Yllättävän vähän asiassa saa huomiota, että peli oli Draisaitlin taklauksen aikaan 2-1. Edmonton pystyi sekä Vancouveria että Dallasia vastaan pelaamaan sarjan ratkaisu hetkillä joukkueelle, uhrautuvaa ja voittavaa jääkiekkoa. Nyt tässä tilanteessa joukkueen toinen johtavista pelaajista ottaa hyökkäysalueella täysin turhan turhautumisjäähyn, jonka seurauksena ajaa oman joukkueen miltei kuilun partaalle. Tämä on sitä häviävää jääkiekkoa sekä pelkäävän ja epävarman pelaajan toimintaa.
Maurice kommentoi 2. erän alussa, miten hän toivoo, että molemmat joukkueet säästyvät loukkaantumisilta ja pysyvät ehjänä, koska näihin peleihin on niin vaikea päästä. Kun katsoo Floridan pelaamista Barkovin pois tippumisen jälkeen, niin tilanne hitsasi joukkueen ihailtavasti yhteen. Pää pysyi kylmänä, vaikka hakataan mailalla munille ja fokus pysyi kaikilla joukkueelle pelaamisessa.
Niin kauan kun Edmontonissa ei saada syvyyttä edes kahteen kenttään vaikeilla hetkillä, niin joukkue ei tule koskaan voittamaan Stanley cupia. Heidän paras iskun paikka oli näissä ensimmäisissä peleissä ja se meni tuohon Draisaitlin sikailuun. Floridalla on päällä sellainen henki, kasvutarina ja vankkumaton usko omaan tekemiseen, että en usko Edmontonin nousuun, vaikka he pystyisivätkin jollakin ilveellä omat kotipelit voittamaan. Let’s go cats!