Fysiikan lait uusiksi!

[Ted Raikas]

Ajattelin tarttua tähän, koska itse huomaan ajattelevani todella usein saman suuntaisesti - tulevaisuus kaikkine mahdollisuuksineen on niin pirun mielenkiintoista. On sanottu, että olemme viimeisiä sukupolvia, jotka kuolevat sanan varsinaisessa merkityksessä. Ehkä menee vielä pari sukupolvea lisää noiden parin lisäksi, mutta kun ajattelee, miten paljon teknologia on kehittynyt viimeisen sadan vuoden aikana, emme lopulta välttämättä ole kovin kaukana siitä, että voimme ladata mielemme piirilevylle tai tietoverkkoihin. Lääketiedekin kehittyy sellaista vauhtia, että varsin pian pystyttäneen käytännössä kaikkia elimiä korvaamaan ja ehostamaan laboratorioissa kasvatetuilla lisukkeilla sitä mukaa kun tarvetta ilmenee. Eri asia sitten tietysti milloin tällainen on perusjampan ulottuvilla.

Nämä kaikki on mahdollisia, toki. Teknologia kehittyy kyllä, mutta usein niihin huimiin harppauksiin voi liittyä vähän ylioptimismia. Ihmiskunnalla on tässä nyt kuitenkin käsillä lukuisia ongelmia, joihin ei ole ratkaisua välttämättä löytymässä. Näitä on mm. väestön liikakasvu, köyhyyden lisääntyminen, energiantuotanto (ns. kestävämpi/parempi/tehokkaampi), saastuminen. Myös jatkuvat talousongelmat voi olla rasitteena.

Ei ole siis mitenkään varmaa, että teknologisesti kehittynein yhteiskunta on se, joka pitää pintansa kaiken tuon puristuksessa ja pystyy jatkamaan kehitystään. Oman sanansa voi myös lausua odottamattomat luonnonmullistukset, jotka voi heikentää tuntuvasti infastruktuuria. Näillä en sano, että näitä tulisi jotenkin pelätä, mutta ne on mahdollisia jotka voi hämmentää soppaa.

Tietysti jos ajatellaan, että vaikkapa tälläinen juttu kuin teknologinen singulariteetti mahdollistuu, niin sen myötä voisi suhteellisen lyhyessäkin ajassa tapahtua hyvinkin mullistavia juttuja. En nyt itse sano uskonko moiseen, mutta onhan tuo tietysti mielenkiintoinen visio ja toki omalla tavallaan pelottava, koska mitä jos käykin niin, että luomus tulee luojaansa voimakkaammaksi ja sitä kautta sitä ei voi enää hallita. Tuota juttuahan nyt on käsitelty sci-fissä paljonkin.

Elämme jännittäviä aikoja, mutta hiukan vladin tapaan olen sen verran pessimisti, että luulen, ettei oman elämäni aikana tulla mitään aivan järisyttäviä tieteellisiä läpimurtoja tekemään varsinkaan telesiirtämisen, avaruusmatkailun ja genetiikan saralla. Olen toki ihan mielelläni väärässä.

Todennäköisimpänä mullistuksena pidän sitä, että todisteita elävistä organismeista saadaan ja ehkä jos oikein hyvin käy ja etenkin vanhaksi elän, niin ihminen on ehtinyt astua Marsin kamaralle.

 

[Lohipoika]

Kieltämättä toistaiseksi teleporttaaminen ei suuren suurta luottamusta herätä

Ei todellakaan! Miettikääpä nyt tätä pikasiirtymisen perusideaa: teleportaatiossa sinusta tehdään kopio, joka lähetetään toiseen haluttuun paikkaan. Sinut siis tuhotaan/tapetaan ja sinun kloonisi luodaan jossain toisaalla. Minä ei koskaan suostuisi teleportaatioon, jos se olisi mahdollista minun elinaikanani. Sehän olisi itsemurha.

 

[Amerikanihme]

Ei todellakaan! Miettikääpä nyt tätä pikasiirtymisen perusideaa: teleportaatiossa sinusta tehdään kopio, joka lähetetään toiseen haluttuun paikkaan. Sinut siis tuhotaan/tapetaan ja sinun kloonisi luodaan jossain toisaalla. Minä ei koskaan suostuisi teleportaatioon, jos se olisi mahdollista minun elinaikanani. Sehän olisi itsemurha.

Jaa, mutta Bill Brysonin "Lyhyt historia lähes kaikesta" kirjan mukaan olet jo kopion kopion kopio alkuperäisestä "itsestäsi", koska kaikki atomisi ovat vaihtuneet jo muutamaan kertaan elämäsi aikana, joten mikään mikä alunperin oli osa sinua ei enää ole osa sinua. Toki osana tätä prosessia muistisi solut ja atomitkin on korvattu kopioilla, joten muistat vielä jotain siitä, millainen oli se olento josta sinä olet enemmän tai vähemmän täydellinen kopio.

