Iso voitto Celticistä jatkohaaveita ajatellen. Seuraava kierros on tämän myötä taas askeleen lähempänä. Ei peli mitenkään säkenöivän huikea ollut, mutta ihan 'ok' ja peli oli aika hyvin kontrollissa sen ekat 60-65 min, kun Bayern pystyi tylsyttämään Celticin täysin, dominoimaan pallon kierrätyksellä sekä pelaamaan suunnitelman mukaisesti. Ei Bayernkaan ekan reilun tunnin aika ihan hirveästi luonut, mutta toisaalta Celtic pidettiin pois paikoilta, tukehdutettiin täydellisesti Celticin kaikki yritykset edistää peliä alakerran kautta ja itse johdettiin peliä siinä vaiheessa 0-2, joten tilanne oli ihan hyvä. Ensimmäinen tunti oli erittäin hyvin, maltillisesti ja kypsästi kontrolloitua, jopa silloin kun pelin tempo vähän laski itsestään, niin Bayern pystyi edelleen kontrolloimaan peliä hyvin ja pitämään sen juuri omissa näpeissään.
Mutta jälleen siinä reilun tunnin kohdalla tuntui tapahtuvan se, mikä on tapahtunu liian usein viime viikkojen aikana: vaihdot sekoittivat pelaamisen rytmiä ja Bayern tuntui siirtyvän taas sellaiseen 'omahyväiseen' säästöliekki pelaamiseen, jossa ajatleiin, että nyt tämä vika parikymppi lussutellaan tässä vaan pois kellosta helposti. Ja sittenhän siinä meinasti taas käydä kylmät ja lunta meinasi tulla tupaan oikein urakalla.
Bayern antoi jälleen vastustajan tulla ottelun lopuksi peliin mukaan, osittain johtuen toki vaihdoista, mutta osin mielestäni myös ihan sellaisesta yleisestä peli-ilmeen lamaantumisesta sekä intensiteetin laskusta. Ihan kuin Bayern olisi osaltaan laittanut sellaisen valjun "pelin hallinta" -moodin päälle, jossa pelin loppu yritettiin lasketella mahdollisimman vähillä energioilla loppuun saakka ja valmistua jo tällä tavoin hieman tähän viikonlopun Leverkusen-matsiin. Onneksi joukossa oli kyllä hyvänkin pelin pelanneita kavereita, joista etunenässä pitää kyllä nostaa ennen peliä esille nostamani Upamecano, joka on aiempina kausina alkanut huojumaan näiden kevään kovien pelien alkaessa, mutta nyt oli kyllä erinomainen.
Upamecano oli ympäri kenttää, puolusti loistavasti miesmerkaten nuo 1v1 tilanteet pois ja piti Celticin hyökkääjät täysin aisoissa, eikä antanut mitään palaakaan edes noissa nopeissa käännöissä. Oli asemoitunut itsensä koko ajan hyvin, oli hyvässä asennossa tarpeeksi lähellä hyökkääjiä eikä antanut yhtään extra-tilaa ja nokitti vielä juoksukilpailuissa omiin loput kiripallot ja putsasi ne huolella. Upa puolusti myös omaa boxia keskityspalloilta jämäkästi ja siivosi kaikki pallot hyvin pois. Upa loisti kyllä myös pallonhallinnassa ja antoi mm. sen ihan maagisen huiman syötön siihen Olisen maaliin. Millimetrin tarkasti juuri vastustajan pakin yli Olisen jalkaa, josta Olise toki sitten teki oman taikansa ja iski aivan super maalin.
Upa pelaa nyt kyllä todella isolla itseluottamuksella ja huokui sitä myös läpi tuon Celtic-ottelun. Jopa niissä hetkissä, kun Celtic yritti lyödä painetta Upamecanoon, niin hän pysyi rauhallisena ja löysi hyvät syöttöväylät edistää peliä, joskus jopa selkä peliin päin. Ihan kuten Ranskan maajoukkueessakin, niin Upa näyttää tällä hetkellä todella varmalta ja itsevarmalta, koska kuten Ranskassa (Deschamps), niin nyt myös Bayernissa Upalla on valmentaja, joka aidosti uskoo ja luottaa häneen. Toki Kompanyn on ex-huipputopparin varmasti myös helppo antaa neuvoja ja tukea Upamecanoa.
Todella tasaista ja varmaa kautta pelaa Upa tähän saakka, siitäkin huolimatta että on ollut koko kauden raskaalla kuormalla tiivissä pelitahdissa ja vaivoista kärsien (selkä- ja lonkkavaivat viime aikoina). Toivon mukaan en nyt näillä kehuilla noidu Upan loppukautta...Oli myös erittäin hyvä vihellys tuomarilta se pilkkutilanne, Upa puolusti ensin pallon pois ja eihän hän sitten voi jalallaan tyhjään ilmaan astua/ponnistaa tyhjän ilman päältä, vaan huonon tuurin takia Celtic-pelaajan jalka nyt oli siinä alla jonka takia tilanne päättyi niin. Mutta Upa puolusti tilanteen ihan puhtaasti ja oikeaoppisesti, ja hienoa että tuomarin pää kesti tässä paikassa olla viheltämättä väärin annettua pilkkua kovan huutomyrskyn alla ja vihelsi tuomion oikein.
Olise oli myös iso tekijä voitossa ja upeaa, että Bayernilla on taas pitkästä aikaa tällainen laituri riveissään, joka kykenee noin kliinisiin suorituksiin maalipaikoissa. Sellainen 'robbenmainen' suoritus alusta loppuun saakka, pallon haltuuonotto, leikkaus keskelle ja tarkka kanuuna (ei tällä kertaa taka-) vaan etuyläkulmaan. Tykkäsin myös Kanen suorituksesta muutaman vähän vaisuhkon pelin jälkeen. Upea volleymaali siitä kulmasta ja tuntui muutenkin olevan taas vähän enemmän oma itsensä, oli jotenkin aktiivisempi ja dynaamisempi taas siisnä alaspäin putoamisessa ja pelin linkittämisessä (jolla murrettiin Celticin prässiä), jos viime aikoina on näyttänyt vähän väsyneeltä ja jotenkin rahnaiselta.
Sané pelasi tietyssä mielessä ihan ok pelin, juoksi kuitenkin omiin päin, puolusti hyvin, kelpo hold-up pelissä jne. Mutta menetti samalla pallon 11 kertaa, 0/5 voitettua kamppailua, 0/2 onnistunutta harhautusta...jälleen Sanélla kuitenkin oli vaikeuksia tehdä impakti peliin. Odotan enemmän. Laitapakkien suoritukset olivat, mitä olivat. Laimer oli solidi omiin, mutta käyttökelvoton ylöspäin. Guerreiro solidi ylöspäin, mutta jälleen ihan katastrofaalisen hutera omiin päin. Guerreiro on kyllä taantunut rajusti alkukaudesta ja juuri nyt riippakivi puolustuspelillisesti Bayernille. Kompanyn on aivan pakko pudottaa Guerreiro penkille tänään Leverkusenia vastaan. Guerreiro vs. Frimpong...mankelointi olisi valmis. Itõ tuskin on valmis (hyvä muuten että sai ekat minuutti Bayern-paidassa) vielä täyteen 90 minuuttiin tai avaukseen, joten ainoa vaihtoehto on nyt Stanisic, joka on omiin päin varmempi.
En edelleenkään ole vakuuttunut, että Herran vuonna 2025, Kimmich-Goretzka tupla-pivot on toimiva kombo. Kyllä tämän kaksikon esitykset, nimenomaan duona keskikentällä, on nyt nähty. Ei enää toivoittavasti tulevaisuudessa. Keskikenttä oli jälleen täysin olematon ja hajanainen, ihan kuten se on ollut jo viimeiset pari vuotta. Tuntuu vain, että kaikki mitä Goretzka tekee, Pavlovic pystyy isossa kuvassa tekemään paremmin, plus tasapainottaa myös tuota keskikenttää paremmin, vaikka Goretzka nyt ihan solidi omiin päin olikin. Mutta ne suurimmat ongelmat tulevat siinä pallollisessa pelaamisessa.
Rodgers oli laatinut hyvän pelisuunniutelman ja Celtic fiksusti boxasi sillä 3-2 prässirakenteella Kimmichin - Bayernin pelin sydämen ja ykköspelintekijän - pois pelistä, eikä Bayern voinut pelata enää palloja Kimmichin kautta siitä keskeltä ylöspäin. Ja, koska Goretzkaa ei näkynyt mailla eikä halmein, joutui Bayern kompensoimaan tätä niin, että Musiala joutui taas - alkukauden tavoin - putoamaan todella alas, liki topparilinjaan, edistämään sitä peliä ylemmäs. Ja tästä syystä eritoten Kanen ja Sanén hold-up peli (kun pallon ylhäällä saivat) tuli näyttelemään todella suurta roolia pelin edetessä, jossa kumpainenkin onnistui mielestäni kohtuu, jopa erittäin, hyvin. Avausjaksolla panos oli vielä vähän vajavaista, mutta etenkin kakkosjaksolla - ja etenkin Kanen panos hold-up pelissä - oli aivan valtaisa. Juuri sitä mitä kaivattiin.
Musialasta ehkä sen verran, että itse olen edelleen jonkun verran pettynyt Musialan panokseen tällaisissa paikoissa ja edelleen odotan jotekin vaan paljon enemmän Musialalta juuri tällaisissa peleissä. Eli isoissa ja kovapaineisissa peleissä. Nyt puhutaan kuitenkin kaverista, joka juuri sainasi jättisopimuksen, jolla hänestä tulee Bayernin palkkakeisari Kanen ohella, ja kaverista jonka on tarkoitus olla tulevian vuosina seuran kasvot ja liideri. Mutta tästä huolimatta, jälleen, nyt isossa pelissä Celticiä vastaan, Musiala oli erittäin näkymätön ja sen jotenkin sen vastuunkannon ulkopuolella hiihtelemässä. Ei kentällä näkynyt pelaajaa, joka olisi noussut pään verran kaikkia muita yläpuolelle ja tehnyt sen eron Bayernin hyväksi.
Toki tässä Celtic pelissä jotain siimaa voi Musialalle antaa jälleen tuon Goretzkan olemattoman pallollisen pelmin panoksen vuoksi. Goretzkan progressiivisten syöttöjen puute ja umpiheikko linkkipelaaminen pakottavat Musialan putoamaan niin alas hakemaan palloa, käyttämään energiaa ekojen vaiheen build-up peliin. Sen sijaan, että Musiala voisi olla ylempänä vastaanottamassa palloja linjojen väleissä ja lähelle boxia, jossa hän on vaarallisimmillaan. Musialalla oli liian kiire hoitaa sitä hommaa, joka Goretzkan olisi pitänyt Kimmichin aisaparina siinä keskikentällä hoitaa, kun Kimmich oli niin tiukasti merkattuna, ja tämä vaikuttaa suoraan Bayernin hyökkäyspelaamiseen, sen sujuvuuteen ja paikkojen luontiin.
Versus, miten Pavlovic operoi Kimmichin vierelle ja kantaa massiivista vastuuta Bayernin pelin progressiosta ja pelin tekemisestä alhaalta millimetrin tarkoilla syötöillään, pallon kierrättämisellä, puolen vaihdoilla jne. Pavlovic edistää peliä ylöspäin, linkittään puolustuksen ja hyökkäyksen saumattomasti ja Musialan ei enää tarvisekaan yht äkkiä enää pudota niin alas kantamaan vastuuta myös siitä "deep-lying playmaker" -roolista, vaan hän voi odotella ylempänä palloja tiukoissa väleissä, käännähtää nopeasti ja hyökätä tehokkaammin isommalla energialla. Eli tässä mielessä Goretzkan läsnäolo kentällä syö myös osansa Musialan - ja tätä myöten myös Bayernin - pelistä pois, ja tämä kaikki heijastuu suoraan Musialan tilastoihin mm. maalikontribuutioissa, suoritetuissa harhautteluissa ja kokonaisvaltaisessa pelissä hyökkäyspäässä
Mutta samalla kaikkea Musialan näkymättömyyttä ei voi laittaa tämän(kään) asian piikkiin tai löyää pelkästään vikaa muista. Musiala edelleen näyttää kentältä näissä isoissa peleissä (ei pelkästään UCL:ssä, vaan myös BuLissa) sellaiselta juuri 18.v näyttäneeltä teinipojalta, joka pelaa kirkkaissa valoissa ekaa kertaa, väläyttelee yksittäisiö hetkiä briljanttiuttaan, mutta on vasta opettelemassa ns. UCL-talon tavoille. Jos Musiala haluaa jatkossa tulevina vuosina kilpailla joukkuepyttyjen lisäksi myös niistä henk.kohtaisista palkinnoista, niin nämä ovat niitä hetkiä ja otteluita, kun hänen pitää nousta esille, olla pään verran muita korkeammalla ja tehdä se ero. Juuri tällaisia pelejä, näinä 'legendaarisina' UCL-pudotuspeli-iltoina, kun koko maailma katsoo ja on mahdollista tehdä se vaikutus globaalisti sekä saavuttaa sitä Bayerninkin kipeästi kaipaamaa näkyvyyttä ja "PR:ää".
