Goon Town is coming like a ghost town

[HardCore Hooligan]

Pääjunioriliigat, eli Major Jr.A ja sitten CHL, nuhruinen, kusinen sekä varjoinen farmiliiga, Karagandassa.

Bilcke painanut sopimuksen kyseisen liigan Tulsa Oilersin kanssa ja sen yllä kummitteli jo GOJHL peikko, se olisi ollut urahauta ja nöyryytys.

Tulsa ja se lyö väreilyä sekä aiheuttaa hallusinaatioita, Mavety syöksyy kuvaan keihäs pystyssä ja se nuijii meidät tiedottomaksi, verivana liruu ulos korvasta.

Olemme syvässä tajuttomuustilassa ja hyvin otettuja, se on kokoon parsittu ihmishirviö ja yksi historian tunnetuimmista keihässaalistajista, raivohullu peto.

Aina kypärättä ja muistatteko sen HCH:n taikoman tuokiokuvan, Mavety hirttäytyy omaan kravattiinsa ja ottaa villin spurtin penkin takana, heittää hyppyniitin pleksiin...se on koutsina O:ssa ja ihan saatanan vanha.

Olimme stransissa, veret sykkien pihalle nenästä ja Bilcke seikkailemaan varjoisiin kiekkoviemäreihin, sieltä kaivat itsesi kirkkaisiin ja olet tehty raudasta sekä halusta, hatut pois ja pelkkää punaista mattoa.

Viisitoista sesonkia siellä ja olet rapajuoppo, sinulla on kaikki taudit ja et muista edes nimeäsi, kelaat uraa Meta-bisneksessä ja katsot yöllisen hoidon kynsivän naamaansa, uppoudut niihin kraatereihin.

Sisään oteltu scholarship ja kolme kautta O:ssa, poistut siitä asuntovaunusta ja menet imaisemaan pari tasoittavaa, illalla pitää taas otella ja olet legenda, palvottuna oleminen on kuitenkin tärkeintä maailmassa.

 

[HardCore Hooligan]

Lähdötön torstai O.ssa ja heti ahdistaa, kaikki masentaa ja silkkaa syöksykierrettä, ilonaiheet kortilla ja liekki sammunut.

Synkeä hautajaissaatto ja tarttua visiiriin, pukeutua siihen ja pois se meistä, niin alas emme vajoa ja olemme äärilaidan suurvisiiri HCH.

Perjantaissa Otters vastaan Spits ja yksi viidestä, Genovese ja pukeeko Spits sille leikkikaverin, tuoko näyttämölle tanssipartnerin?

Nikko Sablone, onko se elävien kirjoissa vai mennyt pesuvesien mukana viemäriin, oljenkorsi käytetty ja varjot kutsuvat, ne ovat piirtyneet hahmon ylle?

Tämä olisi sen tarunhohtoinen sauma osoittaa käyttökelpoisuutensa ja vähän täällä jo sykkii, ehkä se vetää pitkän lenkin käsisään yhteen hakaten, osoittaa sormellaan lähtöpaikan ja tekee villejä sirkustemppuja lähdön jälkeen.

Aah, Ricky ja tuodaan se tyyliniekka nykypäivään, liukuu aloitukseen hihat käärittyinä ja kypärä takaraivolla, remmi auki ja ilman neitimäistä kaulapantaa.

Öykkärimäinen olemus ja se ei saisi edes lähtölupaa, sen kamat eivät menisi läpi ja mitä oksettavaa moukkamaisuutta, keskikaistan ahdamielistä puuroa...Hyi!

 

[HardCore Hooligan]

Ricky ja luovuimme siitä, olemme kuitenkin äärilaidan anarkistinen lähtökeisari ja kulttuurin ylin valovoimainen pylväs, myrskyinen taistelija.

Se viillettää askissa ja tuo on täydellinen tyyli, me sytymme sille, haluasimme halailla ja kypärä takaroivolla sekä hihat kainaloissa, vähän jo haluttaa.

Tämä on hehkuva taltiointi ja huuruinen episodi, se operoi sekä vetää sirkusta Guelphin paidassa, vastassa on Rangers ja timanttisen kova osuma, tykit laukeaa ja kansat laulaa.

Pikku kahina kaapin edessä ja Ricky on siellä, se liukuu ulkopuolelle ja liuttaa hanskojaan jäässä, se kertoo viestiä ja vetää tyylin piikkiin.

Hetkessä on läsnäolo ja tätä on näytteleminen, se on hahmojen teatteria ja aina pitää ottaa haltuun, jos haluat olla paikalla ja vetää gurua, hallita näytelmää ja ottaa valokeilan.

Ne temput, se omaksutaan nuorena ja se on taikapakkaus, ne taltioidaan peilin edessä ja se kutsumus tulee teininä, paskat keskikaistasta sekä nöyristelevästä kunnioituksesta, vedetään hulluihin unelmiin ja helveksitaan kilpailun pakottamia.

Ricky, Mcpolin sekä HCH ja ketä putoaa pois, kuka valehtelee, vai onko siinä vain kaksi nimeä ja joulutähteä ansarissa, latvomiset sekä pimennykset ja sydämellä puhutaan, ei elämän vaatimusten pakottamana.

 

[HardCore Hooligan]

Sablone ei ollut läsnä, Genovese ei tanssinut ja ilta oli harmaa, se laskeutui yllemme kuin suruvaippa ja vaikka olemme HCH, se leijaili tiehensä ja huokui raikkautta.

Kierrokseen kyllä osumia, kohokohtia sekä valopilkahduksia, mutta ne eivät ole enää sidoksissa kulttuuriin ja tämä tuntuu pelottavasti eurokiekolta, meitä oksettaa ja saamme ihottumaa, raavimme sekä kynsimme itseämme kuin rakkikoira.

Hengittämämme ilma on täynnä kammottavuutta ja maisema lohduton, se tihkuu epätoivoa ja lopun alkua...missä koppavuus, tyylikkyys sekä öykkäröinti?

Päädymme vielä asuntovaunuun ja olemme kraatereilla, emme metasta vaan tästä saastasta, makaamme oksennuksemme ja kelaamme muinaista palatsiamme äärilaidalla, lähti pikkulinnut, kalat uivat selkää ja ruusut olivat piikikkäitä, maailma oli tulinen ja se kiehtoi.

 

[HardCore Hooligan]

Jarrut, suitset sekä giljotiinit ja toteutuneet kauhukuvat, kumisee tyhjyyttään ja äänet piinaavat, ne vaativat kasaamaan rovion ja polttamaan tapet.

Gensin Jakob Busch ja tulokassesongiin otti kymmenen lähtöä, mainosti itseään 17-vuotiaana ja hakeutui casting couchille, ikuisen riitin mukaisesti.

Kymmenen marjaa korissa ja onko se todiste halukkuudesta, kyvystä ottaa sekä antaa, vanhoilla mittareilla ei ja nykypäivänä kyllä, itseasiassa se pursuu valmiutta sekä huomionkipeyttä.

O:n sunnuntai ja se kohtasi Wolvesin Chase Hawley mukaansatempaavassa, teoksessa oli henkeä ja suorittamisessa vimmaa, aistimme jopa kiiman merkkejä.

 

[HardCore Hooligan]

Uskonsyöjät ja Spits avannut kahdella lähdöttömällä, kärvistellut harmaudessa, tuottanut sisällöttömyyttä ja antanut uskottavuuden vuotaa tyhjiin.

Viimeinen lähtörikas saareke ja kirkkaasti loistanut rähinämajakka, nyt otteleva vain lista nimiä ja ei ole tuottajaa, automaattia, meillä käsissämme terttu banaaneja.

Ei ole ketään kenelle nakata ja olemme hämillämme, ne ovat luopuneet ja tulivat kunniaasti 80-luvulta tähän päivään, aina aktiivisina ja hahmoja pukevina.

Oli kananlihat, kuolat sekä bumbumit, runoutta illassa kuin illassa ja taitelijat painoivat kädenjälkensä lähtövirtaan, hahmot sinkoilivat.

Veri tihkui näyttämön rakenteista ja hulluus velloi, se möyri ja nyt valkoinen lippu, tervetuloa eurot sekä visiirit!

 

[HardCore Hooligan]

Haetaan lohtua, valoa muistoista ja sukelletaan nostalgiaan, kietoudutaan sen utuun ja sätkitään elinvoimasta, potkitaan roskiksia.

Täristään, vapistaan ja ollaan rohkeasti eläimiä, ulvotaan, muristaan sekä sähistään...annetaan lähtöjen puhua.

Sadistinen, lähtökukintojen täyttämä O, kevät 1988 ja Spitsin Mascarin vastaan Toronton Nelson, lähtöpaikkana myyttinen Barn.

Gladiaattorit aloituksessa rinnakkain, ne liukkuvat taaksepäin ja kiekon pudotessa, buckets off ja siirrytään keskiympyrään, lähtöpaikalle.

Mittaillaan, poseerataan ja luodaan luomoukseen läsnäoloa, tunnelma on odottava ja sitten kiima, säkenöivän energinen päähänlyöntikisa ja pelkää aamunkoittoon kairaamista.

Vaihdetaan käsiä ja hahmot ovat omistautuneet toisilleen, ne haluavat ottaa sekä antaa ja luovuttaa verta, nähdä mustaa.

Lähtö ei kätke sisäänsä yllätysmomentteja, Nelsonilta lähtee paita ja se oli sähäkkä jätkä nekkaamaan, vaihtoi kättään kuin nero ja helvetin koppava öykkäri, täydellinen kehälegenda.

Nelson, hihat kainaloissa ja kypärä takaraivolla, aivan niskassa ja siinä helmeilevä kuva O:sta, virnuileva ilme ja pilke silmäkulmassa.

Sin Cityn Mascarin, kultti ja Spits kaivoi vahvuuteen mestaruuskevääseen, finaalisarjassa Mascarin, Benic sekä Revenberg ja pytyllä oli vielä arvoa, siinä oli hohtoa.

Tämä tiltti, ne ajautuvat erilleen, ottavat uuden square offin ja Nelson yläkroppa paljaana, linjurit eivät sekaannu ja nyt sykkii, hetkessä lepää pyhä täyttymys.

Ne ovat kuin stranssissa, sydän hakkaa ja tästä on kyse, heittäytymisestä ja lopulta ne vain vääntävät toisensä jäähän, kaikkensa antaneina ja se on epäolennaista, me saimme.

 

[HardCore Hooligan]

Lähtökuvaston hahmot ja viimeiset varteenotettavat painokset, Justice Dundas esiintyi yhtenä nimenä ja operoi vapaassa lähtömaailmassa.

Tämä oli aikaa ennen pullamössöä ja ei sen taival ollut paraatimarssi, se ei kätkenyt sisäänsä suuruutta ja jäi lähtörivien väliin.

Oli kuitenkin aktiivinen, tarttui hetkeen ja oli kehittänyt iskevät ottelijanimen itselleen, kysehän on hahmoista sekä viihteestä, suorittaminen on sivuseikka.

Se on jopa moukkamaista ja nyanssien ehdoilla, hulluuden huuruilla ja Dundas OA, se pitää liekkiään yllä sammakoiden maassa ja ei ole yksinkertaisesti käyttökelpoinen O:ssa, tarpeettomaksi julistettu.

Ei aitous tai nautinnot siihen kaadu, mutta se piirtää kuvan ja se on ruma, kuin kypärä visiirillä ulkojäillä ja se on häijy, junttimaisuudessaan yököttävän ylivertainen ja ei tämä ole kuolaa, kuvottavaa pitkää sylkeä.

 

[HardCore Hooligan]

John Nelsonin jälkeen masennusta, vajoamista tylsyyteen ja harmaata keskikaistaa, kumarrusta nöyryyteen ja aivan kuin olisimme palvoneet itsensä pienenä pitämistä.

Se on sairautta ja leijaillaan kuin höyhen höyhensarjaan, Missyn Everett Clark ja pudotti hanskattoman elonmerkin itsestään.

Olemme olemassa ja sinnittelemme, aika on meitä vastaan ja kenenkään ei tule viihtyä, nauttia tai hurjastella.

Tilttasi terävästi Niagaran Cory Caronin kanssa ja me eläydyimme, vähän jopa tempauduimme mukaan ja tämäkin iskijä tuttu boxlan puolelta, kuten veljensä ja joskus se oli kultuurissa lähes itsestäänselvyys.

Siellä saattoi jopa mennä neitsyys ja luistimilla jatkettiin jahtaamista, aina lähtömetsällä ja kiimaisesti kiinni, pelkkää täyskaatoa ja paraatia.

 

[HardCore Hooligan]

Bullsin Jake Marchment ja vaellellut toistaiseksi lähdöttömyydessä, varjojen maissa ja kuolleiden maassa.

Kolme tasoa ja teki tulokkaana vaikutuksen äärilaitaan, nekkaa tyylillä, omaa läsnäoloa ja heittää itseään likoon.

Ei ole seinäruusu vaan kantaa piirteitä kadonneesta kulttuurista, kainaloon käärittyjen hihojen päiviltä ja kypärät roikkuivat takaraivolla, koppava ylimielisyys täytti näyttämöt ja punaviivalla pullisteltiin.

Kiehtovat nyanssit ja me laukeamme, kaikki on kiinni hahmoista ja harmaat eivät toimi, mikään ei syki tai syty.

Juuri nyt, Bulls vastaan Fronts ja yksi sotaisimmista 80-luvun nostalgiassa ja jopa ilman romanttis-eeppisistä tunnelmointia, se oli väkivaltaista ja nyanssit kietoivat meidät verkkoon.

 

[HardCore Hooligan]

Nostalgian utu, pilvilinnat sekä taivaankappaleet, hahmon kypärättömyys avautuu ja muokkaamme savi-idolin, hengellisen palvonnan jumalankuvan.

Brad Smith ja historia huomioikoon tarkeimmän, kypärättömyyden sekä viikset ja tarjosi se myös hetkiä, hanskattomuuden tuoksuisia ja piehtaroimme läsnäolossa.

Hunter Smith lähti O:ssa sunnuntaihin ja vastakkaisesta kulmasta tulee Rangersin Brent Pedersen, tai tuleen ja tuleen, vastakkaisesta ja vastakkaisesta...se oli pelitilannelähtö.

Silpoo meidät tappiolla ja me mässäilevät nautiskelijat, nyanssinen palvojat sekä hahmojen ylistäjät olemme hävinneet, meidät uskomme on häpäisty ja sydämeen lyöty kiila, kerskaileva maineemme vedetty lokaan.

Se oli kyllä hyvä tiltti, tekemisessä vimmaa ja vähän jopa kuolaa poskilla, mutta kulttuurista irrallinen yksittäinen teos ja aivan kuin meidät olisi raiskattukin, tuntuu tämä istuminen vaikealta ja haudatkaa meidät vasemmalle kyljelle.

 

[HardCore Hooligan]

Tänään pohjoisessa Wolves vastaan Hounds ja aikanaan se oli väkivaltainen puhuri, se iski vasten kasvoja, se piiskasi eloon ja veri lensi katsomoon.

Olimme siellä monesti, Soo ja olemme avautuneet, tarinoineet kuin mielipuoli ja laulaneet hekumallista lähtörunoutta.

Myyttisistä hahmoista sekä nostalgian lintukodoista, joissa hulluus kukki räiskyen ja sadistiset mielihalut huudettiin julki.

Nyt piinaavan ahdistava hiljaisuus ja tältä myrkyltä olisi pitänyt katkaista pää jo kasarilla, ne hovinarrit visiireissään ja kuninkaiden tanssisaleissa, lähtöorgioille pyhitettyissä lehdoissa.

 

[HardCore Hooligan]

Mitä ihmettä ja aivan hullua, Wolvesin Jonathon Masters polkee kahden lähdön putkessa ja ottaa sankarinviittaa, näettekö sädekehän ja aistitteko kiiman merkit?

Nyt jarrut sen puuroon ja suitset kaulalle, vähän euro-henkistä kuistuttelua korvaan ja viedään siltä halut, syödään into.

Tehdään siitä impotentti ja mennyt sen touhu aivan hillittömäksi, otella nyt kahdessa illassa putkeen ja paistatella häpäilemättä valokeilassa.

Thunder Bayn jätkiä, viime sesonkiin Central A ja nyt O, vielä tyylikkäästi pakista laitaan ja me nyökkäilemme tyytyväisenä, pakkina operoiminen on jotenkin moukkamaista.

 

[HardCore Hooligan]

Petes vastaan Spits ja hyvää sähköä, orastavaa kanalihaa ja vähän nakutti bumbumien suuntaan, antoi odotaa kliimaksia.

Neljä kohokohtaa, oli elementtejä ja mentiin jääkiekon suuntaan, mutta missä pääosanesittäjät ja näytelmää pyörittävät sivuosien tulkitsijat.

Hohto tipotiessään ja hahmoja ei löydy edes suurennuslasilla, kaikki on pientä ja niin euroa, niin euroa...tuokaa meille oksennusämpäri.

Yksi illan hetkistä ja Spitsin Cristiano DiGiacinto nälkäisesti sisään rähinään, sytymme edelleen jätkän nimelle ja kuvittelemme sen ympärille nyansseja sekä luomme mielessämme tarinoita, niin kiehtovia ja sitten heräämme biitit poskilla.

 

[HardCore Hooligan]

Haetaan se noste, se henki ja kapina, oletteko koskaan olleet punaviivalla kosiskelemassa osumaa tai kopissa kalastelemassa?

Tiesitte koutsin avaavan treenit aluepelillä ja kiekko kulmaan, 3 vastaa 3 ja teillä sovitut ohjemanumerot, kintaat sekä pipot jäihin ja palava halu näyttää, pulppuavat hormonit.

Aah, se oli kiekkoa ja koutsi heitää kiekon liikkeelle, liuutte siihen keskelle ja se muuttuu näyttämöksi, pelkää teatteria ja mailat lyövät jäihin, sydämet elävät mukana.

Ei sitomista tai neitimäisiä painiliikkeitä ja kaikki sovitusti, kädet rintaan, kädet vapaana ja iskua päähän, silkkaa luomiskaunetta!

Stayzer vastaan Sinasac, 1998-1999 Spitsin treenit ja aivan huikea taidonnäyte taiteilijoilta, pensselit värjäsivät ja kahden käden maraton, treeneissä kopautellaan ja peleissä tuuletellaan, häpäistään.

 

[HardCore Hooligan]

Karikot, kuopat, montut ja Bullsin Marchment, sillä status sekä leimat ja Niagaran Blake Siebenaler niisti sen.

Oikea leukaan ja ylle lankesi syvä lähtöhäpeä, egoa kalvava tunne omasta mitättömyydestä ja suo on syvä, sinne painuu.

Siebenaler harmaa seinäruusu ja turhaakin turhempaa täytemateriaalia, juuri tuollaisen ottamisessa on riskinsä ja sen tietävät kaikki otelleet, siinä voi menettää kaiken.

Lähtötaival koettelee jokaista ja haavat ovat kaikilla syvät, ne on vain nuoltava ja haamut haudattava, yksi onnekas tekee aina jostain rikkaan.

 

[HardCore Hooligan]

Missy vastaan Fronts antoi kaksi ja niissä jopa tarttumapintaa, nyansseja, tarinoita sekä sisältöä.

Everett Clark nuiji omassaan ja takoi Samuel Scuttin jäihin, se oli vastaantulija lähtönäyttämöllä ja terävä esimerkki Clarkilta osaamisesta.

Damian Bourne vastaan Frontsin Jacob Graves ja jätkät preseasoniin vielä samassa jengissä, jokin kyti taustalla ja näytti, tuoksui sekä maistui ottelemiselta tämä lähtö.

Vimmaista likoon heittämistä gladiaattoreilta ja 96-syntynyt Bourne kantaa hahmossaan lupausta seikkailusta, on hanakka, vaihtaa kättään ja lähtee avoimeen kanssakäymiseen...siinä on kaikuja.

 

[HardCore Hooligan]

Tulinen, hehkuu, liekehtii ja levittää ympärilleen lähtösäteilyä, kemiallinen reaktio ja se muuttuu lähtöpölyksi, me hurraamme humaltuen.

Whalersin Mitch Jones esiintynyt hanskattomana kolmesti alkukauteen, hakeutunut valokeilaan sekä iltojen polttopisteeseen, halunnut olla suuri ja varastaa huomion, pieniä, hiljaisia sekä nöyriä pilkaten.

Silkkaa anarkismia ja nyt ne pannat, suitset sekä kahleet...sadistinen O käänteisesti ja Schnell!

Tulkitaan sekä havainnoidaan tuhannen visiirin läpi ja kauhistellaan, janotaan raikkautta ja halutaan maalata kaikki pinkiksi, nähdä prinsessaunia.

 

[HardCore Hooligan]

Ottelemiset haamut ja olet ottanut sisään nolot, niellyt lastit näyttämöllä ja vajonnut kuoppaan, se on aina selviytymistarina.

Olet pieni, hyljeksitty sekä hylätty ja luonut tämän kuvan mielessäsi, asemasi...egosi sekä statuksesi on horjutettu ja paikkasi kopissa heiluu, seilaat myrskyn armoilla.

Olet kuin halpa ryöväri bussin takapekillä ja elintärkeät pelimerkkisi katosivat polvien notkahtaessa, siitä varoen sekä pelonsekaisesti hihoja sitomaan seuravassa ja aidosti hullu kuningas, luonteen omaava höyrypää tilttaa avoimesti aina auringonlaskuun.

Aina alla lähtökuun ja se hymyileee, se ahdistaa, se ahdistaa ja kutsuu unohdukseen, maan alle lepoon.

Sinne on hyvä ratsastaa kadoten ja vertatihkuen, aivan mustelmilla ja kuitenkin taistelijan kunnian säilyttäneenä, vaikka vajoaisit ikuiseen katuojaan ja siellä rypevät sinua suuremmatkin.

Loren Ulett ja saanut oljenkorren elämälleen ECHL:stä, ei poistunut O:sta kruunattuna tai myyttisenä lähtösankarina, mutta nousi esiin rooliinsa sitoutuneena myöhäisherännäisenä ja päti maisemassa sesongin käyttökelpoisena poisottajana.

 

[HardCore Hooligan]

Lähdön synnyttämisen ei pidä olla tuskaista, kiekko putoaa jäihin ja pelot sekä jännistys kaikkoaa, koittaa raukea vapaus ja square offin kautta matkaan, tyylikkyydestä tinkimättä.

Suoraan aloituksesta ja kullttuurin mukaisesti, lähtörituaalien nojalla sekä punaviivalla sovitusti, siellä lyödään lukkoon illan tanssit, valitaan parit ja sen on hahmojen catwalk.

Lauantai kaiken salliva sekä mahdollistava rähinähuuma ja keihäät iskeytyvät niskoihin, kaikkea liikkuvaa jahdataan ja kohteiden yli ajetaan, viimeisten korahdusten myötä täydellinen kliimaksi.

Raato kannetaan pois ruumispussissa ja urkuri piiskaa kuin mielipuoli, siellä on puikoissa "Higgy" ja veripisarat putoavat otsalle, penkit tyhjenevät ja hahmot sinkoilevat, ne hyväksikäyttävät heikompiaan kuin eläimet.

 

[HardCore Hooligan]

Karsea viikonloppu O:ssa ja tylsyyden ehdoilla, oksennukset rinnuksilla ja niin raikasta, ei hehkunut näyttämö huomionkipeydestä tai 17-vuotiasta ollut tungokseen asti pyrkimässä casting couchille.

No, turha niitä sohvia on enää kantaa keskiympyrään ja varautua katselemaan nauttien, on vain tyhjyys ja se kumisee, kumisee tyhjyttään kuin lähdötön ilta ja ei ole edes verivanoja mitä seurata.

Ilo on haihtunut, sankaruus tipotiessään ja GOJHL:ssä Nikko Sablone vastaan John Bowen, gladiaattoreilla omat kosketuspintansa Spitsiin ja voisi sanoa hahmojen kätkevän sisäänsä tarinoita, kantavan sisältöä sekä omaavan taustaa.

Sehän juuri on mautonta sekä hyljeksittyä ja pitäisi olla viattoman koskematon, vailla tarinaa ja ilman sisältöä sekä taustaa...silkkaa lähtöpedofiliaa.

 

[HardCore Hooligan]

Otteleminen ja vastaukset, se on kysymyksien esittämistä maailmankaikkeudelle ja ikuinen seikkailu.

Olla ytimessä ja bongailla menemään, hahmot lähtevät ja tajuttomat tärinät sekä vapinat, kevyt vana kuolaa ja keho nykii kuin siima.

Hyttipaikka ja vaunu lähtee syöksyyn, Ricky tuonne ja se olisi susi lampaiden seassa, hihat ylhäällä sekä kypärä takaraivolla, tyylikkys piikissä.

Näemme sen sielumme silmin ja se ulvoisi eksyksissä kuuta, sitä meidän palvomaa ja huutelisi, öykkäröisi sekä kopauttelisi...ilman vastakaikua ja kukaan ei näyttelisi rooliaan.

Olisi vain raikas harmaus ja ne painaisivat päästä päähän, Rickyn niittaisi jonkun ja mikään ei muuttuisi, päästä päähän raikkaasti ja pienenä.

 

[HardCore Hooligan]

Sadistinen O ja Whalers panosti, otti kahdella taistelijalla 20 matsin potin ja puhdisti palkintopöydän, hankki sädekehän ja napsi uskottavuuspisteet kotiin.

Näin nostalgiassa ja ilman romantisointia siellä olisi suoritettu hillittömiä päällekarkausia, sinkoiltu mielipuolisesti ja illat olisivat saaneet eeppiset mittasuhteet.

Sukelletaan raikkauteen ja ne putosivat tilille ajoista, sekö muka käyttökelpoista valuuttaa ja siitäkö eteen punaiset matot sekä lähtöneitsyet?

Eihän sitä oikein kehtaa edes tunnustaa, että ajoista lähtivät mahtipontiset nimiin ja tulevat todella halvalla, hysteerisen kupolinsuojelun nimissä ja ilman hulluuden kruunua.

 

[HardCore Hooligan]

Otetaan kierros ja nostetaan onnellisuuden maljat, lähtörikkaudelle ja elinvoimaiselle kulttuurille, aina sykkii ja ruusut kukkii.

Hahmojen nerokkuudelle, luomisvimmalle ja uhrilahjoille, Andy Fagan ja tyyli aina tapissa, oikeista syistä läsnä ja valmius heittäytymiseen.

Hillitön lähtömässäilijä, huomionkipeä irstailija, sitoutuneesti roolissa ja Knights vastaan Guelph, Ricky vastaan Fagan...meillä herahtaa!

On eletyt taustatarinat sekä kannetut leimat, vierekkäin aloituksessa ja tätä on lähtötaide, hahmojen preesens.

Ei olla venytelty kulmissa vaan patsasteltu punaisella, poseerattu kuten tulee ja ansaittu oikeus valokeilaan, näyttämön hallitsemiseen sekä katseiden vangitsemiseen.

Itse lähtönä ohikiitävä välipala, mutta suorittaminen on sivuseikka ja kyse on hahmojen valovoimasta sekä nyansseista, Ricky vastaan Andy O:ssa ja silkkaa kulttaa.

Tulessa seiskaseiskat ja mukaansatempaava square off, se on kuitenkin oikein rakennetun lähdön tärkein osa-alue ja ammattijätkiä lauteille, hihat ylhäällä sekä kypärät takaraivolla.

 

[HardCore Hooligan]

O:n torstaihin neljä arpaa ja käteen jäi ammottava tyhjyys, ei mitään bongailtavaa ja maisema on autio, se on harmaa ja kyyneleiden täyttämä..

Tämä on myrkkyä, mikään ei kasva, ei verso ja sama vaikka puhkoisimme silmämme, meillä on rikkaat muistikuvat ja holvillinen lähtötietoutta sydämessä.

Tartutaan johonkin, ylistetään friikkisirkusta ja OS tuonut häkkiin Jarrett Mayerin, 6´9/250 mörkö ja rajanylittäjä suoraan trailer parkista, käsi hapuilee banaaneja.

Ehdoton löytö ja näkemämme perusteella kantaa huumoripontentiaalia, jättiläisillekin on sijansa komiikkapuolella ja ehkä säilytämme näkökykymme toistaiseksi, nähdä biittivana jonkun poskella ja se olisi rakkautta ensisilmäyksellä.