Vielä takaisin ketjun aiheeseen. Kiitos varjolle pohdinnasta supernovien neutriinoiden energiajakautumasta. Ei ole tosiaan minunkaan erikoisalani. Ajattelinpa nyt vaan, että jos vaikka ne havaitut supernovaneutriinot olivat kulkeneet valonnopeudella mittaustarkkuuden rajoissa, mutta hitaammat tai nopeammat jäivät jostain syystä mittaamatta. Ja OPERAn/CERNin kokeessa taas jostain syystä mitattiin näitä valoa nopeammin kulkevia neutriinoja. No, spekulaation puolelle menee. Ajattelin myös, että onko mittauksissa otettu huomioon paikkojen välisestä liikkeestä johtuvat aikadilataatiot. Maapallohan pyörii, ja eri leveysasteilla olevat paikat pyörivät vähän eri nopeudella. Mutta taitaa tästä johtuva korjaus olla sen verran pieni ettei olisi noin suurta virhettä aiheuttanut. Pikemminkin se virhe pitäisi sitten kai löytyä etäisyyden virheestä ja/tai muista kellojen synkronisoinnin virheistä.

 

[Ted Raikas]

Ei todellakaan! Miettikääpä nyt tätä pikasiirtymisen perusideaa: teleportaatiossa sinusta tehdään kopio, joka lähetetään toiseen haluttuun paikkaan. Sinut siis tuhotaan/tapetaan ja sinun kloonisi luodaan jossain toisaalla. Minä ei koskaan suostuisi teleportaatioon, jos se olisi mahdollista minun elinaikanani. Sehän olisi itsemurha.

Eiköhän tuossa ole olennaisinta se, että muistot, joihin liittyy kokemus ja kerätty tieto, siirtyy mukana. Ilman niitä et todellakaan ole sinä.

No, Amerikanihme tavallaan peilasi tuota juttua, eli meillä tosiaan tietyn ajan kuluttua on kaikki solut uusiutuneet, eli emme ole tavallaan ihan sama olento kuin joskus 7 vuotta aiemmin. Ei tuo nyt tosin niin radikaalia ole kuin voisi ajatella. Teleportaatiossa vaan tuo solujen uusiutuminen tapahtuisi yhdessä hetkessä, mutta säilyisikö muistot, kokemukset, kerätty tieto? Kaikki se mistä persoonallisuus koostuu. No, se lienee yksi murhe muiden joukossa, kun ei edes ole ratkaistu miten saataisiin monimutkainen organismi ylipäätään sellaisenaan paikasta A paikkaan B.

 

[tomageeni]

Tietysti jos ajatellaan, että vaikkapa tälläinen juttu kuin teknologinen singulariteetti mahdollistuu, niin sen myötä voisi suhteellisen lyhyessäkin ajassa tapahtua hyvinkin mullistavia juttuja. En nyt itse sano uskonko moiseen, mutta onhan tuo tietysti mielenkiintoinen visio ja toki omalla tavallaan pelottava, koska mitä jos käykin niin, että luomus tulee luojaansa voimakkaammaksi ja sitä kautta sitä ei voi enää hallita.

Tässä on hyvä huomioida että kyse on tietojenkäsittelyteoreettisesta ongelmasta, ei siitä kehittyykö teknologinen suorituskyky sinänsä. Eli suomeksi: vaikka saisimme käsiimme miljardi kertaa tehokkaamman tietokoneen (laskentateholla ja muistin määrällä mitattuna) kuin tämän hetken parhaat supertietokoneet, emme olisi yhtään lähempänä "teknologista singulariteettia" kuin nytkään.

Ensimmäinen Turing-täydellinen tietokone suunniteltiin 1837. Tämä tarkoittaa sitä että se olisi teoriassa pystynyt suorittamaan kaikki samat laskennalliset tehtävät kuin nykyajan supertietokoneetkin. Tämän jälkeen vehkeisiin on ainoastaan lisätty potkua, logiikka sinänsä tietokoneissa on edelleen sama kuin 200 vuotta sitten. Yritän nyt sanoa sitä, että vaikka ihmisten käyttämien elektronisten laitteiden kapasiteetti kasvaa eksponentiaalista vauhtia, tosiasiallisesti läpimurtoja tarvitaan teorian puolella jotta voidaan puhua koneen todellisesta älykkyydestä ja teknologisesta singulariteetista.

