Annuli kiteytti paljon ajatuksiani. Sanotaan nyt vielä jotain yleistä.
Taklaukset kuuluvat jääkiekkoon, mutta toivottavaa tietysti olisi, että taklaukset olisivat puhtaita ja pelaajat osaisivat ottaa niitä myös vastaan. Taklaajan ja taklattavan pitäisi osata kunnioittaa toista osapuolta. Se on samalla myös pelin kunnioittamista.
En tuomitse spontaaneja tappeluita, kunhan taistelu on rehellistä, eikä tappelua esimerkiksi lähdetä hakemaan kostomielessä jonkin aikoja sitten tapahtuneen asian takia. Reilusti mies miestä vastaan, jos molemmista siltä tuntuu, ja siinä pelissä ja sillä hetkellä, kun tulistutaan. Kaikki koston hautomiset ja asioiden märehtimiset jälkikäteen ovat turhia.
Pelaajan pitää tuntea vastuunsa sekä omasta että muiden terveydestä, oli kyse sitten taklauksista ja niiden vastaanottamisesta tai holtittomasta mailankäytöstä. Toisen tahattomankin- harvoin pelaaja kai loppujen lopuksi haluaa kenellekään tieten tahtoen sairaslomaa järjestää- vahingoittamisen seuraukset on kannettava kitisemättä. Loukkaantumistakin voidaan toisinaan liioitella, mikä on mielestäni pyllistys pelin hengelle ja koko työyhteisölle. Meidän katsojienkin kannattaa silti muistaa, että joskus ihminen ottaa lukua kovan tärskyn jälkeen ihan teeskentelemättä, vaikka hän hetken päästä on jo pelikykyinen.
Rehellinen ja lajia ja muita pelaajia kunnioittava, vastuunsa kantava kovuus kuuluu jääkiekkoon. Samoin kuin tietty ilkeyskin. Kovin yksinkertaista, mutta todellisuudessa edes tuo yksinkertaistetun periaatteen voimassaolo ei takaa, ettei ikäviä asioita tapahdu. Kukaan ei ole täydellinen ja siksi myös jääkiekkoilijat tekevät virheitä. Väkivaltahuuruissa ja syyllisten etsimisessä tämä usein tuntuu unohtuvan.
Pelikieltoja pitää langettaa, kun tilanne niin vaatii ja myös jääkiekon ikävistä puolista täytyy keskustella, mutta miksi minusta tuntuu, että nykyään ei paljon muusta enää keskustellakaan. Kannattajilta, pelaajilta ja valmentajilta ainakin toivoisi muuta kuin toistensa syyttelyä ja ajoittain jopa koko lajin mustamaalaamista. Me tiedämme, että myös paljon muita kuin ikäviä asioita tapahtuu, mutta entä ne ulkopuoliset.
Minulle on muutama median varassa jääkiekkoa seuraava ihminen päivitellyt parin viime kauden aikana sitä, kuinka "siellä vaan (nykyään) yritetään vahingoittaa vastustajaa". Olen ihmetellyt, että niinkö tosiaan, kas kun en ole huomannut, vaikka olen katsellut pelejä paikan päällä ja telkkarista. Sekä kauneus että kauheus riippuvat tietysti katsojasta. En silti ymmärrä, että liian innokkaasti poimitaan vain ylilyöntejä, puhumattakaan siitä, että tehdään niistä koko lajin kuva.
Taklaukset kuuluvat jääkiekkoon, mutta toivottavaa tietysti olisi, että taklaukset olisivat puhtaita ja pelaajat osaisivat ottaa niitä myös vastaan. Taklaajan ja taklattavan pitäisi osata kunnioittaa toista osapuolta. Se on samalla myös pelin kunnioittamista.
En tuomitse spontaaneja tappeluita, kunhan taistelu on rehellistä, eikä tappelua esimerkiksi lähdetä hakemaan kostomielessä jonkin aikoja sitten tapahtuneen asian takia. Reilusti mies miestä vastaan, jos molemmista siltä tuntuu, ja siinä pelissä ja sillä hetkellä, kun tulistutaan. Kaikki koston hautomiset ja asioiden märehtimiset jälkikäteen ovat turhia.
Pelaajan pitää tuntea vastuunsa sekä omasta että muiden terveydestä, oli kyse sitten taklauksista ja niiden vastaanottamisesta tai holtittomasta mailankäytöstä. Toisen tahattomankin- harvoin pelaaja kai loppujen lopuksi haluaa kenellekään tieten tahtoen sairaslomaa järjestää- vahingoittamisen seuraukset on kannettava kitisemättä. Loukkaantumistakin voidaan toisinaan liioitella, mikä on mielestäni pyllistys pelin hengelle ja koko työyhteisölle. Meidän katsojienkin kannattaa silti muistaa, että joskus ihminen ottaa lukua kovan tärskyn jälkeen ihan teeskentelemättä, vaikka hän hetken päästä on jo pelikykyinen.
Rehellinen ja lajia ja muita pelaajia kunnioittava, vastuunsa kantava kovuus kuuluu jääkiekkoon. Samoin kuin tietty ilkeyskin. Kovin yksinkertaista, mutta todellisuudessa edes tuo yksinkertaistetun periaatteen voimassaolo ei takaa, ettei ikäviä asioita tapahdu. Kukaan ei ole täydellinen ja siksi myös jääkiekkoilijat tekevät virheitä. Väkivaltahuuruissa ja syyllisten etsimisessä tämä usein tuntuu unohtuvan.
Pelikieltoja pitää langettaa, kun tilanne niin vaatii ja myös jääkiekon ikävistä puolista täytyy keskustella, mutta miksi minusta tuntuu, että nykyään ei paljon muusta enää keskustellakaan. Kannattajilta, pelaajilta ja valmentajilta ainakin toivoisi muuta kuin toistensa syyttelyä ja ajoittain jopa koko lajin mustamaalaamista. Me tiedämme, että myös paljon muita kuin ikäviä asioita tapahtuu, mutta entä ne ulkopuoliset.
Minulle on muutama median varassa jääkiekkoa seuraava ihminen päivitellyt parin viime kauden aikana sitä, kuinka "siellä vaan (nykyään) yritetään vahingoittaa vastustajaa". Olen ihmetellyt, että niinkö tosiaan, kas kun en ole huomannut, vaikka olen katsellut pelejä paikan päällä ja telkkarista. Sekä kauneus että kauheus riippuvat tietysti katsojasta. En silti ymmärrä, että liian innokkaasti poimitaan vain ylilyöntejä, puhumattakaan siitä, että tehdään niistä koko lajin kuva.