Isoissa peleissä Musiala ei ole vielä noussut sille 'kypsälle' tasolle, mitä moni on häneltä jo odottanut tässä vaiheessa (täyttää pian 22.v). Sama nähtiin viime kesänä EM-kisoissa, alkukista olivat hyvä, mutta mitä pidemmälle turnaus eteni ja mitä enemmän pelit kovenenivat, sitä näkymättömänpi Musialasta tuli. Musiala on nyt pelannut uransa aikana 17 ottelua UCL:n pudotuspeleissä, joiden aikana hän on kirjauttanut yhden(!) maalin (ja 0 syöttöä). Se tuli helmikuussa 2021, heti Musialan ensimmäisessä UCL-pudotuspeliottelussa Laziota vastaan. Eli viimeksi, kun Musiala on saanut nimensä tulostaululle UCL:n pudotuspeleissä: Bayern oli vielä hallitseva sextuple-mestari, Realilla oli vasta 13 UCL-pyttyä, CR7 oli vielä Juventuksessa, Robben ja Ribery kummatkin pelasivat vielä, elettiin korona-lockdownia ja Lamine Yamal oli 13 vuotta. Hieman on ehtinyt vierähtää aikaa siis...
Tämä ei vain ole riittävän hyvää suorittamista millään muotoa, tuon kaliiberin pelaajalta - ja Bayernin kymppipaikalla operoivalta pelaajalta -, joka Musiala jo nyt on ja johon hän on nyt tuon uuden jättisopimuksen myötä nousemassa entistä enemmän. Jos vertaa esim. Bellinghamiin, joka näyttää paljon kypsemmältä ja monissa Realin UCL-peleissä suorastaan joltain 30.v konkarilta, millä maltilla ja preesensillä hän suorittaa. Musiala tuntuu tässä mielessä olevan näissä isoissa peleissä hyvin kaukana Bellinghamia kypsyydessä ja siinä 'preesensissä'. Bayern on nyt antanut Musialalle ison luottonsa tuon uuden sopimuksen, mammuttipalkan sekä ulososto-klausuulin myötä. Nyt on Musialan vuoro jatkossa todistaa olevansa tuon saamansa statuksen arvoinen. Uskon, että hän tulevaisuudessa on kykeneväinen vastaamaan tuohon huutoon, mutta vielä sitä ei ole tapahtunut.
Isossa kuvassa 1-2 voitto toki on hyvä suoritus ja peli oli kokonaisuudessaan solidi, joka petaa hyvän aseman toiseen otteluun (johtoasema, kotistadion...tekosyitä ei ole, jos Bayern ei tästä jatkoon etene). Pitää muistaa, että Celtic on kelpo joukkue ja se oli hävinnyt viimeisen kotipelinsä joulukuussa 2023 eli siitä on jo hieman vierähtänyt aikaa. Celtic Park on haastava paikka pelata ja kovinkaan usein nämä vastaavanlaiset vierasottelut eivät ole Bayernin parhaimpian menestysvuosinakaan olleet mitään säkenöivää ilotulitusta, vaan aika nihkeitä ja hikisiä vääntöjä nämä ovat olleet:
Muun muassa 2017/18 Heynckesin eläkkeeltä paluukaudella käytiin niin ikään hakemassa Celticin vieraana todella nihilistinen 1-2 voitto vieläkin nihkeämmällä pelillä kuin mitä nyt oli, 2012/13 hävittiin Bate Borisovin vieraana 3-1, kaudella 2014/15 Guardiolan kanssa käytiin Shaktarissa nysväämässä 0-0 tasuri, 2021/22 Nagelsmannin johdolla R16-kierroksella Salzburgin vieraana 1-1 jne. jne.). Totta kai joka peliä olisi kiva dominoida sata-nolla ja viedä vastustajaa kuin sitä kuuluisaa kuoriämpäriä sekä takoa aina hirmulukemat taululle yms. Mutta totuus on, että kohtuu usein juuri nämä tämänkaltaiset vieraspelit ovat juuri tällaisia hankalia ja tiukkoja 'kärsivällisyystestejä', jossa mitataan malttia jauhaa ja sitä omaa rutiinia, kuinka korkealla tasolla se on, hoitaa tällaiset pelit.
