Tpip kirjoitti:
Nantes oli seura jolla aloitin Cagliarin jälkeen, pitkälle en ole kerennyt sillä yhtään virallista peliä ei ole takana. Eli siitä sitten joskus myöhemmin lisää.
Kolmisen viikkoa taukoa managerista. Nantesilla silloin aloitin, mutta nyt kun uudelleen lataili juuri alkaneen uran, niin ei oikein päässyt sisään siitä, mitkä olivat suunnitelmat. Joten Nantes jäi (vielä) suuremmin kokematta.
Uuden uran aloitin Championshipissä, Ipswich tällä kertaa kohteena. Nuori ja potentiaalinen joukkue. Median odotukset 11. sarjassa ja keskikastiin boardi ja fanitkin toivoivat sijoitusta. Kauden alla 700k siirtorahaa, jotka käytin skottilaiseen nuorehkoon hongankolistajatoppariin Kirk Broadfootiin ja viekkaudella ja vääryydellä skoutattuun (harvoin tätä teen), eli täällä kehuttuun Didier Digardiin. Lainalle joukkueeseen hankin vielä Godwin Antwin poolista. Lokakuussa tuli valmiiksi taputeltu siirto, Gary Roberts saapui joukkioihin, tusina janari.
Kausi alkoi vähän yskähdellen, mutta silti lupaavasti. Alkukausi keikuttiin sijoilla 5-8. Marraskuussa loksahti nuoren tiimin peli kohdalleen, ja taidettiin viedä seitsemisen voittoa putkeen. Tätä ennen en juuri ollut nousemista ajatellut, mutta nyt ero jopa ykkösenä majailleeseen West Bromiin ja kakkoseen Crystal Palaceen kuroutui umpeen. Taidettiinpa kierroksen verran käydä ykkösenäkin.
"Yllättäen" raskas joulu- ja tammikuu (ja oikeastaan koko loppukausi) osottautui liian vaikeaksi nuorelle tiimille, joten suora nousu jäi vain haaveisiin. Tosin viimeiseen peliin asti oli teoreettiset saumat mennä Palacen ohi.
Taloudellisesti seuralla meni vallan mainiosti. Tammikuuhun mennessä kassaan oli kilissyt yli 3 miljoonaa puntaa ja boardi lisäsikin siirtobudjettiin pari milliä. Tämä tuottikin ongelman, ostaakko mopopensaa (Emile Mpenza) vai nuorta walesilaista lihaa (Gareth Bale). Lopulta tein oikean ratkaisun ja sainasin tulevaisuudessa todella tärkeään rooliin nousevan Balen. Tosin tämä päätös oli tuhota nousumahdollisuudet, mutta siitä kohta enemmän.
Sarjassa "jäätiin" siis kolmanneksi, mikä oikeasti oli paljon omienkin odotusten yläpuolella. Eroa Palaceen jäi lopulta kolme pistettä. Jatkokarsintoihin siis vei tie. Tässä vaiheessa sain sainattua vielä Hossam Ghalyn, jota koko kauden olin katsellut "sillä silmällä" ja lopulta Tottenham miehen vapautti vapaille vesille, josta siis miehen noukin.
Ensimmäisenä vastaan asettui Cardiff kaksiosaisessa mittelössä, joista ensimmäinen pelattaisiin vieraskentällä. Alku ei paljoa lupaillut. Cardiff meni ensimmäisellä puoliajalla johtoon ja ajeli vielä kaupan päälle Balen kylmäksi. Toisella puoliajalla taivas synkkeni vielä entisestään, kun Cardiff lisäsi johtoaan maalilla ja pisti parhaan kylmäksi parhaan maalitykkini Billy Clarken. Tässä vaiheessa Clarke oli joukkueen ainoa ehjä "oikea" kärkimies, penkillä oli toki vielä Richard Naylor. Clarken loukkaantumisen yhteydessä Naylor ja Ghaly kehiin. Tästä menikin kaksi minuuttia ja Ghaly viimeistelee komean osuman debyyttiottelussaan! Peli päättyy 1-2 ja kotipeliin ei jäänyt ihan niin kamalaa rakoa kurottavaksi.
Pelin jälkeen selviää, että Clarke on 3-4kk sivussa. Kärkeen on siis vaihtoehtoina Naylor (ei kiitos) ja 17 vee raakile reserveistä. Olisiko sittenkin kannattanut sainata se mopobensa? Peliin aikaa kolme päivää ja äkkiä lainamiehiä kalastamaan. Tukku tarjouksia kärjistä menemään ja onneksi yksi tärppää, tosin melko kokematon kortti. Daniel Sturridge saapuu Ipswichiin kuukauden lainalle. Mies suoraan lentokoneesta (vai millä junalla tulikaan) kentälle ja mikä avaus. 23 sekuntia on peliä pelattu, kun Sturridge pamauttaa maalin! Tämän jälkeen hikoillaan vajaa 90 minuuttia ja peli menee jatkoajalle. Kun pelikello näyttää ensimmäisen jatkoajan puoliskon viimeisiä minuutteja meille tuomitaan kulma. Näppärä keskitys suoraan Broadfootin päähän ja taululle 2-0. Toinen puoliaika jatkoajasta onkin sitten täyttä puolustusumppua ja lopulta tuomari viheltää pilliin. Karsintojen finaaliin.
Finaalissa vastaan astettuu Sunderland. Sarjassa joukkue oli melko suupala, kummatkin kohtaamiset vietiin ja yhteimaalit 6-1. Joku aivopieru saa minut muuttamaan edellisissä peleissä toimineen 4-5-1 taktiikan takaisin koko kauden käytössä olleeseen 4-4-2:seen. Sturridgen pariksi Naylor kärkeen ja penkille vasta kuntoutumassa oleva Haynes. Ensimmäinen puolisko on tasainen ja tauolle mennään 0-0 lukemista. Puoliajalla kehotan joukkuetta pelaamaan voiton faneille. Tämä auttaa ja iki-Ipswich Daniel Sturridge iskee toisen puoliajan ensiminuuteilla lukemiksi 0-1. Nyt kun kestettäisiin. Ei kestetty. Sunderland tasoittaa ja melkein heti perään meiltä mies pihalle punaisella kortilla, lisäksi vielä Ghaly hajoaa. Jospa edes jatkoajalle. Sunderland pyörittää, mutta tehottomasti. Varsinainen peliaika päättyy 1-1. Ensimmäinen puoliaika jatkoajasta on kyttäilyä, sopii meille. Toinen puoliaika, ja Owen Garvan taistelee pallon maaliin! 1-2! Perkele, se oli paitsio. Vitun puusilmä linjuri. Muutama hetki lisää ja Garvan uudelleen. Nyt näkee tuomarikin. Nyt on pakko kestää. Kestettiinhän se. Ipswich Valioliigaan!
Aika hieno fiilis oli tuon pelin jälkeen.
Tulevalle kaudelle tehty jo muutama hankinta. Pari "viikinkiä" puolustukseen, islantilainen Kristjan Örn Sigurosson ja norjalainen tulevaisuudenlupaus Tore Reginiussen. Keskikentälle sain ilmaisella siirrolla haalittua nuoren Chelsealupauksen, James Simmondsin ja kauden mittaisella lainapahvilla Manusta Kieran Richardsonin. Kärkeen leveyttä tuomaan hankin ranskalaisen Romain Armandin. Kovin sainaus kuitenkin tehtiin maalinsuulle, ilmaisella siirrolla Jerzy Dudek. Tuo hyvin kokemusta muuten niin nuoreen ja kokemattomaan joukkueeseen. Näillä mentäneen ainakin alkukausi, kun Teemu Tainiota ei siirto Ipswichiin kiinnosta. Reenipelit mennyt aika nappiin, ensin kaatui Newcastle ja Celticin kanssa tasuri. Lupaa hyvää Valioliigassa säilymistä ajatellen. Taktiikaksi tulevalle kaudelle loin melko puolustavan 4-5-1:n, jossa pelataan vastaiskuilla nopealle kärkimielle pallo juoksuun.