 

[Lohipoika]

Jaa, mutta Bill Brysonin "Lyhyt historia lähes kaikesta" kirjan mukaan olet jo kopion kopion kopio alkuperäisestä "itsestäsi", koska kaikki atomisi ovat vaihtuneet jo muutamaan kertaan elämäsi aikana, joten mikään mikä alunperin oli osa sinua ei enää ole osa sinua. Toki osana tätä prosessia muistisi solut ja atomitkin on korvattu kopioilla, joten muistat vielä jotain siitä, millainen oli se olento josta sinä olet enemmän tai vähemmän täydellinen kopio.

Ah, vanha tuttu Theseuksen laiva -paradoksi. Onko asia, jonka kaikki osat vaihdettu, edelleen sama asia?

Solujen uusiutumista ei voi verrata teleportaatiossa tapahtuvaan yksittäiseen tuhoamiseen ja kokoamiseen. Kun yksi solu kuolee ja korvaantuu uudella, tästä uudesta solusta tulee osa kokonaisuutta. Kun sitten ajallaan seuraava solu kuolee, tämä aikaisempi solu onkin jo samalla viivalla muiden solujen kanssa. Ei voi vain mielivaltaisesti valita kahta pistettä ja sulkea silmänsä kaikelta niillä välin tapahtuneelta. Se olisi sama, kuin jos sanoisi, että vuosien 1897 ja 2011 HIFK:t ovat eri seuroja, koska niissä ei ole yhtäkään samaa pelaajaa tai vaikuttajaa. On vain valittu kaksi kerrosta ja täysin unohdettu niiden välissä olevat portaat.

Ihmisen tietoisuus on vain sähköimpulsseja aivoissa. Solu-uusiutimisessa tietoisuus ei katoa minnekkään, jos rattaistossa yksi mutteri korvataan uudella, alkuperäisen kanssa täysin identtisellä. Tietoisuus kyllä katoaa, jos koko rattaisto korvatan kertaheitolla uudella samanlaisella, koska uudessa rattaistossa pyörisi uusi tietoisuus olkoonkin kuinka identtinen hyvänsä. Sama juttu teleportaatiossa: sinut tuhottaisiin, mutta kloonisi, jolla on sinun luonteesi ja sinun muistosi, jatkaisi elämää. Sinua ei kuitenkaan enää olisi.

 

[floikkari]

Tässä on hyvä huomioida että kyse on tietojenkäsittelyteoreettisesta ongelmasta, ei siitä kehittyykö teknologinen suorituskyky sinänsä. Eli suomeksi: vaikka saisimme käsiimme miljardi kertaa tehokkaamman tietokoneen (laskentateholla ja muistin määrällä mitattuna) kuin tämän hetken parhaat supertietokoneet, emme olisi yhtään lähempänä "teknologista singulariteettia" kuin nytkään.

Ensimmäinen Turing-täydellinen tietokone suunniteltiin 1837. Tämä tarkoittaa sitä että se olisi teoriassa pystynyt suorittamaan kaikki samat laskennalliset tehtävät kuin nykyajan supertietokoneetkin. Tämän jälkeen vehkeisiin on ainoastaan lisätty potkua, logiikka sinänsä tietokoneissa on edelleen sama kuin 200 vuotta sitten. Yritän nyt sanoa sitä, että vaikka ihmisten käyttämien elektronisten laitteiden kapasiteetti kasvaa eksponentiaalista vauhtia, tosiasiallisesti läpimurtoja tarvitaan teorian puolella jotta voidaan puhua koneen todellisesta älykkyydestä ja teknologisesta singulariteetista.

Alkaa olla aika aiheen vierestä jo, mutta rohkenen silti olla tästä ainakin hieman eri mieltä. Joku kaunis päivä, kun ihminen lopulta onnistuu väsäämään oikeasti älykkääksi laskettavan tietokoneen, ei koneen valmistajilla todennäköisesti ole juurikaan hajua siitä, miten laitos itseasiassa lopulta toimii. Jo nyt on olemassa monia algoritmeja, tehokkaampia kuin ihmisten ohjelmoimat, jotka on luotu ikään kuin "automaationa" evoluutiosta lainattujen periaatteiden mukaisesti. Näitä kutsutaan niin sanotuiksi geneettisiksi algoritmeiksi. Toisin sanoen meidän ei välttämättä tarvitse tietää miten vaikkapa ihmisaivot toimivat, jos haluamme niitä matkia, tai luoda pala palalta hienoa fyysistä neuroverkkoa tekoälyn alustaksi. Jos käytössä olisi suorastaan perkeleellinen kasa laskentatehoa ja muistikapasiteettia, niin tällaisella menetelmällä saataisiin käsittääkseni varrattaen yksinkertaisesti ja nopeasti aikaan melko jänniä juttuja. Mutta aika näyttää. Tämän hetkisiä "huipputekoälyjä" on verrattu mm. pahasti vammaiseen torakkaan, joten aika pitkä matka tästä vielä tietysti on.

 

[Amerikanihme]

Tietoisuus kyllä katoaa, jos koko rattaisto korvatan kertaheitolla uudella samanlaisella, koska uudessa rattaistossa pyörisi uusi tietoisuus olkoonkin kuinka identtinen hyvänsä.

Enpä pysty näkemään miten se tietoisuus siitä katoaa jos kaikki osat ovat täsmälleen samanlaisia kuin ennenkin. Mutta jos tapahtuu pieniäkin kopiovirheitä, niin sitten tietenkin kyseessä on eri tietoisuus ja henkilö. Mutta ei meidän kai tarvitse ainakaan vähään aikaan tällaisista käytännössä murehtia.

 

[mjr]

Ihmisen tietoisuus on vain sähköimpulsseja aivoissa.

Sikäli kun ymmärrän niin tämä on epäilemättä aivan realistinen käsitys, mutta tutkimus ei silti vielä ole ihan onnistunut kaikkia tietoisuuden mekanismeja selittämään. Kaikkea ei ole edes järkevä redusoida materiaksi, tietoisuus siihen ehkä sopii, mutta miten puhdas materialismi näkee esimerkiksi vaikkapa käsitteen "oikeudenmukaisuus", olisiko se informatiivista nähdä vaikkapa valtavana sarjana vähän toisistaan poikkeavia aivojen sähkökemiallisia tiloja? (Vähän aiheen sivusta toki tämä, olisikohan jossain sopiva ketju?)

 

[Hepitus]

Maailmankaikkeuden laajeneminen ja pimeä energia ovatkin puppua

Mielenkiintoinen teoria esitetty, joka kumoaisi maailmankaikkeuden laajenemisen ja pimeän energian. Jos tämä osoittautuu todeksi, niin voisi sanoa, että palattiin tietyissä asioissa lähtöpisteeseen.

-H-

 

[kamrat]

Mielenkiintoinen teoria esitetty, joka kumoaisi maailmankaikkeuden laajenemisen ja pimeän energian.

Valtaojan keskusteluohjelmassa näytetään käytävän Jatkoaikaa (tuo kosmologisen keskustelun kehto) kiinnostavia aiheita. Viimeisessä jaksossa puhutaan maailman loppumisesta. Linkitettäköön se tässä edelliseen viestiin liittyen, ei ehkä niinkään ketjun alkuperäiseen aiheeseen...

YLE Areena: 5 kulmaa kosmologiaan: Leikin loppu

Esko Valtaojan vieraina kosmologi Kari Enqvist ja uskontotieteilijä Matti Kamppinen.

 

[Tarinankertoja]

Mielenkiintoinen teoria esitetty, joka kumoaisi maailmankaikkeuden laajenemisen ja pimeän energian. Jos tämä osoittautuu todeksi, niin voisi sanoa, että palattiin tietyissä asioissa lähtöpisteeseen.

-H-

tuo sotisi (uutisen perusteella, en tarkemmin lukenut) sitä vastaan, että avaruus olisi homogeeninen. eli siis tietty pala avaruutta on täsmälleen samanlainen kuin jokin muu pala (no palan kokoa ei ole pystytty määrittämän). Mutta tuohon perusolettamukseenhan kaikki nykyfysiikka perustuu, fysiikan lakien yleispätevyyteen paikasta ja ajasta riippumatta (pl. mahdollinen inflaatio) ja maailmankaikkeuden homogeenisuus.


No mun mielestä ei riitä, jos havaitaan "kupla" joka liikkuu suhteessa muihin, pitäisi myös olla jokin teoria MIKSI näin tapahtuu. Ilman sitä sekin voi olla vain illuusio (jolla nyt yritetään havaintoihin perustuvaa asiaa, jolle on teoreettinen pohja, kuvata illuusioksi)

en viä purase


BTW, tusota ihmiskunnan matkustamisesta pitkiä matkoja jne. kiihtyvyyden ongelmasta, massan hitaudesta jne. on kirjoitettu mahtavaa Scifiä ala Alastair Reynolds. Kandee lukea koko” ilmestysten avaruus” saaga

 

[ms.qvist]

Tämän hetkisiä "huipputekoälyjä" on verrattu mm. pahasti vammaiseen torakkaan, joten aika pitkä matka tästä vielä tietysti on.

Tästä tuli mieleeni, eikös näissä uusimmissä tekoälyyn pohjautuvissa kokeissa lähdetä siltä pohjalta, että "tekoäly" oppii kokeilun ja erehdyksen kautta, hiukan samaan tahtiin kuin ihmislapsi - ja jostain muistan jopa lukeneeni, että hyvin pian tekoäly/keinoäly voi olla pari vuotiaan lapsen tasolla. Kuulostaa tavallaan vaatimattomalta, mutta sekin on verraton harppaus siihen, mikä tilanne on juuri nyt kun puhutaan tekoälystä hyönteisen tasolla olevana "kokonaisuutena".

vlad.

