Goon Town is coming like a ghost town

[HardCore Hooligan]

Tyytymättömyyden tunteen kalvamiset ja pureudutaan niihin, tyhjäksi tekeviin hetkiin ja äijämäisistä äijämäisin ilmestys Secord.

Kantanut paitaan suurinta, pelannut Cherrylle ja otellut kuin jätkä, oli Jonathanin, Wensinkin, Cashmanin, Schmautzin sekä O´Reillyn kanssa samaa nostalgista, eepis-romanttista joukkoa ja se on lähtötarustossa pelkkää sankaritarinaa.

Me uskoimme tähän aina ja emme koskaan kastroineet itseämme, sydämellä mukana näytelmän käänteissä ja Blackhawks vastaan Maple Leafs, elävää kasaria.

Tilttikeisari Wilson löytää itsensä ja se nuijii intohimoisesti kuin Flyersin päivinään, se takoo McGillia kuin nyrkeilysäkkiä ja hahmot luovat kahdet helmet, illan iloksi sekä ratoksi.

Tämän keskeisen parivaljakon jälkimmäinen ja kehässä kytee, Secord mukana huikealla läsnäololla ja se tihkuu äijää, siinä on pornoa sekä verta.

Hetken kupla ja sen jakaa toinen kypärätön Bru, sillä on leimansa sekä maineensa ja sitä saa lyödä sekä takoa kuin sikaa säkissä.

Aina cool ja tyynen henkeäsalpaava lähtömaailman omistaja, Bru ja meillä intomieliset värinät, tärinät sekä kuolat, kananlihaa kananlihan perään.

Secord painii sen jäihin kättelyssä ja vastassa uskottavista uskottavin vastaanottaja, tinkimätön itsensä likoon heittäjä ja sitä tulee nuijia, paukuttaa tauluun kaikki hihoista lähtevä.

Bru pyrkii palauttamaan, ottaa tilaamansa sisään ja silmänräpäyksessä luodaan klassikko, poimitaan kiitos baaritiskiltä ja herätään uuteen aamuun mustilla silmäkulmilla, kustessa sattuu.


Jälkikirjoituksena runoiltakoon, että eräässä palvotussa hahmootaltiointeja sisältävässä kulttuuririkkaassa leffassa kerrottiin boksissa tintanneesta tyypistä, kuvittelimme aina sen olevan hampaaton Bru ja niin itsetietoisen ylpeästi paineli sinne ja vaikka ajankohtaisuudet eivät täsmää, haluamme kuvitella edelleen niin.

 

[HardCore Hooligan]

Verenluovuttaminen näyttämöllä, itsensä uhraaminen lähtöalttarilla ja henki sekä sydän tarinaan, elämän liekki hetkiin ja rytmi sekä syke maisemaan.

Bru ja kypärätön veripankki alla valojen kirkkaiden, aina vapaaehtoisena luovuttamassa ja nuo hetket boksissa, mitä se sitten luovuttikaan siellä?

No, yleensä se lähti tyynen viileästi koppiin ja hampaaton suu jauhoi purkkaa, käsi haroi hiuksia ja naamari hohti verenpunaisensa, äijä parsittiin kohta taas kuntoon.

Umpeen tikattu räsynukke ja olihan se nuhruista kauhukuvastoa, kieroutuneiden mielien luomaa kauhugalleriaa ja Bru aina valmiina heittämään itseään likoon, käsi nakutti vimmatusti ja kohta taas hanat aukenivat, veriroiskeet värjäsivät jäätä.

 

[HardCore Hooligan]

O:n perjantai ja tavoitellaanko huikeutta, kerätäänkö joukot ja vedetäänkö kaikki paskaksi?

Annetaan roihun polttaa sekä liekkien nuolla, keihäiden laulaa veripisaroiden soittaessa pianoa ja myrskyn riehuessa, kuka mielipuoli piiskaa urkuja?

Se on Higgy, suoraan O:n kauhugalleriasta ja sadistinen teurastaja, brutaali murhaaja, talon intohimoiseen tapaan ja meillä on monta arpaa perjantaihin.

