Goon Town is coming like a ghost town

[HardCore Hooligan]

Suomessa Jeremy Stevenson ja kirkas punaviivan ylivaltias, hallitsi tilan, veti tyylikkäät rituaalit ja kuvasimme sen kerran, sitten kotiin kuolaten ja ...

Aina sydämellä mukana, hetkeä eläen ja Stevenson O:sta, joten kulttuurin hallinta ei ollut ihme ja likoon heittävä gamer se oli, ei kuitenkaan myyttinen kuningas tai palvottu ylitiltti.

Poler punaviivalla O:ssa ja se oli teatteria, timanttista läsnäoloa ja oikeita taikatemppuja, ei edes HCH!

Tapitimme sitä himoiten ja sojottovassa asennossa seisten, huikein pullistelija, poseeraja sekä pätijä koskaan punaviivalla ja siinä oli äijää, jätkää sekä veristä lähtöpornoa.

Sillä tienataan oikeus otella sekä sekoilla illan lauteilla ja kulmista ei tulla, ei tulla visiirit leuassa tai hihat alhaalla ja paremman puutteessa pitänee tsekkailla se Stevensonin taltioitu sessio ja ...

 

[HardCore Hooligan]

Marchment putosi kuoppaan ja kipusi O:n perjantaissa ylös, hillitön lähtöiloittelu Sarnian Josh Chapmanin kanssa ja vaikka naapurit paukuttivat seinään, gladiaattorit tykittivät aina aamunkoittoon.

Teoksessa oli vimmaa ja se repi juurineen irti, se vietteli ja tempoi mukaansa, oli kananlihaa sekä sydämen bumbumit.

Ottelijat vaihtoivat käsiään ja paukuttivat menemään, oli egot sekä statukset ja verta, hikeä sekä kyyneleitä.

Probert vastaan Coxe, me huusimme ja maailma tarjosi ilmakuoppia, vatsanpohjassa nipisteli ja teippi kietoutui ranteisiin, näyttämöllä otettiin koteloon.

 

[HardCore Hooligan]

Hanskattomat elonmerkit ja Mike Baird, otti 20 illan mahtipontisen ja viettänyt aikaa hyllyllä, nyt tajunnanräjäyttävä paluu ja silkaa likoon heittämistä.

Suorittaminen hiveli silmää ja hekumallista kahden käden tykitystä, vastassa Niagaran Cody Caron ja matkaan suoraan aloituksesta, ammattijätkien hanskaton tuokio.

Egot sekä statukset ja henkeä touhuun, oikeista syistä otettu ja melkoiset nykimiset, tärinät sekä vapinat meille.

Caron otti koteloon ja palasi lopussa takaisin, nakutti lähdön viimeiset puheenvuorot ja poistui puhisten sekä puhkuen boksiin...juuri näin ja puhdas lähtöhelmi.

 

[HardCore Hooligan]

Perjantain kohokohdat ja oli hyvä sato, olemme kylläinen ja yhtä hymyä, elämä on silkkaa täyskaatoa.

Spitsin Liam Murray sekä Guelphin Aleks Rapp lähtivät tahollaan ja loivat kunnon kyydit, kiimainen tikkaus päällä ja esiintyjät sydänverellä läsnä.

Intohimoista heittäytymistä lähtöiloitteluun ja ottelijat nakuttivat kuin maailmanlopun alla, ne omistautuivat toisilleen ja lopulta hyvän panoksen heittänyt Murray sortui painiliikkeisiin, siitä huono jälkimaku.

Rapp ärhäkän oloinen uusi naama, sekaantuu mielellään ja hakee aktiivisesti tanssipartneria, 17-vuotias itsensä mainostaja ja harmi ettei voi olla kovin tyrkky, painaa yli 30 tilttiin.

 

[HardCore Hooligan]

Maasto käynyt kuolleeksi, mutta perjantain tähtihetket ja palkintopallin ulkopuolelta, Fronts vastaan Colts.

Crouse sekä Lemieux lähtevät ja teoksessa hyvä sähinä sekä vimma, näyttelijät läsnä ja hetkeen heittäytyminen piikissä.

Halu tuhota kohde ja kipinät polttelivat bongarin ihoa, suuri nautinto ja Lemieux nappasi Match Penaltyn.

Aina tavoittelemisen arvoinen ja puri Crousen kättä, 80-luvun nostalgiassa purijoita oli paljon ja se ei ole pois kenenkään kunnioituksesta, arvostuksesta.

Sitten isä ja visiirinaama sammakko, poika O:ssa ja sähäkkä tiltti sekä Match, hyvää matskua, raatelevaa läsnäoloa ja purijat takaisin kehiin.

 

[HardCore Hooligan]

Onnistujat ja Knightsin Tait Seguin esiintynyt lokakuuhun neljästi ilman kintaita, ollut kärkäs ja tyrkky.

Ei ole peitellyt halujaan, uhmannut aikaa ja hankkinut sädekehän, paskat kahleista, suitsista sekä jarruista puurossa.

Silkkaa lähtöanarkiaa ja valovoimainen marttyyri, sitten kuvaan astuu rumuus ja Guelphin Marc Stevens halusi tanssia sunnuntaihin, sillä oli valot vihreänä.

Seguin antoi punaista ja laskuri raksutti sen kupolissa, giljotiinin terä piirtyi silmiin ja hetki oli raikas, annamme sille täydet kolme euroa.

 

[HardCore Hooligan]

Pystyyn nousseet lähtöpolut ja sortuneet unelmat, Loren Ulett palannut Ontarioon ja pitää liekkiään yllä Jr.A:n kehissä.

Antoi juuri hanskattoman elonmerkin itsestään ja operoi maisemissa uskottavuusmittarina, mutta tarina suo myös lohtua, se antaa voimaa ja vahvistaa uskoa.

Primeikäisenä kiinni rooliin, sisään O:n lähtövirtaan ja hanskattoman ammattijätkän leimoilla, ei olisi muuten vetänyt vaihtoakaan maisemissa ja hanskattomuus tarjosi oljenkorren, se teki jätkästä käyttökelpoisen.

Se ei ollut suuri sankaritaru tai sisältänyt tajutonta pamputtamista, mutta omasi lähtövalmiudet maailman toiseksi painoarvoisimmassa kiekkoliigassa ja joistakin valojen kirkkaus tekee pienen, Ulett otti pois.

Näyttäytyi myös aikanaan Spitsin campilla ja esiintyi siellä hanskattomana, katosi kamoineen auringonlaskuun ja Fronts kaivoi eloon, nyt se on viimeisellä hautausmaalla.

 

[HardCore Hooligan]

Kugel vastaan Erskine ja kaivaudutaan yhteen puhutuista, tulee timanttia, kultaa sekä uraania ja koko keho sykkii.

Olemme hallusioineet itsemme Barniin ja tihkumme lähtöpitoisuutta, olemme sydämellä mukana ja Poler koputtaa keihäällään jäätä, sillä on hihat kainaloissa ja pipo uskottavasti takaraivolla.

Se haluaa D.J Smithin ja tekee aikeensa selväksi koko hallille, se on heitetty penkiltä tuleen ja D.J vetänyt koko illan, johtaa omaa jengiään ja kellottanut paljon.

Poler täpinöissään ja hahmon ainutlaatuinen hulluus iskee verkkokalvoille, D.J ylenkatsoo sekä hylkii tilttikuningasta ja D.J veti itse kovaa sekä tyylikkään likaisesti, tilttasi omansa.

Poler jahtaa sitä kopautellen, himokkaasti kuittaillen ja läsnäolon taika hipoo pilviä, D.J ei halua leikkiä sen kanssa tai sen on ohjeisettu pitämään valot punaisella, Polerin janotessa.

Spits ottaa vaihdosta Adam Youngin sisään, hetkessä on sinkoilemista ja se ottaa Polerin kanssa session, ottaa sen ilmassa roikkuneen pois ja vahvistaa omat kiinnityksensä rooliin.

Poler ja intohimoinen eläin, paukutti kupoleita pleksiin ja takoi niitä jäähän, operoi kuin mielipuoli keisari ja tuo tuokio on edelleen puheenaiheena, aivan kuin Erskinen luistimissa ollut maila.

 

[HardCore Hooligan]

O:n torstai ja villi lupaus seikkailusta, olemme himokkaasti seikkailunhaluinen ja tuokaa meille aikakone, viekään meidät nostalgiaan.

Emme pysty elämään täällä ja tämä raikkaus on sietämätöntä, visiirit häikivät ja hanskat lepäävät yökköttävästi käsissä.

