Tässä on mennyt alkuviikko sairastellessa ja samalla siten FM:n parissa aikasen tiiviisti olen ajan viettänyt. Tämä ura alkoi jo itseasiassa muutamaa päivää ennenkuin siirtoikkuna oikeassa maailmassa sulkeutui. Tarkoituksena oli aloittaa joukkueella, jolla olisi mahdollisuus hankkia Barcassa hylkiöksi ajautunut Javier Saviola joukkueeseen. Sevillan puikkoihin hyppäsin, mutta silloin ura jäi ensimmäisen kauden harjoitusotteluihin aikapulan vaivatessa.
Nyt tosiaan kolmatta päivää veivataan menemään. Saviolaa en vielä ole hankkinut, erinäisistä syistä. Ensin Barca pyysi järjetöntä summaa (yli £15M), ja juuri ennen tammikuun siirtoikkunaa mies meni 4kk:si rikki. Nyt toisen kauden kynnyksellä oli ihan eri intressit siirtmarkkinoilla.
Taktiikka jolla suurimman osan peleistä veivaan, on ehkä mielenkiintoisin viritys mitä FM-historiani aikana olen kokeillut. Malli otettu tietysti oikeasta maailmasta ja kesän MM-kisoista. Taktiikassa toinen laitapuolustajalla (itseasiassa WBR) on vapaa, ja erittäin hyökkäävä rooli, loput puolustajat (DL-DC-DC) ovat melkoisen passiivisiä hyökkäyssuuntaan ja ja siirtyvätkin neljännen puolustajan hyökätessä kolmen keskuspuolustajan linjaan. Puolustuksen alapuolella on ankkuri (DMC), niinkuin nykyjalkapallossa melkein pitääkin olla ;). Yläpuolella kaksi keskikenttämiestä (MC-MC), toinen pelintekijä ja toinen vähän varmistavammassa roolissa, tosin luovuutta toisellekkin on annettu, eli hyökkäyksiä saa nousta tukemaan. Näiden yläpuolella hyökkäävä keskikenttämies (AMC, oikeastaan piilokärki, joka tekee pistohyökkäyksiä. Sitten tietysti kaksi kärkipelaajaa (FC-FC), toinen roolitettu ihan normaaliksi hyökkääjäksi. Toinen taas pörräämään hieman alempana, itseasiassa vastakkaisella laidalla nousevan puolustajan kanssa. Tähän rooliin itseasiassa olin ajatellut Saviolan, mutta vielä ainakaan mies ei ole tosiaan haaviin jäänyt. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:
http://tuopip.aqua-web.org/FM/sevilla/sevilla.gif
Eli jotakuinkin olen koittanut mallintaa Pekermanin ajatukset FM:ään, tosin peilikuvana. Siinähän Sorinilla oli vapaat kädet vasemmalla etc. Isompia seuroja vastaan pelattiin sitten 5-4-1 muodostelmalla (kolme topparia, wing backit ja kk:n ankkuri) ja iskettiin melko menestyksekkäästi vastahyökkäyksistä. Lisäksi oli joskus käytössä melko perus 4-4-2 keskikentän timantilla, jos oikeaksi pakiksi ei ollut asettaa tarpeeksi luovaa pelaajaa (lue: Dani Alves oli pelikiellossa/paskana).
Ihan hyvin taktiikka tuntui toimivan, ensimmäisellä kaudella La Ligan voitto ja Copa del Rey matkasi myös Ramón Sánchez Pizjuánille. Eli tupla seuran 100 -vuotiskaudella.
Ensimmäiselle kaudelle tehtiin 2+3 hankintaa (kesällä 2 ja tammikuussa 3). Ennen kautta vahvistettiin ennakkoon heikointa osa-aluetta, puolustusta. Petri "PasasenPetri" Pasanen (£5M) ja Gabriel Heinze (£7,75M) saapuivat Sevillan auringon alle. Tammikuussa sitten hankittiin keskikentälle Cesc (£11,5M), kärkeen Ernesto Farias (£5M) ja tolppien väliin Kamil Contofalsky (£825k).
Ennen toisen kauden alkua tulivat Álvaro Recoba (free), Javier Mascherano (£10,25M), Robert Huth (£4.8M), Sebastian Saja (£7M) ja Fábio Santos (£6,25M). Eli rahaa on tullut kulutettua aika surutta, mutta mestareiden liigan rasituksen takia katsoin joukkueen tarvitsevan laadukkaita rotaatiopelaajia :). Sattui muuten ihan vitin mukava lohko UCL:ään, Milan-Chelsea-Sevilla-Rangers. Hyvä.