Noniin, innostuksissani päätin kirjoittaa kohtuu mammuttimaisen ennakon Bayernin tulevaa kautta koskien, kun juttua ja spekuloitavaa tuntui riittävän. Tässä varmasti riittää jollekin elokuun kesälomapäivien ratoksi luettavaa jonnekin laiturinnokkaan tai vastaavaan. Toivottavasti tästä joku saa jotain irti ja tutustutta Bayerniin kausimallia 2024/2025 hieman syvällisemmin. Pahoittelut jo heti alkuun kaikista kirjoitusvirheistä sun muista erheistä, jotka lukemista vaikeuttavat. Toivottavasti ne eivät siitä kuitenkaan ihan mahdotonta tee ja sisältö korvaa kieliopin.
Bayern on jälleen kerran uuden alun edessä, kun seurassa päädyttiin vaihtamaan valmentajaa ja tuomaan tällä kertaa hyvin kokematon ja itsensä tällä tasolla todistamaton Vincent Kompany sisään. Kompany on kaikin puolin ison riskin hankinta todella kokeneen ja karaistuneen Tuchelin tilalle, mutta osaltaan mielenkiintoinen sellainen. Nyt kun tässä on ollut muutama kuukausi aikaa perehtyä enemmän Kompanyn jalkapalloon ja peli-ideolgoain fundamentteihin, niin ehkäpä niistä voi antaa jotain katsausta ja valistunutta arvausta, mitä voimme Bayernissa odottaa.
Kompany on Guardiolan koulun oppipoikia ja hänen pelityylinsä nojaa ilmeisen vahvasti lyhytsyöttöpeliin, nopeisiin kolmio- ja kombinaatiopeleihin, sijoittumispelaamisen, joustavuuden, paikanvaihtopelin, korkean prässpelin ja pallonriistojen pallonhallinta jalkapalloon. Kompany on jo muutamissa pressitilaisuuksissaan ehtinyt painottaa noita "positional footballin/postional attacking" fundamentteja, jossa pelisysteemi ei ole niinkään sidottu mihinkään yhteen jäykkään formaattiin, vaan juuri tuohon mainittuun joustavuudeen, sijoittumiseen, sujuvaan paikanvaihtoon ja tilan jakautumisen hyödyntämiseen (Nagelsmannhan totesi aikanaan, että kyse on "division of space" -periaatteesta).
Hyökätessä Kompanyn joukkueiden idea on pyrkiä syöttämään palloa aina kun mahdollista, horisontaalisessa leveyssuunnassa pallottomalle puolelle, ja päinvastoin välttämään liian pitkiä ja monen syötön syöttökombinaatioita, vain sillä yhdellä eli pallollisella puolen kenttää. Idea on toki simppeli eli pitää peliä leveänä ja levittää vastustajan puolustusmuotoa sekä pakottaa sitä jatkuvasti liikkumaan hajanaisena, kun sen pitää 'jahdata' palloa. Ja on hyvä ymmärtää, että tämä ei tietysti tarkoita sellaista ns. "päätöntä" pallorallittelua puolelta toisella, vaan Bayern hyökkäsi mm. Tottenham-harkkapelissä myös keskeltä, mutta jokaisen pelaajan idea on pallon saadessaa, aina pyrkiä pelaamaan sitä toiselle puolen kenttää.
Idea on myös pitää jatkuvasti sitä 'uhkaa' yllä ja olla valppaana hyödyntämään sitä hetkeä, kun vastus nukahtaa tai ei enää pysy tuon pallorallin perässä. Tuchelin pelitavassa turvauduttiin konservatiivisempaan ja harkitumpaan lähestymistapaan, jossa jokaisen syötön tai peliteon ei tarvinnut olla ns. vastustajaa 'uhkaava'. Kompanyn filosofia on aina maalien tekeminen ja vastustajan pitäminen varpasillaan (ei kuitenkaan tyhmän rohkea yltiöriskaabeli pelaaminen), jossa aina valitaan se vaarallisin mahdollinen (siis vastustajan kannalta) syöttömahdollisuus, josta voidaan nopeasti iskeä maalipaikoille, jos se paikka aukeaakin.
Vaikka Kompanyn pelitavassa on havaittavissa paljon yhtäläisyyksiä mm. Nagelsmannin pelityyliin, niin tämä on ehkä yksi sellainen tietty keskeinen erottava tekijä hänen filosofiassaan. Nagelsmannhan - Red Bullin mallin mukaisesti - pyrki masteroimaan ja ihannoimaan Bayern-pelisysteemissään tuota niin kutsutun 'minimi-leveyden' hyödyntämistä ja pelin pitämistä hyvin kapealla, niin että oikeastaan kaikki pelaajat olisivat niden laitakaistaviivojen sisäpuolelle (miinus ehkä wing-backit). Siinä Nagelsmannin joukkueet ovat olleet usein todella eteviä, jo Leipzigin ja Hoffenheiminkin aikoinaan.
Kompanyn pelillinen idea päänsä sisällä on siis ilmeisesti nojata vahvasti siihen, että Bayernin pelimuoto ja -paikat ovat jatkuvasti muuttuvia ja 'eläviä' sekä numeeriseen ylivoimaan nojaavia. Nagelsmann osoitti kuitenkin ensimmäisellä kaudellaan, että tämän paikanvaihtopelin ja "joustavuus" -periaatteenkin voi viedä liiallisuuksiin ja liian monimutkaiseksi, jos sitä harrastaa vain ns. näön vuoksi ja täten peli puuroutuu ihan velliksi. Bayernissa on myös iät ja ajat luotettu tuohon 4-2-3-1 formaatiin, johon Kompanykin on turvannut valmentajauransa alussa, ja se mahdollistaa myös mielestäni aika hyvin tuon mukautuvna ja joustavan pelaamiseen pelin eri vaiheissa (Kompany tykkää 3-2 rakenteesta ekassa build-up vaiheessa, pallon kanssa mahdollistaa 3-timantti-3 -muodon yhdistettynä vaarallisiin rotaatiopeleihin ja täten vaihtelu muodon 2-3-5 välillä, usein ilman palloa 4-4-2 jne.)
Kuten mainittua Kompany tykkää tuosta myös Nagelsmannin suosimista ensimmäisen vaiheen build-up muodosta, 3-2, jossa toinen laitapakki (tod.näköisesti oikea) kaventaa kolmen linjaan toppriksi ja vasen laitapakki puskee todella ylös hyökkäysoritentoituneesti. Tämä lienee syy, miksi Kompany on ollut niin innokas saamaan Daviesin jäämään, koska näkee tällä saralla Daviesin avainpelaajana ja sopivana palasena hänen pelitapaansa. Daviesin ohella, Bayernilla ei joukkueessa kovinkaan montaa tuollaista sivurajan tuntumassa olevaa leveysuhkaa ole.
Kompanyn puolustuspelaaminen perustuu myös tuohon Nagelsmanninkin ajalta tuttuun ultra-korkeaan prässipeliin ja korkeisiin pallonriistoihin, jotta peliä voidaan kääntää todella lähellä vastustajan maalia. Kompany haluaa kääntää nopeasti ja hyökätä numeerisella ylivoimalla, joten tämä vaatii myös takalinjalta paljon, koska heidän pitää pitää linja todella korkealla ja tämä pelitapa vaatii myös yksilöiltä tiettyjä kykyjä (jalkanopeutta, ketteryyttä, hyvää stop-and-go pelaamista, nopeaa reagointia). Kenties syy, miksi Kompany ei näe de Ligtin istuvan lopulta niin hyvin hänen pelikirjaansa ja Bayern on avoin de Ligtin myymiselle pois.
Tästä tismalleen samasta syystä, ennustan myös Dierin olevan isosti pulassa tulevalla kaudella. Tuchelin konservatiivisempi ja passiivisempi pelitapa, jossa puolustus pystyi makaamaan alempana, sopi Dierille kuin nenä päähän ja tuki hänen vahvuuksiaan, piilottamalla heikkoudet. Kompanyn jalkavuutta tarvitsessa aggressiivisessa heavy-metal pallossa puutteet tulevat karulla tavalla esille, jopa enemmän kuin de Ligtillä, joka muuten on kokonaisvaltaisesti parempi pelaaja ja pystyy täten Dieriä paremmin luovimaan niin, että ei näytäkään heikolta. Bayern tarvitsee takalinjaan nopeita, kestäviä ja juoksuvoimaisia kavereita. Sellaisia Upamecano prototyypin (miinus ajoittainen virheherkkyys…) puolustajia.
Kompany vaatii myös laitapakeiltaan monipuolisuutta ja kykyä pelata monessa eri roolissa. Laitapakeilta vaaditaan kykyä kaventaa kolmen linjaan toimimaan vara-topparina, kaventamaan tukemaan keskikenttää tai pitämään leveyden ja overlappaammaan laidalla. Tämän takia tuntuu entistäkin hullummalta, että Bayern on myymässä Mazraouin pois, koska ajattelin juuri hänen olevan keväällä suuria hyötyjiä Komapnyn tulosta, joka istuu Kompanyn pelisapluunaan kuin nenä päähän.
Kompanyn joukkueet tykkäävät puolustaa todella aggressiivisesti eteenpäin ja prässätä todella korkealta kompaktina pakkana. Tämä toki luonnollisesti vaatii myös takalinjan nousemista ylös ja "rest defencen" pitämistä ylhäällä, jotta kompakti muoto prässätessä säilyy ja prässi on tehokasta. Tämä toki vaatii juuri puolustajilta paljon juoksuvoimaa ja -kestävyyttä, ja pieleen mennessään lopputulos voi toki olla katastrofi, jos esim. tuo "rest defence" jääkin makaamaan liian alas ja prässimuotoon jää liikaa hajanaisia välejä (mm. puolustus- ja keskikenttälinjan väliin) tai tuo korkea yhtenäinen ja kompakti prässi pystytäänkin kuin pystytäänkin purkamaan, jolloin takalinjan taakse on jäänyt se valtava tila, jota vastustaja voi hyödyntää nopeassa iskussa.
Korkeassa aggressiivisessa prässissä on aina ne omat mahdollisuudet (mm. pallon riisto mahd. korkealla ja pelin kääntäminen saman tien maalia kohti), mutta yhtä lailla myös nuo omat isohkot riskinsä. Tuchel juuri tykkäsi konservatiivisempana valmentajana nojata riskittömämäpään sapluunaan ja prässiin. Suurin ongelma Bayernissa ei kuitenkaan viime vuosian (etenkni Flickin ja Nagelsmannin johdolla) ole kuitenkaan ollut tuo korkealta tapahtuva vastaprässi, vaan se oma sujuva pelintekeminen ja vastustajan prässin purku, jossa on ollut suuria haasteita. Välillä Nagelsmannin aikana tuntui, että jo 3 syötön saaminen omille pukteen oli työn ja tuskan takana, puhumattakaan sellaisista nopeista yhden kosketuksen kombinaatipeleistä useman pelaajan välillä, omalla puolustusalueella ja keskikolmanneksella.
Keskikentällä Kompany nojaa vahvasti tupla-pivotiin, joilta vaaditaan usein vahvaa prässinkestävyyttä ja pallossapitokykyä, jotta he voiva muodostaa sen tarvittavan duon siinä Kompanyn alakerran "viiden blokissa" (3-2) build-upissa. Kompany uskoo 'oppi-isiensä' tavoin siihen, että paras tapa dominoida vastustajaa ja puolustaa sekä minimoida riskit, on pitää palloa. Prässinkestävyyden lisäksi, keskikentän pitää pystyä Kompanyn alaisuudessa kontrolloimaan tempoa ja rytmittämään peliä. Pavlovic on yksi tällainen kaveri, mutta ei hän voi pelata kauden aikana yksin isossa roolissa +50 peliä keskikentän pelintekijänä. Tarvitaan toinen pallollisempi pelaaja keskikentälle, jolloin Kimmichin pitäminen olisi vitaalia. Näen tässä isoja uhkakuvia ja riskejä, jos Kompanyn oletetaan toteuttavan pelisapluunaansa lähtemällä kauteen Pavlovic-Palhinha-Laimer-Goretzka keskikentällä, jossa ollaan yhden Pavlovicin poisputoamisen päässä liki katastrofista.
Kanen uskon monipuolisena pelaajana hyötyvän Kompanyn tulosta, koska Kompany luottaa pelikirjassaan ja -filosofiassaan tuollaiseen 'nagelsmannmaiseen' joustavaan hyökkäyspelin rakenteeseen ja valeysin rooliin, jossa ysipaikalla olevalla kaverilla on suuri vapaus liikkua oman tahtonsa mukaan, tiloja tunnistaen ja osallistuen tuohon vahvaan hyökkäyksen rotaatiopeliin, jossa hyökkäyksen nelikolla ei ole mitään pysyviä ja ennalta määrättyjä "kankeita" positioita. Jos (ja iso JOS) Kompany onnistuu siirtämään tämän ideansa päästään konkretian tasolle, näen Kanen hätyyttelevän 40 maalin rajapyykin ja tuon Lewan ennätyksen rikkomista tällaisessa pelitavassa.
Yksi asia, joka myös puoltaa Kanean mahdollisuutta latoa tauluun aivan poikkeuksellisen kovat maalimäärät, on Olisen tulo. Bayernilta on vuosia puuttunut laidalta kaveri, joka pystyy tuolla tarkkuudella ja taidolla keskittämään palloa ja jonka syöttötaitoa - kaikkinensa - on noin poikkeuksellista luokkaa. Olise ruokkimassa ja Kane boxissa viimeistelemässä…huh! Ainoa haaste Kanelle voi olla pallottomassa pelaamisessa eli tuo Kompanyn äärettömän vaativa ja kova tempoinen prässipeli, joka ei ole Kanen vahvuus. Miten se ratkaistaan, että saadaan riistoja ja Kane ei kulu puhki palloa jahdaten, mutta on hyvissä positioissa edelleen kun se pallo saadaan takaisin itselle?
Laitureiden rooli tulee olemaan mielenkiintoista nähdä Kompanyn alaisuudessa, koska etenkin oikealla puolella Kompanylla oli aiemmissa joukkueissaan tapana käyttää RW:tä noiden diagonaalijuoksujen tekemiseen, mutta Olise ei tämän profiilin pelaaja ole. Vasemmalla Tel voisi olla tällainen pelaaja, mutta onko hän vielä valmis noin isoon rooliin? Joka tapauksessa tuo laitakaistojen ja koko hyökkäyksen dynamiikka tulee olemaan mielenkiintoinen.
Kompanyn pelitavassa kärjen takana oleva "luova pelintekijä" saa myös isoja vapauksia toteuttaa itseään, joka sopii myös niin ikään Musialalle (pelasi hän sitten LW:nä tai AM:nä), joka pääsee tällaisessa roolissa loistamaan monipuolisuutensa avulla ja auttamaan joukkuetta monissa eri vaiheissa ja tilanteissa. Musialasta on kehkeytynyt viime vuosina äärettömän monipuolinen ja kokonaisvaltainen pelaaja, jota valmentajat ovat hyödyntäneet hyvin monipuolisella tavalla pelitavoissaan, joko mm. keskustassa tai laitakaistoilla vastustajan muodon ulkopuolella alempana pelaavana pelinedistäjänä kera suuremman roolin build-up pelissä, joka löytää syötöillään noita outletteja edestään (Tuchelin alaisuudessa). Tai välikaistoilla boxin tuntumassa ahtaassa tilassa palloja vastaanottavana outlettina, jolla pienempi vastuu build-up pelistä ja suurempi rooli noissa lopullisissa murtavissa teoissa kombinaatiopeleillä tai harhauttelulla (Nagelsmannin Saksa).
Flick jopa peluutti aikanaan Bayernissa Musialaa kk-pivotissa ja puolustavammassa roolissa (kuten toki myös Nagelsmann pari kertaa), jolloin Musialan kentän skannauskyky otti valtavia harppauksia ja hän pystyi päihittämään vastustajan koviakin prässejä ja lopulta löytämään niitä ovelia useita linjoja murtavia syöttöjä keskikentän pohjalta. Eli liki 'Thiago-esque' tason suorittamista.
Menneellä kaudella Tuchelin alaisuudessa nähtiin ehkä kaikkein parhaiten sitä Musialan tämän päivän monipuolisuutta ja laajan variaation kera: harhauttelu- ja kuljetustaitojen kera tilojen löytämistä ja linkkinä toimimista linjojen välissä, mutta myös vastustajan muodon ulkopuolella palloja omalta puolustukselta keräten ja "ajaen" vastustajan muodon sisään, imien painetta häneen itseensä ja täten jättäne pelikavereita vapaaksi. Tämä em. myös kehitti Musialan syöttö- ja tilanteiden lukutaitoa, kun Musiala alkoi lukea tilanteita paremmin, kuinka kauan pysyä pallossa, milloin hän on kerännyt tarpeeksi painetta itseensä ja milloin on se oikea hetki antaa se vapauttava syöttö sille jollekin paineelta vapaaksi ja huomiotta jääneelle pelaajalle. Tuchelille Musiala oli koko pelissysteemi tärkein avain ja monien eri asioiden mahdollistaja.
Musiala tulee olemaan myös Kompanyn systeemissä aivan keskeisin avaintekijä ja Musialan hurja kokonaisvaltaisuus ja kyky tänä päivänä adaptoitua rooliin kuin rooliin, tekee hänestä Kompanylle valtavan aseen, jopa liki "vapaudu vankilasta" -korttimaisen pelurin. Tätä nykyä Musialan pelistä on hyvin vaikeaa enää löytää mitään varsinaisia 'heikkouksia' ja häntä voi hyödyntää liki roolissa kuin roolissa liki eliittitasolla, joka on valtava työkalu ja mahdollistaja valmennukselle.
Kompanyn heikkouksia ja parannuskohteita valmentajana lienee etenkin sopeutuvuus, pragmaattisuus, "peliesitykset ennen tuloksia" -ajattelu sekä talenttisilmä. Bayern on ympäristönä sellainen, että valmentajalta vaaditaan isoa sietokykyä ja sopeutumista muuttuvaan ympäristöön, haasteisiin sekä tilanteisiin. Huippujoukkueissa on aivan pakko ystyä suorittamaan ja nakuttamaan tuloksia tasaisella tahdilla ja ympäristön painostama "voittaminen ensin" -ajattelutapa saattaa olla Kompanyn tuho. Kompanyt pitää kyetä yhdistämään hänen ideologinen ja mielimakunsa mukainen pelitapa yhteen pragmaattisemman ja inhorealistisemman lähestymisen kanssa.
Karu realiteetti on, että Bayern ei ole paikka, jossa suurille muutosprosesseille annetaan aikaa tai touhua katsotaan suopeasti, jos tuloksia ei tule. Kompanyn haaste on raju: hänen pitää pystyä johtamaan sitä haluamaansa muutosprosessia, ja samalla voittamaan. Jos Kompany ei voita ensimmäisestä n. 15 ottelustaan, VÄHINTÄÄN 10 kappaletta, paine kasvaa jo todella rajuksi ja sietämättömäksi.
Nagelsmann aidosti superlahjakkaana valmentaja pystyi tähän aikanaan hämmentävän hyvin (voitti muistaakseni ekasta 8 pelistään 7, jollain maalierolla 37-5 tjsp.) ja johtikin lopulta muutosprosessia mallikkaasti uutta kohti toisella kaudellaan, kovalla rekordilla (2.38 P/O), kunnes sitten…Ja tässä ei ole kyse siitä, että onko tällainen lähestyminen reilua tai oikein valmentajaa kohtaan, vaan ihan puhtaasti siitä, miten Bayernissa ja kaikissa huippujoukkueissa toimitaan. Jos Kompany voittaa ekasta 15 pelistään, jonkun 5-6 kpl, niin yhtään ketään ei kiinnosta pätkän vertaa, että onko taustalla joku hankala uusi muutosprosessi meneillään tai Kompanyn selitykset "no mutta kyllä tämä sitten vuoden päästä kun aikaa annetaan niin tuottaa jotainjotainjotain…"
Kompanyn suuri ongelma, minkä takia en itse aluksi ollut niin innoissaan hänen hankinnastaan, on juuri tuo hänen tietynlainen pelitaktinen naiiviutensa, liiallinen idealistisuutensa ja jalkapalloromanttinen puolensa. Kompany arvostaa sitä itse pelityyliä (pitää olla hienoa ja seksikästä ja ties mitä), enemmän kuin tuloksia ja tämä jos mikä, on kenties se kaikkein tappavin ja tuhoisin virhe, jonka Bayernissa voi tehdä. Kompanyn pitää olla varovainen ja hereill ätämän asian suhteen, koska Bayern on statuksensa puolesta edelleen Saksassa - tietyiltä osin - se "team to beat", jota vastaan jokainen valmentaja ja joukkue tulee kääntämään aivan jokaisen kiven ja tekemään kaikkensa voittaakseen.
Tähän mennessä urallaan (kuten viime kausi Burnelyssa osoitti) Kompany on ollut valmentaja, joka ei ole vielä onnistunu tasapainottamaan tuota pelityylin ideaalisuutta sen inhorealistisemman ja pragmaattisemman tuloksellisuuden kanssa. Burnleyssa Kompany sai tunnustuista siitä, että vaikka otettijin turpaan, mutta pelattiin kuitenkin hyvin ja "seksikkäästi". Tämä jääräpäisyys nähtiin, jopa jonkinlaisena ihailtavana 'hyveenä', että "joo otti rujosti turpaan, mutta ei uppiniskaisesti luopunut siitä idealistisesta pelityylistään".
Mutta Kompanyn pitää ymmärtää hyvin nopeasti, että Bayernissa tällaisella lähestymistavalla saa tasan nollatason tunnustusta. Isot tappiota, jopa jättävät isot arvet ja muistijäljen kaikkiin, jota paalutellaan vielä ikuisuuksien jälkeen. Kompanyyn laittaa ennestään painetta se, että Bayern on ja tulee aina olemaan erittäin houkutteleva vaihtoehto huippuvalmentajille ja etenkin vuoden päästä kun markkinoilla suorastaan tulvii monia huippunimiä vapaana (Klopp, Guardiola, Alonso jne.), niin paine onnisuta ja löytää nopeasti toimiva kultainen keskitie tässä lähestymisessä on avain koko tälle hänen projektinsa onnistumiselle.
Kompanyn ikkuna implementoida omaa pelityyliään sisään, on hyvin kapea. Samalla pitäisi pitää se voittoprosentti korkealla ja fanit ja seurajohto tyytyväisenä, kuten Guardiola, Nagelsmann, Flick etc. aikanaan tekivät. Kompany on mielenkiintoinen nuori valmentajakyky, jollen olen luonnollisesti täysin valmiin ja avoimen sauman antamaan, mutta uskon hänen onnistumisensa lopulta riippumaan hyvin paljolti juuri tuosta, että miten hän onnistuu löytämään balanssi tuon jalkapalloromanttisen idealistisen puolensa sekä Bayernin eetokseen yhteydessä olevan inhorealistisen pragmaattisuuden välillä.
Kompanylla on myös ollut suuria haasteita aiemmin valmennusurallaan Flickille ominaiseen tapaan tuon talenttisilmänsä kanssa. Bayernissa Kompanyn pitää olla Flickiä maltillisempi ja ottaa takapenkin paikka joukkueen rakennuksen suhteen, ja antaa mastermindien, Eberln ja Freundin tehdä työ hankintojen ja kasausprosessin suhteen. Kompanyn roolin pitäisi olla enemmänkin tukea tätä duoa ja olla mukana siinä prosessissa houkuttelemassa näitä pelaajia ja ainutlaatuisia talentteja (kuten mm. Olisen kanssa) Bayerniin, kuin että itse alkaisi sanelemaan tälle, näissä asioissa paremmin tietävälle duolle, että "sainatkaa tuo ja tuo ja tuo…". Kompanyn pitää luottaa pelaajahankinnoissa ja oikeiden hakujen tunnistamisessa Eberl/Freund kaksikkoon. Flick ei aikanaan luottanut (osin toki syystä) Salihamidzickiin, vaan yritti alkaa omalla vajavaisella talenttisilmällään sanelemaan hankintoja, jolloin lopputulos olisi ollut vieläkin katastrofaalisempi, kuin mitä se nyt Brazzon johdolla oli. Tämä lopulta johti huonoon yhteistyöhön ja lopputulemaan, mutta ehkä tässä oli molemmissa niin sanotusti vikaa…
Kampuksella vajaan vuoden valmennuspäällikkönä olleen lahjakkaan René Maricin tulosta Kompanyn valmennustiimiin (oli pari vuotta sitten Kompanyn kurssikaveri UEFA Pro valmennuskurssilla) olen erityisen innoissani. Hän on varsinainen pelinosaaja (31-vuotias kaveri, joka on juuri julkaissut oman kirjansa "Analysing Football", jossa perehdytään jalkapallon pelitapojen syvimpään olemukseen ja toteuttamiseen pelaajanäkökulmasta), ja uskon Bayernin kauden ja Kompanyn onnistumisen olevan myös hyvin pitkälti Maricin käsissä. Maricin rooli Bayernin pelitavan kehittämisessä tulee olemaan merkittävä. Ja, koska hän on vähän niin kuin Kompanyn ulkopuolelta tuodun valmennustiimin (Danks, N'Galula) ulkopuolinen jäsen, antaa hän myös Bayernille kohtalaisen "plan B:n", jos asiat menevät Kompanyn kanssa pahasti pieleen.
Tokkopa 31.v kaveri on valmis täysipäiväisesti valmis ottamaan Bayernia komentoonsa, mutta voisi toimia etenkin kelvollisena loppukauden stunttina, ilman että ulkoa tarvitsisit tuoda jotain parin kuukauden pätkämiestä sisään ja antaisi täten Bayernille mahdollisuuden keskittyyä kesällä uuden pitkäjänteisen nimen etsimiseen. Tämä ei menneellä kaudella ollut mahdollista, koska kaikki Tuchelin valmennustiimin jäsenet olivan ns. "hänen miehiään", joten vaihtoehdot olivat Tuchelilla loppukauden vetäminen, tuoda joku valju keskinkertainen nimi pariksi kuukaudeksi ja ehkä kiinnittää hänet pitkällä pahvilla, tai vetää jollain Allianzin talonmiehellä loppukausi miten sattuu ja yrittää kesällä sitä pitkäjänteistä nimeä. Maric mahdollistaa se, että noita skenaarioita ei nyt tarvitse pohtia. Toivotaan kuitenkin luonnollisesti Kompanyn onnistumista ja, että tuohon EI tarvitse turvautua.
Hieman toki huolettaa tämä Kompanyn ja hänen valmennustiiminsä kokemattomuus. Kaikki valmennusstäffin kaverit ovat tällä tasolla täysiä keltanokkia. Danks apurina Championshipistä, N'Galula Kompanyn apuna Championshipissä ja Belgiassa, Maricilla pientä kokemusta Valioliigasta apukoutsin roolista, Kompany täysi noviisi hyvin ohkaisella kokemuksella…Onko tämä sellainen valmennustiimi, jolla pystytään siinä jossain UCL-semifinaalissa mätstäämään siihen maailman kovimpaan tason ja taktiseen pelin vaateeseen, se on mielestäni iso kysymyserkki. Suurimmalla osalla tiimistä ei ole kokemusta, kuin Englannin 2.tasolta, Belgiasta ja pintaraapaisu Valioliigasta. Voi mielestäni aidosti pohtia, että minkälainen onkaan lopulta se 'syväymmärrys' maailman kovimman tason pelin vaateesta ja, mitä voittaminen pienten marginaalien peleistä vaatii (liittyy Kompanyn heikkouteen hieman idealistisempana valmentajana, jonka työkalupakista on puuttunut se vaadittu pragmaattisuus ja inhorealistisuus, joka Tuchelilla oli).
Kompanyn pään kestävyyttä ei valmentajana ole tällä tasolla testattu, mutta toki miehen sellainen ns. 'yleinen' päänkestävyys ja paineensietokyky sekä resilienssi tiukoissa paikoissa on varmasti piinkovaa luokkaa pitkän, kiitos maineikkaan pelaajauran jälkeen, joka tässä nykyisessä valmennuspestissä varmasti auttaa. Toki se on nyt eri asia olla koutsina samoissa isoissa valoissa ja siitä ei ole kokemusta ollenkaan, joka varmasti tuo oman jännityksensä ja epävarmuutensa ja rooli on nyt täysin erilainen. Mutta peliuran kokemukset ja paikat, joihin joutui toimivat varmasti hyvänä selkänojana, että ei Kompany varmasti köntsät housussa johonkin UCL-pudotuspeliin saavu stadionin valoja ihastelemaan, versus jos ei olisi ikinä aiemmin valmentajana tai pelaajana ollut tuollaisessa "painekattilassa". Kysymysmerkkejä Kompanyssa ja hänen valmennustiiminsä 'keltanokkaisuudessa' kovista paikoista silti ehdottomasti on, jopa suuria sellaisia.
Eberl on onnistunut tunnistamaan joukkueen puutteita ja paikattavia heikkouksia myös kiitettävällä tasolla, vaikka ainakaan itse en luonnollisesti aivan kaikesta olekaan samaa mieltä (Tahn mahd. hankinta, Kimmichin laitto myyntilistalle, de Ligtin ja Mazraouin myyminen, mutta valmis menemään Daviesin kanssa vikalle sopimusvuodelle jne.). Oikeastaan Tahn hankintaa lukuunottamatta, noista siirtotargeteista on helppo olla aika samaa mieltä, mutta ehkä suurimmat erimielisyydet koskevat juuri noita nykyisiä pelaajia, kenestä halutaan eroon ja kenestä ei.
Toki on myös hyvä muistaa kenen 'vika' tämä kaikki on ja kenen sotkuja (Brazzo/Kahn) tässä nyt siivotaan ja yritetään suorittaa tätä - kohtuu isoakin - jälleen rakennusta ja remonttia. Tietysti sitä haluaisi kaikki hyvät pelaajat pitää ja sitä rataa, mutta on myös ehkä hyvä tunnustaa ne realiteetit, että tällaisen ison remontin ollessa käsillä ja isoja sekä rohkeita 'leikkauksia' tehdessä, saattaa pesuveden mukana mennä - osin tahtomattakin, koska kaikki ei riipu Bayernista - hyviä pelaajia sen kliseisen "suuremman hyvän" ja halutun lopputuloksen takia. Brazzo ja Kahn jättivät seuran sellaiseen jamaan, että se synnytti ongelmia, jotka kaikki eivät ole edes Bayernin ja täten Eberln ratkaistavissa.
Voi olla, että Eberl haluaisi myydä joitain muita pelaajia, ennen esim. Mazraouita tai Kimmichiä, mutta kysymys voi olla ihan siitä, että onko näille mainituille "muille pelaajille", olemassa kuitenkaan markkinoita? Tuloja pitäisi kuitenkin samalla saada jostain samaan aikaan. Näille eräillekin sankareillekin kun mentiin Brazzon johdolla (ja Kahnin siunauksella) sorvaamaan sellaiset 'mammuttisopimukset', että ei kenelläkään seuralla Euroopassa (miinus ehkä jotkut öljyseurat PSG tai City) ole kykyä maksaa noita palkkoja. Ja, kun näiden tiettyjen pelaajien pelillinen taso on taantunut pahasti viime vuosina, mutta palkka on edelleen luokkaa "tähtitieteellinen" ja sen takia ei tietenkään kukaan PSG tai City ole heistä kiinnostunut ja näiden kavereiden 'offloadaaminen' on liki 'mission impossible'.
Sen takia ymmärrän, että Eberl on nyt osin pahassa paikassa ja sen takia pesuveden mukana saattaa nyt tässä 'rebuildissa' mennä sellaisiakin pelaajia, jotka muussa tapauksessa ja muissa olosuhteissa haluttaisiin pitää, mutta tuloja on pakko saada, jos lisähankintoja meinataan rahoittaa. Pakkaa on pakko sekoittaa siis myymmällä pikemminkin pelaajia, joita saadaan edes jollain hinnalla kaupaksi, kuin joita oikeasti haluttaisiin myydä. Näissä asioissa on lopulta laitettava tunteet sivuun, hyväksyttävä se muutaman huippupelaajan poistuminen olosuhteiden pakosta ja toivottava, että se kaikki on vain suuremman hyvän vuoksi. Eberl on surkeassa raossa.
Kuten aiemmin mainittua, kaikki tämä paska tai paskan päälle rakennettu pohja on luotu jo kauan aikaa sitten ja kauan ennen vuoden ja puoli vuotta seurassa olleita Freundia ja Eberleä. Ja tämä luonnollisesti saa Freundin ja Eberlnkin jotkut nykyiset päätökset ja liikkeet näyttämään osin kehnoilta, koska joudutaan itse nyt työskentelemään paskan pohjan rakennetun puljun päällä ja työstämään kaiken ohessa sitä itse puljua (= uudet pelaajahankinnat) uuteen uskoon, mutta myös valaa uusia perustuksia sinne pohjalle (uuden fysiikkakoutsi Gfrererin ja urheilustrategiasta vastaavan Krügerin palkkaukset, kampusyhteistyön tiivistäminen ja oman junioritoiminnan kehitys, uusi edustuksen sisäinen hierarkia palkkarakenteiden kautta=ei enää ylimaksamista jne.).
Helpompaa olisi ollut tulla jämäköiden ja terveiden pohjien päälle työstämään jotain uutta, niin aikaa ei kuluisi tähän perustyöhön, mutta nyt on Eberl&Freund kovassa paikassa, kun mädän ytimen päällistä muutosprosessia pitää kyetä myös johtamaan siinä ohessa, ja se vaatii myös epäsuosittuja ja kipeitä päätöksiä, ja joitain päätöksiä ei voida myöskään edes tehdä, vaikka haluttaisiin. Tämä johtaa siihen, että muutosprosessi ei myöskään etene edes välttämätä niin nopeaan kuin haluttaisiin ja se saattaa aiheutta joissain ihmetystä, miksi ensi kaudellakin tullaan todennäköisesti kärsimään vielä jostain näistä samoista vanhoista ongelmista, jotka ovat viimeiset n. 3 kautta vaivanneet.
Mutta tämä ei ole kyllä Eberln tai Freundin vika. Sitä ei voi laittaa Eberln tai Freundin piikkiin, että jotain Gnabrya tai Goretzkaa ei (kiitos Brazzon) saada myytyä ja täten kun ei saada tuloja, niin tilalle ei myöskään saada hankittua heti nyt tässä ikkunassa niitä kaikkia haluttuja ja joukkueen tasoa nostavia pelaajia. Toivon mukaan Eberln johdolla tähän saadaan joku roti nyt tulevaisuudessa. Olisen, Palhinhan ja Itõn palkat ovat kaikki huhujen mukaan alle €13M, joten toivoa on, että kurssi on muuttumassa…
Jos miettii, niin kaikki tämä nykyinen touhu ja kierre sai oikeastaan alkunsa maaliskuussa 2023 ja noista Nagelsmannin potkuista. Sen jälkeen Bayern on valmentajienkin osalta joutunut sellaiseen kierteeseen, että oksat pois. Tein tuossa pieniä laskutoimituksia, että paljon Bayern onkaan viimeisen 1,5 vuoden aikana käyttänyt päävalmentajiin (Nagelsmann, Tuchel, Kompany) ja heidän taustatiimeihinsä rahaa. Nagelsmann hankittiin aikanaa ME-summalla €25M ja hänelle maksettiin kahden kauden ajalta n. €8-9M palkkaa. Jo tämä itsessään tekee +€40M, joka vedettiin lopulta viemäristä alas.
Siihen päälle vielä Nagelsmannin taustatiimin palkat ja kaikille maksettu kompensaatio sopimuksen purusta ja puhutaan varmastikin jo n. €50M summasta. Tuchelin vuosipalkka oli huhujen mukaan n. €12M luokkaa, plus se summa, mitä hänelle viime keväänä maksettiin niistä parin kuukauden 'palomieshommista'. Siihen päälle Tuchelin taustatiimin palkat ja kaikille maksettava palkkakompensaatio erosta (jossa Tuchel vedätti Bayern-johtoa täysin, koska sai varmistettu itselleen palkkasummansa suuruisen kompensaation).
Hyvä asia, että tätä ilmeisesti tarvitse maksaa yhdessä köntsässä, vaan se maksetaan normaaleina palkkakuluina ensi kauden ajan, kunnes Tuchelin sopimus kesällä 2025 loppuu. Tähän kaikkeen on viimeisen n. 1,5 vuoden aikan kulunut siis noin €80M, kun mukaan lasketaan jo nuo Tuchelin & co.n ensi kauden kompensaatiot. Sitten vielä Burnelylle maksettu €10,5M summa Kompanysta ja hänen tiiminsä kustannukset niin ensi kesänä nämä kustannukset kolmesta valmenstajasta ja heidän tiimeistää ovat maksaneet hyvän matkaan päälle +€90M luokkaa…tämä kaikki siis vain parin vuoden otannalla.
Puhutaan ihan älyttömistä summista, noilla rahoillahan olisi herranjestas saanu hommattua yhden eliittiluokan pelimiehen! Ja silti valmentajia vaihdetaan kuin boksereita ja tuo umpiheikko urheilujohtaminen valmennus saralla iskee myös rajusti Bayernin talouteen ja mahdollisuuksiin juuri esim. siirtomarkkinoilla. Pelaajia kun ei saada myytyä, niin sitten vielä tällaista perseilyä ja typeriä extra-kuluja valmennusasioissa lisätaakkana…
OSA 1/6...
Bayern on jälleen kerran uuden alun edessä, kun seurassa päädyttiin vaihtamaan valmentajaa ja tuomaan tällä kertaa hyvin kokematon ja itsensä tällä tasolla todistamaton Vincent Kompany sisään. Kompany on kaikin puolin ison riskin hankinta todella kokeneen ja karaistuneen Tuchelin tilalle, mutta osaltaan mielenkiintoinen sellainen. Nyt kun tässä on ollut muutama kuukausi aikaa perehtyä enemmän Kompanyn jalkapalloon ja peli-ideolgoain fundamentteihin, niin ehkäpä niistä voi antaa jotain katsausta ja valistunutta arvausta, mitä voimme Bayernissa odottaa.
Kompany on Guardiolan koulun oppipoikia ja hänen pelityylinsä nojaa ilmeisen vahvasti lyhytsyöttöpeliin, nopeisiin kolmio- ja kombinaatiopeleihin, sijoittumispelaamisen, joustavuuden, paikanvaihtopelin, korkean prässpelin ja pallonriistojen pallonhallinta jalkapalloon. Kompany on jo muutamissa pressitilaisuuksissaan ehtinyt painottaa noita "positional footballin/postional attacking" fundamentteja, jossa pelisysteemi ei ole niinkään sidottu mihinkään yhteen jäykkään formaattiin, vaan juuri tuohon mainittuun joustavuudeen, sijoittumiseen, sujuvaan paikanvaihtoon ja tilan jakautumisen hyödyntämiseen (Nagelsmannhan totesi aikanaan, että kyse on "division of space" -periaatteesta).
Hyökätessä Kompanyn joukkueiden idea on pyrkiä syöttämään palloa aina kun mahdollista, horisontaalisessa leveyssuunnassa pallottomalle puolelle, ja päinvastoin välttämään liian pitkiä ja monen syötön syöttökombinaatioita, vain sillä yhdellä eli pallollisella puolen kenttää. Idea on toki simppeli eli pitää peliä leveänä ja levittää vastustajan puolustusmuotoa sekä pakottaa sitä jatkuvasti liikkumaan hajanaisena, kun sen pitää 'jahdata' palloa. Ja on hyvä ymmärtää, että tämä ei tietysti tarkoita sellaista ns. "päätöntä" pallorallittelua puolelta toisella, vaan Bayern hyökkäsi mm. Tottenham-harkkapelissä myös keskeltä, mutta jokaisen pelaajan idea on pallon saadessaa, aina pyrkiä pelaamaan sitä toiselle puolen kenttää.
Idea on myös pitää jatkuvasti sitä 'uhkaa' yllä ja olla valppaana hyödyntämään sitä hetkeä, kun vastus nukahtaa tai ei enää pysy tuon pallorallin perässä. Tuchelin pelitavassa turvauduttiin konservatiivisempaan ja harkitumpaan lähestymistapaan, jossa jokaisen syötön tai peliteon ei tarvinnut olla ns. vastustajaa 'uhkaava'. Kompanyn filosofia on aina maalien tekeminen ja vastustajan pitäminen varpasillaan (ei kuitenkaan tyhmän rohkea yltiöriskaabeli pelaaminen), jossa aina valitaan se vaarallisin mahdollinen (siis vastustajan kannalta) syöttömahdollisuus, josta voidaan nopeasti iskeä maalipaikoille, jos se paikka aukeaakin.
Vaikka Kompanyn pelitavassa on havaittavissa paljon yhtäläisyyksiä mm. Nagelsmannin pelityyliin, niin tämä on ehkä yksi sellainen tietty keskeinen erottava tekijä hänen filosofiassaan. Nagelsmannhan - Red Bullin mallin mukaisesti - pyrki masteroimaan ja ihannoimaan Bayern-pelisysteemissään tuota niin kutsutun 'minimi-leveyden' hyödyntämistä ja pelin pitämistä hyvin kapealla, niin että oikeastaan kaikki pelaajat olisivat niden laitakaistaviivojen sisäpuolelle (miinus ehkä wing-backit). Siinä Nagelsmannin joukkueet ovat olleet usein todella eteviä, jo Leipzigin ja Hoffenheiminkin aikoinaan.
Kompanyn pelillinen idea päänsä sisällä on siis ilmeisesti nojata vahvasti siihen, että Bayernin pelimuoto ja -paikat ovat jatkuvasti muuttuvia ja 'eläviä' sekä numeeriseen ylivoimaan nojaavia. Nagelsmann osoitti kuitenkin ensimmäisellä kaudellaan, että tämän paikanvaihtopelin ja "joustavuus" -periaatteenkin voi viedä liiallisuuksiin ja liian monimutkaiseksi, jos sitä harrastaa vain ns. näön vuoksi ja täten peli puuroutuu ihan velliksi. Bayernissa on myös iät ja ajat luotettu tuohon 4-2-3-1 formaatiin, johon Kompanykin on turvannut valmentajauransa alussa, ja se mahdollistaa myös mielestäni aika hyvin tuon mukautuvna ja joustavan pelaamiseen pelin eri vaiheissa (Kompany tykkää 3-2 rakenteesta ekassa build-up vaiheessa, pallon kanssa mahdollistaa 3-timantti-3 -muodon yhdistettynä vaarallisiin rotaatiopeleihin ja täten vaihtelu muodon 2-3-5 välillä, usein ilman palloa 4-4-2 jne.)
Kuten mainittua Kompany tykkää tuosta myös Nagelsmannin suosimista ensimmäisen vaiheen build-up muodosta, 3-2, jossa toinen laitapakki (tod.näköisesti oikea) kaventaa kolmen linjaan toppriksi ja vasen laitapakki puskee todella ylös hyökkäysoritentoituneesti. Tämä lienee syy, miksi Kompany on ollut niin innokas saamaan Daviesin jäämään, koska näkee tällä saralla Daviesin avainpelaajana ja sopivana palasena hänen pelitapaansa. Daviesin ohella, Bayernilla ei joukkueessa kovinkaan montaa tuollaista sivurajan tuntumassa olevaa leveysuhkaa ole.
Kompanyn puolustuspelaaminen perustuu myös tuohon Nagelsmanninkin ajalta tuttuun ultra-korkeaan prässipeliin ja korkeisiin pallonriistoihin, jotta peliä voidaan kääntää todella lähellä vastustajan maalia. Kompany haluaa kääntää nopeasti ja hyökätä numeerisella ylivoimalla, joten tämä vaatii myös takalinjalta paljon, koska heidän pitää pitää linja todella korkealla ja tämä pelitapa vaatii myös yksilöiltä tiettyjä kykyjä (jalkanopeutta, ketteryyttä, hyvää stop-and-go pelaamista, nopeaa reagointia). Kenties syy, miksi Kompany ei näe de Ligtin istuvan lopulta niin hyvin hänen pelikirjaansa ja Bayern on avoin de Ligtin myymiselle pois.
Tästä tismalleen samasta syystä, ennustan myös Dierin olevan isosti pulassa tulevalla kaudella. Tuchelin konservatiivisempi ja passiivisempi pelitapa, jossa puolustus pystyi makaamaan alempana, sopi Dierille kuin nenä päähän ja tuki hänen vahvuuksiaan, piilottamalla heikkoudet. Kompanyn jalkavuutta tarvitsessa aggressiivisessa heavy-metal pallossa puutteet tulevat karulla tavalla esille, jopa enemmän kuin de Ligtillä, joka muuten on kokonaisvaltaisesti parempi pelaaja ja pystyy täten Dieriä paremmin luovimaan niin, että ei näytäkään heikolta. Bayern tarvitsee takalinjaan nopeita, kestäviä ja juoksuvoimaisia kavereita. Sellaisia Upamecano prototyypin (miinus ajoittainen virheherkkyys…) puolustajia.
Kompany vaatii myös laitapakeiltaan monipuolisuutta ja kykyä pelata monessa eri roolissa. Laitapakeilta vaaditaan kykyä kaventaa kolmen linjaan toimimaan vara-topparina, kaventamaan tukemaan keskikenttää tai pitämään leveyden ja overlappaammaan laidalla. Tämän takia tuntuu entistäkin hullummalta, että Bayern on myymässä Mazraouin pois, koska ajattelin juuri hänen olevan keväällä suuria hyötyjiä Komapnyn tulosta, joka istuu Kompanyn pelisapluunaan kuin nenä päähän.
Kompanyn joukkueet tykkäävät puolustaa todella aggressiivisesti eteenpäin ja prässätä todella korkealta kompaktina pakkana. Tämä toki luonnollisesti vaatii myös takalinjan nousemista ylös ja "rest defencen" pitämistä ylhäällä, jotta kompakti muoto prässätessä säilyy ja prässi on tehokasta. Tämä toki vaatii juuri puolustajilta paljon juoksuvoimaa ja -kestävyyttä, ja pieleen mennessään lopputulos voi toki olla katastrofi, jos esim. tuo "rest defence" jääkin makaamaan liian alas ja prässimuotoon jää liikaa hajanaisia välejä (mm. puolustus- ja keskikenttälinjan väliin) tai tuo korkea yhtenäinen ja kompakti prässi pystytäänkin kuin pystytäänkin purkamaan, jolloin takalinjan taakse on jäänyt se valtava tila, jota vastustaja voi hyödyntää nopeassa iskussa.
Korkeassa aggressiivisessa prässissä on aina ne omat mahdollisuudet (mm. pallon riisto mahd. korkealla ja pelin kääntäminen saman tien maalia kohti), mutta yhtä lailla myös nuo omat isohkot riskinsä. Tuchel juuri tykkäsi konservatiivisempana valmentajana nojata riskittömämäpään sapluunaan ja prässiin. Suurin ongelma Bayernissa ei kuitenkaan viime vuosian (etenkni Flickin ja Nagelsmannin johdolla) ole kuitenkaan ollut tuo korkealta tapahtuva vastaprässi, vaan se oma sujuva pelintekeminen ja vastustajan prässin purku, jossa on ollut suuria haasteita. Välillä Nagelsmannin aikana tuntui, että jo 3 syötön saaminen omille pukteen oli työn ja tuskan takana, puhumattakaan sellaisista nopeista yhden kosketuksen kombinaatipeleistä useman pelaajan välillä, omalla puolustusalueella ja keskikolmanneksella.
Keskikentällä Kompany nojaa vahvasti tupla-pivotiin, joilta vaaditaan usein vahvaa prässinkestävyyttä ja pallossapitokykyä, jotta he voiva muodostaa sen tarvittavan duon siinä Kompanyn alakerran "viiden blokissa" (3-2) build-upissa. Kompany uskoo 'oppi-isiensä' tavoin siihen, että paras tapa dominoida vastustajaa ja puolustaa sekä minimoida riskit, on pitää palloa. Prässinkestävyyden lisäksi, keskikentän pitää pystyä Kompanyn alaisuudessa kontrolloimaan tempoa ja rytmittämään peliä. Pavlovic on yksi tällainen kaveri, mutta ei hän voi pelata kauden aikana yksin isossa roolissa +50 peliä keskikentän pelintekijänä. Tarvitaan toinen pallollisempi pelaaja keskikentälle, jolloin Kimmichin pitäminen olisi vitaalia. Näen tässä isoja uhkakuvia ja riskejä, jos Kompanyn oletetaan toteuttavan pelisapluunaansa lähtemällä kauteen Pavlovic-Palhinha-Laimer-Goretzka keskikentällä, jossa ollaan yhden Pavlovicin poisputoamisen päässä liki katastrofista.
Kanen uskon monipuolisena pelaajana hyötyvän Kompanyn tulosta, koska Kompany luottaa pelikirjassaan ja -filosofiassaan tuollaiseen 'nagelsmannmaiseen' joustavaan hyökkäyspelin rakenteeseen ja valeysin rooliin, jossa ysipaikalla olevalla kaverilla on suuri vapaus liikkua oman tahtonsa mukaan, tiloja tunnistaen ja osallistuen tuohon vahvaan hyökkäyksen rotaatiopeliin, jossa hyökkäyksen nelikolla ei ole mitään pysyviä ja ennalta määrättyjä "kankeita" positioita. Jos (ja iso JOS) Kompany onnistuu siirtämään tämän ideansa päästään konkretian tasolle, näen Kanen hätyyttelevän 40 maalin rajapyykin ja tuon Lewan ennätyksen rikkomista tällaisessa pelitavassa.
Yksi asia, joka myös puoltaa Kanean mahdollisuutta latoa tauluun aivan poikkeuksellisen kovat maalimäärät, on Olisen tulo. Bayernilta on vuosia puuttunut laidalta kaveri, joka pystyy tuolla tarkkuudella ja taidolla keskittämään palloa ja jonka syöttötaitoa - kaikkinensa - on noin poikkeuksellista luokkaa. Olise ruokkimassa ja Kane boxissa viimeistelemässä…huh! Ainoa haaste Kanelle voi olla pallottomassa pelaamisessa eli tuo Kompanyn äärettömän vaativa ja kova tempoinen prässipeli, joka ei ole Kanen vahvuus. Miten se ratkaistaan, että saadaan riistoja ja Kane ei kulu puhki palloa jahdaten, mutta on hyvissä positioissa edelleen kun se pallo saadaan takaisin itselle?
Laitureiden rooli tulee olemaan mielenkiintoista nähdä Kompanyn alaisuudessa, koska etenkin oikealla puolella Kompanylla oli aiemmissa joukkueissaan tapana käyttää RW:tä noiden diagonaalijuoksujen tekemiseen, mutta Olise ei tämän profiilin pelaaja ole. Vasemmalla Tel voisi olla tällainen pelaaja, mutta onko hän vielä valmis noin isoon rooliin? Joka tapauksessa tuo laitakaistojen ja koko hyökkäyksen dynamiikka tulee olemaan mielenkiintoinen.
Kompanyn pelitavassa kärjen takana oleva "luova pelintekijä" saa myös isoja vapauksia toteuttaa itseään, joka sopii myös niin ikään Musialalle (pelasi hän sitten LW:nä tai AM:nä), joka pääsee tällaisessa roolissa loistamaan monipuolisuutensa avulla ja auttamaan joukkuetta monissa eri vaiheissa ja tilanteissa. Musialasta on kehkeytynyt viime vuosina äärettömän monipuolinen ja kokonaisvaltainen pelaaja, jota valmentajat ovat hyödyntäneet hyvin monipuolisella tavalla pelitavoissaan, joko mm. keskustassa tai laitakaistoilla vastustajan muodon ulkopuolella alempana pelaavana pelinedistäjänä kera suuremman roolin build-up pelissä, joka löytää syötöillään noita outletteja edestään (Tuchelin alaisuudessa). Tai välikaistoilla boxin tuntumassa ahtaassa tilassa palloja vastaanottavana outlettina, jolla pienempi vastuu build-up pelistä ja suurempi rooli noissa lopullisissa murtavissa teoissa kombinaatiopeleillä tai harhauttelulla (Nagelsmannin Saksa).
Flick jopa peluutti aikanaan Bayernissa Musialaa kk-pivotissa ja puolustavammassa roolissa (kuten toki myös Nagelsmann pari kertaa), jolloin Musialan kentän skannauskyky otti valtavia harppauksia ja hän pystyi päihittämään vastustajan koviakin prässejä ja lopulta löytämään niitä ovelia useita linjoja murtavia syöttöjä keskikentän pohjalta. Eli liki 'Thiago-esque' tason suorittamista.
Menneellä kaudella Tuchelin alaisuudessa nähtiin ehkä kaikkein parhaiten sitä Musialan tämän päivän monipuolisuutta ja laajan variaation kera: harhauttelu- ja kuljetustaitojen kera tilojen löytämistä ja linkkinä toimimista linjojen välissä, mutta myös vastustajan muodon ulkopuolella palloja omalta puolustukselta keräten ja "ajaen" vastustajan muodon sisään, imien painetta häneen itseensä ja täten jättäne pelikavereita vapaaksi. Tämä em. myös kehitti Musialan syöttö- ja tilanteiden lukutaitoa, kun Musiala alkoi lukea tilanteita paremmin, kuinka kauan pysyä pallossa, milloin hän on kerännyt tarpeeksi painetta itseensä ja milloin on se oikea hetki antaa se vapauttava syöttö sille jollekin paineelta vapaaksi ja huomiotta jääneelle pelaajalle. Tuchelille Musiala oli koko pelissysteemi tärkein avain ja monien eri asioiden mahdollistaja.
Musiala tulee olemaan myös Kompanyn systeemissä aivan keskeisin avaintekijä ja Musialan hurja kokonaisvaltaisuus ja kyky tänä päivänä adaptoitua rooliin kuin rooliin, tekee hänestä Kompanylle valtavan aseen, jopa liki "vapaudu vankilasta" -korttimaisen pelurin. Tätä nykyä Musialan pelistä on hyvin vaikeaa enää löytää mitään varsinaisia 'heikkouksia' ja häntä voi hyödyntää liki roolissa kuin roolissa liki eliittitasolla, joka on valtava työkalu ja mahdollistaja valmennukselle.
Kompanyn heikkouksia ja parannuskohteita valmentajana lienee etenkin sopeutuvuus, pragmaattisuus, "peliesitykset ennen tuloksia" -ajattelu sekä talenttisilmä. Bayern on ympäristönä sellainen, että valmentajalta vaaditaan isoa sietokykyä ja sopeutumista muuttuvaan ympäristöön, haasteisiin sekä tilanteisiin. Huippujoukkueissa on aivan pakko ystyä suorittamaan ja nakuttamaan tuloksia tasaisella tahdilla ja ympäristön painostama "voittaminen ensin" -ajattelutapa saattaa olla Kompanyn tuho. Kompanyt pitää kyetä yhdistämään hänen ideologinen ja mielimakunsa mukainen pelitapa yhteen pragmaattisemman ja inhorealistisemman lähestymisen kanssa.
Karu realiteetti on, että Bayern ei ole paikka, jossa suurille muutosprosesseille annetaan aikaa tai touhua katsotaan suopeasti, jos tuloksia ei tule. Kompanyn haaste on raju: hänen pitää pystyä johtamaan sitä haluamaansa muutosprosessia, ja samalla voittamaan. Jos Kompany ei voita ensimmäisestä n. 15 ottelustaan, VÄHINTÄÄN 10 kappaletta, paine kasvaa jo todella rajuksi ja sietämättömäksi.
