Äänestäjät, ottakaa hyvä asento tuolissanne, ja kuvitelkaa naisen ääni sointumaan korviinne…
Olen Myrkky, opiskelijatyttö Lappeenrannasta, ja takuuvarma tuntomerkki minulle ovat hiukseni. Ne ovat pitkät ja paksut, noin puoliselkään ulottuvat, ja väriltään aivan luonnostaan punertavat. En sitten tiedä, onko hiusteni värillä jotain yhteyttä myös luonteeseeni, kiltin kuoren alla piilee nimittäin aikamoinen temperamentti, jos todella hermostun johonkin. Onneksi myös lepyn kohtuullisen nopeasti, ja useammin syvän ruskeat silmäni ovatkin täynnä naurua, kuin kiukkua. Silmissäni saattaa myös nähdä usein haastavan katseen, rakastan nimittäin erilaisia haasteita, ja luovuttaminen kesken kaiken on asia, jota vihaan yli kaiken. Pituutta minulle on kertynyt 172cm.
Nauran usein ja paljon. Opettajakin on tainnut kesken oppitunnin kysyä minulta, nauranko vai itkenkö. Ja sillä kertaa nauroin. Silmäni ovat kuitenkin myös hieman turhankin useasti kostuneet kyyneleistä, joita elämä on saanut minut vuodattamaan. Yhdeksi motokseni onkin tullut: "Se mikä ei tapa, vahvistaa".
Luonteeltani olen myös ehdottoman luotettava maailmanparantaja, joka on varustettu "antaa kaikkien kukkien kukkia"- asenteella. Osaan kuitenkin tarvittaessa ja kiukustuessani olla myös raivostuttavan v-mäinen, pikkutarkka ja asenteellinen, voin sen itsekin myöntää. Seikkailunhalua minulta löytyy, aina välillä löydänkin itseni mitä uhkarohkeammista tilanteista.
Olen ehdottoman eläinrakas ihminen, ja usein sohvani onkin vallannut kissani, jota en sitten millään raaskisi herättää kesken unien ja komentaa tekemään tilaa myös minulle. Kissani on tällä hetkellä myös ainut mies, joka sohvani valtausta usein yrittää, eli olen siis sinkku. Ja omasta vapaasta tahdosta.
Harrastuksista voisin yleisen sekoilun lisäksi mainita ainakin kirjoittamisen ja ulkoilmasta nauttimisen. Pari päivää sitten kävin tosin myös ampumassa pistoolilla, ja se osoittautui mielettömän mukavaksi puuhaksi. Olo oli kuin James Bond leffassa liipasimesta puristaessa.
Musiikkimakuni on laidasta laitaan, mutta useimmiten kuuntelen HIM:ä tai Apulantaa. Levyhyllystäni löytyy kuitenkin mm. Suomirokkia kokoelmia, ja joskus minut saattaa yllättää laulamasta täysillä vaikka seuraavaa: "Vie mut minne vaaaaan, taivaanrannan taaa..." Tällöin luulen tosin olevinani yksin kotona, mutta pari kertaa luuloni on osoittautunut vääräksi.
Kysymyksiä minulle saa aina esittää, ja jos ( ja kun) niihin vastaan, teen sen totuuden mukaisesti. Lähden kuitenkin tähän kisaan puhtaasti leikkimielellä, tavoitteenani on saada yksi ääni.
Ja tiedoksi vielä: "Kahta mie en vaihda. Toinen on keltamusta lätkäjoukkue, ja toinen haave pelastustoimeen pääsemisestä." :)
