Täällä on ollut jo useamman kuukauden tulilla Leyton Orientilla Englannin League Twosta aloitettu peli. Menestys on ollut varsin hyvää ja sarjatasojen nousu sutjakkaa, yhteenkään kanoottisarjaan ei tarvinnut pysähtyä toiseksi kaudeksi, vaan noustiin kerran vuodessa. Jo League Twossa median mukaan joutuisin kamppailemaan putoamista vastaan, ja sama meno jatkui ylemmissäkin divisioonissa. Olisi ollut hauskaa päästä pitämään itse lehdistötiedotteita nousun varmistuttua ja hieman syötettyä toimittajille takaisin heidän omia sanojaan.
Nyt on menossa kauden 09/10 loppuvaihe, ja maaliskuun puoliväli. Tasaisen taulukon mukaan siis toinen valioliigakausi, sijoitus tällä hetkellä kahdeksas. On ollut hauskaa seurata kuinka pikkuseuran talous on kehittynyt ympyröiden kasvaessa. Ensimmäisellä kaudella hankin muutaman pelaajan ilmaiseksi, pari tuhannella tai kahdella tuhannella eurolla, ja loput 12k euroa menivät kiinni lupaavana pitämääni nuoreen ruotsalaiskärkimieheen, josta lisää myöhemmin. Stadionia on kasvatettu tässä viiden kauden aikana yli kaksinkertaiseksi, mutta hiukan alle 19k katsojaa vetävä Brisbane Road on silti edelleen Valion pienin stadikka. Palkkabudjetti on 20-kertaistunut, siirtobudjetti kasvanut eksponentaalisesti. Kallein hankinta täksi kaudeksi oli 10,75M€ maksanut brassilaitapakki Felipe Soares.
Pelaajia on tullut ja mennyt ovista ja ikkunoista näiden viiden vuoden aikana, kuten olettaa saattaa. Muutamasta seuran kannalta tärkeimmästä sananen.
Glenn Morris: Veskari, joka nosti seuran Championshipiin asti. Seuran alkuperäisjannu aloitti kakkosveskarina, mutta Glyn Garnerin jatkuvien loukkaantumisten vuoksi nousi ykköseksi ensimmäisellä kaudella. Pelasi 24 sarjamatsia ja päästi niissä
kuusi maalia. Toki pelasin noihin aikoihin aika ärsyttävää puolustus-vastahyökkäyspalloa, mutta suoritus on silti melkoinen. League Onessa vielä selkeä ykkönen. Torjui noiden kahden kauden aikana Orientille kymmeniä pisteitä. Ei se puolustus kuitenkaan ihan
niiiin pitävä ollut...
Adam Green: Nuori DL joka jostain kumman syystä lähti Fulhamista lainaan League Twohon kolmeksi kuukaudeksi. Voitti tuona aikana kuukauden pelaajan palkinnon, ja rakastui seuraan. Miehen soppari oli katkolla seuraavana kesänä, ja tuon seurarakkauden vuoksi onnistuin kaappaamaan bosmanilla. Aivan huikea jätkä alasarjoihin, taisi olla vielä Championshipin kova-arvoisin puolustaja. Yhä seurassa, joskin Felipe Soaresin stuntiksi tipahtanut. Silti vielä Valiossakin käyttökelpoinen pelaaja.
Craig Gardner: Aston Villan junnu-AMC jonka sain myöskin ensimmäisenä kesänä bosmanilla. Erittäin tekninen kaveri mutta britiksi yllättävän heikolla fysiikalla varustettu, Valiossa ei enää pärjää.. Keskikentän hyökkäysvoima L1:ssä ja Championshipissä. Ei mikään ihan perinteinen pelinrakentaja, noilla kahdella kaudella antoi yhteensä neljä maalisyöttöä, mutta teki itse 26 maalia...
Richard Evans: AML, jälleen ensimmäisen kauden bosman, tällä kertaa Sheffield Wednesdaysta. Hyökkäys kulki lähes aina tämän miehen kautta L1:ssä ja Championshipissä. Voitti syöttöpörssin molempina kausina ja vieläpä varsin ylivoimaisesti. Yhteensä 40 maalisyöttöä noilta kausilta. Ensimmäisenä valioliigavuotena jäi hiukan ulos rotaatiosta, mutta toisella kaivoin miehen naftaliinista, ja mies kiitti. Parikymmentä peliä yli 7,5:n keskiarvolla, vaikkei ykkösvaihtoehto vasempaan laitaan enää olekaan.