Nagelsmann aidosti superlahjakkaana valmentaja pystyi tähän aikanaan hämmentävän hyvin (voitti muistaakseni ekasta 8 pelistään 7, jollain maalierolla 37-5 tjsp.) ja johtikin lopulta muutosprosessia mallikkaasti uutta kohti toisella kaudellaan, kovalla rekordilla (2.38 P/O), kunnes sitten…Ja tässä ei ole kyse siitä, että onko tällainen lähestyminen reilua tai oikein valmentajaa kohtaan, vaan ihan puhtaasti siitä, miten Bayernissa ja kaikissa huippujoukkueissa toimitaan. Jos Kompany voittaa ekasta 15 pelistään, jonkun 5-6 kpl, niin yhtään ketään ei kiinnosta pätkän vertaa, että onko taustalla joku hankala uusi muutosprosessi meneillään tai Kompanyn selitykset "no mutta kyllä tämä sitten vuoden päästä kun aikaa annetaan niin tuottaa jotainjotainjotain…"
Kompanyn suuri ongelma, minkä takia en itse aluksi ollut niin innoissaan hänen hankinnastaan, on juuri tuo hänen tietynlainen pelitaktinen naiiviutensa, liiallinen idealistisuutensa ja jalkapalloromanttinen puolensa. Kompany arvostaa sitä itse pelityyliä (pitää olla hienoa ja seksikästä ja ties mitä), enemmän kuin tuloksia ja tämä jos mikä, on kenties se kaikkein tappavin ja tuhoisin virhe, jonka Bayernissa voi tehdä. Kompanyn pitää olla varovainen ja hereill ätämän asian suhteen, koska Bayern on statuksensa puolesta edelleen Saksassa - tietyiltä osin - se "team to beat", jota vastaan jokainen valmentaja ja joukkue tulee kääntämään aivan jokaisen kiven ja tekemään kaikkensa voittaakseen.
Tähän mennessä urallaan (kuten viime kausi Burnelyssa osoitti) Kompany on ollut valmentaja, joka ei ole vielä onnistunu tasapainottamaan tuota pelityylin ideaalisuutta sen inhorealistisemman ja pragmaattisemman tuloksellisuuden kanssa. Burnleyssa Kompany sai tunnustuista siitä, että vaikka otettijin turpaan, mutta pelattiin kuitenkin hyvin ja "seksikkäästi". Tämä jääräpäisyys nähtiin, jopa jonkinlaisena ihailtavana 'hyveenä', että "joo otti rujosti turpaan, mutta ei uppiniskaisesti luopunut siitä idealistisesta pelityylistään".
Mutta Kompanyn pitää ymmärtää hyvin nopeasti, että Bayernissa tällaisella lähestymistavalla saa tasan nollatason tunnustusta. Isot tappiota, jopa jättävät isot arvet ja muistijäljen kaikkiin, jota paalutellaan vielä ikuisuuksien jälkeen. Kompanyyn laittaa ennestään painetta se, että Bayern on ja tulee aina olemaan erittäin houkutteleva vaihtoehto huippuvalmentajille ja etenkin vuoden päästä kun markkinoilla suorastaan tulvii monia huippunimiä vapaana (Klopp, Guardiola, Alonso jne.), niin paine onnisuta ja löytää nopeasti toimiva kultainen keskitie tässä lähestymisessä on avain koko tälle hänen projektinsa onnistumiselle.
Kompanyn ikkuna implementoida omaa pelityyliään sisään, on hyvin kapea. Samalla pitäisi pitää se voittoprosentti korkealla ja fanit ja seurajohto tyytyväisenä, kuten Guardiola, Nagelsmann, Flick etc. aikanaan tekivät. Kompany on mielenkiintoinen nuori valmentajakyky, jollen olen luonnollisesti täysin valmiin ja avoimen sauman antamaan, mutta uskon hänen onnistumisensa lopulta riippumaan hyvin paljolti juuri tuosta, että miten hän onnistuu löytämään balanssi tuon jalkapalloromanttisen idealistisen puolensa sekä Bayernin eetokseen yhteydessä olevan inhorealistisen pragmaattisuuden välillä.
Kompanylla on myös ollut suuria haasteita aiemmin valmennusurallaan Flickille ominaiseen tapaan tuon talenttisilmänsä kanssa. Bayernissa Kompanyn pitää olla Flickiä maltillisempi ja ottaa takapenkin paikka joukkueen rakennuksen suhteen, ja antaa mastermindien, Eberln ja Freundin tehdä työ hankintojen ja kasausprosessin suhteen. Kompanyn roolin pitäisi olla enemmänkin tukea tätä duoa ja olla mukana siinä prosessissa houkuttelemassa näitä pelaajia ja ainutlaatuisia talentteja (kuten mm. Olisen kanssa) Bayerniin, kuin että itse alkaisi sanelemaan tälle, näissä asioissa paremmin tietävälle duolle, että "sainatkaa tuo ja tuo ja tuo…". Kompanyn pitää luottaa pelaajahankinnoissa ja oikeiden hakujen tunnistamisessa Eberl/Freund kaksikkoon. Flick ei aikanaan luottanut (osin toki syystä) Salihamidzickiin, vaan yritti alkaa omalla vajavaisella talenttisilmällään sanelemaan hankintoja, jolloin lopputulos olisi ollut vieläkin katastrofaalisempi, kuin mitä se nyt Brazzon johdolla oli. Tämä lopulta johti huonoon yhteistyöhön ja lopputulemaan, mutta ehkä tässä oli molemmissa niin sanotusti vikaa…
Kampuksella vajaan vuoden valmennuspäällikkönä olleen lahjakkaan René Maricin tulosta Kompanyn valmennustiimiin (oli pari vuotta sitten Kompanyn kurssikaveri UEFA Pro valmennuskurssilla) olen erityisen innoissani. Hän on varsinainen pelinosaaja (31-vuotias kaveri, joka on juuri julkaissut oman kirjansa "Analysing Football", jossa perehdytään jalkapallon pelitapojen syvimpään olemukseen ja toteuttamiseen pelaajanäkökulmasta), ja uskon Bayernin kauden ja Kompanyn onnistumisen olevan myös hyvin pitkälti Maricin käsissä. Maricin rooli Bayernin pelitavan kehittämisessä tulee olemaan merkittävä. Ja, koska hän on vähän niin kuin Kompanyn ulkopuolelta tuodun valmennustiimin (Danks, N'Galula) ulkopuolinen jäsen, antaa hän myös Bayernille kohtalaisen "plan B:n", jos asiat menevät Kompanyn kanssa pahasti pieleen.
Tokkopa 31.v kaveri on valmis täysipäiväisesti valmis ottamaan Bayernia komentoonsa, mutta voisi toimia etenkin kelvollisena loppukauden stunttina, ilman että ulkoa tarvitsisit tuoda jotain parin kuukauden pätkämiestä sisään ja antaisi täten Bayernille mahdollisuuden keskittyyä kesällä uuden pitkäjänteisen nimen etsimiseen. Tämä ei menneellä kaudella ollut mahdollista, koska kaikki Tuchelin valmennustiimin jäsenet olivan ns. "hänen miehiään", joten vaihtoehdot olivat Tuchelilla loppukauden vetäminen, tuoda joku valju keskinkertainen nimi pariksi kuukaudeksi ja ehkä kiinnittää hänet pitkällä pahvilla, tai vetää jollain Allianzin talonmiehellä loppukausi miten sattuu ja yrittää kesällä sitä pitkäjänteistä nimeä. Maric mahdollistaa se, että noita skenaarioita ei nyt tarvitse pohtia. Toivotaan kuitenkin luonnollisesti Kompanyn onnistumista ja, että tuohon EI tarvitse turvautua.
Hieman toki huolettaa tämä Kompanyn ja hänen valmennustiiminsä kokemattomuus. Kaikki valmennusstäffin kaverit ovat tällä tasolla täysiä keltanokkia. Danks apurina Championshipistä, N'Galula Kompanyn apuna Championshipissä ja Belgiassa, Maricilla pientä kokemusta Valioliigasta apukoutsin roolista, Kompany täysi noviisi hyvin ohkaisella kokemuksella…Onko tämä sellainen valmennustiimi, jolla pystytään siinä jossain UCL-semifinaalissa mätstäämään siihen maailman kovimpaan tason ja taktiseen pelin vaateeseen, se on mielestäni iso kysymyserkki. Suurimmalla osalla tiimistä ei ole kokemusta, kuin Englannin 2.tasolta, Belgiasta ja pintaraapaisu Valioliigasta. Voi mielestäni aidosti pohtia, että minkälainen onkaan lopulta se 'syväymmärrys' maailman kovimman tason pelin vaateesta ja, mitä voittaminen pienten marginaalien peleistä vaatii (liittyy Kompanyn heikkouteen hieman idealistisempana valmentajana, jonka työkalupakista on puuttunut se vaadittu pragmaattisuus ja inhorealistisuus, joka Tuchelilla oli).