Hymyilemmekö kuin lottavoittaja huomenna ja olemme nähneet tulemista sekä sinkoilua, todistaneet päällekarkauksia sekä joukkuraiskauksia, lähtöparaatien tenho tempaissut meidät mukaansa ja taomme päätä seinään, kuin tikka.

 

[HardCore Hooligan]

Knights vastaan OS ja illan tie vei poispäin euroilusta, taival tarjosi seikkailun ja se keinutti, kiehnasi sekä potki.

Otteleminen on iltojen ytimessä olemista ja Seguin hanskattomassa valokeilassa, historia painaa kahleina, giljotiini siintää silmissä ja se yritti jopa vähän karttaa mainospaikkaa.

Tyler MacArthur nälkäisen himokkaana ja haluaa pamputtaa perjantai-illan iloksi, se naulaa Seguinin jäihin oikeallaan ja paljon tanssienssa, välillä tippuu kuin lintu laudalta.

Ilta kiehahtelee ja lopulta tarjoaa maltillista tulemista, Knightsin McCarron vaihdosta sisään, kiimaisesti Jacob Buschin niskaan ja murjoo kuin iso monsteri, ottaa yleisöä ja nöyrät luistimen kärkiin tuijottelijat helvettiin näyttämöiltä.

 

[HardCore Hooligan]

Suunta kohden lauantain iltapuhteita ja yksi heruttaa, Knights vastaan OS pikauusintana ja aivan pakko heittää muutama alakoukku sisään omiin, puhista sekä tuhista.

Koutsit raivoavat, ne piiskaavat, suut puskevat vaahtoa ja kopissa vaaditaan päitä vadeille sekä tarjottimille, asetetaan illan teemaksi verinen avokirurgia, paskat taulusta.

Antaa keihäiden heilua kohtalokkaasti ja lauantain kaiken salliva sekä mahdollistava rähinähuuma, kukaan ei kauhistele tai vaadi kunnioitusta, kaikki haluavat nähdä penkkien tyhjenevän ja tanssiteatterin loistavan.

Tullaan sekä sinkoillaan, luodaan vihaisen villi mestariteos ja vedetään square offeja yläkropat paljaana, palaako Seguin takaisin ja takaisin palaaminen on tärkeämpään kuin yksittäisten antama suunta.

 

[HardCore Hooligan]

Odotusarvo pilvissä, lähtöväännöt päällä ja silkkaa mahalaskua, karmean karsea kierros ja vajoamme pehmeiden arvojen suohon.

Raikkaus salpaa hengityksen ja tämä on Post Op-vaihe, koko maailmankaikkeus yhtä visiirä ja kuulemme sen hysteerisen kuoron, haluamme yhtyä siihen ja vaatia kunnioitusta.

Ei, olemme äärilaidan profeetta ja meidän on oltava vahva lähtöuskossamme, suunnattava verenjanoisena vampyyrina kohden sunnuntain iltoja ja manattava ne lähtömetsän sadistiset pedot esiin.

Kukkivan hulluuden leimaukset ja virkistävänä lankeava lähtösade, Spits vastaan Hounds kutittelee, se kehrää ja emme edes tiedä miksi, ehkä se aistii nälkämme?

 

[HardCore Hooligan]

Momentin kohdistuessa viihdyttämiseen tai vahingoittamiseen, me olemme kotona ja emme kinu tai vaadi.

Spits vastaan Hounds ja tuskainen vesiperä, vedimme nenään sekä hihaan ja yksikään keila ei kaatunut.

Saimme pakit sekä avarit ja joskus tämä toimi, kondis edelleen tapissa ja olemme eläneet ohi aikamme, vanhentuneet huomaamatta ja viekään meidät kellariin kasvamaan arvoa.

Spits otteleva ja sinne pesiytynyt jätkä nimeltä Hayden McCool, tuolla nimellä poseeraamaan sekä pullistelemaan tyylikkäänä punaviivalle ja me sykkisimme hulluna, hihat kainaloissa sekä kypärä takaraivolla ja ylimielinen öykkäröinti on aina Cool.

