Onnea, HPK.
Siinä se. Sanoin jo ennen peliä, että mikäli kerho kykenee Porissa voittamaan, on se mestaruutensa ansainnut. Kyllä tuo joukkue oli hivenen parempi, ei voi mitään. Olen vain pirun pahoillani tämän vuoden Porin Ässien puolesta. Tuo porukka olisi ansainnut jopa mestaruuden. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Tässä alkaa jo itse olemaan aika tyytyväinen tuohon hopeaankin, aivan uskomaton saavutus. Todellinen Miracle On Ice, kuten aiemmin ollaan jo todettukin.
Tuossa joukkueessa on perkeleesti munaa. Joukkueen johtoa myöden siellä on nippu tosi miehiä, ei mitään mammanpoikia. Asiat kaukalon ulkopuolella hoidettiin ammattimaisesti, ei itkien. Annettiin poikien pelata, eikä pyritty ratkaisemaan pelejä kabineteissa. Ja hyvin pojat pelasivat, erittäin upeat ja miellyttävät muistot tästä jää.
Yksi asia on pakko nostaa esille.
Fiilis oli parhaimmillaan käsittämättömän hyvä
MUTTA.
Voi perkele, miten se fiilis laski joka ikisessä matsissa Tappara-sarjan jälkeen. Ympärille kun katseli, niin ympärillä oli yhtäkkiä tuntemattoman näköistä porukkaa, joka seisoi turvat tukossa ja kädet ristissä. Ei näin. Kova etu menetettiin tai se ainakin heikkeni merkittävästi. Saatanan gloryhunterit, tuo porukka on sitä sakkia, jota ei pelit kiinnostaneet edes hyvin menneessä runkosarjassa, saatika sitten vaikeina vuosina, jolloin pata kynsi syvällä.
Itse parhaani tein joka ikinen kerta, vaikka tänäänkin ääni oli jo valmiiksi flunssan runtelema. Ei se porukka syttynyt, maali siihen vaadittiin tänäänkin ja pian sen jälkeen kaikki romahti. Kyllä siellä oli paljon todellisia patasydämiä, jotka yrittivät tukea pataa silloin, kun se tukea eniten tarvitsi. Tänään sitä tukea oltaisiin tarvittu alusta asti, mutta ei auta, jos hallissa on 2000 turistia paikalla.
Ikävä tapa lopettaa uskomaton kausi. Peliesitys oli yksi huonoimmista tällä kaudella, ehkä surkein koko pudotuspeleissä. Yksikään syöttö ei tullut suoraan lapaan, pahimmillaan ei lähellekään. Liike oli kadoksissa ja kiekko poltti lavassa. Siihen kun lisätään pudotuspelien yleisön pohjanoteeraus, niin paha mieli jäi.
Ei silti, jo automatkalla alkoi tuntua, että kunhan tämä peli saadaan unohduksiin, on juhlan paikka. Jo useaan kertaan olen voinut kauden aikana todeta, että upeita muistoja on matkan varrelta kerääntynyt kesäiltoina muisteltaviksi.
Ei perkele. Loistavaa, Ässät. Kaiken sen paskan jälkeen, upea suoritus. Ilmiömäinen. Kauden sensaatio.
Kiitos.
PS: Itken vielä. Ettei jäisi liian kiva maku suuhun.
Vaikka olen tämän ottelusarjan aikana kitissyt useaan otteeseen, edelleen mielestäni aiheesta, niin haluan korostaa, että mielestäni HPK oli parempi, ja ansaitsi voittonsa. Ässät ei valitettavasti kyennyt enää Tappara- ja Kärpät-sarjojen hurmokseen. Pelaajat ansaitsivat voittonsa.
Katkeruutta minulle tuo tapa, jolla ensinnäkin kerho voittoonsa johdettiin. Voitto ei tullut äijämäisellä asenteella, vain mailanmittaukset jäivät tekemättä. Sekin taisi takataskussa vielä piillä? Ässät kaatui saappaat jalassa, eikä lähtenyt samalle linjalle, vaikka sitä jo kaikki odottivat ja sitä oltaisiin jopa pidetty oikeutettuna.
Joukkueen johtotapa ja sen tekemät valinnat on nyt itketty.
Hämeenlinna. Rinkulanmäki ja sen fanit. EI. Tuo porukka ei ansaitse voittoa. En stereotypisoi, joukossa oli paljon fiksua porukkaa. Suuri osa vieraspeleissä käyneistä oli tosifaneja. Käsi sinne. Hämeenlinnassa osoititte, että fanikulttuuria ei löydy. Omia ei kannusteta, suurin energiamäärä tuhlataan vierasjoukkueelle ja erityisesti sen faneille huutelemiseen. Ei näin. Toivottavasti joskus osaatte. Uskokaa pois, se on oikeasti jopa hauskaa. Puhaltaa kaikki yhteen hiileen, pitää omiensa puolta heikollakin hetkellä.
Pahoin pelkään, että siellä ei mestaruutta osata arvostaa. Niin minä asian torstaina näin.
Tämä oli tässä. Kiitos Ässät, upea kausi.
Kyllä se kohta hienolta tuntuu. Nyt saunaan, pari kaljaa ja hyvä tulee. Kausi on taputeltu, ja ollaan huhtikuun lopulla.
PS: Maanantaiksi olisin odottanut maailman parasta syntymäpäivälahjaa, mutta ei väkisin. No, nyt on pari päivää aikaa saada hyvä fiilis takaisin. Silloin tätä kaikkea osaa jo arvostaa ihan eri tavalla.
ÄSSÄT!!!