No, oma kantani on, luonnollisesti, ollut alusta saakka, ettei pelkkä syytös merkitse syyllisyyttä. Meidän täytyy tietysti verifioida kaikki väitteet. Mutta vaikka esitetään perättömiä raiskaussyytteitä, raiskaus silti pysyy rikoksena, sama analogia tässä lievemmässä toiminnassa.
Tältä osin näkemyksissämme ei ole mitään keskinäisiä ristiriitoja. Allekirjoitan tämän itsestäänselvästi.
Katsokaamme miten tilanne tästä keskustelusta kehittyy, toistaiseksi se näyttää ylivoimaiselta parannukselta siinä suhteessa, että nyt seksuaaliseen häirintään etenkin auktoriteettiasemassa suhtaudutaan paljon entistä vakavammin. Jos lieveilmiöt kasvavat ja saavat leijonanosan huomiosta, käykäämme sitten uusi keskustelu ja muutetaan tilannetta. Mutta so far so good.
Minusta lieveilmiöiden ei tarvitse saada leijonanosaa huomiosta, jotta ne tulisi ottaa vakavasti. Minullakin on sellainen kuva, että esim. metoo-kampanja sai paljon enemmän hyvää kuin pahaa aikaan. Tämän myöntäminen ei kuitenkaan estä näkemästä suuntauksen potentiaalisia vakaviakin vaaroja ja puuttumalla näihin, ennen kuin niistä tulee ongelma. Mitään vähättelyä tms. tässä ei ajeta takaa, vaan ainoastaan tuota ylemmässä lainauksessa itsekin toteamaasi. Se kun pääsee ihmisiltä herkästi unohtumaan. Tuoreessa muistissa on esim. Teemu Selänteen kuviteltu sukulaistytön (vai oliko ystävän lapsen) raiskaus, jolla saatiin kertaheitolla melko haitallista kuohuntaa aikaan. Tuolloin osa suhtautui asiaan kriittisesti ja penkoi todisteita todeten, että kyseessä oli huijaus. Niin tulisi minusta suhtautua jokaiseen ahdistelutapaukseenkin niin kauan kuin syytetty nimetään.
Huomauttaisin myös, että siinä missä keskimääräinen ahdistelutilanne harvoin pilaa ahdistellun elämää, keskimääräisen väärin perustein leimatun elämä menee totaalisen pilalle hyvinkin todennäköisesti. Haittoja ei siis voi arvottaa tapausten lukumäärää katsomalla. Etenkin kun ahdistelun uhreille (vaikka syyllistä ei tuomittaisi) löytyy luonnollisesti runsaasti sympatiaa ja tukea yhteiskunnasta, sillä he ovat luonnollisesti uhreja (paitsi ehkä joidenkin todella häiriintyneiden mielestä). Sen sijaan syyttä mustamaalatulle ei ole luvassa juuri mitään tukea, vaan koko yhteiskunnan halveksuntaa.
En näe mahdottomana tilannetta, jossa etenkin auktoriteettiasemassa olevien harjoittamaan seksuaaliseen häirintään suhtaudutaan vakavasti ja puututaan, mutta jossa pelkällä sosiaaliseen mediaan kirjoitetulla viestillä omista kokemuksista ei automaattisesti saa koko kansaa vihaamaan yksittäistä henkilöä riippumatta siitä, onko hän syyllinen vai ei.