 

[HardCore Hooligan]

Ammattijätkien työkalupakit ja tuntemukset sekä aistimukset, Caron hyvällä ilmeellä mukana lähdön sykkeessä ja Genovese paukutti tasonmittauksesta päänahan, se tulee sivulauseessa.

Genovese, yksi viidestä ja lähtölammen iso polskija, Caron nousukas ja otamme vastaan potkivat väreilyt, hahmosta, läsnäolosta sekä sitoutumisesta.

Ei mitään "pelaa kuin iso poika" roskaa vaan syntyperäistä heittäytymistä ja jakaisimme mielelellämme aloituksen, tyylikäs ilmestys ja ottanut paljon pannuun, sekin täysin epäolennaista.

Hankkinut leimat ja kantaa ne, ilmesstyy kurkailematta lähtöpaikoille ja kipinä tulee ilmiselvästi sydämestä, raukkaudesta lähtöihin ja nyt vain joku railakkaan brutaali kilahdus, nimi kaikkien huulille ja pahaa poikaa hahmoon.

 

[HardCore Hooligan]

Nuorempi Clark ja se on todistettu, kantaa sydäntä ja nekannut kahdessa lajissa, luonut itselleen tehokkaat lähtökasvot ja helposti putoavat kintaat.

Viimeinen vähäpätöinen ja tehokas poimiminen tehty hankalaksi, on kilisevät kahleet sekä halut syövät jarrut ja siitä kärsivät juuri aktiiviset sekä tarttuvat.

Ottelijat elävät merkinnöistä ja Lacrosse ottelija on aina merkki luonteesta sekä taipumusista, se hylkii visiirinamaa sekä euroilua, turmiollista syöpää kiekkokulttuurissa.

Arvojen häpäisemiset ja te vastuuliset suomen Lax-kulttuurista, HCH tulee varmasti paikalle, osaa ja on varmasti kuin Poler, se on lähdöille omistettu laji ja älkää koskaa häpäiskö sitä, kutsukaa...

 

[HardCore Hooligan]

Vedetään pukukopilta tuoksuvaa historiaa sekä riivitöntä otetta äärilaidalta, ilman paitaa ja sukka päässä, ehkä solmulla tai avoimena...pullistelemassa käytävällä.

Kip tehnyt tämän Suomessa, ottelija Ontariosta ja se on epäolennaista, se oli Polerin tavaramerkki ja HCH, siis Ricky osallistui kulttuuriin myöskin ja sehän painanut kädenjälkensä kaikkeen villinpuoleiseen oheistoimintaan sekä viihdyttämiseen.

Tyylikäs sirkustaitelija, liu'ut polvella Barnissa ja lähtömaailma on ikuisesti sinun, Ricky ja huikeaa säveltämistä kaikkialla, rooli ei korostu vain punaviivalla vaan myöskin käytävällä, aina näin!

Ricky sekä Poler, molemmat hillittömät lähtösepät Torontosta, olemma avautuneet ja se keskinäinen timantti O:ssa, sykimme huolella ja pelkkää kanalihaa.

Molemmat tuulettavat, päästävät höyryjä ja Rickylla verinaamari, silti fiilikset tapissa ja sirkus päällä, Shiner antoi sen haastattelun sukka päässä ja Poler kääntyi supemax kopissaan ja HCH tuli innostuksesta sekä myötäelämisestä.

 

[HardCore Hooligan]

Spits Liam Murray ja tarjoili taas purevaa ilmettä, sähäkkää nakutusta sekä kiimaista pamputusta ja heittää hyvin itseään likoon hakeutuessaan valokeilaan.

Vastakkaisesta kulmauksesta tuleen Sarnian Noah Bushnell ja ottelijat matkaan suoraan aloituksesta, Busnell naulaa kuin amattijätkä ja ottaa päänahan, mukaansatempaava puristus esiintyjiltä.

Kierroksen ainoa valonpilkahdus ja yksittäiset eivät elätä, ruoki nälkäistä ja siemenet pitää kylvää, että voi korjata ja viettää huuruisia sadonkorjuujuhlia, antaa naapurien paukuttaa seinään.

