No jokainen saa uskoa mitä haluaa ja minä uskon että Kimiltä loppui nälkä joka näkyi niin kilpailuissa kuin testaamisessakin ja nämä "salaliittoteoriat" ovat huuhaata.
Kenkiminen taas herätti Kimin horroksesta ja sen takia hän halusi tulla takaisin voittamaan, mutta Lotuksesta ei ole mestaruusautoksi joten tällä kaudella sitä ei ainakaan nähdä. Mestaruus ratkaistaan taas Vettelin ja Alonson välillä.
depre kommentoi jo varsin hyvin tätä asiaa ja olen samaa mieltä hänen kanssaan. Näyttöä asialle on palasina paljon sekä tapahtumat tukevat monia väitteitä, vaikkei Kimi eikä Ferrari/Santander asiaa suoraan kerro. Schumikin on ollut asioista vaitonainen vaikka varmasti tietää mitä tapahtui.
Ferrarin oli pakko saada sponsorirahaa, maailman talous oli menossa alamäkeen, joten oletettavasti ison sponsorin saaminen vaikeutuu ja tupakkaraha väheni Marlboron siirtyessä koko ajan pois, joten Santanderin tarjous osui mahtavaan rakoon. Mutta Santander tarjosi massia tietyin ehdoin (Alonso talliin). Lisäksi (kuten ko. artikkeli kertoi) Massa oli tärkeä pr-mies Etelä-Amerikassa, jonne Santander oli tekemässä aluevaltausta, joten Massa oli pidettävä mukana ja täten kuului Santanderin diiliin, ja lisäksi pystyy ajamaan Alonson kakkosena. Kimillä ei ollut Santanderille mitään arvoa ja se jyräsi Ferrarin sisäiset sympatiat (jos niitä edes enää oli Todtin lähdön jälkeen), joten Kimi oli uhrattavissa.
Uhraus piti tehdä kulisseissa eli tehdään Kimistä kakkoskorin kuski tallin sisällä ja mm. auton kehityksestä vastannut Schumi valitsi tuolloin Massan kuljettajaksi, jolta palaute kerätään auton muutoksista ja kehityksestä. Lisäksi autoon tehtiin muutos etujousitukseen ilman Kimin sanomista asiaan. Vaikka auto huononi Kimin käsissä, ei asiaa korjattu eikä Kimiä kuunneltu, kuin vasta sitten kun mestaruus oli mennyt. Ei yllätä ollenkaan italialaisessa tallissa tuollainen käytös, esimerkiksi Ducatilla MotoGP:ssä on oltu ihan yhtä ylimielisiä kaluston kehityksen suuntaviivoissa kun mm. Valentino Rossia ei kuunneltu pyörän ongelmien suhteen. Ducatilla on muuten jonkun verran entisiä Ferrarin inssejä. Olkoonkin motivaatiot erilaiset näissä tapauksissa mutta toimintamalli on samanlainen.
Jos Kimi olisi vienyt toisen tittelin, olisi koko kuvio ollut vain rumempi fanien silmissä kun siinä tapauksessa kaksinkertainen Ferrari-maailmanmestari Räikkönen olisi pitänyt potkia ulos ja tuoda tilalle samoin tuplamestari Alonso. Lisäksi potkujen antaminen kaksinkertaisille mestarille olisi ollut todella hankalaa laillisesti, koska mitkä olisi tällöin olleet potkujen syyt? Ei urheilulliset, ei tulokselliset, henkilökemiat ei kävisi syyksi, eikä motivaatio jos mestaruuksia tipahtaa joka vuosi. Lisäksi Kimin kaksi Ferrari-mestaruutta olisivat juurtuneet syvälle fanien keskuudessa, joka toisi hankalan pr-ongelman. Nyt asia pystyttiin hoitamaan ei-niin-rumasti ulospäin, ja Kimi on herrasmiehenä pitänyt suunsa kiinni (varmasti hyvä korvaus helpottaa), joten asia meni loppupeleissä melko pitkälti Santanderin toiveiden mukaan, vaikkakin maksumieheksi joutuivat.
Mutta helvetin törkeää politikointia tuollainen ja samanlaista tapahtuu ihan muuallakin business-elämässä, joskus isomman tahon intressit (lue raha) ajavat edelle ja joku on savustettava ulos kaikin laillisin ja hämärän rajamailla olevin keinoin. Rajua, pitkälle jopa henkilökohtaisuuksiin menevää valtapelia, jota ulkopuolisen yksilön on hankala hahmottaa ja uskoa. Lisäksi F1-maailmassa huhuilla on järjetön painoarvo mm. fanien ja muiden ei-sisäpiiriläisten mielipiteisiin, joten niitä voidaan käyttää erittäin tehokkaana pr-aseena. Kun joku alkaa kuiskimaan asioista tallin sisällä, mitkä eivät välttämättä ole 100% totta, tekee lopulta joku lehti siitä jutun sensaation toivossa, netissä alkaa spekulointi, kohta toinen lehti komppaa, sitten kolmas. TV-kanavia lähtee mukaan. Lopulta se on yleisön edessä yleinen totuus.
Optiosta ja jatkosopimuksesta tämän keskellä vielä, että se oli Kimin kannalta tilaisuus tehdä hyvä tili, johon vielä annettiin mahdollisuus ja tottakai sellainen käytetään hyväksi, etenkin tuollaisessa tilanteessa.
Loppupeleissä koko keississä oli kyse Ferrarin kannalta Santanderin rahoista, jotka Ferrarilla arvostettiin merkittävämmäksi kuin Kimin (tai Massan) mahdolliset mestaruudet, joten he valitsivat rahat, jotka saadaaksen täyttivät sopimusehdot, jotka osaltaan sisälsi Kimin ulostamisen tallista.