Fronts vastaan Spits ja se on klassikko, Southwest vastaan Southeast ja hillittömät perinnejengit, myyttisiin sotiin osallistuneet ja tarinankerronnan alkulähteet.

Frontsin sotilaat krapulaisina ja muutama kulttihullu messissä, pakkopaidoissa paikalle tuotuna ja Spitsin lähtölistalla pelkkää ottelijaa, silmäkulmat mustina ja takana Happy End syntissä klubeissa.

 

[HardCore Hooligan]

Ei lähtörikasta jatkokertomusta Frontsin sekä Spitsin tarinaan ja O:n torstaissa Everett Clark luopui tumpuistaan, pyörähteli tanssin pyörteissä sekä hakeutui iskuetäisyyteen Petesin Cam Lizotten kanssa.

Merkintä kirjanpitoon ja poimijat elävät aktiivisuudesta, osumista sekä elonmerkeistä, sydämen takomisesta sekä silmäkulmien mustumisesta.

Musta silmäkulma, aika tyylikäs ja ei mene koskaan pois muodista, ruhjoutuneet rystyset ja ne kertovat omistautumisesta, rakkaudesta.

Nuorempi Clark ja sen tulisi hehkua, painaa kiimaisesti yli 30 tiltin vaudissa, poimia kaikki irti lähtevä omaan koriin ja taas kuvaan astuu rumuus, raikaan pasifistinen henkäys ja olemme kaikki pieniä, niin nöyriä.

 

[HardCore Hooligan]

Sankarillista loistoa ja ajan yksitoikkoisuuden hylkimistä, Knightsin Tait Seguin ja hakeutui taas lauantaihin hanskattomaan valokeilaan.

Iskeytyi kiinni mainospaikkaan ja vastakkaisesta kulmauksesta tuleen Spitsin Slater Doggett, jätkä hehkuu ja nosteessa operoidessa lähtöjä vain tulee otettavaksi oikealta sekä vasemmalta.

Tartut vain kiinni, nappaat pois ja olet kaikkien huulilla, nimi painuu mieliin ja tirehtöröit koko sirkusta, olet ykköstähti.

Toisaalta Spits vastaan Knights, lauantain kaiken salliva sekä mahdollistava rähinähuuma ja Southwesternin myytis-nostalginen sota, eeppinen runollisuus oli kaukana ja ei tultu, kukaan ei tullut.

 

[HardCore Hooligan]

Alkujuuret ja olen kertonut sekä avannut tämän, Hammarby vastaan me ja sen tumman jätkän kanssa sopimus jo alkulämmössä, tänään on se päivä ja kovuus testataan, testosteroni pulppuaa.

Matsi kuumeni ja sitten se tarina, se on kerrottu jo ja matkaan suoraan aloituksesta, koppiin verta vuotavana ja alla yksi parhaista, siinä lyötiin ja kukaan ei uinut sisään.

On päällä hervottomat nykimiset ja potkii helmeillen sisään, mitä tapahtuu kehässä ja siellä syttyy brawl, sitten leimuaa ja nähdään villi bench clearing brawl.

Olemme kuulleet vain rikkaita tarinoita, hekumoivia taltionteja, olin kopissa vapisemassa ja näytelmän virtaamisesta ulkopuolisena, sitten kopin ovesta lappoo taistelijaa sisään ja kintaat sekä pipot jääneet askiin, kaunista!

 

[HardCore Hooligan]

GOJHL:ssä esiintyvä John Bowen ja nolasi sekä niisti viime preseasoniin Whalersin turistin, rajanylittäjän ja trailer parkin Meta-kokin.

Vincent Scognamiglio roikkui mukana ja piti tumput käsissään kuin reppana euro, mutta jätkästä löytyikin henkeä, läsnäoloa sekä heittäytymistä ja ottaa pois, iskee kiinni ja osoittanut olevansa elinkelpoinen.

Käyttökelpoinen roolissa, vaikka on kahleet, suitset sekä kuolaimet ja helvetillinen raikkaus, aistimme hahmossa sekä suorittamisessa jopa komiikkaa ja teatteria se on, sirkushuvien tuottamista.

Hahmojen pitää toimia, viihdearvon pitää purra ja Scog saa HCH:lta lämpöä sekä raukkautta, Bowen muuten itsekin onnenonkija sekä rajanylittäjä ja olisivatko serkuksia?

 

[HardCore Hooligan]

O:n torstai ja kääntyykö väkivaltaiseksi, nähdäänkö kiimaisia päällekarkauksia ja suoritetaanko hillittömiä pahoinpitelyjä?

Pilkataanko visiirinaamaisuutta ja kolataan kaikki mahdollinen suoraan ruumispussiin, lähdetään suoraan aloituksesta, mukaansatempaavat square offit ja villisti tuuleten boksiin.

Halveksitaan nöyristelyä ja poimintaohjelmassa Spits vastaan OS, aikanaan Kugel tuli ja veti historiaan taotun hullun rinkinsä.

Se oli juhlallista, mässäilimme huolella ja nyt Spitsin lähtölista huokuu valjuutta, mikään ei syki, kiehdo tai vello ja Knights vastaan Guelph, leijaileeko Seguin jään päällä ja ottaa yhden pois roikkumasta?

Emme vaivaudu edes tarkistamaan onko se kakulla ja nykyään se symbolisoi pienuutta, tylsämielisyyttä ja hyllyä tulee mistä vaan, siitä on riisuttu kunnia, hulluuden kruunut sekä pianoa soittavat verenpisarat.

 

[HardCore Hooligan]

Ottelemisen haamut ja sukelluksen tyhjyys on syvä, vastaantulevat valot kiehtovat ja nostalgian utu lämpimästi syleilee.

Olemme kotona ja mielessä LB, elämystuokiot Rambon kanssa, niin viinan tuoksuista ja ollaa huolella pöllyissä, ihan kujalla ja täysin eksyksissä.

Isoa liigaa ja valot kirkkaina, porno tylsää, karvaista sekä läskiä, alhaisia barbaareja ja Show´ssa juoppoja villieläimiä.

Bukowskin hahmoja, se kuninkaiden tiltti isossa matsissa ja LB ohjeistaa sen oikeaan boksiin, nyanssit puhuu ja sytyittekö sille?

Boksissa kuittaillaan, se on kadottutta kulttuuria ja ollaan tunteella mukana, kysellään bailumestoja, halpoja hoitoja sekä fiksejä nenään.

 

[HardCore Hooligan]

Seguin läsnä, mutta hillitsi halunsa, tyytyi varjoihin ja taululla 11-1, siitä huolimatta ei silmitöntä väkivaltaa tai sadistista ihmisvihaa.

Buu!

Spits vastaan OS ja Liam Murray sekä Jaren Lindo jakoivat hanskattoman tuokion, loivat intohimoisen session ja Murray nekkaa kyllä hyvällä ilmeellä.

Ei kuitenkaan anteeksiantoa HCH:lta edellisen painiliikkeistä ja se oli täyttä euroilua, Otters vastaan Niagara ja Genovese vastaan Caron tanssin pyörteissä, egot sekä statukset ja ammattijätkät esittelemässä työkalupakkiaan.

 

[HardCore Hooligan]

Spits vastaan Knights O:n perjantaissa ja lähtöpitoinen ilta, näyttämöllä irroteltiin ja pilkattiin visiirinaamaisuutta, sitä hysteeristä kauhistelua ja kunnioituksen vaatimista.

Esiintyjäkaarti tosin köyhähköä ja se leimaa nykypäivää, hahmot eivät toimi ja näyttelijät tulevat sivurooleista, ne eivät kanna leimoja tai sädekehiä.

Toiseen erään sijoitettuna brawl, maltillinen versio toki ja se kuitenkin valui yllemme, ei räjähtänyt holtittomasti käsiin tai tullut intohimoisesti kasvoille.

Kukaan ei sinkoillut ja hetkessä kuitenkin hyvä vimma sekä ounastelevia tinviittoja kaaokseen, Knightsin Yakimowicz puhkuu sekä uhkuu matkalla boksiin ja tunteikas heittäytyminen tuulettaa aina nurkkia, se on nöyristelevän oksennuksen vastakohta.

 

[HardCore Hooligan]

Ilmeikkyyttä ei voi ylikorostaa ja läsnäolon pitää olla syvä, nyanssien kietoa verkkoonsa ja luomisvimman olla hulluuden julmaa ilotulitusta.

Spitsin Cristiano DiGiacinto, terävää paukutusta perjantaihin, heittäytymisessä hyvä vimma ja totesimme arvovaltaisesti jo viime sesonkiin, sytymme tähän nimeen.

