Aloittelin vakavan valmentajauran League Two:n Wrexhamista ja Englannin maajoukkueesta. HJK-uraa käytin näköjään lähinnä taktiikoiden kokeilemiseen. Olen aina vihannut FM:ssä laitureita ja myöskään hyökkääjiä en ole pahemmin osannut ohjeistaa. Joten aika nopeasti alle trendikäs laatikkokeskikenttä ja kolme topparia liberolla, mihin Wrexhaminkin materiaali sopi hyvin. Paitsi että käytän yhtä hyökkääjää ja ringissä niitä olisi viisi, kun taitavat pelata 5-3-2:lla.
Hieman vajaa kolmasosa kaudesta takana ja kivasti mennyt. Käytännössä heti ekassa liigapelissä tuli rakastuttua sarjatasoon ja joukkuevalintaan, kun kapteeni Young teki vaihtopelaajana 90. peliminuutilla 2-3 voittomaalin. Muistaakseni heti ensimmäisellä Liiga Cupin kierroksella lähti kaksi sarjatasoa korkeampaa Championshipistä Leeds lauluun tyyliin 3-1, toisella kierroksella joku League One poppoo teki niille seuraa ja kolmannella kierroksella nujertui Championshipin Bristol City 2-1. Nyt olisi neljännelle kierrokselle Tottenham, joten eiköhän se ollut siinä.
Sarjassa n. 13 ottelun jälkeen vailla tappioita, mutta vain kolme pistettä Salford Cityn edellä. Eli tasapelejä on tullut jokunen. Olen säästellyt ykkösmiehistöä näihin isoihin cup -kohtaamisiin, koska peli lähti heti alussa kulkemaan siihen malliin, että ei voi olla nousematta League Oneen.
Maltillisesti tein hankintoja. 32-vuotias David Wheeler tuli saman sarjatason Wycombesta laajentamaan puolustavan keskikentän materiaalia. 20-vuotias Claudio Osorio vapaista pelaajista hyökkäävälle keskikentälle tuomaan syvyyttä, jonne myös avaustason junnuvuokraus Championshipista. Leo Hjeldea hain myös vuokralle toppariksi Sunderlandista, mutta jäi tulematta. Lähinnä hirvittää, että millä saan ryhmän rakennettua sellaiseksi, että vielä Championshipistakin pääsee nopealla aikataululla Valioliigaan. Runkokin valmiiksi vanhanpuoleinen ja junnujoukkueessakaan ei pikasilmäyksellä ollut ketään kasvamassa. Ei ole koskaan vastaavaa projektia tullut kokeiltua, että katsotaan miten käy jos peli niin kauan etenee.
Eniten hämmentää, että loukkaantumisia ei ole vielä tullut käytännössä yhtään. Paitsi Super Paul Mullin aloitti kauden loukkaantuneena - koska oli oikeastikin loukkaantuneena silloin - ja kuntouduttuaan ensimmäisessä pelissä avauksessa mursi varpaansa ja on taas telakalla. Sen arvot on niin hyvät, että se ehdittiin kutsua Walesin maajoukkueen matkaan. Eipä tuota tosin ole tarvinnutkaan, kun ensin Andy Cannon sylki maaleja hyökkäävän keskikentän paikalta ja nyt kun se hyytyi, niin Jack Marriott painelee palloa sisään. Jos on nihkeää, niin Ollie Palmer tulee sisään rymistelemään tuloksen. MVP on kuitenkin oikealla laidalla operoiva Luke Bolton. Ei osaa mitään muuta hyvin kuin juosta kovaa, mutta erikoistaito se on sekin näille alasarjatasoille. Keskityksiä tulee.
James McClean tietysti otti yhdessä pelissä punaisen väkivaltaisesta käytöksestä. En uskaltanut tehdä muuta kuin antaa suullisen varoituksen. Kolme peliä pelikieltoa ja heti paluupelissä seuraava suora punainen. Sitten uskalsin pidättää jo kahden viikon palkat.
Sivustoorina otin Englannin maajoukkueen myös haltuun. Ei ole helppoa olla Gareth. Voitto Ukrainasta ja ystävyysottelussa Meksikosta. Tasuri Italiaa vastaan ja katastrofaalinen tasuri Pohjois-Makedoniaa vastaan, joka johti jo 2-0 ottelua. Harry Kane tasoitti lisäajalla, jostain syystä hävetti vaikka istuin kotona sohvalla yksin. Ukraina EM-karsintalohkon kakkospaikalla ottelun enemmän pelanneena ja kolmen pisteen johdossa. Itsellä jäljellä kaksi ottelua: Malta ja viimeisenä Ukraina. Kiva olisi jäädä kisoista ulos. Tosin tasurikin Ukrainasta riittää, joten puolustamaan?
