon jälkimmäiseen lauseeseesi en ihan varauksetta yhdy. On totta, että kyse on monesti menneiden tutkimusprojektien summaamisesta, mutta edellytyksenä on, että niiden projektien tuotoksena on täytynyt syntyä uuttaa tieteellistä tietoa. "Uusi tieteellinen tieto" tosín ei ole niin juhlava juttu kuin miltä kuulostaa. Oleellista kuitenkin on, että jotain uutta tutkimuksen täytyy sisältää. Tarkemmin asiaan voi tutustua vaikka Tekniikan alan väitöskirjaoppaassa. Nimestään huolimatta opas on yleisluontoinen ja hyvää luettavaa kaikkien tieteenalojen edustajille.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
morningstar kirjoitti:
Olet oikeassa tuossa "aikuistumisriitti"-asiassa, näin minäkin väikkärin näen. scholl tosin ei omassa viestissään puhunutkaan mistään mullistavuudesta, hän vain totesi että jokainen väikkäri omalta (pieneltä) osaltaan vie tutkimusta eteenpäin. Muutenhan sitä ei tulisi edes väitöskirjaksi hyväksyä.

Tottakai vie eteenpäin, mutta kaukana ovat ne ajat, kun väitöskirjojen pohjalta uudistettiin (yliopisto)opetusta tai vastaavaa.
Eteenpäinmenoa se pienikin eteenpäinmeno on, mutta juuri sen pienuuden ja tutkintotehtailun takia tuo eteenpäinmeno on keskimääräisesti varsin pientä. Osasyy on ihan oikeastikin siinä, ettei nykyään ole monellakaan alalla edes mahdollisuutta tehdä mitään järin mullistavaa, kun iso osa tavoitetettavissa olevista "isoista asioista" on jo tehty/keksitty. Jäljelle jääkin paljolti pienten sivupolkujen tallaamista ja kokonaisuuden rakentamista.

Tuohon jälkimmäiseen lauseeseesi en ihan varauksetta yhdy. On totta, että kyse on monesti menneiden tutkimusprojektien summaamisesta, mutta edellytyksenä on, että niiden projektien tuotoksena on täytynyt syntyä uuttaa tieteellistä tietoa. "Uusi tieteellinen tieto" tosín ei ole niin juhlava juttu kuin miltä kuulostaa. Oleellista kuitenkin on, että jotain uutta tutkimuksen täytyy sisältää. Tarkemmin asiaan voi tutustua vaikka Tekniikan alan väitöskirjaoppaassa. Nimestään huolimatta opas on yleisluontoinen ja hyvää luettavaa kaikkien tieteenalojen edustajille.

Tekniikan alan väikkäreihin itsekin olen tutustunut ja väitöstilaisuudessa pällistellyt :) Periaatteessa yksi uhkakuva itsellänikin olisi Tekniikan Tohtoriksi päätyminen ja sehän nyt olisi ihan syvältä.
Juuri tuon uuden tieteellisen tiedon määritelmä kun nykyään on hieman heppoinen ja tutkintojen määrän rajusti lisääntyessä myös tutkintoja pyritään saamaan aikaan tehokkaammin, toivoen samalla että joukkoon eksyy muutamia huippututkimuksia.

Toistan siis, kyse on pääasiassa vain siitä, että kovissa tieteissä ole enää erityisen helppoa rakentaa mitään mullistavaa teoriaa tai vastaavaa. Tällöin edistys on keskimääräisesti hidasta ja askeleet pieniä, mikä taas johtaa myös siihen että sen 2-4 vuoden jatko-opintojen lopputulokseksi tulee kohtuullisen pieni panos koko tieteen kentälle.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
varjo kirjoitti:
Osasyy on ihan oikeastikin siinä, ettei nykyään ole monellakaan alalla edes mahdollisuutta tehdä mitään järin mullistavaa, kun iso osa tavoitetettavissa olevista "isoista asioista" on jo tehty/keksitty.


Toistan siis, kyse on pääasiassa vain siitä, että kovissa tieteissä ole enää erityisen helppoa rakentaa mitään mullistavaa teoriaa tai vastaavaa.

Kukas se sanoikaan 1800-luvulla juuri noin? :)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös