Kyllä minä lainaan rahaa niille, jotka maksavat takaisin. Jos epäilen, ettei lainaa anova henkilö tule todennäköisesti maksamaan lainattua rahaa takaisin, en todellakaan lainaa rahaa hänelle.
Tästä kannattaa pitää kiinni, sillä muuten loiset tulevat toistekin pyytämään lainaa jota he eivät maksa takaisin. Loisia on maailma täynnä, ja valitettavasti viime kädessä tavalliset työssä käyvät kansalaiset elättävät verovaroistaan kaiken maailman pummien ja epattojen parasiittielämän.
Minä en koskaan unohda tai anna anteeksi, jos joku on minulle velkaa. En välttämättä ryhdy sen kummempiin toimenpiteisiin pienten summien takia, mutta en unohda ja velanmaksussa pettäminen vaikuttaa vuosikymmeniksi eteenpäin mielipiteeseeni kyseisestä ihmisestä ja hänen luotettavuudestaan. Sen jälkeen en ole valmis auttamaan, tukemaan tai edes huomioimaan millään tavalla.
Eräskin nilkki on minulle edelleen velkaa 50 markkaa vuodelta 1998. Olin tuntenut kaverin yläasteelta ja lukiosta asti, ja sitten kun satuimme samaan opistoasteen koulutukseen hän osti minulta kaksi käytettyä oppikirjaa. Toisen hän maksoi pitkän tivaamisen jälkeen, toista ei koskaan. Sama tyyppi siirtyi myöhemmin mm. erääseen turkulaiseen puhelinliikkeeseen myyjäksi. En ole sieltä koskaan mitään ostanut, enkä häneltä ostaisi koskaan mitään. Epäluotettava paska.
Toinen tyyppi turmeli erään tavarani yläasteella 1992 ja lupasi hyvittää siitä 20 markkaa, ei ole rahoja vieläkään näkynyt. Tyyppi oli olevinaan kovinkin uskovainen, meni rippikouluun isoseksi ja oli Herran kanssa tekemisissä myöhemminkin. Mutta ei auttanut Herra olemaan rehellinen velanmaksussa ja korvaamaan turmeltua tavaraa.
Erästä musiikkialan lehteä pyörittäneen firman ex-toimitusjohtaja pummasi minulta viisi euroa vuoden 2003 Tuska-festivaaleilla, koska "hänen pitää saada välttämättä edes yksi festarikalja". Ei tämäkään herra sitä kuitannut myöhemmin millään lailla, joten siirsin hänetkin epäluotettavien kirjoihin ja olen siellä pitänyt. Moikkaan kyllä tavattaessa, mutta en luota. Jos ei firman toimitusjohtaja veloistaan huolehdi ja jos ylipäätään toimarin tasoisen kaverin pitää pummata vitosta festarikaljaan, niin ei se kovin kaksista kuvaa touhusta anna.
Jos vastaa huutoonsa ja huolehtii, että tilit tulevat selväksi saa minusta pitkäikäisen, jopa elinikäisen myötämielisyyden ja myöhemmässä vaiheessa ei joka penniä tarvitse laskea kavereiden kesken. Jos luottamuksen pettää riittävän monta kertaa (alkuvaiheessa tasan yhden kerran) ja vieläpä sillä asenteella, että mitäpä moisista väliä niin se on sitten pitkälti siinä.