O:n perjantain ja onko tanssilattioilla tungosta, kääntyykö homma väkivaltaiseksi ja mennäänkö illasta iltaan öykkäröiden, maailmankaikkeudelle vittuillen?

 

[HardCore Hooligan]

Sekaannutaan alaikäisiin ja 16-vuotias Jonah Gadjovich puskee itseään hyvällä ilmeellä sisään, nämä maltilliset rajat ja esiintynyt edukseen, tehnyt itsestään huomionarvoisen.

Casting Couch ja eihän siellä oikeasti papereita kysytä, halukkaat painaa, tarjoaa sekä tyrkyttää ja hyvä nähdä uutta verta, tuoretta verta, nuorta verta.

Janoamme sitä, kuolaamme sille ja jätkämäinen läsnäolo teinillä, movemberkit tuon ikäisellä ja joku kokeneempi nuijikoon huolella suihkussa, vetäköön ällöttävyyden ruotuun!

Gadjovich ja otti juuri ylimääräisen gamen Brandon Crawleyn kypärän riisumisesta, näytelmästä on tehty mautonta ja ehkä se oli vain tuo nimi,viikset sekä vastassa ollut rajanylittäjä...syyttäkään HCH:ta, älkää peliä.

 

[HardCore Hooligan]

Cory Caron ja perjantaihin tulessa, tanssin pyörteissä Saginawin Sadowyn kanssa ja ammattijätkän työkalupakki taas auki, edelleen uppoaa HCH:n makuun.

Pääsi myös luovuttamaan verta ja se yksi suurimmista nautinnoista oteltaessa, pelkkää rakkautta täältä äärilaidalta ja muistatteko, kun äärilaidan ylivaltias operoi laaja-alaisesti?

Hallitsi laajempaa lähtökenttää, tonki syvältä ja James McEwan noussut haudasta, mätti jo kertaalleen itsensä hajalle ja nyt kokoon kursittuna, heittelee elomerkkejä itsestään ECHL:ssä.

Tinkimätön toe-to-toe maestro ja paksantuoksuinen farmipoika lännestä, valaissut maailmankaikkeusia teoksillaan ja lähtenee seuraavalla kerralla suoraan hautaan?

O:n lauantai ja yksi ilta tarjoaa, se tekee itseään tykö ja Spits vastaan Knights, viritämme mielemme lähtötaajuudelle ja heitämme muutaman jabin ilmaan, piehtaroimme tämän tarjonnan kanssa intohimoisesti koko huomisen.

 

[HardCore Hooligan]

Eivät ole illat tihkuneet intohimoa, ne eivät ole olleet paraateja, yksittäisten varassa edetään ja loisto on kaukana, tanssisalit autioina.

Ne rapistuvat tyhjyyttään ja vain muistot saavat siivet, nostalgian utu hyväilee ja kalenterissa vuosi 1989.

Kunnon rähina puhdistaa aina ilmaa, se on uuden alku, kaikki versoo sekä kukkii ja yksi suosikeistamme, John Nelson heittää sarjatulta Gensin penkille.

Marlboros painanut kaapin jatkoajalla ja Nelson käyttää keihästään aseena, sillä oli huikea temppuvarasto ja se pyrki aina huomion keskipisteeseen, se on tervettä.

Menee tunteisiin ja Gensin penkki tyhjenee, kehässä velloo, siellä on talkoot ja pyykkikone pyörii, koutsit osallistuvat ja ulkopuolisuutta ei tunneta, kukaan ei halua vajota seinäruusuksi.

Emme päädy varsinaiseen kaaokseen, mutta silmä lepää, keho sykkii ja se on teatteria, Nelson ottaa yhteen katsojien kanssa poistuessaan ja hahmojen lumovoima ei vain katoa, vuosienkaan myötä.

 

[HardCore Hooligan]

Musiikki pauhaa, valot vilkkuvat ja Kingstonissa satelee viihdettä, on syksy 1989 ja Hamilton on tuonut mukanaan eläimen, Kevin Mahony on tuotu pakkopaidassa paikalle.

Saduston aarteita ja Frontsilla kasassa aivan kuningasjengi, me kuolasimme sille ja Nelson kipparoi laivaa, se johti K-townin rähinäorkesteria.

Näyttämön tapahtumista on liikkunut lukuisia versioita, mutta ei elävää kuvaa ja nojaamme tuoreisiin muistikuviimme, Mahony otti 12 ja Nelson 10 iltaa palkintojenjaossa.

Silloin niillä oli arvoa ja ne olivat hulluuden kruunuja, tunnustuksia rohkeudesta ja kehät olivat taistelukenttiä, pelkkää oireilua ja halua vahingoittaa.

Kehässä oli leimunnut brawl ja Mahony tuli ylimääräisenä sisään, se sinkoili hulluna, viskoi rähinäheijaria ja suoritti kiimaisena päällekarkauksia.

Nelson aloitti koko tapahtumaketjun keihästämällä 16-vuotiasta Dale Chokania naamariin ja potkimalla sitten jäässä makaavaa John Valoa, toteutti henkilökohtaisia rituaalimenojaan ja timanttista kasaria, mitä tästä opimme?

Juniorit merkataan tylysti ja rajanylittäjät potkitaa suohon, Hamiltonin penkiltä syöksyi myös Rave Ritchie ja kelatkaa miten ne olivat varustautuneet, keho ihan heräilee ja kevyt kuolavana valuu jo poskella.

 

[HardCore Hooligan]

Yksittäisten varassa, vailla tunnepiiikkejä sekä sykkivää rähinähuumaa, kukaan ei paukuta seinään, roskikset eivät lentele ja olemme yksin.

O:n torstai ja myrskyisä rajasota tiputti syliimme yhden, se on lähinnä pilkantekoa ja taipumuksiemme sekä makumme ylenkatsomista.

Spitsin terävästi nekannut, tikkana naulannut Murray sekä Whalersin Sills jakoivat hanskattoman tuokion, se ei ollut elämää suurempi seikkailu, ei hehkuvan villi sessio tai brutaali intohimorikos.

Sills poimi kohtaamisesta kuitenkin verinaamarin ja värisimme hivenen nautinnosta, koimme halua paalata kaiken punaiseksi ja teimme sen, nyt sireenit ulvovat.

 

[HardCore Hooligan]

Otos palkintojenjaosta ja kaulaan tippuu kultaa, Gensin Cassels napsi 10 illan mahtipontisen ja fanfaarit kaikuvat korvissa, nyt on taottu kupolia jäähän ja potkittu raivolla jotain jäässä lepäävää raukkaa.

Hulluus on puhjennut kukkaan ja maestron sivellin värittänyt sairaan veriteon, heräämme ahdistavan harmaaseen todellisuuteen ja tämäkin sankari poimi tuon ajosta, taas hysteerisen kupolisuojelun piikkiin.

Onhan se mautonta, kolaamisesta mahtipontisia tunnustuksia ja ajoi kyllä junnumaisen tökerösti, alas Jr.A:n kehiin hakemaan raivoa sekä tappamista otteisiin ja sitä maila kahdessä kädessä, loppuun asti polkien ja nihilistisesti yli.

Koutsi hekumoi penkillä ja ruumispussi lentää jäälle, O:n perjantai ja tarjoaa taas rajasotaa, kiekkokulttuuria vastaan trailer parkkien meta-labit ja onko intohimoa, löytyykö kiima ja olemme vanhauskoinen.

 

[Hockey 24/7]

Kyllähän se surun syviin soihin mielen vetää, kun katsoo illan statseja. Ei ole entiseen enään paluuta. Aikaan jolloin pelkästään kaupunkien nimien perusteella osasi odottaa ja tietää illan taistelu parit.

Surun syövereihin myös ECHL tipahtanut, tosin siellä ilon aaltoja helpommin näken. Ei enen olisi Bilcke, Leroux tai Clark poppareita syömässä oleet.

 

[HardCore Hooligan]

Spits vastaan Whalers, ahdistava kokemus ja lähdöttömömyydelle omistettu ilta, pidettiiin kintaat käsissä, ei keikutettu venettä tai sotkettu etupihaa.