Hahmo ei vielä pistä sykkimään ja tarjoilee sauman parasta Spitsia kuitenkin, poimintaohjelmassa lauantaihin taas O:ssa ja tullaanko tulvien, tullaanko kuohuen?

Tuleeko Kugel, tuleeko se kuin hirvi ja tyhjentää näyttämön, pelkkä ajatus saa meidät vapisemaan mielihyvästä ja kohtalonamme on kuitenkin surkastuneet lähtövietit, nostalgiaan jäänyt rähinämomentti.

 

[HardCore Hooligan]

Missä bileet, ne ovat 80-luvulla ja lauantaihin yllemme laskeutui synkkyys, maisema oli autio ja minkään emme nähneet kukkivan.

Spits vastaan OS tarjosi muutaman, kuriositeetin ja olemme katsoneet kammottavuutta silmästä silmään, nähneet ne tuhannet visiirit ja kokeneet sen hysteerisen kauhistelun, raikkaan kyynelvirran.

Surkastuneet lähtövietit ja raiskattu kulttuuri, olemme arkeologi ja raaputamme pintaa, näemme muinaisten tanssisalien loiston ja intohimoisesti kukkivat ruusut.

Aistimme hahmojen toivivan, joku sinkoilee, joku tulee ja laulamme serenadeja kasarille, elävöittävät nostalgiabileet ilman HCH:n läsnäoloa ja aivan oikein, se on silkka mahdottomuus.

Tulemme sinne rähjäisenä, mustaan silmäkulmaan pukeutuneen ja aivan perseet, olemme LB ja kyselemme tietä lähimpään strippiluolaan, vähän rähisemme.

 

[HardCore Hooligan]

Myyttiset saalistajat, kiehuvien kehien päivän ja aikamatka etäiseen nostalgiaan, saamme yhteyden ja koppi on pehmustettu, se on pyöreä.

Bobby Breen ja pelkää kuolaa, sekavaa mongerrusta ja tämä hahmo on klassikko, siitä liikkuviin tarinoihin voisi hukkua ja se on raapustanut ne verellään seinään.

Se viiletti vahingoittaakseen, ei salaillut halujaan tai peitellyt taipumuksiaan, tuotiin paikalle häkissä, teki tarpeensa keskiympyrään ja poistui tuuletellen poliisisaattueessa.

Täysin kultti, pelkkää rituualimurhaa ja K-townin höyrypäisten sankarien mukaisesti ratsasti kadoten auringonlaskuun, takana savuavat rauniot, itkevät äidit ja muutama päätön ruumis.

Me tärisemme, me vavahtelemme innostuksesta ja tutkailemme himoiten sunnuntain poimintaohjelmaa, Petes vastaan Gens ja 80-luvulla huikeita lähtöorgioita, tämä pari on aina lupaus seikkailusta ja naapurit jyskyttävät seinään.

 

[HardCore Hooligan]

Lannistava kierros ja Petes vastaan Gens tarjosi yhden, lähtölammen iso kala Hunter Smith esitteli osaamistaan ja yksittäisten varaan ei rakenneta mitään, me pakenemme viiksien ja kypärättömyyden maailmaan.

Ei Snepsts vaan Brad Smith ja nostalgian kultahippuja sataa yllemme, olemme hahmojen taikamaassa ja kaikki salamoi sekä velloo.

Saamme ne sittenkin mahdutettua samaan kuvaan ja on kypärättömyyttä sekä viiksiä, tanssimme taas nuorilla ja leikittelemme hahmojen nerokkuudella.

On tulista ja Snepsts nauraa sille, se virnuilee taipumustensa mukaisesti ja Smith puhisee höyryten, ne ovat Flow-tilassa ja tuohon joku visiirinaama poikanen rauhoittelemaan, Snepsts tarjoaisi sille karkkia ja houkuttelisi autoonsa.

 

[HardCore Hooligan]

Hetkien ohikiitävä suuruus ja nyanssien kimalteleva kiehtovuus, LB sekä Probie aloituksessa ja sydän tykyttää, tämä on kuningasluokkaa ja olemme avautuneet.

Ne eivät lähteneet ja ehkä onni, olimme jo aivan läkähdyksissä ja se kohtaaminen olisikin haissut niin pahasti vanhalta, että olisimme saattaneet pyörtyä.

Ilta jona Probert kolasi Keansin ja LB nysväsi penkillä krapuloissaan tai kamaväännöissään, kaappivahdit ja myyttinen WHA, tikkinaamari Cheevers ja Indianapolisin Brown.

Olemme ytimessä ja seikkailut johtavat kaatoon, tuo taianomainen hetki ja Brown sekaantuu, Cheevers suunnistaa sisään ja kaikki kiehnaa.

Se imaisee penkit tyhjäksi ja kehässä on isot tanssiaiset, luotiin klassikkomatskua ja katto tihkui verta, niskaa tuli räkää ja kengille kusta.

Olemme äijäkirkossa ja otamme asennon, teemme pyhyyttä ja Andy Brown aina 70-luvun loppuun ilman pipoa kaapissa, lajinsa viimeisenä hulluna ja nyt on lupa kyynelehtiä sekä tulla!

 

[HardCore Hooligan]

O:n sadistiset tarinat ja Fronts vastaan Bulls keskiviikkoon, hillittömät lähtöbileet, irstailevat sessiot ja pelkkää piiskaa sekä sähköä.

Herähtää aivan vesi kielelle ja vähän veren makuakin suussa, 80-luvun sotaisa klassikko ja olemme nähneet penkkien tyhjenevät, soturien tulevan sekä hahmojen sinkoilevan.

McSorley ja sen suuri ilta O:ssa, blondi näkee mustaa, suorittaa oman rinkinsä ja pahoinpitelee kaiken tielleen osuvan, se on väkivalta-moodissa ja nostalgia kutittelee viettelevästi.

Yön hiljaiset pikkutunnit ja HCH:n salatut paheet, Korn niistää sen kirkkaissa ja jofapään polvet notkahtavat, me piehtaroimme sen hetken lämmössä ja poskella lipuu biitinsekainen kuolavana.

 

[HardCore Hooligan]

Pannukakku ja kaikki on paikallaan, oksat, risut sekä männynkävyt ja mikään ei lähtenyt, kukaan ei tullut.

Nostalgian hyväilevä pilvipeitto ja "Korn did it first", tulessapalamaton lätkätotuus ja tuotetun materiaalin huikeus hakee vertaistaan, toki Probert kolasi maalivahteja lähes vastaavalla vimmalla.

Korn vastaan Red Wingsin Micalef ja jimmy Crack antaa kyynerpäätä kaapin edessä, Micalef ottaa kipinää ja sillä naamalla yksi nerokkaimmista, valkoinen kummitusmaski.

Ei toki kummittele edes samassa sarjassa Andy Brownin kanssa ja kuitenkin hyytävän viileä ilmestys, tinkimättön läsnäolo ja se huitoo kehässä melallaan Kornia, antaa ison lapion laulaa.

Korn vastaa keihäällään ja koetaan muutama villi sekuntti, eläimellinen hengähdys ja Korn vetää heijaria kohden Micalefin kupolia.

Se on kirvesmetsällä ja lopulta linjurit löytävät raon, ne uivat sisään ja Korn luopuu tumpuistaan, se retuuttaa Micalefia pitkin poikin ja valkoinen kummitusmaski pysyy päässä, me sytymme sille.

 

[HardCore Hooligan]

Blackhawks, kasari sekä maskit ja huikeaa panostusta, Murray Bannerman sekä Warren Skorodenski ja hatut pois.

Alla valojen kirkkaiden, silkkaa B-luokan nuhruista kauhurainaa ja sairaanoloista friikkisirkusta, nuo maskit ja nerokkaat symbolit asialle.

Hallusinoimme itsemme maisemaan ja hovinarreja purjehti jo siellä visiireissään, pystyimme katsomaan sitä oksentamatta ja niille naurettiin, niitä pilkattiin.

Kattauksessa oli vielä myyttisiä kypärättömiä ja Blackhawksilla muutama, Secord paini, hali sekä kouri ja helvetti se oli mautonta, kaikille kiusallista ja meiltä hajosi pää tuhannesti.

Ulkoasu kunnossa, kypärätön lähtee, kiehnaa ja antaa meille aina pakit, mutta jengin kaappivahtien maskeissa katse lepäsi nauttinnolla ja muistijälki iskee, meidän oli silloin hyvä.