Kyllä oli viime yönä voitosta huolimatta karseaa katseltavaa. Erityisesti ensimmäisessä erässä näki, kun vastakkain olivat mestarivalmentaja ja.. no, valmentaja. Panthersin ainoat aseet olivat parempi maalivahti ja suurempi taitotaso.
Islandersin molemmat maalit olivat mallisuorituksia Panthersin koko kauden ongelmista:
- ensimmäisessä Matheson lähtee nostamaan peliä ja kolme kissapaitaa jäi Islandersin yhden kärkikarvaajan piiloon. Toki Mathesonin syöttökin oli täysin luokaton, mutta eipä tullut hyökkääjiltä yhtään tukea
- toisessa maalissa Panthersin syöttö luettiin pois ja katkaistiin käytännössä kuusi kertaa putkeen. Toki ehkä pari noista syötöistä oli jotain hätäripurun ja syötön välimalleja
Muutenkin hyökkäyspelaaminen keskialueella oli aivan eri maailmoista. Jos esimerkiksi vertaa dumppikiekkoja, niin Islandersilla alemmat pelaajat löivät kiekon päätyyn ja hyökkääjät ajoivat kolmea kaistaa sisään. Panthersilla ylin mies löi kiekon päätyyn ja yritti yksin perään.
Toinen selvä ero oli organisoidussa hyökkäämisessä. Panthersilla on vain yksi vaihde, eteenpäin. Ja usein vielä yksin vastustajan kolmen sumppua päin. Lopputuloksena kiekonmenetys tai vauhdin hidastuminen niin paljon, että laidalta ajetaan paitsioon. Ei ole vaikea lukea Panthersin peliä, kun rauhoittaminen tai alaspäin pelaaminen ei ole vaihtoehto (paitsi ylivoimalla).
Tulee mieleen tämän kauden JYP. Paperilla on kyllä tavoite ja ideologia, jolla kiekkoa halutaan pelata, mutta pelissä ei ole mitään sapluunaa tai sovittua rakennetta tavoitteen saavuttamiseen. Eikä Boughner ole pystynyt tekemään mitään asian korjaamiseksi, vaikka samat ongelmat ovat olleet olemassa jo ensimmäisestä päivästä.
