On aika tympääntynyt fiilis kun baarissa on puolitoista tuntia tullut istuttua ja toisella on jo katse yhtä viisas kuin lehmällä ja puheessa ei meinaa enää mitään tolkkua olla.
Minulla oli (kai teknisesti edelleenkin on, ei vain ole oltu yhteyksissä pariin vuoteen) kaveri, jonka luona/kanssa tuli harrastettua erilaista pelailua. Joskus mentiin peliporukalla vähän syrjemmälle Turusta tämän lähiomaisen maalaistalolle. Näitä reissuja opin aikanaan välttämään siitä syystä, että ongelmia koitui heti jos mukaan tuli alkoholi.
Eli toisinaan sitä pistettiin esim. grilli tulelle ja porukka maisteli oluttölkin jos toisenkin. Ihan normaalia menoa siis (vaikka itse en olutta juokaan, enkä pelireissuilla ryypännyt koska en pidä isommassa seurassa juomisesta). Ei minua haitannut eikä haittaa, jos "pojat" muutaman oltsun vetivät siinä ohessa, mikäs siinä. Saahan sitä ottaa sivistyneesti kun homma pysyy hanskassa ja kaikilla on hyvä henki.
Mutta kun tämän kaverin kohdalla tilanne oli se, että 6-7 kaljan jälkeen alkoi äärirehvakas meininki, sitten alkoi kalja maistumaan liukkaammin ja 10-12 kaljan kohdalla alkoi aggressio nousta pintaan. Joka kerta sama juttu, ja tämä johti ties rähinöintiin, riitaisaan vittuiluun ja jonkinasteiseen itsetuhoiseen heilumiseen, huitomiseen ja provosointiin. Tämä puolestaan johti ainakin yhteen välirikkoon (kaveri alkoi potkimaan ikiaikaista ystäväänsä yhtäkkiä ynnä muuta) ja myös hassunhauskoihin tempauksiin, joissa kaverin oma veri lensi, kun piti machona näyttää, että nyrkillä voi tempaista täysillä seinää/ovea tms. päin ja hakata esineitä paskaksi.
Lisäbonuksena vielä se, että tarkoituksena ei muka ollut edes aloittaa mitään ryyppäämistä, vaikka selvästi oli, ja koin itse olevani jumissa jossain jumalan selän takana, jonne olin kaveriporukan autokyydillä tullut. Sitten kun sain itsekin osani aiheettomasta päänaukomisesta ja kerran jopa känniuhkailusta, niin nämä reissut vähitellen hiipuivat omalta osaltani kun into laski. Pari kertaa tuli vielä käytyä sen jälkeen kun seuraavana aamuna oli vähän pahoiteltu käytöstä, koska kyse oli kuitenkin ystävästä, jonka olin tuntenut peruskoulusta asti. Mutta mitäpä ne pahoittelut auttavat, kun taas jonkin ajan päästä sama setti alkaa uudestaan.
Kyvyttömyys hillitä alkoholinkäyttöään yhdistettynä uhoavaan, jopa väkivaltaiseen riitakänniin on erittäin kehno kombinaatio, varsinkin kun tällä kaverilla on perhe ja lapsiakin. En perheväkivaltaan usko ennen kuin toisin kerrotaan, mutta ei sekään lapsen kehitykselle hyvää tee, jos iskä huutaa ja raivoaa kotona kännissä, hakkaa verisellä nyrkillä jotain väliovien paneeleita rikki ja teutaroi ilman kontrollia.
Jos ei pysty käytöstään kontrolloimaan kännissä eikä pysty lopettamaan juomista muutamaan annokseen olisi parempi olla juomatta kokonaan. Mutta eihän sitä Suomessa sellaiseen kannusteta, täytyyhän sitä lähteä "vähän nollaamaan", jos ei työporukassa niin sitten kaveriporukassa, vaikka kaikki näissä porukoissa tietävät, että "hauskanpito" saman jätkän kanssa on parhaimmillaankin tämän sekoilujen paikkailua ja perään katsomista ja pahimmillaan aggressiivisen väkivaltaista estottomuutta.
Ärsyttää suuresti tämä suomalaisen juomakulttuurin ominaisuus, jossa kännin ottaminen on monesti täysin hyväksyttävä tekosyy aiheuttaa henkisiä ja aineellisia vahinkoja ja monesti pilata muidenkin illanvietto riehumisella. Antabus-kapseli vain pakolliseksi jokaiselle, joka kännissä riehuu toistuvasti.