 

[tomageeni]

Tästä tuli mieleeni, eikös näissä uusimmissä tekoälyyn pohjautuvissa kokeissa lähdetä siltä pohjalta, että "tekoäly" oppii kokeilun ja erehdyksen kautta, hiukan samaan tahtiin kuin ihmislapsi - ja jostain muistan jopa lukeneeni, että hyvin pian tekoäly/keinoäly voi olla pari vuotiaan lapsen tasolla.

Oppivia tekoälyjä (puhutaan koneoppimisesta) on mutta ne toistaiseksi pystyvät oppimaan vain "hyvin määriteltyjä" asioita, esimerkiksi pelaamaan lautapelejä tai ratkaisemaan ongelmia jotka voi ilmaista formaaleina lauseina.

Todelliseen maailman liittyvissä tekoälyissä on ongelmana tapahtumien kaoottisuus ja ainakin näennäinen epädeterministisyys. Esimerkiksi autolla ajettaessa on hyvin vaikea saada kaikki mahdolliset eteen osuvat skenaariot formalisoitua lauseiksi muotoon "Hirvi tiellä -> Jarruta" johtuen juuri tuosta todellisen elämän kaoottisuudesta. Erilaisia tilanteita on niin paljon ja ne ovat vaikeasti ennustettavissa, ja ennen kaikkea eri toimenpiteiden seuraukset ovat vaikeasti ennustettavissa, joka asettaa paljon haasteita. Saati sitten kun käsitellään tekoälyä jonka pitäisi tiedostaa universumin olemassaolo tai ihmisten tunteet, ollaan jo ihan eri sarjassa.

Alkaa olla aika aiheen vierestä jo, mutta rohkenen silti olla tästä ainakin hieman eri mieltä. Joku kaunis päivä, kun ihminen lopulta onnistuu väsäämään oikeasti älykkääksi laskettavan tietokoneen, ei koneen valmistajilla todennäköisesti ole juurikaan hajua siitä, miten laitos itseasiassa lopulta toimii.

Näin varmasti, mutta viestini pointti oli se ettei se suorituskyky sinänsä tuo tietokoneeseen älykkyyttä. Suoritin vain suorittaa konekielisen käskyn toisensa perään. Se, että se pystyy suorittamaan käskyjä nopeammin kuin aiemmin ei siis vielä ratkaise mitään. Nykyisenkaltaiset tietokoneet täytyy aina ohjelmoida ja ohjelmoimalla voidaan luoda se tekoäly. Toki tekoälyä voidaan käyttää huomattavasti tehokkaammin kun tietokone on suorituskykyisempi ja se suorituskyky avaa mahdollisuuksia. Varsinainen älykkyys pitää kuitenkin pystyä luomaan algoritmisten toteutusten kautta, ei pinoamalla muisteja ja suorittimia kasaan. Kyllähän geneetinen algoritmikin vaatii jonkun kirjoittaman formaalin toteutuksen jota prosessori sitten pystyy suorittamaan.

Sitten tietysti jos unohdetaan Turing-täydelliset tietokoneet ja puhutaan jostain scifi-laitteista jotka toimivat täysin eri logiikalla, nämä lainalaisuudet voivat tietysti muuttua. Itse olen sen suhteen skeptinen, voidaanko keinoälykkyyttä luoda teoriassakaan minkään muun kuin tietokoneen kaltaisen laitteen avulla.

Jos nyt vielä puhutaan aiheen ohi lisää, niin JOS nyt pystyttäisiin luoda ihmisen veroisia tekoälyjä, niin täytyy huomioida että tekoäly pysyy siellä koneen sisällä. Ihmisillä olisi täysi kontrolli tälläisen tekoälyn käynnistämiseen ja suorittamiseen joten pelot "koneiden vallankumouksesta" eivät olisi järkeviä. Eli ei näille "ihmistä älykkäämmille tekoälyille" tarvitsisi antaa aseita ihmistä vastaan jos ne pelottaisivat. Pommisuojassa ajettava tietoliikenneverkosta irrotettu elektroninen laite ei kovin suurta vahinkoa pystyisi tekemään kenellekään, oli se kuinka älykäs tahansa.

 

[ms.qvist]

tuo sotisi (uutisen perusteella, en tarkemmin lukenut) sitä vastaan, että avaruus olisi homogeeninen. eli siis tietty pala avaruutta on täsmälleen samanlainen kuin jokin muu pala (no palan kokoa ei ole pystytty määrittämän). Mutta tuohon perusolettamukseenhan kaikki nykyfysiikka perustuu, fysiikan lakien yleispätevyyteen paikasta ja ajasta riippumatta (pl. mahdollinen inflaatio) ja maailmankaikkeuden homogeenisuus.

