Marketin kassa.
En puhu jonotuksesta, se on normi. Puhun kaikesta ylimääräisestä, mikä tapahtuu kassalla. Tästä saisi sketsin tai sarjakuvan.
Juuri kun tulee vuoroni, kassa tietysti vaihtuu.
- Siellä on tiskiä altaassa, sanoo kassa, kassa sylissä.
- Mä just sanoin sille, että tänään on sen vuoro ja eikö se selvästi listassa näy, sanoo toinen kassa, ja nostaa kassan koneesta.
- No ei ole.
Ajatuskuplani: "keskittykää ostoksiini..."
Kassa alkaa vedellä tavaraa infrapunan ohi niihin katsomatta.
Ajatuskuplani: "keskittykää ostoksiini..."
Mummeli saapuu takavasemmalta kassalle.
- Minulla on tällainen hilavitkuttimen peräsuti, jonka ostin torilta hintaan viisikolmatta markkaa kun oli kaunis ilma ja vain kauniilla ilmalla ostan hilavitkuttimen peräsuteja. Olisi siellä ollut myös muumion kaatiot, mutta niissä oli reikä.
- Missä kohdassa oli reikä? kysyy kassa.
Ajatuskuplani: "keskittykää ostoksiini...!!"
Kaksi metriä viisikymmentä senttiä pitkä ja 50 kiloa painava invalidi, jolla on tekokätenä mallinuken käsivarsi, saapuu kassalle huomauttamaan että pullonpalautuskone on jumissa. Ja tämä ei ole invalidien pilkkaa, olen oikeasti nähnyt tällaisen henkilön tällaisella asialla (miten muuten hän voisi tupakkarahoja ansaitakaan). Eikä tässäkään mitään, mutta kun tämä tapahtuu Joka. Jumalan. Kerta. Kun. Minä. Olen. Kassalla.
Ajatuskuplani: "...KESKITTYKÄÄ OSTOKSIINI!"
Kassa: - Kolmetoista viisikymmentä.
Karjaisen: - KESKITTYKÄÄ OSTOKSIINI!
Kassa: - Kyllä. Se on edelleenkin kolmetoista viisikymmentä.
Minä nöyrästi: - ...aivan oikein.