Ja jos nyt arvostelee notia Kompanyn kokoonpanovalintoja (mm. Goretzka avauksessa ennen Pavloa, hyvin pelanneen laituriduon Sané/Olise ottaminen pois 60 min kohdilla, joka romahdutti Bayernin otetta taas pelistä jne.), niin pitää muistaa realiteeti, se iso kuva ja millaisessa otteluruuhkassa Kompany yrittää tällä hetkellä navigoida Bayernia läpi. Tämä helmikuun otteluruuhka on brutaalin haastava. 16 päivän sisään Bayern joutuu kohtaamaan haastavassa UCL:n pudotuspeliottelussa vieraskentällä joukkueen jonka viimeinen kotitappio n joululta 2023 (Celtic), sen jälkeen tiedossa on vain pari päivää myöhemmin jälleen haastavalla vieraskentällä hallitseva Bundesliigan mestari tämän kauden potentiaalisesti ratkaisevassa 'mestaruusottelussa' (Leverkusen), sitten UCL:n pudotuspelien toinen osaottelu joka on niin ikään 'painepeli', sitten vastaan tulee Bundesliigassa pari päivää myöhemmin kyis kauden pirteimmistä joukkueista Frankfurt ja lopulta helmikuun lopulla aina haastava ja laadukkaasti pelaava Hoenessin Stuttgart.
Kolme Bundesliigan kärkijoukkuetta ja kaksi UCL:n ison paineen pudotuspeliottelu ja tämä kaikki, vain 16 päivän sisään. Nyt eletään Bayernin kauden ratkaisevai hetkiä, joka määrittää loppukauden suunnan, niin Budnesliigassa, kuin UCL:ssä. Tämä kuukausi on tämän kevään ensimmäinen iso ylitettävä este. Joten ehkä tästä syystä antaisia Kompanylle & Co.lle vähän siimaa, jos hän yrittää navigoida tämän kaiken läpi, vahvan rotaation turvin, miten välttämää loukkaantumisia, miten lyöt samalla kaiken peliin Celticin vieraana, mutta varmistat että kärkiyksilöt ovat freeseinä vain pari päivään myöhemmin isossa Bundesliiga-pelissä (Sané/olise vaihtoon tunnin kohdalla ja tästä syystä Pavlovic varmasti sai huilin, koska ei ole vielä sen loppuksyksyn loukkaantumisen jäljiltä 100%:ssa kunnossa tai että voisi pelata näin monta kovaa peliä alusta loppuun saaka näin lyhyessä ajassa).
Totta kai tässä rotaatiossa ja ylenpalttisessa kierrätämisessä on ne riskinsä, kuten nähtiin. Pelin rytmi voi hajota, kontrolli voi livetä käsistä jne. Mutta ymmärrän mihin Kompany sillä varmasti pyrki ja miksi näin nyt tehtiin, jonka takia näitä tiettyjä valintoja ei pitäisi tuomita liian jyrkästi lukea kuin piru Raamattua, esim. että "miksi Goretzka aloitti, eikä Pavlovic" jne. Kaikkein tärkeintä tässä kovassa otteluruuhkassa ja kauden määrittävässä vaiheessa, jota nyt eletään, on se että nämä pelit voitetaan, joukkue hitsautuu siinä ohessa paremmin ja paremmin yhteen, vältetään uudet loukkaantumiset jne.
Ainoastaan näillä on väliä, ja jos Kompany kokee pääsevänsä näihin tavoitteisiin ja selvittämällä tämän kevään ekan esteen nyt isohkon rotaation turvin, niin ei häntä voi liiakseltaan moittia. Kompanyn ajatusten on myös pakko olla tulevaisuudessa hieman ja pohtia sitä isompaa kuvaa, että mitä Celtic-pelin jälkeen. Noh, Leverkusen, uudestaan Celtic ja sitten heti Frankfurt. Ei tuota ruuhkaa voida vetää pelkillä samoilla avainmiehillä alusta loppuun saakka. Heynckesin kanssa törmättiin muuten ihan samoihin haasteisiin tuolloin 2017/18 kaudella, kun oli haasteita yheensovittaa sopiva rotaation määrä, voitokkaat tulokset ja säilyttää samalla korkealaatuinen ja hyvin kontrolloitu pelintaso.
Ei siihen Celtic-peliin täysin tyytyväinen voi olla, mutta koska nyt eletään tätä kauden ratkaisevaa vaihetta ja vain voitot merkitsevät, niin en myöskään arvostelisi sitä Celtic-matsin suoritusta liian ankarasti, tai tulkitsisi sitä niin, että se oli joku Bayernin pelitavallinen "lopputuote", jolla tavalla Bayernin voisi olettaa pelaavan joka pelissä. Enemmänkin ensimmäinen askel tässä kevään ratkaisevassa vaiheessa, johon on nyt astuttu, ja jossa pelattiin sekä reagoitiin tämän vallitsevan tilanteen vaatimalla tasolla ja tavalla. Rehellisyyden nimissä, tämä Celtic-pelin tulos ja se pelin kontrollointi ekan tunnin verran jopa yllätti positiivisesti, ottaen huomioon Bayernin avauskokoonpanon tässä pelissä.
