Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Feminismi – tasa-arvon asialla?

  • 372 840
  • 2 911

Undrafted

Jäsen
Tästä selityksestä voisi tehdä loogisen johtopäätöksen, että niillä miehillä jotka syrjäytyvät ei löydy panostusta ja vihkytymistä sen vertaa että hankkisivat säädyllisen koulutuksen ja ammatin.
Tai asiassa muita vaikuttavia tekijöitä esimerkiksi päihteitä.

Olen tässä nyt kiinnostunut siitä, että onko tässä käytössä kaksoisstandardit vai arvioidaan kaikkien menestystä/menestymättömyyttä samoilla perusteilla. Kun täällä on moneen kertaan esiin tuotu että naisten menestymättömyyden syy on, etteivät he ole kiinnostuneita uhraamaan vapaa-aikaansa ja opiskelemaan luonnontieteellisiä aloja, niin luulisi että sama logiikka toimii miehiinkin jotka eivät työelämässä pärjää.
Minusta pärjääminen ja menestys on kaksi eri asiaa. Harva meistä on menestynyt elämässä, mutta useimmat pärjäävät hyvinkin. Moniko sitten edes haluaisi olla menestyjä on toisen keskustelun paikka. Itse en haluaisi olla, ellei kyse ole isolla perinnöllä elämisestä :) Kuusinumeroinen vuosipalkka siihen kuuluvine vastuineen, ei kiitos.

Minusta Suomessa on monia menestyneitä naisia, vaikkakin heitä on vähemmän kuin miehiä. Kuinka paljon kunkin menestyjän menestymisestä voi laittaa sukupuolen piikkiin ja moniko menestystä hakenut kummastakin sukupuolesta jää menestymättä kovasta halusta ja yrityksestä huolimatta?

Olisi mielenkiintoista nähdä johtajien osalta yhteenvetoja millaisella urapolulla johtoon on kiivetty. Oma arvaukseni on, että monella löytyy cv:stä erilaisia myyntihommia, jolloin ihmisten halukkuus ja kyvyt myyntihommissa jo rajaa niitä johtajan paikkoja.
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Kun täällä on moneen kertaan esiin tuotu että naisten menestymättömyyden syy on, etteivät he ole kiinnostuneita uhraamaan vapaa-aikaansa ja opiskelemaan luonnontieteellisiä aloja, niin luulisi että sama logiikka toimii miehiinkin jotka eivät työelämässä pärjää.
Menestystä voi mitata usealla eri mittarilla. Itselleni todellinen menestys on perheen, työn ja vapaa-ajan oikeanlaista tasapainoa, enkä todellakaan kutsuisi tällä saralla naisia menestymättömäksi. Mutta jos menestyksen mitta on työura pyramidin huipulla, sinne ei mennä sukupuolen avulla, vaan yksilöominaisuuksien avulla. Ei kovin monella miehelläkään ole niitä piirteitä, joita esimerkiksi joku konserninjohtaminen vaatii.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Minusta pärjääminen ja menestys on kaksi eri asiaa. Harva meistä on menestynyt elämässä, mutta useimmat pärjäävät hyvinkin. Moniko sitten edes haluaisi olla menestyjä on toisen keskustelun paikka.
Ei menestys ole mikään boolean, että ihminen olisi joko menestynyt tai ei, vaan siltä väliltä löytyy tuhansia eri sävyjä. Meillä on tutkimustuloksia, että onnellisuus lisääntyy tulojen kasvun myötä. Tämä myös hyvin ansaitsevien joukolla, vaikka jostain syystä jotkut haluavat vastakkaista disinformaatiota levittää.
Mutta jos menestyksen mitta on työura pyramidin huipulla, sinne ei mennä sukupuolen avulla, vaan yksilöominaisuuksien avulla. Ei kovin monella miehelläkään ole niitä piirteitä, joita esimerkiksi joku konserninjohtaminen vaatii.
Huipulle ei mennä pelkällä sukupuolella se on selvä, mutta huippulle pääsy voi tyssätä sukupuoleen mikäli se estää ensimmäisten tärkeiden työsuhteiden tai positioiden saamisen. Aiemmin oli keskustelua että tapahtuuko nuorten naisten palkkaamisessa syrjintää, mutta minusta koko ajatusmalli että kun järjestelmä on sellainen, että naisten palkkaamiseen liittyy isompi taloudellinen riski, niin on päivänselvää, että totta helvetissä se vaikuttaa. Ihan yhtä selvä asia on että yli 50-vuotiaita, joiden palkkaamiseen liittyy isoja riskejä eläkekustannuksista syrjitään myös. Ei tuo mitään ydinfysiikkaa ole enkä ole jälkimmäistä koskaan nähnyt kyseenalaistettavan.