Uusimmassa Tähdet ja avaruus lehdessä 6/2011 on artikkeli "Onko kaikkeus sittenkään tasainen".

Lyhyt lainaus: "Thomasin ryhmä tutki, miten tasaisesti galaksit ovat jakautuneet avaruuteen kahden miljardin valovuoden pituusskaaloilla. Galaksitiheyden odotettiin vaihtelevan vain yhdellä prosentilla tarkasteltaessa näin suuria alueita, mutta Thomasin ryhmä mittasi tämän vaihtelun olevan liki kaksi kertaa voimakkaampaa.

Kesäkuussa 2011 julkaistujen tulosten mukaan kaikkeus olisi siis suurilla sklaaloilla paljon epähomogeenisempi kuin kosmologinen periaate sallii". Ryhmän vetäjä Shaun Thomas työskentelee London University Collegessa.

Toisaalta samaisessa artikkelissa Peter Coles (Cardiffin yliopiston teoreettisen astrofysiikan professori) toteaa: "Pienillä mittakaavoilla galaksien jakauman tiedetään olevan hyvin epätasaista, mutta suuremmilla etäisyyksillä jakauma tasoittuu. Kysymys siitä, mikä on suurin skaala, jolla epätasaisuutta ylä esiintyy, on edelleen avoin". Tähän tosin taidat itsekin viitata viestissäsi.

Kaikkiaan hyvin mielenkiintoiselta vaikuttaa, kun tähän vielä lisätään Christos Tsagasin teoria, jonka mukaan maailmankaukkeuden laajeneminen ja pimeä energia ovatkin puppua.

vlad.

 

[ms.qvist]

Oppivia tekoälyjä (puhutaan koneoppimisesta) on mutta ne toistaiseksi pystyvät oppimaan vain "hyvin määriteltyjä" asioita, esimerkiksi pelaamaan lautapelejä tai ratkaisemaan ongelmia jotka voi ilmaista formaaleina lauseina.

Olet asioista enemmän perillä kiin minä, pohdin lähinnäkin sitä, että olisiko "tekoälyn" kehittämisen kannalta paras vaihtoehto kehittää sitä samalla tavalla kuin ihminen kehittyy ja kasvaa vauvasta aikuiseksi ts. yrityksen ja erehdyksen, sekä jossain vaiheessa opettamisen kautta. Vai onko jokin muu keino tehokkaampi ja käytännöllisempi tekoälyn kehittämiseen?

Ja hiukan aiheesta poiketen, entäpä jos ihmisen tietoisuus onnistutaan kloonaamaan joskus "androidiin" tms. laitteeseen ja näin ihmisen tietoisuus voisi matka loputtomiin kehon jo kuoltua - tai tuhouduttua siinä vaiheessa kuin tietoisuus ympäristöstä, itsestä tms. on siirretty osaksi "androidia". Jos tällainen on mahdollista joku päivä, tämä olisi houkuttelevampi tapa (minulle) matkustaa avaruuteen tai toisiin aurinkokuntiin kuin teleporttaaminen.

Jos nyt vielä puhutaan aiheen ohi lisää, niin JOS nyt pystyttäisiin luoda ihmisen veroisia tekoälyjä, niin täytyy huomioida että tekoäly pysyy siellä koneen sisällä. Ihmisillä olisi täysi kontrolli tälläisen tekoälyn käynnistämiseen ja suorittamiseen joten pelot "koneiden vallankumouksesta" eivät olisi järkeviä. Eli ei näille "ihmistä älykkäämmille tekoälyille" tarvitsisi antaa aseita ihmistä vastaan jos ne pelottaisivat. Pommisuojassa ajettava tietoliikenneverkosta irrotettu elektroninen laite ei kovin suurta vahinkoa pystyisi tekemään kenellekään, oli se kuinka älykäs tahansa.

Jos tekoäly tulee tietoiseksi itsestään ts. sillä on tietoisuus ja se tietää, että jokin voi kaikesta huolimatta kontrolloida sitä, olisiko missään skenaariossa mahdollista, että tekoäly tietoisena omasta itsestään vapauttaisi itse itsensä ohjaajansa komennosta? Tai jokin muu skenaario, jonka avulla ihmisen veroinen tekoäly "riistäytyisi" ihmisen tai "ohaajansa" hallinnasta?

Joo taitaa mennä melkoiseksi scifiksi, jolla ei ole enää mitään tekemistä tämän ketjun aiheen kanssa. Kunhan pohdin...

vlad.

 

[Morgoth]

Ensimmäinen Turing-täydellinen tietokone suunniteltiin 1837. Tämä tarkoittaa sitä että se olisi teoriassa pystynyt suorittamaan kaikki samat laskennalliset tehtävät kuin nykyajan supertietokoneetkin.

Turing-koneen tilalle pitää kehittää kvanttilaskentaan perustuva kvanttitietokone. Laskentehoa ei ikinä pystytä kasvattamaan tarpeeksi eksponentiaalisesti kasvavien laskettavasti ratkeaviin ongelmiin, joten joku parempi malli tarvitaan kuin Turinigin niin saataisiin kompleksisuusteoriaa kirjoitettua ainakin osittain uusiksi.

 

[Ted Raikas]

Turing-koneen tilalle pitää kehittää kvanttilaskentaan perustuva kvanttitietokone. Laskentehoa ei ikinä pystytä kasvattamaan tarpeeksi eksponentiaalisesti kasvavien laskettavasti ratkeaviin ongelmiin, joten joku parempi malli tarvitaan niin saataisiin kompleksisuusteoriaa kirjoitettua ainakin osittain uusiksi.

Tuota tavallaan itsekin mietiskelin, jos nyt en osannut jäsennellä, kun en niin ole perillä tekniikoista. Lähinnä jos nykyisten tietokoneiden tilalle kehitellään joku ihan uudenlaiselle tekniikalle perustuva kone, niin ei kai tuota teknologista singulariteetin mahdollisuutta voi täysin sulkea pois.

Todetaan nyt vielä, että suhtaudun siis itse tuollaiseen mahdollisuuteen aika varovaisesti, enkä julista sitä, mutta ajatuksena se on totta kai mielenkiintoinen ilman muuta. Varsinkin kun ei se nyt ihan täysin fantasiaa ole.

 

[tomageeni]

Jos tekoäly tulee tietoiseksi itsestään ts. sillä on tietoisuus ja se tietää, että jokin voi kaikesta huolimatta kontrolloida sitä, olisiko missään skenaariossa mahdollista, että tekoäly tietoisena omasta itsestään vapauttaisi itse itsensä ohjaajansa komennosta? Tai jokin muu skenaario, jonka avulla ihmisen veroinen tekoäly "riistäytyisi" ihmisen tai "ohaajansa" hallinnasta?

Näin se teoriassa voisi olla ja tämä kai se on mitä pelätäänkin tekoälyn kehittymisen kannalta.

Viestissäni pääajatus oli kuitenkin se että jos tätä huippuälykästä tekoälyä ajettaisiin vain äärimmäisen tarkasti valvotuissa olosuhteissa, ts. jonkinlaisessa "sandboxissa" jolloin esimerkiksi sen tietämystä rajoitettaisiin tietoisesti siten ettei se voisi päästä tekemään pahojaan. Tietysti sitten on aina mahdollista että joku hullu professori "vapauttaa" tämän tekoälyn, jolloin aletaan jo lähestyä scifi-juttuja.

Viitaten vielä Morgothin ajatuksiin kvanttitietokone tekisi todellakin suuren muutoksen tietojenkäsittelyteoriaan koska sillä voitaisiin mahdollisesti ratkaista ns. NP-täydellisiä ongelmia inhimillisessä ajassa. Tämä voisi tekoälyn sarallakin luoda ihan uusia mahdollisuuksia. Itse olen vielä hieman skeptinen kvanttitietokoneiden suhteen mutta kaikki on tietenkin mahdollista.

 

[Peeveli]

-- Itse olen vielä hieman skeptinen kvanttitietokoneiden suhteen mutta kaikki on tietenkin mahdollista.

Kvanttitietokoneet näyttävät todennäköisemmältä kuin vahva tekoäly. Tekoälytutkimus ei ole edistynyt vähäänkään kaikkein ongelmallisimmissa kysymyksissä vuosikymmeniin. Meillä ei ole edelleenkään aavistustakaan, mitä aktiivinen tietoisuus teknisesti tarkoittaa eikä hajuakaan minkälaisia paketteja informaatiota ihmisen aivoissa liikkuu, siis tietoliikenteen osalta. Vähän kun koittaisi saada internetin käyntiin kaatamalla satunnaisia nesteitä puhelinkaapeliin ja ihmettelisi miksei bitti kulje..

 

[Tarinankertoja]

No niin, joku van Elburg on laskeskellut, jotta koska ajoitukseen on käytetty GPS satelliitteja ja ne liikkuvat suhteessa Cerniin ja Operan (Opera italiassa, jossa neutriinot napattiin). Tämä tarkoittaa suhteellisuusteorian valossa sitä, että neutriinot kulkee lyhyemmän matka kuin jos se ois mitattu maanpinnalta käsin ja siten aikaa olis kulunut vähemmän. Laskemalla suhteellisuusteorian mukaisen eron Van Elburg sai tuloksesi 64 nanosekuntia, eli siis lähes saman kun se ero oli mitattuna(60 nanosekuntia)

CERNin työryhmä on kyllä Ilmottanu aiemmin ottaneensa suhteellisuudet huomioon, mutta miten ja mitkä asiat on otettu huomioon ei kaiketi käy heitin alkuperäsestä julkaisusta esiin..

ehkäpä tässä ratkaisu, valonopeutta ei ylitettykään..

miälenkiinnolla orotellaan vastinetta

 

[Sennin Wakizashi]

Tuoreiden hiukkaskokeiden mukaan vaikuttaa edelleen siltä, että neutriinot ovat todella ylittäneet valonnopeuden, kertoo mm. Iltalehden uutinen. Kokeita kuitenkin jatketaan edelleen. Mielenkiintoista, mielenkiintoista. (Linkki ohjaa asiaa koskevaan uutiseen.)

 

[ms.qvist]

Tuoreiden hiukkaskokeiden mukaan vaikuttaa edelleen siltä, että neutriinot ovat todella ylittäneet valonnopeuden, kertoo mm. Iltalehden uutinen. Kokeita kuitenkin jatketaan edelleen. Mielenkiintoista, mielenkiintoista. (Linkki ohjaa asiaa koskevaan uutiseen.)

Uusimmassa Tiede -lehdessä (11/2011) on artikkeli "Nopea, nopeampi, neutriino?" jossa pohditaan myös sitä mitkä voivat olla syyt sille, että neutriino voi ylittää valonnopeuden. Fyysikoilla on muutamia selityksiä takataskussa:

1. Ulottuvuuksia onkin enemmän, jolloin neutriinot ovat voineet oikaista viidennen ulottuvuuden kautta ja siksi saapua perille etuajassa.

2. Neutriinot ovatkin takioneja. Takioni on oletettu hiukkanen, jolla on imaginäärinen massa. Siksi se liikkuisi valoa nopeammin eikä edes voi liikkua valoa hitaammin. "Neutriinoilla saattaa olla takionimaisia ominaisuuksia tai ne voivat muuttua takioneiksi".

3. Lorentzin symmetria rikkoutuu. "Suhteellisuusteoria perustuu Lorentzin symmetriaan, jonka mukaan fysiikan lait eivät riipu avaruuden suunnista eivätkä havaitsijasta, kunhan ei olla kiihtyvässä liikkeessä. Aika-avaruuden symmetrian rikkoutuminen tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että syyn ja seurauksen lait eivät pätisi ja ajan suunta riippuisi havaitsijasta. Voisi kuitenkin olla, että rikkoutuminen tapahtuisi vain neutriinojen kohdalla eikä vaikuttaisi muuhun fysiikkaan".

vlad.

 

[BigRedCat]

Maailmankaikkeuden laajeneminen ja pimeä energia ovatkin puppua

Mielenkiintoinen teoria esitetty, joka kumoaisi maailmankaikkeuden laajenemisen ja pimeän energian. Jos tämä osoittautuu todeksi, niin voisi sanoa, että palattiin tietyissä asioissa lähtöpisteeseen.

-H-

Vähän samansuuntaista uutista kuuluu, jonka mukaan universumi ei välttämättä laajenisikaan kiihtyvällä vauhdilla, eikä pimeälle energialle kenties olekaan tarvetta selittämään erinäisiä "kummallisuuksia". Ao. lainaus on Oxfordin fysiikan laitoksen professorilta Subir Sarkarilta.

'So it is quite possible that we are being misled and that the apparent manifestation of dark energy is a consequence of analysing the data in an oversimplified theoretical model - one that was in fact constructed in the 1930s, long before there was any real data.

The universe is expanding at an accelerating rate—or is it?

Mitä palstan luonnontiederaati tästä tuumaa?

 

[arvee]

En uskalla ottaa kantaa tuohon fysiikkapuoleen, minulla vielä Stephen Hawkingin perusteoksetkin kesken, mutta mennäänpä vähän metafysiikkaan päin...

Minusta maailmankaikkeuden laajeneminen on tuntunut todelliselta. Minun tietoisuuteni, tai siis huomiointieni perusteella luomani maailmankuva on loitonnut kaikkien muiden selittäjiän maailman käsityksestä vuosien saatossa yhä enemmän. Nuorena olin monien yksilöiden kanssa samaa mieltä, vanhemmiten maailma on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi. Minä vedän omalla erkanevalla janallani yhä enemmän yksinäisyyteen, olen yhä enemmän eri mieltä lähimmäisteni kanssa. Olisi oikeastaan lohduttavaa, mikäli maailmankaikkeus ei laajenesikaan, vaan minä voisin palata yhteiseen tietoisuuteen.