Aikanaan laajennusjengi sisään ja Detroit haali OA-ruutuun Paul Mittonin, rutinoitunut lähtöveteraani ja aina tanssikengissä, silmäkulma mustana sekä rystyset murusina.

Sitä ei peitelty tai salailtu ja illlat Spitsin sekä Knights kanssa tulisivat olemaan sotaa, piti varustautua tai kadota kartalta jyrättynä, häpäistynä sekä hyväksikäytettynä.

Nyt tarjolla pelkkää oksennusta ja euroiltiin tuhannen visiirin voimalla, ajattelemme Mittonin olemusta ja hihat kainaloissa, kypärä takaraivolla...se tuottaa meille mielihyvää.

 

[HardCore Hooligan]

Ensikohtaamiset, sykähdyttävät sekä ikuiset ensisilmäykset, syksy 1987, Soo, Memorial Gardens ja preseason.

Nostalginen häkki, väkivaltaisuuksille omistettu pyhättö ja lattioilla lillui kusta, räkää, verta sekä kaljaa aina polviin, olemme pohjoisessa ja hallin ulkopuolella sai varoa jääkarhuja.

Marlboros vieraansa, vähän köyhähkö ja ulkopuolisuutta hehkuva jengi kartalla, yhdellä kuitenkin vangitseva olemus ja nyt on tyyli piikissä, ensivaikutus on kaikki kaikessa.

John Nelson, hihat kainaloissa, kypärä niskassa ja ostimme tuon paketin heti, suu käy, maila koputtelee ja aina sähisemässä sekä kähisemässä.

Läsnäolo sekä heittäytyminen valloittaa ja silloinen lähtölammen iso kala Babcock ottaa kipinää, ne jäävät pelin takana kiinni toisiinsa ja Nelsonin suu jauhaa, aistimme lähdön nousevan ja kohta näyttämöllä nyrkkipannaan.

Kintaat lähtevät ja tarjolle taiotaan maailman luokan square off, huikeaa poseerausta ja näin otetaan valokeila, pellit auki ja Babcock naulaa vimmaisesti vasurilla, Nelson palauttaa oikealla.

Nelsonilta lähtee kamat ja Babcock kippaa sen jäihin, kiimainen loppukuohunta jäissä ja Nelson patsastelee ilman paitaa, luo teatteria kansalle.

Koppava sekä ylimielinen olemus ja häkissä myös Mallette, nakuttavat intohimoisen toe-to-toen Glenn Lowesin kanssa ja meillä sykkii, lopulta Mallette kippaa jaloista nurin.

Kesken hekuman ja kukaan ei ehtinyt vielä tulemaan, mitä meille jäi käteen ja Hounds sortui painiliikkeisiiin ja etelän jengi heitti enemmän viihdevaihdetta, omasi valmiutta sekä halua ottaa.

 

[HardCore Hooligan]

Glenn Lowes ja huikea tulittaja nostalgiasta, itse maestro ja aina estraadilla, aina heittämässä itseään likoon, kuin pirinarkki kadulla.

Luodaan taiteilijan muotokuva ja vavahdellaan sen edessä, huolellisesti hiouttu tyylikkyys, poimii aina katseen ja kyky tarttua hetkeen, vangita se ja luoda teos, hillitön sessio.

Pelkkää takomista ja pum pum, eritteitä virtaa ja sukellamme onneen, olemme löytoretkeilijä, myyttinen HCH.

Ponnisti raskaansarjan ulkopuolelta ja silloin pitää haistella, luoda lisäarvo ja olla tyrkky sekä osaava, paukuttaa kahdella kädellä, naulata terävästi kuin tikka ja otella itsensä halliten kuin sarjamurhaaja työnsä ääressä.

Jack Nevins ja poimimme aarteen jo O:n alkumetreillä, heitimme äärilaidalta pelkkää rakkautta ja aistimme nostalgian kaikuja, se nekkaa AHL:ssä ja Lowes tilttasi aikakaudella, jolloin asioilla oli merkitysta, painoarvoa.

 

[HardCore Hooligan]

Luoksemme sinkoutuneet yksittäiset, bongarille heitetyt muruset ja olemme kuin jokin puuhastelija, pakotettu tarttumaan yksittäisiin ja Brendan Bell vastaan Petesin Matt McCartney.

Teoksessa hyvä vimma sekä kiima, näyttelijät läsnä ja vähän jäimme kaipaamaan tinkimätöntä heittäytymistä sekä syventymistä rooliin, hamaan loppuun asti tilttaamista ja hyvää suorittamista kuitenkin.

Silti niin irrallista ja ei ounastele kananlihoja, ei syki tai tykytä ja yksittäisten varaan ei luoda kulttuuria, ei pidetä sitä yllä tai elvytetä.

Yksittäiset ovat aloittelijoille ja me olemme suorittaneen pätevöittävät tutkintomme jo vuosikymmeniä sitten, 67´s aina vaisu sekä valju, historiallisesti rikkaan kulttuurin syöpä ja silmiinpistää yököttävä nöyryys, haluamme narsismin kukkivan sekä huomionkipeyden loistavan.

 

[HardCore Hooligan]

Otoksia yksittäisten virrasta ja kohtauksia ilman juonta, hajanaisia katkelmia kadonneesta tarinasta ja hetkien lämpö huokuu ulkopuolisuutta.

Saginawin Sean Callaghan pamputtaa oikeallaan ja Houndsin Nurse nielee, se ottaa koteloon ja Callaghan pieksee, se on kiistatta Top.

Sytyimme hieman tälle ja veri veti jo takomaan säkkiä, hiki pintaan ja vähän eläimellistä ulvontaa.

Olemmeko kertoneet, me elämme lähdöille ja lähdöistä, jyske rantautui aina äärilaidalle ja kunnon takominen puree aina, se tempoo mukaansa ja herättää halut, ruokkii mielitekoja.

 

[HardCore Hooligan]

Tulevat iltamat, ilmassa lähtöjuhlan tuntua ja päällä hyvää lupailevat kutinat, torstaina Petes vastaan Gens ja meillä on päivä aikaa valmistautua, kaivaa esiin se kultainen materiaali.

Uppoutua tanssiaisiin, imeä väkivaltaista nostalgiaa ja virittää mielemme lähtötaajuudelle, olla HCH ja torstaina räjähtää, torstaina tullaan sekä sinkoillaan.

Muodostetaan kasoja näyttämölle ja juuri homman ollessa kuolemassa, uusi pari löytää toisensa ja ne löytävät toisensa aina sekä ikuisesti, siinä on omistautumista ja yhteenkuuluvuutta.

Liekki roihahtaa, hahmojen massa velloo sekä möyrii, joku heittää tajuttoman rähinäheijarin takaapäin ja joku on Sissy Boy, sitä hyväksikäytetään sekä alistetaan, sen naamalle puetaan visiiri ja kaikki nauravat sille yhdessä...niin kasaria, niin kasaria!

 

[HardCore Hooligan]

Meteriaali on väijytty, keho nykinyt kuin siima ja iho heittänyt kananlihaa, sydän bumbumia ja teippi kiertynyt ranteisiin, vaseliinit hiottu silmäkulmiin.

Lähteekö kaaos jo alkulämmöstä vai vaatiiko sen maalivahdin kolaamisen, se on perinteinen keino loihtia taianomaisuus näyttämölle ja saada penkit tyhjenemään, hahmot sinkoilemaan.

Koutsit osallistuvat, nekin nakkaavat paskat kaikesta ja joku ottaa yhteen katsojien kanssa, kukaan ei halua värjötellä varjoissa, hukkua tapetteihin vaan sivellin värittää, hulluus kukkii ja poimii ruusut.

Ne ovat eläimiä ja niiden kupoleita suojellaan hysteerisesti, näiden mielipuolisten lahoaivojen ja sammuteaanko hallista valot, syöksyvätkö mellakkapoliisit sisään ja jatketaanko sessioita vielä koppikäytävällä?