Vaikka tuntuu että aika monien menestyneiden ihmisten CV:t ovat melko tarkoitushakuisesti kirjoitettu jälkikäteen sopivanlaisiksi, niin toki meillä on joistakin tietoakin. Esim Jorma Ollila työskenteli ensimmäiset kymmenisen vuotta urastaan rahoitusalalla Citibankissa, ennenkuin siiryi Nokiaan hoitamaan rahoitusoperaatioita. Ei ole epäilystäkään etteikö Ollilla olisi hoitanut hommiaan hyvin, mutta jos hänestä olisi jo rekrytointivaiheessa todettu että hänen palkkaamiseensa liittyy riskiä ylimääräisistä kustannuksista, niin olisi se ensimmäinen päätös palkkaamispäätös voinut jäädä tekemättäkin tai määräaikaisessa työsuhteessa jäädä ensimmäinen ylennys saamattakin. Vaikka miten olisi Rukin oppilaskunnan pj ollut.

Mika Anttosella on suhteellisen samanlainen tausta. Hän aloitti Nesteen trading puolella käymällä kauppaa maailmanmarkkinoilla öljylasteilla. Ilman sitä kokemusta ja sen myötä karttunutta kokemusta olisi yrittäjäura jäänyt varmasti alkamatta ja ST1 ostamatta.

Peter Vesterbacka oli seitsemän ekaa vuotta HP:lla Business Development -tehtävissä (mitä ikinä se onkaan tarkoittanut).

Toki on näitä Ilkka Paanasia, Risto Siilasmaita ja Mikko Kodisojia jotka ovat suoraan valmistumisen jälkeen perustaneet yhtiön (tai ainakin haluavat näin antaa ymmärtää). Nalle Wahlroosilla on taas pohjalla akateeminen ura ennenkuin siirtyi pankkimaailmaan palkkatöihin ja vuosikymmenen jälkeen yrittäjäksi.
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Ei menestys ole mikään boolean, että ihminen olisi joko menestynyt tai ei, vaan siltä väliltä löytyy tuhansia eri sävyjä. Meillä on tutkimustuloksia, että onnellisuus lisääntyy tulojen kasvun myötä. Tämä myös hyvin ansaitsevien joukolla, vaikka jostain syystä jotkut haluavat vastakkaista disinformaatiota levittää.

Huipulle ei mennä pelkällä sukupuolella se on selvä, mutta huippulle pääsy voi tyssätä sukupuoleen mikäli se estää ensimmäisten tärkeiden työsuhteiden tai positioiden saamisen. Aiemmin oli keskustelua että tapahtuuko nuorten naisten palkkaamisessa syrjintää, mutta minusta koko ajatusmalli että kun järjestelmä on sellainen, että naisten palkkaamiseen liittyy isompi taloudellinen riski, niin on päivänselvää, että totta helvetissä se vaikuttaa. Ihan yhtä selvä asia on että yli 50-vuotiaita, joiden palkkaamiseen liittyy isoja riskejä eläkekustannuksista syrjitään myös. Ei tuo mitään ydinfysiikkaa ole enkä ole jälkimmäistä koskaan nähnyt kyseenalaistettavan.

Vaikka tuntuu että aika monien menestyneiden ihmisten CV:t ovat melko tarkoitushakuisesti kirjoitettu jälkikäteen sopivanlaisiksi, niin toki meillä on joistakin tietoakin. Esim Jorma Ollila työskenteli ensimmäiset kymmenisen vuotta urastaan rahoitusalalla Citibankissa, ennenkuin siiryi Nokiaan hoitamaan rahoitusoperaatioita. Ei ole epäilystäkään etteikö Ollilla olisi hoitanut hommiaan hyvin, mutta jos hänestä olisi jo rekrytointivaiheessa todettu että hänen palkkaamiseensa liittyy riskiä ylimääräisistä kustannuksista, niin olisi se ensimmäinen päätös palkkaamispäätös voinut jäädä tekemättäkin tai määräaikaisessa työsuhteessa jäädä ensimmäinen ylennys saamattakin. Vaikka miten olisi Rukin oppilaskunnan pj ollut.

Mika Anttosella on suhteellisen samanlainen tausta. Hän aloitti Nesteen trading puolella käymällä kauppaa maailmanmarkkinoilla öljylasteilla. Ilman sitä kokemusta ja sen myötä karttunutta kokemusta olisi yrittäjäura jäänyt varmasti alkamatta ja ST1 ostamatta.

Peter Vesterbacka oli seitsemän ekaa vuotta HP:lla Business Development -tehtävissä (mitä ikinä se onkaan tarkoittanut).

Toki on näitä Ilkka Paanasia, Risto Siilasmaita ja Mikko Kodisojia jotka ovat suoraan valmistumisen jälkeen perustaneet yhtiön (tai ainakin haluavat näin antaa ymmärtää). Nalle Wahlroosilla on taas pohjalla akateeminen ura ennenkuin siirtyi pankkimaailmaan palkkatöihin ja vuosikymmenen jälkeen yrittäjäksi.
Huomaatko mitä yhteistä näissä esimerkeissäsi on? Nyt puhutaan sellaisista ihmisistä jotka on alkaneet yrittäjiksi tai muutoin omalla rahallaan lähteneet ottamaan sitä riskiä. Minulle on jäänyt hyvin epäselväksi miksi naisten perustamat tai luotsaamat firmat eivät ole menestyneet samalla tavalla. Tuskin kukaan voi väittää että sen peniksen puute aiheuttaa sen ettei voi perustaa menestyvää yritystä. Eikä se varmasti liity älykkyyteenkään.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Huomaatko mitä yhteistä näissä esimerkeissäsi on? Nyt puhutaan sellaisista ihmisistä jotka on alkaneet yrittäjiksi tai muutoin omalla rahallaan lähteneet ottamaan sitä riskiä. Minulle on jäänyt hyvin epäselväksi miksi naisten perustamat tai luotsaamat firmat eivät ole menestyneet samalla tavalla. Tuskin kukaan voi väittää että sen peniksen puute aiheuttaa sen ettei voi perustaa menestyvää yritystä. Eikä se varmasti liity älykkyyteenkään.
En huomaa Jorma Ollilasta tällaista ja Wahlroosinkin kanssa vähän niin ja näin.
Toki minä tiedän ketä minä olen esimerkkeihin valinnut varsin hyvin ja olisin muunkinlaisia valintoja voinut tehdä.
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Ei ole epäilystäkään etteikö Ollilla olisi hoitanut hommiaan hyvin, mutta jos hänestä olisi jo rekrytointivaiheessa todettu että hänen palkkaamiseensa liittyy riskiä ylimääräisistä kustannuksista, niin olisi se ensimmäinen päätös palkkaamispäätös voinut jäädä tekemättäkin tai määräaikaisessa työsuhteessa jäädä ensimmäinen ylennys saamattakin.
Eli Ollila olisi jäänyt palkkaamatta jos olisi ollut nainen? Eiköhän ne ole rekrytoinut tehtävään ihmistä, joka on valmis omistautumaan täydellisesti yritykselle. Jos Ollila olisi ollut nainen, niin eiköhän siitä olisi yhtä lailla huokunut se, ettei tämän tähtäimessä ole kotirouvan arki. Tuskin olisivat halunneet laskea nerokasta ihmistä toiseen yritykseen vain sen takia, että tämä saattaisi jossain välissä synnyttää lapsen.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Eli Ollila olisi jäänyt palkkaamatta jos olisi ollut nainen? Eiköhän ne ole rekrytoinut tehtävään ihmistä, joka on valmis omistautumaan täydellisesti yritykselle. Jos Ollila olisi ollut nainen, niin eiköhän siitä olisi yhtä lailla huokunut se, ettei tämän tähtäimessä ole kotirouvan arki. Tuskin olisivat halunneet laskea nerokasta ihmistä toiseen yritykseen vain sen takia, että tämä saattaisi jossain välissä synnyttää lapsen.
Ollilla aloitti uransa Lontoossa ja siellä on toki erilainen lainsäädäntö, mutta toki jos jossitellaan niin ei ole millän tavalla näytetty näin kävisi. Työhaastetteluissa ei Suomessa ole laillista edes tiedustella perheen perustamissuunnitelmista. 19 miljardin dollarin WhatsAppin perustaja Brian Acton on kertonut miten haki vuonna 2009 töihin Facebookiin ja Twitteriin, mutta häntä ei palkattu kumpaankaan joten päätyi perustamaan oman firman. Ilmeisesti hänestä ei huokunut se ettei tähtäimessä ole kotirouvan arki. Tai sitten he eivät pitäneet häntä nerokkaana ihmisenä.

Sivumennen sanottuna voi olla, että tuollaiset huokumiset voivat rekrytoijien silmiin näyttäytyä helpommin naisista kuin miehistä riippumatta siitä, että perustuvatko ne todellisuuteen.
 