Kompanyn pään kestävyyttä ei valmentajana ole tällä tasolla testattu, mutta toki miehen sellainen ns. 'yleinen' päänkestävyys ja paineensietokyky sekä resilienssi tiukoissa paikoissa on varmasti piinkovaa luokkaa pitkän, kiitos maineikkaan pelaajauran jälkeen, joka tässä nykyisessä valmennuspestissä varmasti auttaa. Toki se on nyt eri asia olla koutsina samoissa isoissa valoissa ja siitä ei ole kokemusta ollenkaan, joka varmasti tuo oman jännityksensä ja epävarmuutensa ja rooli on nyt täysin erilainen. Mutta peliuran kokemukset ja paikat, joihin joutui toimivat varmasti hyvänä selkänojana, että ei Kompany varmasti köntsät housussa johonkin UCL-pudotuspeliin saavu stadionin valoja ihastelemaan, versus jos ei olisi ikinä aiemmin valmentajana tai pelaajana ollut tuollaisessa "painekattilassa". Kysymysmerkkejä Kompanyssa ja hänen valmennustiiminsä 'keltanokkaisuudessa' kovista paikoista silti ehdottomasti on, jopa suuria sellaisia.
Eberl on onnistunut tunnistamaan joukkueen puutteita ja paikattavia heikkouksia myös kiitettävällä tasolla, vaikka ainakaan itse en luonnollisesti aivan kaikesta olekaan samaa mieltä (Tahn mahd. hankinta, Kimmichin laitto myyntilistalle, de Ligtin ja Mazraouin myyminen, mutta valmis menemään Daviesin kanssa vikalle sopimusvuodelle jne.). Oikeastaan Tahn hankintaa lukuunottamatta, noista siirtotargeteista on helppo olla aika samaa mieltä, mutta ehkä suurimmat erimielisyydet koskevat juuri noita nykyisiä pelaajia, kenestä halutaan eroon ja kenestä ei.
Toki on myös hyvä muistaa kenen 'vika' tämä kaikki on ja kenen sotkuja (Brazzo/Kahn) tässä nyt siivotaan ja yritetään suorittaa tätä - kohtuu isoakin - jälleen rakennusta ja remonttia. Tietysti sitä haluaisi kaikki hyvät pelaajat pitää ja sitä rataa, mutta on myös ehkä hyvä tunnustaa ne realiteetit, että tällaisen ison remontin ollessa käsillä ja isoja sekä rohkeita 'leikkauksia' tehdessä, saattaa pesuveden mukana mennä - osin tahtomattakin, koska kaikki ei riipu Bayernista - hyviä pelaajia sen kliseisen "suuremman hyvän" ja halutun lopputuloksen takia. Brazzo ja Kahn jättivät seuran sellaiseen jamaan, että se synnytti ongelmia, jotka kaikki eivät ole edes Bayernin ja täten Eberln ratkaistavissa.
Voi olla, että Eberl haluaisi myydä joitain muita pelaajia, ennen esim. Mazraouita tai Kimmichiä, mutta kysymys voi olla ihan siitä, että onko näille mainituille "muille pelaajille", olemassa kuitenkaan markkinoita? Tuloja pitäisi kuitenkin samalla saada jostain samaan aikaan. Näille eräillekin sankareillekin kun mentiin Brazzon johdolla (ja Kahnin siunauksella) sorvaamaan sellaiset 'mammuttisopimukset', että ei kenelläkään seuralla Euroopassa (miinus ehkä jotkut öljyseurat PSG tai City) ole kykyä maksaa noita palkkoja. Ja, kun näiden tiettyjen pelaajien pelillinen taso on taantunut pahasti viime vuosina, mutta palkka on edelleen luokkaa "tähtitieteellinen" ja sen takia ei tietenkään kukaan PSG tai City ole heistä kiinnostunut ja näiden kavereiden 'offloadaaminen' on liki 'mission impossible'.
Sen takia ymmärrän, että Eberl on nyt osin pahassa paikassa ja sen takia pesuveden mukana saattaa nyt tässä 'rebuildissa' mennä sellaisiakin pelaajia, jotka muussa tapauksessa ja muissa olosuhteissa haluttaisiin pitää, mutta tuloja on pakko saada, jos lisähankintoja meinataan rahoittaa. Pakkaa on pakko sekoittaa siis myymmällä pikemminkin pelaajia, joita saadaan edes jollain hinnalla kaupaksi, kuin joita oikeasti haluttaisiin myydä. Näissä asioissa on lopulta laitettava tunteet sivuun, hyväksyttävä se muutaman huippupelaajan poistuminen olosuhteiden pakosta ja toivottava, että se kaikki on vain suuremman hyvän vuoksi. Eberl on surkeassa raossa.
Kuten aiemmin mainittua, kaikki tämä paska tai paskan päälle rakennettu pohja on luotu jo kauan aikaa sitten ja kauan ennen vuoden ja puoli vuotta seurassa olleita Freundia ja Eberleä. Ja tämä luonnollisesti saa Freundin ja Eberlnkin jotkut nykyiset päätökset ja liikkeet näyttämään osin kehnoilta, koska joudutaan itse nyt työskentelemään paskan pohjan rakennetun puljun päällä ja työstämään kaiken ohessa sitä itse puljua (= uudet pelaajahankinnat) uuteen uskoon, mutta myös valaa uusia perustuksia sinne pohjalle (uuden fysiikkakoutsi Gfrererin ja urheilustrategiasta vastaavan Krügerin palkkaukset, kampusyhteistyön tiivistäminen ja oman junioritoiminnan kehitys, uusi edustuksen sisäinen hierarkia palkkarakenteiden kautta=ei enää ylimaksamista jne.).
Helpompaa olisi ollut tulla jämäköiden ja terveiden pohjien päälle työstämään jotain uutta, niin aikaa ei kuluisi tähän perustyöhön, mutta nyt on Eberl&Freund kovassa paikassa, kun mädän ytimen päällistä muutosprosessia pitää kyetä myös johtamaan siinä ohessa, ja se vaatii myös epäsuosittuja ja kipeitä päätöksiä, ja joitain päätöksiä ei voida myöskään edes tehdä, vaikka haluttaisiin. Tämä johtaa siihen, että muutosprosessi ei myöskään etene edes välttämätä niin nopeaan kuin haluttaisiin ja se saattaa aiheutta joissain ihmetystä, miksi ensi kaudellakin tullaan todennäköisesti kärsimään vielä jostain näistä samoista vanhoista ongelmista, jotka ovat viimeiset n. 3 kautta vaivanneet.
Mutta tämä ei ole kyllä Eberln tai Freundin vika. Sitä ei voi laittaa Eberln tai Freundin piikkiin, että jotain Gnabrya tai Goretzkaa ei (kiitos Brazzon) saada myytyä ja täten kun ei saada tuloja, niin tilalle ei myöskään saada hankittua heti nyt tässä ikkunassa niitä kaikkia haluttuja ja joukkueen tasoa nostavia pelaajia. Toivon mukaan Eberln johdolla tähän saadaan joku roti nyt tulevaisuudessa. Olisen, Palhinhan ja Itõn palkat ovat kaikki huhujen mukaan alle €13M, joten toivoa on, että kurssi on muuttumassa…
Jos miettii, niin kaikki tämä nykyinen touhu ja kierre sai oikeastaan alkunsa maaliskuussa 2023 ja noista Nagelsmannin potkuista. Sen jälkeen Bayern on valmentajienkin osalta joutunut sellaiseen kierteeseen, että oksat pois. Tein tuossa pieniä laskutoimituksia, että paljon Bayern onkaan viimeisen 1,5 vuoden aikana käyttänyt päävalmentajiin (Nagelsmann, Tuchel, Kompany) ja heidän taustatiimeihinsä rahaa. Nagelsmann hankittiin aikanaa ME-summalla €25M ja hänelle maksettiin kahden kauden ajalta n. €8-9M palkkaa. Jo tämä itsessään tekee +€40M, joka vedettiin lopulta viemäristä alas.
Siihen päälle vielä Nagelsmannin taustatiimin palkat ja kaikille maksettu kompensaatio sopimuksen purusta ja puhutaan varmastikin jo n. €50M summasta. Tuchelin vuosipalkka oli huhujen mukaan n. €12M luokkaa, plus se summa, mitä hänelle viime keväänä maksettiin niistä parin kuukauden 'palomieshommista'. Siihen päälle Tuchelin taustatiimin palkat ja kaikille maksettava palkkakompensaatio erosta (jossa Tuchel vedätti Bayern-johtoa täysin, koska sai varmistettu itselleen palkkasummansa suuruisen kompensaation).
Hyvä asia, että tätä ilmeisesti tarvitse maksaa yhdessä köntsässä, vaan se maksetaan normaaleina palkkakuluina ensi kauden ajan, kunnes Tuchelin sopimus kesällä 2025 loppuu. Tähän kaikkeen on viimeisen n. 1,5 vuoden aikan kulunut siis noin €80M, kun mukaan lasketaan jo nuo Tuchelin & co.n ensi kauden kompensaatiot. Sitten vielä Burnelylle maksettu €10,5M summa Kompanysta ja hänen tiiminsä kustannukset niin ensi kesänä nämä kustannukset kolmesta valmenstajasta ja heidän tiimeistää ovat maksaneet hyvän matkaan päälle +€90M luokkaa…tämä kaikki siis vain parin vuoden otannalla.
Puhutaan ihan älyttömistä summista, noilla rahoillahan olisi herranjestas saanu hommattua yhden eliittiluokan pelimiehen! Ja silti valmentajia vaihdetaan kuin boksereita ja tuo umpiheikko urheilujohtaminen valmennus saralla iskee myös rajusti Bayernin talouteen ja mahdollisuuksiin juuri esim. siirtomarkkinoilla. Pelaajia kun ei saada myytyä, niin sitten vielä tällaista perseilyä ja typeriä extra-kuluja valmennusasioissa lisätaakkana…
OSA 1/6...
Viimeksi muokattu: