Goon Town is coming like a ghost town

[HardCore Hooligan]

O:n lauantai ja väkivaltaisuuksille omistettu kierros, saa luvan kanssa iskeä keihäänsä kenen tahansa niskaan ja kenelläkään ei ole oikeutta tuomita, voida pahoin tai moralisoida.

Anti surullisen väsähtänyttä ja lähdöt loistavat vain poissaolollaan, ennen ne olivat syy sekä peruste iltojen olemassaololle ja nautintojen hekumallinen alkulähde.

Spits puristi lähtöhautomostaan yhden, kierroksen ainoan pilkahduksen ja tuskaista on, rähinähanat eivät aukea ja hahmojen nerokkuus ei kirkastu.

 

[HardCore Hooligan]

Olemme saapuuneet jouluun ja se on kammottavin koskaan, veri ei tihku, hulluus ei kuki ja korit eivät ole täynnä lähtöjä.

Kakkua on sadellut runsaasti ja ne eivät ole olleet sykähdyttäviä merkkitekoja vaan peliä, ei ole edes metsästetty tai pyritty vetämään pilliruokintaan.

Se oli ennen ja mikään ei mene juhlallisesti yli, kaikki on minimissä ja pientä, lähtöpukki on sentään ilkeän kiukkuinen ja lahjaksi tulee vain raikkautta, vaaleanpunaisia prinsessaunia kaikille.

 

[HardCore Hooligan]

Olemme joulussa ja kaikki sivistyneet liigat huilaavat, otetujen tulisi tuikkia tähtinä kuusessa ja paketeista tulla ranneteppiä, vaseliiniä sekä tabuja.

Teilläkin edessänne ne viipaleet kinkkua ja oliko "Dr Hook" leikannut siivut keihääällään, me aikamatkailimme sekä hallusinoimme välittömästä ja kaikki laukkasi sekä velloi, silmiemme edessä poseerasivat Nicky sekä Schmautz.

Onhan se iso hetki kirkkaista, suuri sekä pyhä, kaksi kypärätöntä soturia ja Schmautz kantaa lippua ja Nicky haluaisi vain nekkaa...niiden taipumuksissa oli eroja, Show oli Show!

 

[attendo]

Joulu on vietetty, rauha ollut maassa ja jäällä, mutta nyt on aika taas kaivaa sotakirveet esiin. Tabut on syöty, vaseliinit käytetty ja on aika laittaa teipit ranteeseen ja lähteä baanalle. Laittaa kypärä päähän ja tuntea kuinka adrenaliinia erittyy kroppaan. On taas aika pudottaa hanskat ja tehdä sitä mitä jäiden pelottomat soturit tekevät....laittaa verinen show pystyyn!

 

[HardCore Hooligan]

Kyllä, taas on aika elää otellen ja kalastella tyrkkynä punaviivalla, kiekon pudottua lähtevät kintaat ja kansa revitään mukaan hurjastelevalla square offilla.

Toe-to-toe, switching hands sekä maraton ja villisti tuuletellen boksiin, kaikki sirkustemput esiin hihasta ja lehtereillä haukotaan henkeä.

U-20 ja aikanaan se toi näyttämölle huomionkipeitä korvaajia alhaalta, ne halusivat oman hetkensä valokeilassa ja kintaat lähtivät katseesta.

Maisema sykki ja LB, sekin ollut kyseisissä skaboissa ja silloin ei kaikki mennyt vielä nenään tai kurkusta alas, myös uppercutin terävyydessä oli vielä hiomista ja se löytyi katuojasta.

 

[HardCore Hooligan]

Ja lähtölippu heilahtaa ja mitä illan kierros lupaa, se heruttaa ja Spits vastaan Knights sekä Gens vastaan Petes.

Lähtöorgiat, villit sessiot ja katsokaa ne ovat eläimiä, jahtaavat toisiaan sairaanoloisine taipumuksineen ja tihkuvat halua vahingoittaa, käyttää hyväksi.

Sadistinen ilotulitus ja ne kerääntyvät yhteen sekä muodostavat kasoja, hyppivät sekaan sekä päälle.

Taivaan täyttää väriloisto ja taidamme olla jo vuoden vaihtumisessa, räiskyy ja siellä tullaan kuohuten sekä sinkoillaan hulluna.

 

[attendo]

Kyllä. Kohta on uusi vuosi, mutta sitä ennen on nyrkkien ilotulitusta jäällä. Kädet käy kuin singeri ikään kun Walter vastaa Sladen kutsuun siniviivalla ja kohta otetaan senkkaa nenästä. Edellisen kohtaamisen vei Slade vasemmalla suorallaan, joka osuttuaan Walterin poskipäähän vei tämän laskemaan tähtiä. Mutta nyt on edessä uusi kohtaaminen ja hanskat on tiputettu...

Walter on aktiivinen ja aloitteellisempi ja selvästi näkyy, että on revanssi mielessä. Toivottavasti hallissa ei ole tänä iltana nuoria katsojia, sillä nyt ei armoa anneta eikä sääliä tunneta. Tavoitteena on vastustajan tyrmääminen. Kumpikaan osapuoli ei Slade eikä Walter halua sitä häpeän viittaa harteilleen, minkä tyrmätty saa. Ei. Kumpikin haluaa olla tyrmääjä ja saada kauniiden ja kiihkeiden naisten ihailun itselleen. Samalla kun veri alkaa virrata jäälle, niin hallin täyttää paitsi veren haju, niin myös alfaurosten taistelusta kiihottuneiden naisten kiimainen tuoksu.

Mutta palataan illan pääesiintyjiin. Walterin aktiivisuus on palkittu ja Sladen ennestään harva hammasrivistö on taas vähentynyt kahdella. Eikä nenäkään ole enään niin suora kuin oli ennen peliä. Ja sitten se tapahtuu. Revanssi on otettu. Walterin oikea koukku osuu täydellä voimallaan Sladen leukaan ja lähettää tämän hienon gladiaattorin selälleen jäähän. Yleisö mylvii ja osoittaa suosiotaan taistelijoille. Eräs nainen vilauttaa rintojaan ihastuksesta Walterille, joka poistuu jäältä tyytyväisenä. Kosto on suoritettu ja tilit tasattu. Pari tabua huuleen whiskyn kera pukukopissa ja Walter on taas tien päällä. Sladella menee viikko pilliruuan parissa pornoa katsellen. Miehet ovat miehiä.

 

[HardCore Hooligan]

Taas syöksyimme kammottavuuden kitaan ja se ammotti avoimenaan kierroksen yllä, nielaisi meidät ja koho ei keikkunut, siima ei nykinyt..

Ei syntynyt tarinoita, ilma ei ollut sakeanaan lähtöpölyä ja mieli ei matkannut, kukaan ei tullut tai sinkoutunut mihinkään.

Täyttä euroilua...tuikkiii, tuikkii visiirit ja välkkyy, välkkyy visiirit!

 

[attendo]

Ensi kierrokselle on taas ladattu kovat odotukset. Ulkona paukkuu pakkanen, mutta paukkuuko illalla nyrkit? Siinä on kysymys, mikä vaivaa tätä verenhimoista kansaa. Tuleeko tästä illasta orgasmintäyteinen tappelujuhla joka tyydyttää jokaisen fanin alkukantaiset tarpeet, vai tuleeko tästä illasta sittenkin ennenaikainen laukeaminen ilman kunnon räjähdystä? Verkot on kuitenkin heitetty vesille, vastustaja on tähtäimessä ja sormi on jo liipaisimella. Let's rock'roll tonight!!!

 

[HardCore Hooligan]

Ei luo Colts vastaan OS lähtökuuta taivaalle,katto notku sinne ripustetuista tai sormenpäät polttele odotusarvosta, joten haikea katse sunnuntain yksittäisiin ja kolkko kierros ripautti pari bongattavaksi.

Köyhät ovat nämä pidot, yksittäiset yksittäisiä ja niiden varaan ei rakenneta, luemme loitsut, ja aistimme kuitenkin yhteyden katoavan, tuo lähtörikas maailma painuu alle harmaan suruvaipan.

Rumuus täyttää näyttämöt ja kaikki virtaa harmaasti, runous uupuu, sisältö kumisee tyhjyyttään ja tarina ontuu, se nilkuttaa ja konttaa.

Keskikaistalta on pitkä matka äärilaidalle ja T-Bayn metsistä Saginawiin, Spiritin 17-vuotias Chase Stewart äijäili menemään ja jakoi lopulta hanskattoman tuokion Houndsin OA Dupuyn kanssa.

Kahleet, jarrut sekä suitset rasitteena ja lähtöilmaston ollessa suotuisa sekä sydämen luodessa rytmiä, Stewart potentiaalinen itsensä mainostaja, kärkäs tarrautuja sekä huomionkipeä tyrkky.

 

[attendo]

Ou kuinka joskus sitä kaipaa 70-80-lukujen meininkiä takaisin. Tuo oli sitä aikaa kun hallien yllä korppikotkat lentelivät ja odottivat heikompien sortumista. Se oli aikaa jolloin miehet oli miehiä, pelottomia sotureita, joiden miekkana oli nyrkki ja asioista neuvoteltiin taistellen. Se oli aikaa jolloin naisillakin oli vielä karvoja jalkovälissä ja kainaloissa ja meno oli alkukantaisella tavalla rujon kaunista. Se oli aikaa jolloin jääkenttien soturit eivät heiluttaneet mailojaan, vaan nyrkkejään. Those days were happy days!

 

[HardCore Hooligan]

Suru-uutisia tässä vain kannetaan ja köyhähköä on ollut tarjonta myös Jr.A:n OJHL:ssä, aktiivisuusletkaa vedetään neljällä otetulla ja tulee johtajan verinen paita halvalla.

Game lähdöstä on myrkky, joka syövyttää ja tekee kaikesta oksennusta, halpaa kulttuuria alennuskorissa.

Suunta kuin suunta ja ei aiheuta riemunkiljahduksia äärilaidalla, mutta vuoden loppuun vielä lupaus seikkailusta ja lauteilla Spits sekä Whalers, jo sihisee ja tina sulaa.

Läpi oven, ikkunasta ulos, seinään paukuttavat naapurit ja Stick Fight avaa illan, me hykertelemme ja valaistumme, kalenterissa 1988.

 

[HardCore Hooligan]

1988, illat hehkuivat ja sota oli kylmää, kaikki päivänselvää ja flashback, flashback, flashback...

Ne oli kaivettu esiin koloistaan, nuo sairaanoloiset, kieroutuneet hahmot ja kuin koko Kanadan suljetut olisi tyhjennetty Ontarion kehiin.

Tuokiot täynnä runoutta ja hetket silkkaa tajunnanvirtaa, ne ponnistivat suoraan kauhugallerista ja kuitenkin hallitsivat tyylin, kantoivat sen.

Eivät olleet muokkia ja hihat ylhäällä sekä kypärät takaraivolla, aina koppavina punaviivalla ja olemus huokui ylimielistä läsnäoloa.

Iltojen ensisoitto ja kliimaksi ennen kellon käynnistymistä, se oli pikadeittailua jäällä ja havaitsimme sen silmin, lähtöjä nousi kattoon.

Se notkui, pöytä oli katetettu ja illat vierähtivät mässäillen, jokainen aloitus oli lupaus seikkailusta ja lähtöpitoisuudet kohosivat taivaisiin.

Kalat uivat selkää ja HCH:lla niitattiin jauhiaiset sekä kirpat, hallusinoimme itsemme ruusupenkkien väliin ja vedämme sitä antaumuksellisesti henkeen.

Viereisessä huoneessa Max sekä Lucia, intohimoiset sessiot ja aistimme kiiman merkit, näemme niiden tulevan ja tajuntaan puskee uutisvälähdys O:sta.

Penkit ovat taas tyhjentyneet, siellä sinkoillaan hulluna ja yksi pari vetää square offia ilman paitaa, Lucia henkseleissä sekä koppalakissa ja silmä poimii nyannseja.

Haikuja ranneteipeissä ja olemme estradilla, vaikka kukkaan puhkeavien lähtöjen varjossa.

 

[attendo]

On tuiki tavallinen aamu Boston Massachussetissa. Kadut on autiot, koska on työttömyyttä paljon. Ohikiitävä juna viheltää pilliin ja jossain lähellä kulkukoira vastaa haukkumalla pillin kutsuun. Tuuli ujeltaa ja paukuttaa konkurssin menneen tehtaan ovea kiinni ja auki. Kiinni ja auki. Myös oven vanhat ja rasvattomat saranat kitisevät ja tuovat oman äänimaailmansa tähän outoon näytelmään. On aavemainen olo. Taivaalla muutama lintu pitää omaa meteliään, kunnes laskeutuvat vanhan ja ränsistyneen talon räystäälle istumaan ja todistamaan tätä surkeutta. Ei näy leikkiviä lapsia tai juttelevia äitejä tai töihin kiiruhtavia miehiä autoissaan.