Lystikäs

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Sivumennen sanottuna voi olla, että tuollaiset huokumiset voivat rekrytoijien silmiin näyttäytyä helpommin naisista kuin miehistä riippumatta siitä, että perustuvatko ne todellisuuteen.
Eiköhän kaikki kandidaatit, jotka kärkkyvät noita konsernin johtotehtäviä ole CV:llään osoittaneet, että ura on elämässä selkeä ykkönen.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Eiköhän kaikki kandidaatit, jotka kärkkyvät noita konsernin johtotehtäviä ole CV:llään osoittaneet, että ura on elämässä selkeä ykkönen.
Ei tässä puhuttu konsernin johtotehtävistä, vaan niistä ensimmäisistä tärkeistä paikoista jotka heijastuvat koko työuriin. En usko että 40-55 vuotiailla konsernijohtajakandeilla Kotirouvahaaveet olisi päällimmäisinä. Ei vastavalmistuneen Ollilan cv osoittanut vielä mitään.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Ei tässä puhuttu konsernin johtotehtävistä, vaan niistä ensimmäisistä tärkeistä paikoista jotka heijastuvat koko työuriin. En usko että 40-55 vuotiailla konsernijohtajakandeilla Kotirouvahaaveet olisi päällimmäisinä. Ei vastavalmistuneen Ollilan cv osoittanut vielä mitään.
Tässä on vahva oletus siitä ettei Ollila ollut opiskeluaikanaan tehnyt töitä tai luonut muuten hyviä suhteita.
 

BileTooth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Meillä on tutkimustuloksia, että onnellisuus lisääntyy tulojen kasvun myötä. Tämä myös hyvin ansaitsevien joukolla, vaikka jostain syystä jotkut haluavat vastakkaista disinformaatiota levittää.
Täysin aiheen sivusta, näitä tutkimuksia olisi kyllä mukava päästä lukemaan. Olen aiheesta joitain harvoja tutkimuksia lukenut, mutta en yhtäkään tuollaisia johtopäätöksiä tehnyttä muista nähneeni. Jos tuollainen konsensus kerran on olemassa, kiinnostaisi nähdä tutkimukset, joihin se perustuu.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää

paki77

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko

Nobel-voittajat tutkivat: Tämän palkkasumman tienaaminen tekee onnelliseksi - Lifestyle - MTV.fi

Korkean profiilin taloustieteilijöiden tutkimus jonka mukaan 70k ylittävät tulot eivät lisää onnillisuutta. Raja varmaan riippuu yhteiskunnasta mutta mielestäni kuulostaa loogiselta. Ei se että onko alla 70k vai 30k arvoinen auto varmasti ihan hirveästi onnellisuuteen vaikuta.
 

BileTooth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Nobel-voittajat tutkivat: Tämän palkkasumman tienaaminen tekee onnelliseksi - Lifestyle - MTV.fi

Korkean profiilin taloustieteilijöiden tutkimus jonka mukaan 70k ylittävät tulot eivät lisää onnillisuutta. Raja varmaan riippuu yhteiskunnasta mutta mielestäni kuulostaa loogiselta. Ei se että onko alla 70k vai 30k arvoinen auto varmasti ihan hirveästi onnellisuuteen vaikuta.
Tuollaisia tuloksia muistelinkin lukeneeni.

Joo nuo tulotasoon liittyvät jutut ovat aikalailla linjassa sen kanssa, mitä muistelin aiheesta tutkimuksia lukeneenikin, vaikka tuossa ei niihin lähteitä ollutkaan. Loppuosassahan puhutaan vain BKT:stä ja lopun "päälähde"-linkki ei toiminut ollenkaan.

Mutta tuossa paki77:n jutussa on linkki vertaisarvioituun artikkeliin, jonka tulokset tuosta tulotason ja onnellisuuden yhteydestä ovat aika lailla samat mitä itse muistelin. Varmaan tarkoititkin jotain tuon suuntaista ja tulkitsin vain viestisi väärin tarkoittamaan, että siellä kuuden tonnin kuukausitulojen jälkeenkin onnellisuus kasvaisi jotenkin merkittävästi tulotason kasvun myötä.