Neuer, Laimer, Dier, Guerreiro, Goretzka, Sané (vaikka osa on ihan kelpo syvyyspelaajia) eivät vain ole Bayernissa avauskokoonpanon materiaalia tällaisissa peleissä, jossa ehkä näkyy todella pahasti nuo Bayernin rosterin kasausongelmat, jotka tässä vuosia ovat jatkuneet ja mihin tilaan tuo kokoonpano on päässyt repsahtamaan. Okei, oli siellä loukkaantumisiakin (Davies) ja huiluvuorossa (Pavlovic) olevia pelaajia, joten muutama noista kavereista ei olisi normitilanteessa ollut avauksessa, mutta joka tapauksessa
Bayernilla on tällä hetkellä Kompanyn alaisuudessa menossa muuten Bundesliiga-historian viidenneksi paras kauden aloitus 21.kierroksen jälkeen:
1. Bayern 2013/14
,,,,-
,,,,,,,,,,,, 59 pist., 19-2-0, maaliero 57-9= +48
2. Bayern 2015/16
,,,,-
,,,,,,,,,,,, 56 pist., 18-2-1, maaliero 53-10= +43
3. Leverkusen 2023/24
,,,,-
,,,, 55 pist., 17-4-0, maaliero 55-14= +41
4. Bayern 2012/13
,,,,-
,,,,,,,,,,,, 54 pist., 17-3-1, maaliero 55-7= +48
*5. Bayern 2024/25 ,,,,-,,,,,,,, 54 pist., 17-3-1, maaliero 65-19= +46
6. Bayern 2005/06
,,,,-
,,,,,,,,,,,, 54 pist., 17-3-1, maaliero 41-14= +27
****
Tänään sitten iso peli Leverkusenia vastaan, jossa tullaan todennäköisesti ratkaisemaan kohtalaisen paljon kevään mestaruustaistoa ajatellen. Nykyinen ero on siis sen 8.p verran. Jos Bayern voittaa huomenna, niin kaula revähtää kyllä niin suureksi (11.p), että vaikea nähdä enää Bayernin puppeloivan sitä kevään aikana. Yhtä lailla, jos Leverkusen voittaa, niin ero supistuu sen verran pieneksi (5.p) vielä, että taisto mestaruudesta jäisi vielä kohtuu avoinaiseksi. Tasapeli sitten jossain siinä välimaastossa. 8.p on toki tuntuva tai "varmahko" ero, mutta ei kuitenkaan mitenkään 'pomminvarma', että tuokaan ero Bayernille täydellä varmuudella mestaruuteen riittäisi (Bayernillakin on keväällä vielä kovia pelejä jäljellä: Frankfurt, Stuttgart, Leipzig, Dortmund...)
Bayern ei ole vielä voittanut Alonson Leverkusenia kertaakaan, vaan keskinäinen rekordi on 2 tasuria ja 3 tappiota. Tänään on todennäköisesti se Bayernin viimeinen sauma yrittää napata se voitto Alonsosta Leverkusenin peräsimessä, mikäli Alonso kauden jälkeen nostaa kytkintä esim. Realiin. Tai mikäli Bayern ei (jos siis etenee Celticiä vastaan jatkoon) seuraavalla UCL-kierroksella saa arvonnassa Leverkusenia vastaan (vastus on joko Leverkusen tai Atlético). Kauden kaksi aiempaa kohtaamista (1-1 tasuri, 0-1 tappio) ovat olleet jossain määrin samanmoisia pelejä: Bayern on määrännyt komennon ja kontrolloinut peliä enemmän, ja Leverkusen on lähtenyt puolustusvoittoisella tyylillä puolustamaan matalalla ja kyttäämään vastaiskuja. Voitto tänään olisi tärkeä jo ihan siinäkin mielessä, että Leverkusenista on viimeisen parin vuoden aikana Alonson johdolla tullut kyllä sellainen niin ikävä piikki lihassa, joka olisi nyt todella kiva ja tyydyttävää voittaa, ettei se rekordi jää ihan noin huonoksi ja ihan jo senkin takia, että pakko se Alonso on nyt vähintään kerran voitettava.
Jännä nähdä onko tämä konservatiivisempi ja pragmaattisempi tapa edelleen se Alonson valinta huomiseksi, koska tällä kertaa se nihkeä tasuri ei riitä mestaruustaiston kannalta, vaan Leverkusenin on mieluummin jopa voitettava. Tästä syystä voisi olettaa, että Leverkusen pyrkii noihin kahteen aiempaan kohtaamiseen verrattuna, olemaan nyt vähän aktiivisempi, aggressiivisempi ja yrittäen ottaa peliä enemmän haltuunsa. Sen sijaan, että vain puolustaisi kompaktisti matalassa blokissa ja kyttäisi nopeita kääntöjä. Tuossa joulukuisessa DFB-Pokalin pelissä Alonso juoksutti kentälle kohtuu "kunnianhimoisen" 4-5-1 formaatin, jossa Wirtz oli ainoa hyökkääjä (/tai hyökkäävä pelaaja) ja kentällä oli 6 pakkia ja 3 keskikenttää. Tämä tokkopa on se huomisen lähestymistapa.
Bayernin loukkaantumistilanne on myös ensimmäistä kertaa hyvä pitkiin aikoihin. Käytännössä Peretz on tällä hetkellä ainoa kuka on sivussa. Palhinha on toipunut flunssastaan ja oli treeneissä mukana jo, mutta ei matkusta kuitenkaan vielä huomiseksi joukkueen mukana Leverkuseniin, vaan jää Müncheniin hiomaan kuntoaan ensi viikon Celtic-peliin. Davies oli myös ollut tänään ekaa kertaa joukkueharjoituksissa loukkaantumisensa jälkeen, joten paluu lähenee myös Daviesilla. Davies on kuitenkin vielä jonkun aikaa sivussa ja tod.näköisesti se ensi viikon Celtic-peli tulee ainakin vielä liian ajoissa.
Mitä tulee noihin Hoenessin ja muiden Bayern-johdon kommentteihin koskien Wirtzin kosiskelua, niin jotenkin en usko, että kyse olisi sattumasta. Sen verran hyvin nämä julkiset nuoleskelut ajoitettiin juuri tähän n. viikko enne tätä isoa Leverkusen-ottelua, että kyse voisi olla vain puhtaasti sattumasta. Varsinkaan, kun se ei ollut pelkkä Hoeness tällä kertaa, vaan myös Dreesen, Hainer ja Eberlkin kommentoivat julkisesti Ulin jälkeen Wirtziä ja totesivat miten huikea pelaaja hän on ja kaikkea. Ja ottaen myös huomioon, miten Bayernissa on pitkälti isona linjavetona se, että muiden joukkueiden pelaajia ei kommentoida. Eiköhän tämä nyt ollut jotain "psykologisia pelejä" ja horjuttamisyrityksiä Leverkusenin suuntaan sekä yritys aiheuttaa jotain hämminkiä Leverkusenin sisällä ennen näin isoa otatusta.
****
Tässä alla Philipp Lahmin pitkä haastattelu, jossa Lahm mm. väläyttelee mahdollisuutta joskus tulevaisuudessa palata Bayernin seurajohtoon. Tällä hetkellähän Lahm toimii Stuttgartissa toista kauttaan 'seurajohdon neuvontajana' (advisor of management). Lahm toteaa miten on tässä nykyisessä roolissaan päässyt tutustumaan nyt myös seurajohtamiseen ja kaikkeen siihen liittyvään, joka voisi valmistaa häntä tulevaisuudessa tuota Bayern-pestiä varten. Se, että palaisiko Lahm joskus tulevaisuudessa sitten enemmän urheilujohdollisiin tehtäviin, vaiko sitten enemmän liiketoiminnalliselle puolelle (eli toimitusjohtajaksi/hallituksen pj:ksi), on vielä vähän hämärän peitossa. Itse ole tässä viime vuosien saatossa ehkä tulkinnut, että taipumus olisi nähdä Lahm enemmänkin KHR:n pitkäaikaisena manttelinperijänä siinä toimitusjohtajan paikalla.
Itse ehkä kaipaisin Lahmilta kuitenkin vähän muitakin näyttöjä ennen Bayerniin paluutaan, kuin vain "työelämään tutustumista Stuttgartian seurajohdon assistenttina". Bayernhan vastikään tuossa viime vuoden lopulla solmi Dreesenin kanssa jatkot toimitusjohtajan/hallituksen pj:n pestistä kesään 2027 saakka. Jos tuota kesää ajateltaisiin sellaisen viestikapulan ojentamishetkenä Lahmille, niin näkisin kaikista parhaimpana, mikäli Lahm nyt tulevansa kesänä 2025 pääsisi siirtymään itse ihan konkreettisesti toimitusjohtajaksi (tai johonkin muuhun merkittävään johtopositioon) esimerkiksi johonkin Bundesliigaseuraan, jossa pääsisi seuraavan parin vuoden aikana kerryttämään ihan konreettista "hands-on" kokemusta noista hommista, jonka jälkeen - jos hoitaisi työnsä siinä hyvin - se siirtyminen Bayerniin merkittävään johtopositioon voisi olla ihan mahdollinen.
Tämä käytännön kokemus jostain toimitusjohtajan virasta olisi arvokasta Lahmille mielestäni siinä mielessä, koska ei jotain käytännön tason ymmärrystä voi oikein kerryttää parhaalla mahdollisella tavalla, jos ei itse pääse siinä toimessa toimimaan. Se, että on pari vuotta siinä taustalla opetellut ja tutustunut työelämään ei tarkoita mitään itsestäänselvyyttä, että olisi sitten lopulta valmis hyppäämään itse niihin saappaisiin johtamaan ja kantamaan vastuuta.
Tästä Bayernilla on ihan paraatiesimerkki ihan lähimenneisyydestä juuri Olli Kahnin kanssa pieleen menneestä toimitusjohtaja-kokeilusta. Ennen kuin Kahn kesällä 2021 toimarin rooliin astui, niin häntähän ajettiin sisään hallituksen jäsenen 1,5 vuoden verran, jonka ajateltiin sitten valmistavan hänet tuota toimitusjohtajan paikkaa varten (voi ottaa siinä oppia KHR:ltä ja katsoa, mitä työ käytännössä on yms. yms.), mutta todellisuus olikin jotain ihan muuta. Hommat menivät aika täydellisesti perseelleen. Kahninhan piti jo aikanaan ottaa vetovastuu tuolloin kesällä 2020, eli likipitäen ihan kylmiltään vain puolen vuoden sisäänajon jälkeen (ilman mitään kokemusta noin suuren organisaation oikeasta johtamisesta itse, ilman näyttöjä tuloksellisesta liiketoiminnan johtamisesta, ilman alaan sopivaa koulutusta yms.), mutta sitten iskikin korona ja Rummenigge päätti (luojan kiitos) jäädä ohjaamaan paattia selvemmille vesille vielä vuodeksi.
Eli ei se mikään automaatio ole, että jos on toiminut jossain hallituksen jäsenen roolissa tai hähmäisessä neuvonantajan pestissä kulisseissa opettelemassa sitä tulevaa työnkuvaansa, että sitten kun itse pääsee virallisesti siihen pestiin, niin että se olisi jättimenestys tai että tämä kysein en henkilö handlaisi sen työn. Tämän takia itse puolesta puhuisin Lahmin käytännön kokemuksen puolesta toimitusjohtajan/talousjohtajan yms. merkittävän johtajaposition roolista, plus myös hyviä näyttöjä tästä roolista. Edes parin vuoden (2, 3, 4 vuotta) verran.
Eli, jos olisin Lahm, niin lähtisin ehkä tulevana kesänä tavoittelemaan jotain tällaista vastuuroolia jostain Bundesliiga-seurasta, jos Stuttgart sitä ei ole valmis tarjoamaan, jossa pääsisi tätä "hands-on" kokemusta kerryttämään. Ja, jos siinä roolissa seuraavan parin vuoden aikana onnistuisi, niin ei muuta kuin tervetuloa Bayerniin. Mutta nämä pystymettää-kokeilut, että otetaan seurajohtoon joku ex-seuralegenda liki suoraan heti pelikentiltä eläköitymisen jälkeen, ilman mitään työkokemusta ja koulutusta, on kyllä liian riskialtis valinta Bayernin kaliiberin seuralle, jolla ei ole mitään syytä ottaa noin suurta riskiä näissä rekryissä, kun noihin vastuupositioihin on Bayernin kokoluokan seurassa varmasti tunkua ihan alan parhaista ammattilaisistakin.
Mutta kannataa lukea tämä Lahmin pitkä haastattelu. Ihan hyviä juttuja mm. tästä tulevaisuudestaan Bayern-johdossa, menneiden muistelua uran lopettamisesta ja Barcan tarjouksesta 2008, Neuerista, Müllerista, Kimmichistä yms.
125 Jahre FC Bayern: In der AZ blickt Philipp Lahm exklusiv auf seinen emotionalen Abschied vom Rekordmeister zurück und spricht über eine zukünftige Vereinsspitze zusammen mit Thomas Müller und Bastian Schweinsteiger.
www.abendzeitung-muenchen.de