Tähän vahva sama, ja vielä päälle pieni lisäys. Jos haastatteluissa kysytään jotain, niin aina pitää aloittaa sanalla "no", yleensä vielä venytettynä. Erityisesti Enni Rukajärvi puhuu joka haastattelussa molemmilla yllämainituilla tavoilla.
Yllättikö olympiahopean tuoma julkisuus?
- Nooo, kyyyllä se vähän yllätti...
Haittaako pahasti, jos et pääse mitaleille seuraavissa kisoissa?
- Nooo, eeei se nyt niin vaarallistakaan ole...
Oliko hienoa olla olympialaisissa Suomen lipunkantaja?
- Nooo, kyyylllä se oli ihan kivaa...
Sitten taas jos kysytään jotain faktaa, niin sitten pitää huutaa se "äää" tai "ööö".
Kuinka vanhana aloitit lumilautailun?
- ÄÄÄÄ, kymmenenvuotiaana.
Mistä olet kotoisin?
- ÖÖÖÖÖ, Kuusamosta.
Kyllähän se ärsyttää, kun juuri täysillä itseään rääkännyt urheilija heti suorituksen jälkeen adrenaliinitason ollessa täysillä ei pystykkään muodostamaan älyllisesti loogisia lauseita.
Voi niitä tumpeloita!