Kuten edellisessä viestissä totesin, ajan kuluksi voisin hieman käydä läpi muutamaa aiempaa varausvuotta ja prospektitilannetta omien varauksien osalta ja samalla katsella hieman urakehitystä ja mahdollisuutta nousta Panthersin kokoonpanoon.
2010:
Draftin ensimmäisen kierroksen varaus (#3 kaikkiaan) lienee kaikille tuttu Erik Gudbranson. Ensimmäisellä kierroksella oli lisäksi kaksi varausta, Nick Bjustad (#19) sekä Quinton Howden (#25). 19. varausvuoro tuli treidissä Los Angeles Kingsin kanssa, kun Kings halusi treidata vuoroaan ylöspäin ja Florida antoi draftin 15. varauksen vastineeksi 19. ja 59. vuoroista. 59. vuoron Florida treidasi eteenpäin Minnesotaan vastineeksi kolmannen ja neljännen kierroksen vuoroon. Eli 15. vuorolla saatiin 19. (Howden), 69. (Joe Basaraba) ja 99. (Joonas Donskoi) varausvuoro. 25. varausvuoro saatiin Vancouverista yhdessä Steve Bernierin sekä Michael Grabnerin kanssa ja vastineeksi lähti Keith Ballard ja Victor Oreskovich.
Nick Bjugstad, 1. kierros: Jättimäinen (196cm/98kg) sentteri, joka pelasi kolme vuotta Minnesotan yliopistossa ennen siirtymistään viime kauden huhtikuussa Floridan miehistöön. Ehti pelata 11 ottelua ja teki NHL-uransa avausmaalin kauden viimeisessä ottelussa Tampa Bay Lightningsia vastaan. Floridan kauden päätyttä Bjugstad mahtui kuitenkin USA:n MM-kisajoukkueeseen, pelasi täydet 10 ottelua (tehot 0+2) ja palasi kotiin pronssimitalia rikkaampana. Sentteritilanteesta riippuen aloittanee ensimmäisen täyden kautensa ammattilaisena San Antoniossa, mutta kokonaisvaltaisena pelaajana käynee myös Panthersin puolella pelaamassa. Pelaajatyypiltään Bjugstad on voimahyökkääjä, luonteeltaan enemmänkin viimeistelijä, siitä merkkinä kahdella edelliskaudella NCAA:ssa enemmän maaleja kuin syöttöjä. Voitti myös joukkueensa maalipörssin kahdella edelliskaudella. Suojaa hyvin kiekkoa ja ainakin yrittää hoitaa puolustusvelvollisuutensa kelvollisesti. Barkovin jälkeen joukkueen suurimpia sentteriprospekteja, ellei jopa suurin. Parin-kolmen kauden jälkeen edellytyksiä kakkossentteriksi.
Quinton Howden, 1. kierros: Bjugstadin tapaan ei elä käsistään ja pyrkii hoitamaan puolustusvelvoitteensa kunnialla. Siitä osoituksena runsas alivoimavastuu juniorijoukkueissa. Suurin ase on liike. Pelannut kahdet U20 MM-kisat ja yhdet U18 MM-kisat, joissa valittiin Kanadan tähdistöön kisojen päätteeksi. Oli joukkueensa tehokkain pelaaja kolmen kauden ajalla WHL:n Red Deer Rebelsissä ollen suuressa vastuussa tasaviisikoin sekä molemmissa erikoistilanteissa. Parhaassa tapauksessa ottaa vielä askeleen kiekollisempaan peliin ja nousee kakkosketjun NHL-pelaajaksi muutaman vuoden päästä, mutta vähintäänkin Howdenilla on edellytykset kahden suunnan hyökkääjäksi ja suureen alivoimarooliin. Hyvän liikkeensä ansiosta pystynyt tekemään jokusen alivoimamaalinkin junioreissa.
John McFarland 2. kierros: Varausvuonna kaikki näytti vielä hyvälle McFarlandin kohdalla, kahdet edelliset U18 -kisat läpikäynyt kanadalainen oli tehnyt tulokaskaudellaan OHL:ssä 52 pistettä 58 ottelussa ja kautena ennen varaustakin 64 ottelussa oli syntynyt 50 pistettä. Seuraava askel on kuitenkin edelleen ottamatta. Draftia seuranneen kahden kauden aikana McFarland treidattiin kahdesti OHL:n sisällä ja pistetahdin kehitys ei ottanut odotettua harppausta. OHL:n jälkeen hän siirtyi ammattilaiskentille, osan kaudesta McFarland vietti AHL:n San Antonio Rampagesissa, mutta myös ECHL tuli tutuksi Cincinnati Cyclonesin riveissä. Pitkin uraansa hän on saanut enemmän tai vähemmän kritiikkiä epätasaisuudestaan, pitkät maaliputket vaihtuvat nopeasti pitkiin kuiviin kausiin ja tällä saralla onkin suurin työ matkalla isoon liigaan. Taidot ja äly mieheltä löytyy, suurin ongelma lieneekin pään sisällä.
Alex Petrovic, 2. kierros: Howdenin ja Bjugstadin tapaan jo NHL:ssä pelannut puolustaja. Tulevaisuudessa kaikki eväät ottaa paikka Floridan puolustuksesta. Isokokoinen (194cm/91kg) oikealta laukova puolustaja, jolla ei ole varsinaisia heikkouksia, mutta kehitettävää kaikessa. Parhaimmillaan pystyy pelaamaan kiekkoa yksinkertaisesti eteenpäin ja hyökkäysalueella luo uhan kovalla laukauksellaan. Parhaalla WHL-kaudellaan oli joukkueensa ylivoimaisesti tehokkain puolustaja 57 pisteellä 69 ottelussa, vaikkei suurimmat vahvuudet olekaan kiekollisessa pelissä. Nauttii fyysisestä pelistä, taklaa todella painavasti, eikä anna kulmissa tuumaakaan periksi ja taistelee joukkueen puolesta, vaikka sitten ilman hanskoja. Heikossa San Antoniossa viime kaudelta teholukema +8, joka oli yhdessä Zach Miskovicin kanssa joukkueen paras. Ihmettelen, jos Petrovic ei nappaa paikkaa Panthersista viimeistään kaudelle 2015.
Connor Brickley 2. kierros: Kuudes varaus kahden ensimmäisen kierroksen aikana. Kovalla työmoraalilla varustettu urheilija, joka on kahdella edelliskaudella kärsinyt loukkaantumisista ja pelannut NCAA-liigassa vain 23 ja 24 ottelua. Projektipelaaja, jonka varaus on voimassa vielä hyvän tovin. Eväitä puolustavan ketjun sentteriksi, mutta matka NHL-jäille on vielä todella pitkä ja mahdollisesti jopa saavuttamaton.
Joe Basaraba, 3. kierros: Jälleen yli 190-senttinen hyökkääjä, joka on pelannut kolme edelliskautta yliopistosarjassa ja samassa sarjassa jatkuu ura myös ensi kaudella, tällä kertaa ainakin eliteprospectsin mukaan joukkueen kapteenina. Ei mikään pistenikkari, ennemmin kovalla työllään paikan kokoonpanossa ansaitseva pelaaja. Pärjää fyysisessä pelissä ja mikäli nousee joskus NHL-miehistön mukaan, tullee rooli olemaan alempien ketjujen puurtaja. Siihenkin matkaa vielä runsaasti ja edessä on paljon työtä kiekollisen pelin ja myös taktisen osaamisen saralla.
Sam Brittain, 4. kierros: NCAA:ssa pelaava maalivahti, joka on jäänyt parilla edelliskaudella Suomen Juho Olkinuoran taakse. Kuitenkin kausilla 2011 ja 2012 tilastot näyttävät vertailukelpoisilta. 2012 Brittain oli torjuntaprosentilla mitattuna Olkinuoran edella ja koko liigan seitsemäs yli kymmenen ottelua pelanneista maalivahdeista. Hockey's Futuren analyysin mukaan kyseessä on isokokoinen (191cm), nykyaikainen maalivahti, joka liikkuu hyvin maalillaan, peittää kiekot ja pystyy kontrolloimaan reboundejakin. Hanskaakin kehutaan. Ja lopussa on vielä tulevaisuuden näkymistä, jossa Brittainilla sanotaan olevan täydet mahdollisuudet ykkösmaalivahdin tontille tai keskitasoa paremmaksi kakkosmaalivahdiksi.
Loput kyseisen vuoden varauksista alkaakin olla jo enemmän tai vähemmän menetettyjä tapauksia, tavalla tai toisella. Jatketaan tästä kesän 2011 varauksilla joku toinen päivä. Jotain pientä keskusteluakin olisi mukava tietysti saada aiheesta.