Hannes Egebrand: Se Geflestä ekalla kaudella hommattu kärkimies, johon laitettiin kaikki siirtoraha kiinni. Debytoidessaan Orientissa äijä oli juuri ja juuri 17-vuotias, ja L2:ssa tehot jäivät vielä vaisuiksi. L1:ssä ja Ch'shipissä mies olikin sitten pitelemätön, ja ikää oli vieläkin alle 20 vuotta. Noilla kahdella kaudella yhteensä 39 liigamaalia. Clinical striker, ja nyt 22-vuotiaana Valioliigassa meikäläisen selkeästi tehokkain viimeistelijä. Todellinen seuraikoni, roikkunut mukana koko nousun ajan, ja on kasvanut loistavaksi pelaajaksi. Nousi vuodenvaihteen tienoilla seuran historian parhaaksi maalintekijäksi, eikä ikää vielä liikaa ole.
Tämänhetkinen ideaalikokoonpano, kauden 09/10 Leyton Orient:
Koodi:
Marco Streller Hannes Egebrand
Wouter Vandermieren Grégory Bourillon Jan Vertonghen Gianluca Caridi
Felipe Soares Aurélien Brugniaud David Mirfin Damiano Ferronetti
Ben Foster
Strellerillä on suhteellisen huikeat target-arvot. Mittaa 196cm, heading, jumping, pace (!) 20, ja muutkin arvot varsin loistavaa tasoa.
Vandermieren ja
Vertonghen ovat 21- ja 22-vuotiaina Belgian maajoukkueen avausjannuja.
Bourillon on Rennesistä bosmanilla poimittu DM, jonka tavaramerkki on noin 25 metristä, hieman viistosta lähtevä hirveä sisäkierteinen laukaus takaylänurkkaan.
Caridin sain Palermosta bosmanilla. Täytti vasta äskettäin 19 vuotta, ja on Italian nuorisomaajoukkueiden arvoltaan kallein pelaaja. Todellinen explosive winger.
Felipe mainittiin jo, peribrassi tekniikkataituri ja loistava keskittäjä. Tuulennopeana ehtii takaisin puolustamaankin.
Brugniaud kaivettiin Lyonista bosmanilla. Luonnollinen pelipaikka DM, mutta pärjää yllättävän hyvin topparina. Laukoo vähintään yhtä lujaa kuin Bourillon, mutta pääsee paikkaan aika harvoin. Ensimmäisellä Valiokaudellaan kuukauden nuori pelaaja neljä kertaa putkeen.
Mirfinillä oli pitkään media prediction: "touted as the next Sol Campbell." Iso, vihainen ja vuorenvarma.
Ferronetti oli jonkinlainen pilkkahintaan tehty hätäostos, osoittautunut varsin päteväksi jannuksi. Pärjää topparinakin hyvin. Penkiltä löytyy esmes Jan Koprivec, Roman Hubnik, Rincón, Lionel Bah, Marko Perovic, David Gigliotti, Ryan Jarvis sekä Franck Dja Djédjé. Läpimurtoaan odottelee 18-vuotias generoitu norjalaiskeskikenttä Kristian Eira, joka on jo muutaman tärkeän cup- tai euromaalin käynyt tekemässäkin. Toinen kova norjalaisprospekti Orientissa on muuten nimeltään Terje Hauge, generoitu kaveri myös.
Ensi kausi näyttää hyvältä. Joukkue koostuu pääosin korkeintaan 25-vuotiaista jannuista, ja vahvistusta on tulossa jälleen kesällä. Kovimpana nimenä Real Madridista huikeilla arvoilla varustettu kärkimies Rodrigo Tiui. Tällä hetkellä lainassa Sociedadissa, 18 peliä, 13 maalia, ja keskiarvo päälle kahdeksan. Toinen kova tulija on Serbia&Montenegron maajoukkueen pelinrakentajan paikan kaapannut AMRC Bosko Jankovic. Valion keskikastiin nouseminen ei ole ollut vaikeaa, mutta terävimpään kärkeen pääseminen tuntuu ainakin minulta vaativan aikaa ja kärsivällisyyttä. Arsun, Unitedin ja Chelskin resurssit ovat vain niin valtavat verrattuna meikäläiseen. Chelski voitti sarjan ja vähintään yhden cupin kolme kautta putkeen, mutta viime kaudella valtikka siirtyi Arsulle, ja he taitavat voittaa nytkin. Se perhanan Henry on vielä 32-vuotiaanakin ihan mahdotonta saada kuriin, anteeksi vaan mikäli joku tahkoaa peliä Englannissa tuon lopettamista odotellen. Hiipumisen merkkejä ei ole viidessä vuodessa näkynyt yhtään. :)
Ja tokihan noilta löytyvät myös Owen ja Tevez.