Tämän kaiken kurjuuden keskellä on kuitenkin eräs mies jo aamulla aikaisin käynyt vetämässä pienen lenkin siinä junaradan vieressä ja on juuri nyt parhaillaan vetämässä ranneteippejä paikoilleen, ennenkuin alkaa hiekkasäkin kanssa pieni hikijumppa. Paikka missä tämä pieni ja vaatimaton sali sijaitsee, on juuri sen vanhan ja ränsistyneen talon takana, minkä räystäälle nuo linnut laskeutuivat. Kaikesta on glamouri kaukana. Mutta ei tämä mies glamourista välitäkkään. Ei todellakaan. Tämä mies on vaatimaton luonteeltaan, mutta kova nyrkeiltään. Hän ei ole mikään nykyajan metroseksuaali, joihin törmää jokapaikassa. Mutta nyt ei eletäkään nykyisyyttä. Ei. Nyt on vuosi 1927 ja tuo mies joka tuolla juuri aloittelee sparrailemaan on Eddie Shore.

 

[HardCore Hooligan]

Mihin bongari taipumuksistaan, HCH uskostaan ja hioutuneista makunystyröistään. Tuttu lähtölinnoituksesta luettu julistus ja katsaus 20 vuoden taakse, oli hahmoa kattauksessa ja räiskyi, kuohui sekä velloi.

1. Matt Johnson Petes (vain 14 iltaa ja vyö lanteilla kirkkaisiin)
2. Steve McLaren Centes ( 27 iltaa ja pitkällä kakulla suurimman osan kautta)
3. Cary Coupal Wolves ( 17 iltaa ja pesuvesien mukana viemäriin)
4. Garrett Burnett Rangers (36 iltaa ja jatkuvasti hyllyllä)

1. Brad Brown Cents
2. Eric Boulton Sting
3. Jason Hughes Rangers
4. Marc Moro Fronts
5. Dennis Maxwell Sting
6. Nathan Perrott Gens
7. Eric Rylands Hounds
8. Adam Young Spits
9. Fredrik Oduya 67´s
10. Rob Frid Knights

Siinä perattavaa, pureskeltavaa sekä aihioita äärilaidan viilarille, taivaisiin kohoava fight tape-torni ja siellä rikkauksia.

 

[HardCore Hooligan]

Ei heittäydytty lipunkantajiksi ja tikkailtu keihäillä menemään, mutta tiistain poimintakierroksella lähtöjä ripoteltu iltaan kuin iltaan ja saatiin siinä vähän sydäntä pamppailemaan.

Toki tultiin sivurooleista ja egot sekä statukset tipoteissään, mutta yritettiin sentään tuottaa sisältöä ja havaitsimme jopa ilmettä, me HCH.

Se lämmitti mieltä, kiertyi jopa muutaman kierros ranteisiin ja sitten tyhjää, ei sykkinyt suoni.

Hiekka tiimalasista valumassa loppuun ja lupaus tulee vielä kiehnaamaan kylkeen, tänään ohjelmassa Spitsin sekä Whalersin uusinta ja se iskeytyköön kuin meteoriitti, maailmankaikkeus vavahdelkoon.

Luodaanko siinä teos, josta tämä vuosi tullaan muistamaan ja tarjoillaanko purevinta rajasotaa sitten kevään 2009 sarjan ja sen viidennen jaon?

 

[HardCore Hooligan]

O 1994-95 ja läsnä olivat vielä kasarin kaiut, harvemmin enää tultiin tai sinkoiltiin ja mahdollisuus siihen oli kuitenkin olemassa, lupaus oli käsinkoskelteltavan todentuntuinen.

Coupal potkitaan pihalle ja johtuikohan se hiuksisista, ne olivat milloin siniset, sitten vihreät, punaiset ja joskus keltaiset.

Arvaamaton hullu se oli, luomisvimmainen sekopää ja pelkkä läsnäolo sytytti illan kuin illan liekkeihin.

Taiteilijan muotokuva ja siveltimestä lähti sirkustemppua, pisti kädet niskaan taakse ja tarjosi leukaansa maalitauluksi.

Vastassa tuossa Houndsin Andy Clark ja preseason 1994, Houndsin riveissä kauteen operoi myös Eric Rylands ja eräänä talvisena iltana vastassa Knightsin Rob Frid, Soo ja Memorial Gardens.

Gladiaattorit vierekkäin aloituksessa ja koko halli tietää, se elää mukana ja jännitys sekä odotus poreilee ilmassa.

Kiekon pudottua lähtee, buckets off ja heti kiimaisesti iholle, taistelijat naulaavat villisti oikeillaan ja kaikki lyödään välittömästi likoon.

Maestrot, olkaa hyvä, toe to toe!

Kymmenkunta terävää molemmilta ja meillä pelkkää kananlihaa, tuomarit otetaan sisään ja toisella on punainen verinaamari, ei ollut Halloween!

Se on Rob Frid ja jättää poistuessaan jäähän pitkän verivanan, kenties näyttävimmän koskaan ja lehtereillä jotkut lipoicvat huuliaan, oltiihan kaukana pohjoisessa.

Vähäeleinen tiltti ja paljon verta, roiskahti kunnolla ja splatteria Soo´ssa, sudet ulvoivat ulkona ja Rylands istuu kuninkaana boksissa.

 

[attendo]

Tänään Ghost Townissa lähtee ruutia taivaalle. Jupiter, Saturnus ja Venus näkevät tuon upean spektaakkelin. Komeetat ja avaruusalukset varokaa! Lentokoneet pysyköön maassa. Ghost Townissa, missä entiset suuruudet elävät ikuisesti, järjestetään illalla ilotulitus. Siellä ei valeta tinoja tai polteta sädetikkuja. No way! Ei pidetä uudenvuodenpuheita tai tehdä turhia uudenvuodenlupauksia. Puheet on jo puhuttu. Teot elävät ikuisesti.

Tänään, vuoden viimeisenä päivänä, Ghost Townissa järjestetään ilotulitus entisten suuruuksien muistolle. Miehille, jotka olisivat työntäneet tiernapojille mailan rectumiin. Miehille, jotka elävät ikuisesti. Miehille kuten Cully Wilson, Billy Coutu, Odie Cleghorn, Frank Nighbor tai ystävämme Eddie Shore. Listaa voisi jatkaa loputtomiin näistä entisistä uudisraivaajista. Heidän muistolle me otamme tänään hatun päästä ja pidämme ilotulituksen.

Wanna go?-Hell yeah!

 

[HardCore Hooligan]

Hierotaan taikalamppua ja henki ilmestyy, se on Dennis Maxwell ja tämä taistelija on yksi ikisuosikeistamme.

Huikea viihdearvo ja muistatteko, kun se nuiji Jovanovskia tämän omalla kypärällä ja painoi sitten tuuletellen boksiin, antoi yleisölle tyylikkäät tuplakeskarit?

Me muistamme, me HCH ja se oli barnissa, keväällä 1995 ja Maxwell otti paluupostissa kakut.

Jovanovski saikut ja missasi pari matsia seuranneesta sarjasta, näiden keskinäisestä ja kiehtovan kieroutunutta, sadistista.

Illassa oli myös kiihkeä brawl ja Young, Evans sekä D.J jo pihalla tuon episodin sattuessa, haettiin intohimoisesti asetelmia ja öykkäröitiin huolella.

5. Kody Evans Spits (30 iltaa ja himokkaasti kakkua)

Yksi 1994-95 helmistä ja Maxwell vastaan Guelphin Ndur, lähtee pelin takana ja gladiaattorit vetävät square offia.

Maxwell puhkuu sekä viittoo sitä tulemaan ja se oli aina läsnä, syvällä hahmossaan ja heittäytyneenä rooliinsa.

Sitten pellit auki, villi iskujuhla sekä kiihkeä rumba, molemmat allekirjoittavat sydänverellä ja nyt ei puuhastella tai liimata vain päälle.

Maxwell pamputtaa raivolla ja Ndur ottaa koteloon, mutta taistelee hengestään kuin eläin ja tekee tästä kohtaamisesta eeppisen teoksen.

Matka lähtömaan ytimeen ja teipit täynnä tekstiä, intohimoista runoutta ja kirjoittiko Jean Cocteu tämän ooppiumhöyryissään?

Terhakka päähänlyöntikisa, ei euron euroa tai visiirin visiiriä vaan pebaa sekä absii menneisyydestä, viihdekeisari Maxwell ja tuhottomasti rakkautta äärilaidalta, se täyttäköön tänään taivaan.

 

[HardCore Hooligan]

Aivan yllätyimme ja tämä ei ollut lohduton vesiperä, hillityn säyseä iltapuhde tai moukkamaista keskikaistaa.

Tunnusomainen nykypäivän ilta, joka ei liekehtinyt,ei sähisty toisilleen ja tunnelma on kalsea, kuin naimisissa ollessa.

Spits vastaan Whalers ripautti pari ja hetken se tuntui aikamatkalta, nostalgian kultahippuja satoi ylle ja me tanssimassa nuoralla, jonglööräsimme myös.

Paatunut elostelija kuten HCH ja tämä aika ei tarjoa sytykkeitä, ei virikkeitä ja sen lähettämät signaalit eivät herätä meissä mitään.

Palvoisimmeko euroja, ihailisimmeko visiirejä ja häpäisisimme ne julisteet, se kaunotar koppalakissa sekä henkseleissä, Misfits devilockeissa ja se juoppo renttu, LB.

Tämä oli kuitenkin ilta, siellä sentään lähdettiiin ja yrittettiin luoda jotain, heittäydyttiin ja pyrittiin iholle, nyrkkipantiin jätkien kesken.

Listat on kuitenkin kevyitä ja tuollainen hahmojen nerokkuuteen nojaava, kaaottinen yhteentörmäys silkka mahdottomuus.

Ei tarvitse nakella banaaneja ja Whalers painoi viimeisen tyhjiin, odotimme seuraavasta aloituksesta pauketta sekä ilotulitusta ja ei sellaista ole enää olemassakaan.

Lopun alkua, tämä on loppusoitto ja ei auta enää pölyn hengittely vaan pitää vetää lähtörojut ränniin, syödä vaseliinia suoraan purkista lusikalla ja nukkua puussa.

 

[attendo]

Raketit ovat lentäneet avaruuden spiraaleihin ja aikajatkumoon. Aikajatkumossa entiset gladiaattorit jatkavat urheata taistoaan. Pähkinät on syöty, hevoset juotettu, tankki täynnä verta ja nivuset rasvattu. Teipit, siteet, tabut, viinat, limetit, hammassuojat ja yksi pakollinen huora ovat mukana. Matka voi siis jatkua. Eikä se matka koskaan pysähdykkään tai saavuta määränpäätä. Ei. Matka jatkuu aina ja taistelut jatkuvat aina. Ainoastaan esittäjät vaihtuvat.

 

[HardCore Hooligan]

80-luvun puoliväli ja omaksuimme lähtöfanatismin, sen jälkeen olemme palvoneet fight tape-tornia uskollisesti ja rakentaneet lähtölinnamme äärilaidalle.

Olemme vanhauskoinen pakana ja mitkä ovat uuden vuoden lähtökujeet, Bulls sekä Fronts vetävät juuri ja sotaisa klassikkopari kasarilta.

Hyppysellinen nostalgiaa mausteeksi ja yksi virhe pistää silmään, Jake Gilmour vetää Frontsin paidassa ja sehän oli Bulls, kuninkaallinen ylitiltti.

Ei sellaisille ole enää sijaa näissä pidoissa ja tämä majatalo on harmaille, toinenkin virhe sieltä häiritsevästi nousee ja penkit eivät ole tyhjentyneet, kukaan ei ole tullut ja on 2015, kukaan ei tanssi.

 

[attendo]

Vierailuni Ghoast Townissa päättyy tähän. Tämä on kaupunki, jossa ei myydä esitteitä eikä järjestetä kiertoajeluita. Ei. Tämä on kaupunki, jossa kaksi menee sisään ja yksi tulee ulos. Täällä ei soiteta hätänumeroon ja odoteta apua. Täällä vallitsevat rajaseudun lait. Minun on aika hypätä kiertotähden selkään ja lentää paikkaan, missä ei tarvita särkylääkkeitä eikä ranneteippejä. Kiitos.

 

[HardCore Hooligan]

Olemme kertoneet tästä, ajatuskin saa sisuskalut myllertämään edelleen ja Maxwell nostaa kättään ylös sekä näyttää ykköstä.

Se pieksee, se nuijii ja se nauttii, haluaa näyttää kuka on iltojen kuningas, viihdekeisari.

Rangersin Burnett ottaa haasteen vastaan ja jahtaa seuraavasta aloituksesta kaikkea liikkuvaa, se on polttopisteessä ja sinkoilee sekä säntäilee hulluna.

Suorittaa oman rinkinsä ja se näiden keskinäinen, siinä oli paloa, jännitettä sekä odotusarvoa.

Siitä puhuttiin viikkoja etukäteen ja siinä oli riskinsä, Burnett otti alkukantaisella vimmalla hyllyä ja sen läsnäolo ei ollut koskaan varmaa.

Meidän sankarimme ja Boxla-taustainen kehäfriikki, mitä tahansa huomiosta ja nekkaushalut aina piikissä.

Tyylikäs ilmestys ja kypärä aina niskassa, hihat kainalossa ja 1994-95, Maxwell vastaan Burnett ja kihelmöi, yksi sesongin kohokohdista.

Burnett ottaa löylyt, se ottaa kyydit ja vaikka hahmossa oli tarvittavaa elementtiä sekä kiehtovia nyansseja, Burnettilla surkea tasapaino ja aivan kuin se oli kaivettu suoraan luistimille Lacrossesta.

Huikeasti se kaivoi tiensä kirkkaisiin ja kevät 1995 O:ssa, sillä oli iso hype ja se oli ilmiö, luonut itsestään lyhyessä ajassa brändin.

Se haluttiin nähdä, kunnon elefanttimies ja mitä tahansa odotettavissa, täysin arvaamaton ja aina alkulämpöjen sessioissa mukana.

Barnissa kiehahtaa, punaviiva ladattu täyteen pääosanesittäjää ja silloin O:ssa oli jo palattu yhteiseen alkulämpöön, mutta tuomarit olivat aina jäällä.

Linjuri roikkuu kiinni Burnetissa, se repii sekä riuhtoo ja riisuu kamojaan, se hamuaa iholle ja lähikontaktiin.

Muistamme ajatuskulkumme ja tuosta kun se ampaisee vapaaksi, tulemme näkemään pahoinpitelyiden sekä kehäraiskausten vimmaisen sarjan...meillä ihan vesi herähti kielelle.

Se ei mennyt aivan kaaottiseksi, mutta taisi Burnett ottaa illan tai kahden pikkuruiset kakut ja puhisi höyryjä ulos korvistaan, kiehuntaa oli siinä jätkässä paljon.

 

[HardCore Hooligan]

Barn, siellä heitetyt sekä tarjoillut teatterit, Ricky liukumassa polvella ja Maxwell heittää kansalle tuplakeskarit.

Kihelmöiviä kohokohtia ysäriltä ja maailmankaikkeuden vihamielisin häkki, sylkeä, kusta sekä kaljaa niskaan ja koko halli eli lähdöille, pulppuaville väkivaltaisuuksille.

Se on meidänkin sydämemme rytmi ja äärilaita huutaa rakkauttaa lähtöihin, Ricky eli huomiosta ja teki sen pilke silmäkulmassa, Maxwell taas kuohuava tunnepiikki ja perkele, tuplakeskareita kaikille keskikaistalla!.

Pohjoisessa Coupal ja ne siniset, punaiset, vihreät sekä keltaiset hiukset, panostusta hahmoon ja pitää värittää, hakea ulottuvuuksia ja löytää itsensä.

Sen lähtö Spitsin Adam Youngin kanssa ja se liukuu taaksepäin, liu'uttaa tumppujaan jäässä ja tätä on tyylitietoinen päteminen, hetken omistaminen ja kuolataan perään.

1994-95 O ja Coupal antaa kintaiden nuolla jäätä, nakkaa ne jalkojensa välistä pois ja tämä on teatteria, se on sirkusta ja nämä ovat näyttelijöitä, Coupal yksi valovoimaisimmista ja täysin arvaamaton ruutitynnyri.