Matthew. Tkachuck.
Monille näkyy päälle päin pelkkä rottailu, kovat taklaukset, taito nousta esiin tärkeillä hetkillä ja kokonaisvaltainen eri yksilöiden pään sisään pääseminen, jota voi vaikkapa katsella tästä:
Väitän, että tuolta listalta jäi uupumaan yksi vielä tärkeämpi asia, minkä Matthew on tuonut tähän joukkueeseen: lapsenkaltaisuus.
Ainakin Boston sarjan vitospelin ratkaisusta asti on ihmetelty hyvää meininkiä kissojen penkillä. Se olikin aika maagista, miten kissat eivät menneet paineiden alle 3-1 tilanteessa, vaan luottivat omaan tekemiseen
tuntemalla itsensä, toimimalla omasta sekä kollektiivisesta identiteetistä käsin.
Erityisesti konffafinaalin ensimmäisessä ottelussa jatkoajalla näkyi todella iso ero penkkien tunnelmassa ja vapaudessa. Kissat nauttivat pelailusta, ilman paineita. Söivät kopissa pitsaa ja joivat redbullia, nauttivat elämiensä parhaista peleistä. Historian kuudenneksi pisimmästä.
Jos tämän tasoisen lätkän katsominen on yksi siisteimmistä kokemuksista mun elämässä, niin sen pelaaminen on varmaan vielä siistimpää. Tosin välillä tulee ikävä niitti ja joutuu tekemään haalarihommia.
Hei, kattokaa, miten kyseenalaisen maineen puolustuspäässä omaava Duclair painoi konffien ekassa pelissä ainakin kolme maalipaikan estävää takakarvausta! Minkä takia? Omistajuus. Identiteetti.
"Mä takakarvaan, koska oon osa tätä joukkuetta. Kuka tahansa tässä joukkueessa tekisi niin. En tee sitä vertailusta käsin, vaan koska rakastan pelata kiekkoa tässä perheessä."
No hei, miten me voidaan luoda joukosta yksilöitä perhe?
Kun heitä yhdistää yhteinen tehtävä.
-------
Tallon oli mielestäni taitava GM, koska teki tosi hyviä kauppoja (vapailla markkinoilla ei ollut niin taitava), mutta hänellä oli suurena ongelmana "perinnön säilyttäminen". Tästä käsin hän oli hyvin sokea omalle toiminnalleen ja uskoi, että kaikki hänen varaamansa pelaajat, joilla ykkösominaisuus oli
character (mikä on joo tärkeää, mutta myös sokaisevaa), ovat ihania äidin kullan mussinkaisia, joista tulee starboja tähän liigaan.
Hän piti heistä kiinni kynsin ja hampain eikä uskaltanut luopua jostain hyvästä, jotta voisi saada jotain parempaa. Äärimmäisenä esimerkkinä DT mielummin kääri lahjapaperiin Rowen hankkimat Smithin sekä Marchessaultin, Texas Starsin varakapteenin Alex Petrovicin sijasta, joka pelasi 93 ottelua kissoissa laajennusdraftin jälkeen (JAM ja Smith pelkästään runkosarjassa ovat pelanneet Golden Knightsille 831 ottelua tehden 634 pistettä)
Kolme vuotta sitten joukkueeseen tuli muuan Bill Zito. Hän tuli suuren muutoksen keskelle, kun joukkueen kaksi top6 hyökkääjää Dadonov ja Hoffman lähtivät läksimään ja olin itse varma, ettei heitä pysty mitenkään korvaamaan, koska meillä ei ollut varaa pitää heitä. Tallonin tapa toimia ja hahmoittaa oli tarttunut muhun, eli näin vain mahdollisuuden "säilyttää" jotain siitä hyvästä, mitä meille oli annettu. Kaikki muu oli epävarmaa ja myös pelottavaa.
Noh, tämä uhkaavalta siinä hetkessä tuntunut keltanokka soitti muuan Verhaeghelle ja Duclairille ja pian oli 2.7M caphitillä ykkösen laiturit kiinnitettynä tulevalle (ja CV myös sitä seuraavalle) kaudelle.
Se on itsessään tosi iso juttu, mutta isoin juttu oli
näky, jonka BZ jakoi pelaajille. Näky Stanley Cupista Sashan harteiden yllä. Se on jotain, minkä puolesta elää ja kuolla, kaikki muu on turhaa.
-------
Näyn jakaminen aiheutti erilaisia reaktioita pelaajissa. Monet olivat tottuneet siihen
status quon ylläpitämiseen ja se oli iso osa heidän identiteettiäänkin. He saattoivat unelmoida pleijareihin pääsystä, mutta eivät uskaltaneet unelmoida sitä pidemmälle.
Se varmasti voi tuntua aika kovalta vaatimukselta, että "
mun pitäisi voittaa Stanley Cup - kylläpäs Bill asetti nyt aivan liian kovat odotukset mun ylle. Ompas lapsellinen tyyppi, henkisesti pahoinpitelee mua naiiviudestaan käsin. Toivottavasti Viola antaa pian kengänkuvan persuksiin."
Tuossa ajattelumallissa on tosin yksi ongelma... Siinä voitetaan itse se Cup. Tässä lajissa kokoonpanossa on peliä kohden parikymmentä ukkelia per joukkue, joten se ei teoriankaan tasolla ole mahdollista
itse voittaa Cupia.
Yksilökeskeisyydestä käsin myös hauskat ja yhteisöllisyyttä luovat tyypit, niin kuin ääriesimerkkinä Keith Yandle, muuttuvat miinusmerkkisiksi. BZ:n ekalla kaudella hän peräänkuuluttaa tilivelvollisuutta ja askeleita kohti Cupia, mutta samalla Keithin annetaan koomailla 82 ottelua runkosarjassa täysin vapaasti itsekkään syyn (teräsmiesputken) vuoksi.
Vaikka Keith oli ja on varmasti ihmisenä todella hyvä tyyppi, ei hänelle ole tilaa tiimissä jos hän ei ole valmis maksamaan hintaa, laittamalla sivuun omia unelmia, jotta tiimin yhteiset unelmat voisivat toteutua.
-------
No hei, mites sitten me saadaan yhteisöllisyyttä koppiin, jos nä yhteisölliset tyypit pitää ulosostaa ja ottaa jotain loukkaavasti
"voitosta" ja tästä Ziton
"näystä" puhuvia tyyppejä sisään?
Nä tyypit näyttävät vallan yhteisöllisiltä tässä, vaikka niitä johtaakin toi loukkaava juopon narsistin poika. Mikäköhän homma?
Mä näitä pelejä katsellessa oon huomannut, että Ikaa lainatakseni kahdenkymmenen
"oman firman toimitusjohtajan" sijaan jäällä on joukko pelaajia, joita yhdistää
näky Stanley Cupin voittamisesta. Heitä ei yhdistä hyvät pukukoppipilat, vitsit, uniformu, sijainti tai samat mielenkiinnon kohteet ja noita asioita ei voi lähteä mekaanisesti suorittamaan ja odottaa, että firmojen sijaan siitä tulisi joukkue.
Koska heillä on yhteinen näky, se myös luo joukkueeseen yhteisöllisyyttä. Se itseasiassa luo joukkueesta
yhden. Se ei ole enää 20 yksilöä, vaan yksi joukkue. Yksi perhe.
Tämä perhe on nyt näissä kahdessa esimerkkiklipissä synnyttäneet yhteistä näkyä seuraamalla ihan valtavan hienon meemin, tuon nopeasti koppiin häipymisen. Kyllä, sitä on ollut edistämässä muuan Matthew Tkachuck, mutta se on syntynyt joukkueen yhteisellä matkalla, se on yhteinen juttu. Se on syntynyt vuodattamalla yhdessä verta taistelukentällä, tietäen, että kuka tahansa vierellä on valmis maksamaan saman hinnan.
Tällaisissa perheissä myös yksilöt saavat loistaa ja toimia omista lahjoistaan käsin, tietäen, että he ovat arvostettuja ja rakastettuja, vaikka mokaisivatkin välillä. Pelasiko Matthew hyvän pelin pari päivää sitten? Ei. Tkachuck oli hidas ja aivan piipussa lähes alusta asti. Pääasiassa miinusmerkkinen pelaaja. Moneypuck sanoo, että pelasi Marc Staalin tasolla.
Antoiko hän yksittäisen pelin, fiiliksen ja kokemuksen vaikuttaa siihen, miten hän pelasi? Tässä mennään jälleen identiteettiin. Tkachuck ei mennyt sen identiteetin alle, että
"voi vitsi, mä oon ihan paska, toivottavasti kukaan ei huomaa, miten huonosti mä pelaan" ja hiihdellyt nurkissa pelin loppuun asti
. Sen sijaan hänelle pedattiin yksi paikka koko pelissä ratkaista ja silloin hän astui esiin ja tuuletuksesta näkyy, ettei kaveri hävennyt sitä, että ratkaisi pelin, vaikka olikin muuten näkymätön - ja jopa miinusmerkkinen pelaaja.
-------
Tätä on se lapsenkaltaisuus. Lapset harvemmin häpeävät tai epäröivät sanoa tai tehdä asioita. He itseasiassa tekevät tosi myötähäpeällisiä juttuja, lähes päivittäin. Kysyvät tyhmiä kysymyksiä, jotka pitäisi tietää. Ovat autenttisesti avun tarvitsijoita. Tai kun he peittelevät jotain, se on hyvin ilmiselvää, että jotain on pielessä.
On aika murtaa tällainen häpeä. Ja se on ainoastaan mahdollista, kun on yhteinen näky ja missio, jonka kautta ympärille muodostuu perhe, joka on valmis maksamaan hintaa sen tavoitteen saavuttamiseksi!
-------
Synnyin rotan vuonna 1996, mutta vasta syksyllä, eli elinaikanani kissat ovat nyt ekaa kertaa konffafinaaleissa.
On suunnaton ilo jakaa tätä matkaa yhdessä teidän kanssa ja MT:n tavoin pakko nostaa esiin nimimerkki
@Zohan . Kiitos uskollisista matsiraporteista, miten ylläpidit
uskoa täällä, myös silloin, kun se oli jo itseltäni loppu.
Oot uskon esikuva meille kaikille - mallinsit meille, että usko ei ole kiinni näkemisestä, fiiliksestä tai päivän kunnosta, vaan se on uskoa johonkin itseä isompaan, mitä ei vielä näe, mutta uskaltaa kuitenkin ojentautua sen mukaan (ja myös maksaa mahdollisessa pettymyksessä hintaa siitä) sen sijaan, että kyynistäisi itsensä ja suojelisi itseään sillä, ettei uskalla unelmoida - meidän kaikkien puolesta: kiitos!
-------
Lopuksi vielä kokemuksia ja asioiden sanoittamista n. 80 vuoden takaa, samankaltaisesta tilanteesta: