Ei ole kyllä itsellä samoja ongelmia ollut pelatessa yhteensä noin 30 kautta Newcastlella, Liverpoolilla ja itse luodulla joukkueella. Kierrätän itsekin todella paljon pelaajian ja kahden pelin peliviikoilla noin 50% kokoonpanosta muuttuu ottelua kohden. Liiga ja FA-cupit vedän lähtökohtaisesti kakkoskorilla ja myös eurocupeissa selkeästi heikompia vastaan. Toki koitan tinkiä aina pelaajan statuksesta sopimuksia neuvoteltaessa. On ollut myös tilanteita, joissa pelaaja vaatii tähtitason statusta ja olen päätynyt myymään, koska omasta mielestä taso ei riitä siihen ja samalla pelipaikalla samantasoisia tai lähelle. Liverpoolissa ei tainnut olla yhtään tähtistatuksen pelaajaa lähemmäs kymmenen kauden aikana.
Se saattoi johtua osaltaan tähtitasosta. En sitä itsekään koskaan käytä, mutta noillahan se oli jo ennestään varmaankin sopimuksessa pelin alkaessa. Myös joku lievä bugi saattaa tulla kysymykseen tuossa konsoliversiossa, koska tuo tapahtui off-seasonilla ja kaikki kolme muistaakseni pitkälti samaan aikaan. Jopa samaan päivään tai ainakin vähintään samalla viikolla. Ei tuossa Varanen ja Casemiron kohdalla hirveästi ole järkeä, kun olivat noin paljon loukkaantuneena. Casemiron tapauksessa pelasi 31 ottelua ja ei pelannut 11 ottelussa, loput loukkaantuneena.
Casemiron myin tammikuussa kaikista seuroista Brightoniin 31 miljoonalla - seura pelasi Mestarien liigaa, mutta oli Valioliigan sarjataulukossa alapuoliskolla tällä sesongilla. Varane taas signasi PSG:hin tammikuussa, mutta ranskalaiset olivat niin persaukisia etteivät kyenneet edes 5 surkeaa miljoonaa euroa pulittamaan, että olisivat saaneet Varanen heti riveihinsä. En enää suurempaa hyväntekeväisyyttä viitsinyt harrastaa, joten peluutin sitä sitten vitospuolustajana ja aika paljon laitapakkina. Oli yllättävän hyvä.
Huvin vuoksi annoin myös John Murtaughille vallan hankkia pelaajia seuraan - itse säilytin kuitenkin sopparin neuvotteluoikeudet, että voin tarvittaessa idiooteimmat haut torpata sitä kautta. Jean-Clair Todibe oli ensimmäisenä hankintalistalla toppariksi ja olisi ollut kova, sekä ehdottomasti 2-3 topparin rooliin oli tilausta. Ukko vain valitsi Liverpoolin.
Seuraavaksi Johnny-Boy lähti hyökkääjämarkkinoille. Mielestäni emme tarvitsisi hyökkääjää, mutta Murtaugh sen väkisin halusi hankkia. Ehkä se olisi luopunut ideasta lopulta, jos olisin jaksanut torpata noita. Ensimmäisenä oli signaamassa Evanilsonia Napolista, mutta minä kielsin sen. Liian yksikäyttöinen ja tasapaksu. Seuraavaksi Vitinha Portosta, mikä kuulosti paremmalta ja Vitinha me hankittiin.
Sitten Puuha-Johnny oli hankkimassa Unai Simonia Bilbaosta ja hykertelin jo tyytyväisenä, että sen minäkin olisin hankkinut. Ilmeisesti Bilbao olisi halunnut Excel-Johnnyn mielestä liikaa rahaa, joten diilistä ei tullut mitään. Sitten Flashback-Johnny muisti, että se toppari jäi hankkimatta. Sinne tuli Silva (ulkomuistista etunimi ehkä Joao) Portosta ja oli taas erittäin hyvä hankinta. Tuo jaksaa neuvotella niitä halvemmalla kuin mihin minun kärsivällisyys riittää, annoin sen sorvata pelaajasopimuksetkin noille hyväksymilleni hankinnoille.
Joten ihan hyvin tuo kyllä toimii noinkin ja tuo lisää jännitystä elämään, että mitä sieltä tulee. Salkku-Johnnyn ensimmäinen hankinta kuitenkin edellisen kauden tammikuussa oli vähän syvältä. Oli joku 15 miljoonaa pankissa, minkä olisin itse säästänyt seuraavan kauden budjettiin. Mutta tämä päättää hankkia pelin generoiman pelaajan, jonka ainoa luonnollinen pelipaikka on vasen wingback, mitä en käytä. Osaa pelata erittäin heikosti lisäksi vasempana laitapakkina ja vasempana laiturina. Lähetin vihaisen faksin Hölmö-Johnnylle, että miksi helvetissä sä ostit mulle pakin, joka ei osaa puolustaa edes vähää alusta. Taklaaminen oli 7, merkkaus 8, pomppu 9 ja sijoittuminen hyvää Veikkausliigatasoa 12. Tuo hankinta taisi vielä olla reserveihin suoraan, joten muistaakseni Petos-Johnny vielä neuvotteli sen sopimuksen vastuualueensa mukaisesti ilman, että hankinta edes kävi minun hyväksyttävänä. Pelaajalla taisi olla se 4,5 tähteä potentiaalia, mutta en kaipaa alexander-arnoldia itselleni laitapakiksi ja vasemman laiturin paikalle riittää jo ennestään valtavasti pelaajia parhaassa peli-iässä.
Nyt tuli se Mestarien liigankin voitto kolmannen kauden päätteeksi. Tsämppärin pudotuspeleissä vastaan tuli Brighton, Man City, kauneuspilkkuna Bayern ja finaalissa Arsenal. Tottenham voitti Eurooppa Liigan. Kesällä oli seurajoukkueiden MM-turnaus, jonka jatkopeleissä kohtasin Cityn, Arsenalin ja finaalissa Liverpoolin. Alkaa olla lievää Valioliigaseurojen dominointia.
Phil Joneskin jäi eläkkeelle 24/25 päätteeksi. Pelasi vielä Unitedin reserveissä koko kauden ja teki hattutempunkin yhteen peliin. Olisin ottanut seurajoukkueiden MM-turnaukseen vielä kiitoksena vanhalle seuran vesijuoksuikonille, mutta kun se oli reserveissä, niin he olivat jo lähteneet kesälomalle. Mikä oli "hauskaa" kun seurajoukkueturnauksen ekan matsin aikaan lähes koko edustusjoukkue oli maajoukkuepeleissä vielä. Taisin saada neljä vaihtopelaajaa penkille.
Nousin kaikkien aikojen managerien listalla top-20 sisään ja Rashfordkin voitti viimein maalikuninkuuden. Hyvät syyt lopettaa tuo save. Siltikään en ole päässyt minkään maajoukkueen valmentajaksi, vaikka olen lähettänyt aina kaikkiin avoinna olleisiin pesteihin hakemuksen... Pleikkarin trophyjen puolesta voisi koittaa jollain pikasavella voittaa World Cup jonkun majun peräsimessä. Sitten katsella sarjanousutrophyn osalta, että kiinnostaako Wrexhamilla pelata savea, vai koittaisiko sen vetää jossain ylivoimaisessa divariporukassa lomailemalla. Siinä ja siinä lopettaako pelaamisen täysin sitten platinaan. Vaikein puuttuva lienee tuo, että on ekan puoliajan jälkeen vähintään kahdella maalilla tappiolla ja että nousee siitä voittoon. Lähin oli Citya vastaan Community Shield, kun 3-0 tappioasemasta tultiin 3-3 ja sitten hävittiin rankuilla.
Noin muuten kiinnostaisi ottaa iso kasa sarjoja ja viimeinkin koittaa journeyman-tallennusta, kun ei ole koskaan ollut niin mahdottoman tehokasta PC:tä alla, että olisi sellaista kunnolla uskaltanut kokeilla. Tai sitten klassikko, eli Suomesta joku porukka, jolla väkertää euromenestystä ja tuo rahaa sekä maapisteitä kotimaiseen palloiluun nostaen Veikkausliigan tasoa. Pelissä tosin olisi noita haasteita ja mahdollisuus luoda oma seurakin. Ehkä sellainen Suomen Ykköseen. Olen aina tykännyt Suomessa koutsata jo senkin puolesta, kun pelejä on vähemmän kaudessa. Mutta nuo on varmaan jotain syksyn / loppukesän juttuja. Kun tuli 50 tuntia jo vetäistyä reiluun kuukauteen, niin jos vaikka jotain muuta välillä. Sai sen janon tyydytettyä.
Taidan kuitenkin sitten tämän version jälkeen palata tuohon vm. 2014 jälkeen tehtyyn ratkaisuun, etten osta enää näitä, koska niitä tulee pelattua niin paljon. Useampi ilta on mennyt "vielä yksi peli" -mentaliteetilla ja asioita tulee mietittyä, kun peli ei edes ole päällä. Mutta piti tätä konsoliversiota saada kokeilla.
