Kuten täälläkin on jo monesti mainittu, Frendit on nimenomaan semmoinen turvallinen ja lohtua tuova sarja. Tuttu ja turvallinen. Lämmin syli. Perheenjäsen. Itse esimerkiksi laitoin Frendit pyörimään sen jälkeen kun sain elämäni ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen *kop kop*) paniikkikohtauksen. Pääsi nukkumaan paremmin mielin. Kaiken ei tarvitse olla syvällistä ja yhteiskunnan rakenteita ravistelevaa taidetta. Synkkä maailma tarvitsee kevyttä hömppää.
Hahmoista suosikkini ovat Chandler ja Phoebe, ja ehdoton inhokkini Rachel. En nyt ulkomuistista osaisi nimetä yhtäkään kohtausta, jossa Rachel olisi hauska. Mutta sellaisia missä hän on aivan uskomattoman rasittava syystä tai toisesta, löytyy kymmeniä. Chandler ja Phoebe ovat itselleni ne kaikista samaistuttavimmat. Phoeben ajatuksenjuoksu on kiehtovaa, ja hänen "hölmöytensä" osuu ja uppoaa minuun. Olen välillä itsekin aikamoinen pää pilvissä- haahuilija. Chandler taas on sarkasmillaan ja huumoria suojamuurina käyttävänä todella samaistuttava. Hän on itsevarmasti epävarma, tai "awkward", kuten jenkeissä sanotaan. Tästä olen saanut itsekin paljon itsevarmuutta olla oma itseni kaikkine vikoineni.
Joey, Ross ja Monica itselleni aika neutraaleja hahmoja. Joey on mielestäni kaikista mukavin ja lojaalein. Sellanen kenen ystävä itse olisin kaikista mieluiten. Ross taas ärsyttää välillä, mutta loppupeleissä kääntyy tahattomalla hauskuudellaan posin puolelle. Monicaa vihasin aluksi, mutta nykyään tavallaan jopa tykkään, tai ainakin symppaan. Omaan itsekin hieman neuroottisia piirteitä, joten ehkä siksi koin hänet itselleni hyvin ristiriitaisena hahmona, kun en halunnut itselleni myöntää omaavani samoja piirteitä kuin hän.
Mitä käsikirjoitukseen tulee, niin parhaat kaudet sijoittuu mielestäni kausien 4-6 paikkeille. Ne Lontoo-jaksot ovat parhaita, ja sen jälkeiset ajat. Itseasiassa suosikkikohtaukseni (tämä on hyvin pieni detalji, mutta naurattaa joka kerta) on se, kun Ross on kuumeisesti odottanut Emilyn soittoa, ja eräänä iltana Emily vihdoinkin soittaa. Rossilla menee tästä pasmat täysin sekaisin, ja hän nostaa pöydältä pöytälampun ja antaa sen Chandlerille pideltäväksi. Miksi? No, kukaan ei tiedä. Tämä oli kuulemma improvisoitu David Schwimmeriltä (joka on mielestäni sarjan päähahmoista ylivoimasesti paras näyttelijä. Ainakin komedialliselta osaamiseltaan). Toinen lukuisista lempikohtauksistani on kun Phoebe on juuri muuttanut yhteen tämän poliisin kanssa (Gary, taisi olla nimeltään) ja he heräävät ensimmäiseen yhteiseen aamuun. Linnut laulavat ja aurinko paistaa, harmonien ja kotoisa tunnelma välittyy ruudun läpi. Ja kuten tämmöisenä aamuna yleensä, Gary tekee sen, minkä jokainen meistä varmasti tuossa tilanteessa tekisi - ottaa yöpöydän laatikosta käsiaseen, ja ampuu ikkunasta linnun, ylpeä hymy kasvoillaan. Se siitä orastavasta rakkaustarinasta. Gary oli muutenkin yksi hauskimpia sivuhahmoja heti Rossin ja Monican vanhempien jälkeen.
Viimeisenä kommenttina vielä, että Frendeistä löytyy myös todella ärsyttäviäkin juttuja, ja näistä ylivoimasesti ärsyttävin on jo tässäkin ketjussa mainittu Joeyn täysin överiksi vedetty tyhmyys. En voi sietää sitä jaksoa jossa Joey puhuu ranskaa ja jossa hän osallistuu tietovisaan. Ne ovat täysin irrallisia siihen kuvaan verrattuna mikä Joeysta on ensimmäisillä kausilla annettu. Sympaattinen ja herttainen, charmantti hölmö. Siinä missä esim. Rachelin hahmosta tehdään kypsempi ja viisampi kausien saatossa, Joeyn hahmoa vain runnotaan tyhmyydellä. Käsittämätön ratkaisu, ja tietyllä tapaa jopa epäkunnioittava ratkaisu sarjan sympaattisinta hahmoa kohtaan. Iso lampaanperse käsikirjoittajille tästä.
Tulipas paljon tekstiä. Kertoo ehkä siitä, että kyseessä on itselleni todella tärkeä sarja. Ei ehkä välttämättä ole kestänyt aikaa niin hyvin kuin osa väittää, ja jotkut jaksot/kohtaukset ovat ihan oikeasti aika ongelmallisia, mutta kun ne osaa nähdä sormien läpi ja ymmärtää ajankuva, niin on omassa genressään nimenomaan se Kaikkien aikojen komediasarja.
Loppuun vielä, Rest in Peace Matthew Perry.