Pirlosta tuli mieleeni sellainen kysymys tässä, että onko Italiassa tai maailman huippuliigoissa ylipäätään Pirlon lisäksi paljonkin pelaajia, jotka ovat urallaan ehtineet edustaa vähintään kolmea eri suurseuraa, siis todellista keskenään verisesti kamppailevaa suurseuraa? Pirlohan on tehnyt jo kertaalleen sen pahimman mahdollisen eli vaihtanut Internazionalen AC Milaniin ja myöhemmin vielä toistanut temppunsa vaihtamalla Juveen. Löytyykö Pirlon lisäksi paljon muitakin esimerkkejä?
Nykypelaajista Pirlon lisäksi Zlatan on pelannut Italian kolmessa suurimmassa. Menneiden vuosien tähdistä samaan ovat "pystyneet" Meazza, Baggio, Serena, Vieri, Davids ja Vieira.
Ja lisäksi kiinnostaisi tietää miten hänen entisten ja nykyisen seuran fanien keskuudessa suhtaudutaan tuohon? Yleisestihän Pirlo taitaa kuitenkin olla melko pidetty pelaaja ympäri jalkapalloilevan maailman. Itse en juuri pahempaa voisi kuvitellakaan kuin siirtyä omasta seurasta pahimpaan kilpakumppaniin ja paikalliskilpailijaan ja vielä myöhemmin sitten toiseen mokomaan, joskaan ei paikallisvastustajaan. Samanlainen temppu voisi olla Espanjassa siirto Atleticosta Real Madridiin ja myöhemmin Barcelonaan. Tai Englannissa esimerkiksi siirto Chelseasta Arsenaliin ja myöhemmin ManUun. Pthyi, sanon minä. Ja kyllä, pidän Pirlosta pelaajana.
Pirlon potentiaalia ei Inter koskaan täysin tajunnut tai osannut hyödyntää, ja hän siirtyi Milaniin ollessaan vasta nuori lupaus. Toki siirto Milanon joukkueesta toiseen on joillekin kannattajille aina petturuutta, mutta Inter-faneilla ei varmasti ollut mitään erityisen vahvaa kiintymystä Pirloon, joka ei ollut vakiopelaajia ja vietti suuren osan Inter-ajastaan lainalla muissa joukkueissa.
Suurin osa Milan-kannattajista ei uskoakseni myöskään vihoittele Pirlolle siirrosta Juventukseen, vaikka niitäkin faneja toki on, jotka eivät voi miehen ratkaisua sulattaa. Tilanne oli kuitenkin se, että Allegri ei halunnut Pirloa enää pelisysteemiinsä ja hänen olisi pitänyt tyytyä huomattavasti vähempään peliaikaan, jos olisi Rossonerissa jatkanut. Pirlon tasoisen pelaajan ei ole mitään järkeä istua penkillä, joten hän oli tavallaan pakotettu siirtymään muualle. Varsin suuri osa milanistoista inhoaa ennemminkin Allegria ja etenkin hänen tapaansa kohdella Pirlon ja Inzaghin kaltaisia seuralegendoja. Siis niiden vakiohaukuttavien Gallianin ja Berlusconin lisäksi. Itsekin kuulun joukkoon, jonka mielestä Allegri on lähinnä rasittava mulkku ja pitäisi kenkiä helvettiin Milanista.
Nyt tietenkin joku ajattelee, että olisihan Pirlo voinut siirtyä sellaiseen joukkueeseen, joka ei ole Milanin pahimpia vihollisia. No, minusta Juve oli Andrealle paras vaihtoehto. Hän on suuri pelaaja, jonka paikka on jossakin suurseurassa, ja olen vain ja ainoastaan iloinen siitä, että hän haluaa pelata Italiassa eikä haikaile muihin liigoihin. Pirlo ja Serie A kuuluvat yhteen. (Vaikka kuinka joku aivokuollut englantilaispersläpi ihmettelisi, miksi Pirlo ei ole pelannut Valioliigassa, kun siellä kerran ovat kaikki parhaat ulkomaalaiset. Joku Phil se sankari oli nimeltään, jeesus mitä paskaa taas. Juuri näiden todellisesta maailmasta aivan kassalla olevien turvenuijien takia tuo brittiläinen futistouhu oksettaa enemmän kuin muut jalkapallon mätäpaiseet yhteensä. Diamanti oli kai jonkun BBC:n kommentaattorin mielestä "a West Ham reject". Onhan se kaunista katsottavaa, kun West Hamin ylijäämäpelaajat nöyryyttävät kolmea kesyä jellonaa. Laittakaa vielä vähän lisää niitä päitä perseisiin. Mm. Gary Nevillehän on hyvä näissä, Napolikin oli kuulemma huono joukkue ja ihan perus-Valioliigatasoa sen pelin perusteella, jossa
voittivat Chelsean 3-1. Uskomatonta puusilmäjengiä vuodesta toiseen.)
No mutta nythän minä eksyn aiheesta. Pirlon siirto Juveen heikensi Milanin menestysmahdollisuuksia tietenkin jonkin verran, mutta kaikki ei vain voi mennä joka osapuolen kannalta täydellisesti. Maajoukkueen kannalta oli upeaa, että Pirlo löysi parin hieman tasapaksun vuoden jälkeen sen aivan maagisen vireensä jälleen ja häikäisee tälläkin hetkellä Azzurri-paidassa koko Eurooppaa. Oli hienoa nähdä tällä kaudella Pirlon pelissä se ilo ja into, kun hän osoitti olevansa edelleen maailman paras omalla pelipaikallaan. Aina ei voi Milaninkaan etua ajatella ensisijaisesti — Pirlo ansaitsi upean kautensa. Toki yhä kirpaisee ja paljon nähdä mies väärässä raitapaidassa, mutta minkäs teet. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja Pirlolle uusi alku teki ainakin hyvää.
Aina on tosiaankin niitä kannattajia, joiden mielestä kahdessakin Italian suurista pelaaminen tai etenkin suoraan seurojen välillä siirtyminen on poikkeuksetta väärin. Se, millainen on "yleinen" mielipide, on tietenkin tapauskohtaista ja riippuu paljon pelaajan merkityksestä seuralle ja sen faneille, yhteisten vuosien määrästä ja siirron luonteesta ylipäätään. Inter-fanit olivat raivoissaan rakastetun Christian Vierin siirryttyä Milaniin. Vierihän oli vieläpä tainnut aiemmin lupailla, että ei halua Interistä lähteä minnekään, ja läksi sitten pahimpaan mahdolliseen osoitteeseen. Aldo Serena, joka läpi uransa sinkoili seurasta toiseen, siirtyi myös monen hyvän Inter-vuoden jälkeen punamustalle puolelle ja sai interistien vihat päälleen. Vastaavasti moni juventino pitää lähes kaikkia Calciopolin seurauksena La Vecchia Signoran jättäneitä pettureina, ja Interiin siirtyneet Ibra ja Vieira olivat tietysti joukon pahimmat.
Niin joo, näistä pudotuspeleistä voisi jotain kirjoittaa huomenna tarkemmin. Nyt tyydyn toteamaan, että
ME OLLAAN VITTU FINAALISSA!*
*
Huomatkaa me-pronominin käyttö ja huvittukaa halutessanne.