Lähinnä hain takaa juurikin sitä, että tutkimusten mukaan tuo onnellisuuden ja tulotason välinen yhteys on voimakkaan logaritminen. Lisätulojen mukanaan tuoma lisäonnellisuus vähenee todella nopeasti, kun aletaan olla pari tonnia yli mediaanikuukausitulojen.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Mutta tuossa paki77:n jutussa on linkki vertaisarvioituun artikkeliin, jonka tulokset tuosta tulotason ja onnellisuuden yhteydestä ovat aika lailla samat mitä itse muistelin. Varmaan tarkoititkin jotain tuon suuntaista ja tulkitsin vain viestisi väärin tarkoittamaan, että siellä kuuden tonnin kuukausitulojen jälkeenkin onnellisuus kasvaisi jotenkin merkittävästi tulotason kasvun myötä.

Lähinnä hain takaa juurikin sitä, että tutkimusten mukaan tuo onnellisuuden ja tulotason välinen yhteys on voimakkaan logaritminen. Lisätulojen mukanaan tuoma lisäonnellisuus vähenee todella nopeasti, kun aletaan olla pari tonnia yli mediaanikuukausitulojen.
Myönnän että onnellisuuden kasvu on ”vain” logaritmista tai sen suuntausta tietyn rajan jälkeen mutta pidättäyden aiemmassa väitteessäsi että onnellisuus kasvaa. Onhan se varmasti tosi hienoa päästä NHL:ään, mutta vielä hienompaa on tehdä 30 maalia. Paitsi jos on mahdollisuus tehdä 40. Tai 50. Tai 60.
Ei kaikki ansaitsemisen tuoma hyöty ole muutenkaan sitä että voi ostaa Parman kinkkua leivän päälle, vaan se tuo myös statusta, parisuhdemarkkinoita ja arvostusta. Miss Suomea on kivempi käydä panemassa Ferrarilla kuin luokan näteintä Pirjoa Saksan tuonti Bemarilla.
 

Undrafted

Jäsen
Minusta sukupuoli saa liian isoa roolia keskustelussa. Helposti naisen vastoinkäymiset johtuvat sukupuolesta, mies taas on kyvytön hakemaansa hommaan kun ei tule edes "kiitos hakemuksesta, mutta emme valinneet sinua toiselle kierrokselle"-viestejä. Kuten aiemmin totesin, aivan varmasti on työnantajia ketkä laskevat raskausriskiä nuoren naisen kohdalla, mutta yhtä varmasti on työnantajia, ketkä nimenomaan haluavat palkata nuoren naisen. Joko haluavat edistää naisten asemaa tai sitten vain pervouksissaan haluavat kivaa katseltavaa. Jako tuskin menee tasan, mutta yhtälailla löytynee muitakin tekijöitä jotka joissain hakutilanteissa ovat haitaksi. Työnhaku ylipäänsä on sellainen juttu, missä vaikea sanoa kuka paperilla olisi paras ja kuka sitten todellisuudessa on paras vaihtoehto. Se kokenein ja osaavin voi olla surkea lisä siihen työyhteisöön mihin ollaan hakemassa henkilöä.

Taannoin istuin tilaisuudessa, minne oli palkattua Ari Vallin puhumaan. Veti vajaan tunnin esityksen ja vaikka kyse oli jääkiekon suomenmestarista, miehest, fyysiseltä kooltaan uskottavasta kaverista, niin yleistuomio esitykselle oli surkea. Ei sisältöä ja toivottiin ettei kukaan ollut tuhlannut oikeasti rahaa kaverin palkkaan. Kaikki oletetut ominaisuudet piti olla kaverin puolella, mutta tuloksena maalasku. Mikäli tilalle olisi laitettu naismaajoukkuepelaaja vetämään esityksen samalla arviolla, niin olisiko kyse ollut ettei naisella vain ollut uskottavuutta naisvihamielisessä miesvoittoisessa tilaisuudessa? Lehtijutussa tulkinta varmaan olisi tämä
 

Jesus Shaves

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dorados de Sinaloa
Myönnän että onnellisuuden kasvu on ”vain” logaritmista tai sen suuntausta tietyn rajan jälkeen mutta pidättäyden aiemmassa väitteessäsi että onnellisuus kasvaa. Onhan se varmasti tosi hienoa päästä NHL:ään, mutta vielä hienompaa on tehdä 30 maalia. Paitsi jos on mahdollisuus tehdä 40. Tai 50. Tai 60.
Ei kaikki ansaitsemisen tuoma hyöty ole muutenkaan sitä että voi ostaa Parman kinkkua leivän päälle, vaan se tuo myös statusta, parisuhdemarkkinoita ja arvostusta. Miss Suomea on kivempi käydä panemassa Ferrarilla kuin luokan näteintä Pirjoa Saksan tuonti Bemarilla.

Itse asiassa onnellisuus ei kasva :)

Dana tietenkin voi tykätä siitä että hänen Ferrarissaan on parmankinkusta tehdyt penkit. Jokainen arvottaa asioita omalla tavallaan.

High income improves evaluation of life but not emotional well-being | PNAS

"We find that emotional well-being (measured by questions about emotional experiences yesterday) and life evaluation (measured by Cantril's Self-Anchoring Scale) have different correlates. Income and education are more closely related to life evaluation, but health, care giving, loneliness, and smoking are relatively stronger predictors of daily emotions. When plotted against log income, life evaluation rises steadily. Emotional well-being also rises with log income, but there is no further progress beyond an annual income of ~$75,000. Low income exacerbates the emotional pain associated with such misfortunes as divorce, ill health, and being alone. We conclude that high income buys life satisfaction but not happiness, and that low income is associated both with low life evaluation and low emotional well-being."
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Itse asiassa onnellisuus ei kasva :)
En tiedä tarkoittaako tuo hymiö että kyseessä on vitsi, mutta linkittämäni tutkimuksen mukaan kasvaa. En mitään vertaisarvioitia tai tutkijoiden kikkelin mittaista ala tekemään (paitsi jos kyseessä on naistutkijat) mutta totean, että aika hemmetin laajasta tutkimuksesta on kyse ja siinä oli otettu kantaa noihin tuloksiin ettei tulojen kasvu vaikuttaisi. Mielelläni ihmiset saisivat lukea aiemman viestin linkin takaa löytyvän kuvauksen kokonaan, mutta tässä pari nostoa:

on koonnut niistä johtopäätöksiä, joiden mukaan näyttääkin siltä, että yksilöitten onnellisuus riippuu kuin riippuukin tuloista ja varallisuudesta.

Wolfers esittelee tutkimusaineistoa, jossa oli mukana maailman 25 suurinta maata ja haasteltavia puoli miljoonaa. Tässä kyselytutkimuksessa käytettiin ns. Elämän tikapuut arviointia, jossa haastateltavaa pyydettiin asettamaan elämänsä kymmenportaiselle asteikolle, sen mukaan, kuinka hyvänä hän koki elämänsä. Tulokset osoittivat selkeästi, että ihmiset kokivat elämänsä paremmaksi suhteessa tuloihinsa. Suhde ei ollut suora, vaan logaritminen, (tarkoittaa sitä, että tuloasteikon pienemmässä päässä pienemmät tuloerot vaikuttivat enemmän, ja tulojen suuretessa tarvittiin aina suurempi ja suurempi tuloerojen määrä samaan aikaan sama koetun onnellisuuden lisäys.

Toinen perinteinen onnellisuuden taloustieteen väittämä oli, että tietyn kansan BKT ei vaikuta sen onnellisuuteen. Uudessa vertailussa oli mukana 125 maailman maata kattaen otoksena 98 % maailman ihmisistä. Tulos: kansakuntien BKT korreloi erittäin voimakkaasti, 0,8 kansakuntien koetun onnellisuuden määrään. Näin korkea korrelaatio on ainutlaatuisen korkea tämän tyyppisissä tutkimuksissa.

Samalla tapaa onnellisuuden taloustiede väitti aikaisemmin, että yksittäisen kansakunnan BKT:n moninkertaistuminen ei lisää kansakunnan mitatun onnellisuuden määrää. Nämä tulokset Justin Wolfers kyseenalaistaa perusteellisesti. Aiemmin esitettiin, että sodanjälkeisessä Japanissa valtion tekemät mittaukset kansalaisten onnellisuudesta eivät nousseet, vaikka kansantuote kuusinkertaistui. Wolfersin ryhmä kuitenkin palkkasi japanin kielen kääntäjän kääntämään tutkimukset ja niissä käytetyt kyselyt, ja paljastui, että japanilaiset olivat aina eri tutkimuksissa muuttaneet kysymyksiä vuosittain, joten Japanissa tehdyt tutkimukset eivät todistaneetkaan aikaisempia käsityksiä.

Onnellisuuden taloustieteessä usein myös esitetään, että tietyn minimirajan jälkeen tulotason nousu ei enää nosta ihmisten onnellisuutta. Tämä on usein esitetty muodossa, jonka mukaan kun tulot ovat 15 000 $ vuodessa, niin rahanlisäys tämän jälkeen ei enää lisää onnellisuutta. Tälle tulokselle ei kuitenkaan ole löydetty mitään empiiristä tutkimusta – se on vain mutuväite, jota ei ole koskaan todistettu. Wolfers ei onnistunut löytämään yhtään yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, jossa tätä tukevaa empiiristä dataa olisi saatu. Päinvastoin, on olemassa dataa, jonka mukaan hyvin rikkaat, yli 500 000 $ vuodessa ansaitsevassa ryhmässä tulojen lisäys lisää koettua onnellisuutta”
 

BileTooth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Myönnän että onnellisuuden kasvu on ”vain” logaritmista tai sen suuntausta tietyn rajan jälkeen mutta pidättäyden aiemmassa väitteessäsi että onnellisuus kasvaa. Onhan se varmasti tosi hienoa päästä NHL:ään, mutta vielä hienompaa on tehdä 30 maalia. Paitsi jos on mahdollisuus tehdä 40. Tai 50. Tai 60.
Ei kaikki ansaitsemisen tuoma hyöty ole muutenkaan sitä että voi ostaa Parman kinkkua leivän päälle, vaan se tuo myös statusta, parisuhdemarkkinoita ja arvostusta. Miss Suomea on kivempi käydä panemassa Ferrarilla kuin luokan näteintä Pirjoa Saksan tuonti Bemarilla.
Käsittääkseni tuossa tutkimuksessa oli otettu kaikki nuo mainitsemasi seikat huomioon. Eli nimenomaan kaikki statukset, parisuhdemarkkinat, arvostukset yms. huomioiden se kasvu on voimakkaan logaritmista. Mutta ei tuo silti mikään jumalan totuus ole, kyselytutkimuksesta kun on kyse, joten turha sinänsä kauheasti aiheesta vääntää. Kyllähän se joka tapauksessa selvää on, että lähes jokainen haluaisi tienata enemmän, kuin mitä tienaa.

Tuo BKT-juttu on mielenkiintoinen, sillä oman näkemykseni mukaan BKT:ta on nimenomaan taloustieteessä perinteisesti pidetty erittäin hyvänä onnellisuuden ja hyvinvoinnin mittarina, kunhan sitä mitataan per asukas. Tätä on sitten myöhemmin alettu eri tahojen toimesta kritisoimaan, usein hyvinkin perusteluin. Nämä perustelut kuitenkin ovat lähinnä pohjanneet siihen, että korkeasta BKT:sta huolimatta varallisuus voi keskittyä niin voimakkaasti rikkaimmalle prosentille tai 0,1 prosentille, että kokonaisuudessaan kansa elää kurjuudessa. Näin esim. joissakin arabimaissa.

Tuollaisia poikkeuksia lukuunottamatta mielestäni BKT/capitaa on aina pidetty ja pidetään edelleen kohtuullisen tai jopa erittäin hyvänä onnellisuuden mittarina kansakuntien tasolla. Yksilötasolla se ei toki kerro juuri mitään, mutta ei kukaan sellaista varmaan ole väittänytkään.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Käsittääkseni tuossa tutkimuksessa oli otettu kaikki nuo mainitsemasi seikat huomioon. Eli nimenomaan kaikki statukset, parisuhdemarkkinat, arvostukset yms. huomioiden se kasvu on voimakkaan logaritmista. Mutta ei tuo silti mikään jumalan totuus ole, kyselytutkimuksesta kun on kyse, joten turha sinänsä kauheasti aiheesta vääntää.
ilman muuta tutkimus kattoi nuo statukset, kommenttini liittyi tuohon demari-logiikkaan ettei onnellisuus voisi kasvaa Audi A8:n myötä kun Audi A4 on riittävän hyvä kaikille. Onnellisuus selviää lähinnä kyselyllä joten sinänsä se nimenomaan on jumalan totuus jos kysymyksen asettelu ja tilastollinen tulos on kiistaton.

Sivumennen kommentoisin että 75 000 usd on aika alhainen raja. Ei tuolla summalla vielä ihmeitä tehdä.
 

sinikettu

Jäsen
Wolfers esittelee tutkimusaineistoa, jossa oli mukana maailman 25 suurinta maata ja haasteltavia puoli miljoonaa. Tässä kyselytutkimuksessa käytettiin ns. Elämän tikapuut arviointia, jossa haastateltavaa pyydettiin asettamaan elämänsä kymmenportaiselle asteikolle, sen mukaan, kuinka hyvänä hän koki elämänsä. Tulokset osoittivat selkeästi, että ihmiset kokivat elämänsä paremmaksi suhteessa tuloihinsa. Suhde ei ollut suora, vaan logaritminen, (tarkoittaa sitä, että tuloasteikon pienemmässä päässä pienemmät tuloerot vaikuttivat enemmän, ja tulojen suuretessa tarvittiin aina suurempi ja suurempi tuloerojen määrä samaan aikaan sama koetun onnellisuuden lisäys.
Jos BKT olisi itsessään aivan suoraan verrannollinen onnellisuuteen, niin maan sisäisen onnellisuuden pitäisi kasvaa BKT:n kasvaessa. Oikeasti näin ei vaikuta olevan ainakaan kehittyneissä valtioissa.

Yksilötasolla muutenkin suurin yksittäinen tekijä onnellisuuden suhteen on genetiikka, joka näyttää kattavan mahdollisesti noin 50 % varianssista onnellisuuden suhteen. Varaan vielä oikeudet mielipiteen muodostamiseen sille, onko eri kansallisuuksien tai etnisten ryhmien välillä geneettisiä eroja onnellisuuden suhteen.

En muutenkaan pidä järin suuressa arvossa henkilön subjektiivista arviointia kymmenportaisella asteikolla. Se nyt vaan vaihtelee niin älyttömän paljon riippuen tilanteista, odotuksista, kulttuurisista tekijöistä niin edelleen.

Myös maiden välinen onnellisuustutkimus on keskimäärin todella heikkolaatuista. En esimerkiksi millään jaksa uskoa, että Suomi olisi maailman top-5 maita onnellisuudessa. Esimerkiksi uskonnollisuus näyttää parantavan onnellisuutta maiden sisäisellä tasolla, mutta silti nykyään ei-uskonnollisimmat maat ovat kaikista hyvinvoivimpia ja onnellisimpia. Onnellisuustutkimuksissa metodologia on yksinkertaisesti vaan heikkoa ja kun aletaan menemään syvemmälle data-analyysiin, muodostuu hyvin ristiriitaisia tuloksia pohjimmiltaan vahvimmistakin onnellisuuden mittareista.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Esimerkiksi uskonnollisuus näyttää parantavan onnellisuutta maiden sisäisellä tasolla, mutta silti nykyään ei-uskonnollisimmat maat ovat kaikista hyvinvoivimpia ja onnellisimpia. Onnellisuustutkimuksissa metodologia on yksinkertaisesti vaan heikkoa ja kun aletaan menemään syvemmälle data-analyysiin, muodostuu hyvin ristiriitaisia tuloksia pohjimmiltaan vahvimmistakin onnellisuuden mittareista.
mites ne korrelaatiot yksilön älykkyyden ja uskonnollisuuden sekä kansakunnan älykkyyden ja tulojen välillä menikään?
 

sinikettu

Jäsen
mites ne korrelaatiot älykkyyden ja uskonnollisuuden sekä älykkyyden ja tulojen välillä menikään?
Ongelma vaan on, että myös ei-uskonnollisissa maissa uskonnolliset ihmiset käsittääkseni ovat onnellisempia kuin ei-uskonnolliset. Joten näillä korrelaatioilla ei taida suoraan olla hirveesti käyttöä.

Tai sitten vaihtoehtoisesti niin, että ei-uskonnolliset ihmiset parantavat saldoa kaikille ihmisille maan sisällä ja uskonnolliset ihmiset osaavat ottaa näissäkin maissa itsellensä suurimman potin onnellisuudesta varallisuuden, elintason ym. nousun ohessa.
 

sinikettu

Jäsen
Samoin tällaisia kuvaajia on itselläni vähän hankala ottaa järin vakavasti. Oikeasti kuvaaja kuvannee enemmänkin odotuksia elämästä kuin onnellisuutta tai hyvinvointia. Vanhuksena elämä alkaa olla jo ohi, joten odotukset eivät ole järin suuria ja on helpompi tyytyä nykyiseen, vaikka paikkoja kolottaa, läheisiä ihmisiä kupsahtaa joka toinen päivä, eikä muisti enää oikeen pelaa. Nuorena ei ole vielä tarvinnut ottaa vastuuta ja huomata, että elämä sattuukin olemaan vähän hankalampaa kuin sitä on lapsuuden mittaan luullut. Kun elämän reaaliteetit alkavat puskea vastaan vuosien kuluessa, odotukset ja idealistiset kuvitelmat elämästä pikkuhiljaa rapautuvat samalla kun käyrä sojottaa alaspäin. Sitten tuleekin edellä mainittu vanhuus ja käyrät alkavat sojottaa ylöspäin.

Odotukset voivat toki olla osa onnellisuutta ja hyvinvointia, mutta pahoin vaan pelkään, että onnellisuustutkimuksissa puolivahingossa painotetaan mm. odotuksia aivan liikaa muiden oleellisten tekijöiden sijaan.
 
Viimeksi muokattu:

Jesus Shaves

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dorados de Sinaloa
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös