I Saunamäki kirjoitti:
Kärjistäen voi sanoa, että jääkiekko on Suomessa saavuttanut "virallisen urheilulajin aseman". Se on median pyhä lehmä ja yksilötasolla jääkiekon odotetaan kiinnostavan kaikkia, ainakin urheilua seuraavia miespuolisia suomalaisia.
Kun yhtä peliä katsoi käytännössä 50% suomalaisista, niin jotain tällaista voikin olettaa.
Kiekon seuraaminen on muodostunut normatiiviseksi itsestäänselvyydeksi ja median sekä kansallisen konsensuksen ylläpitämä kiekkoilmiö sosiaalistaa suomalaiset automaattisesti tämän lajin seuraajiksi. Niinkin yksinkertaiset asiat kuin joukkueiden logot leafin suosikkikarkeissa, puolihuolimattomat "ilves vai tappara" -heitot tv-ohjelmassa ja loppumattomat viittaukset jääkiekkoon kun on muuten kyse sinänsä anonyymistä urheilusta ihan missä tahansa yhteydessä muokkaavat huomaamatta ihmisten ajattelumaailmaa.
Ja tämä on paha, koska?
Koska nämä puolihuolimattomat jutut eivät liitykään jalkapalloon? Koska jalkapallo sitä ja tätä jne.
Mikä on se ongelma siinä, että suosittu laji ylläpitää suosiotaan täysin normaalein mediavaikuttamisen keinoin?
Varsinkin lapset, joilta puuttuu kriittinen ajattelukyky ja toisaalta mahdollisuudet/taidot tiedonhankintaan, ovat lähes suurimpia kiekkofaneja Suomessa.
Oi, nyt jo aivopestään lapsia.
Miettikääpä esimerkiksi nimmareita jahtaavaa pikkupoikalaumaa tai jääkiekkokorttien keräilybuumia. Jääkiekon suosio Suomessa ei kerrokaan mitään lajin paremmuudesta tai suomalaisten älykkäästä preferaatiosta, vaan yksinkertaisesti siitä sosialisaatiosta, jonka kohteena me joudumme elämään.
Eli käytännössä "väärin suosittu". Vaikka naamioit valitukseksi monimutkaiseen kieliasuun, niin se on silti varsin tyhjää sisällöltään.
Käytännössä siis teesisi on se, että koska lätkä on suosittua, sen pitäisi pysyä poissa julkisuudesta, että muut urheilulajit pääsisivät esille.
Tai, kuten FF:ltä huomaa, myöskin ilmeisesti formulat ovat saatanasta, eli sama kohtalo niillekin.
Jäljelle jää, yllättäen, jalkapallo.
Tavallinen kiekkofani perustelee jääkiekon seuraamista sillä, että "siinä Suomi pärjää". Vastaavasti esimerkiksi futis ei kiinnosta, koska "siinä Suomi on huono". Lajilla sinänsä ei ole väliä, vaan sen välinearvolla menestykseen.
Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että jalkapallon MM-kisat ovat suosittu urheilutapahtuma Suomessakin. Lisäksi pitää muistaa se, että kun puhutaan jääkiekon kokonaistasosta, niin SM-liigapelit ovat täysin eri planeetalta Veikkausliigapeleihin verrattuna.
Vaikkei SM-liiga nyt oikein olekaan se mainostettu "2. paras liiga NHL:n jälkeen" niin taso on silti kohtalaisen kova verrattuna Veikkausliigan tasoon vaikkapa sitten La Ligaan verrattuna.
Sama ongelma on esim. suomikoriksessa, eipä sitä paljoa jaksa katsoa, kun taso on niin kaukana NBA:sta.
Suomalainen jääkiekkofani voi katsoa huippu-urheilua jääkiekkokatsomoissa, mutta samoja elämyksiä ei löydy futiskatsomoista, etenkin kun huiput siirtyvät (toki myös jääkiekossa) jo nuorina pois Veikkausliigasta.
Kun puhutaan subjektiivisista asioista on outoa, että silti koko tämän kirjoituksesi taustalla paistaa juuri kritisoimasi "oikeantotuuden" teesi.
Tiedostaen tämän sosiaalisen massahysterian, joka on suurelta osin ontto
Ontto koska? Valitettavasti perustelusi eivät tässä kohtaa auta mitenkään, koska ne eivät poista sitä tosiasiaa, että jääkiekolla on valtava suosio maassamme. Johtui se sitten lapsuudesta alkavasta aivopesusta, tai sitten muusta massahysteriasta, niin eihän sillä ole mitään väliä. Se mikä merkitsee, on se että suosiota riittää.
Kun futiksessa selvästi ja tietoisesti panostetaan tähän kulttuurin luomiseen, on jääkiekko jättäytymässä tyystin menestyksen pohjalle rakennettuihin asemiinsa.
Kulttuurin luomiseen 116% girlsien tavoin örveltämällä ja tappelemalla, vaiko sitten juhlimalla villistä katsomossa näkyvää soihtua, pelin seuraamisen sijaan.
Jos haluat nähdä katsomokulttuuria, mene Topon kotipeliin, missä Beach Boys pitää yllä tunnelmaa huolimatta pienestä koostaan.