Huh, olipa aivan huikea voitto Leverkusenista! Ja millä suorituksella ja vieläpä 3-0! Pakko olla kyllä Bayernin kauden parhaita pelillisiä suorituksia ja vieläpä tällaiseen paikkaan. Joukkue toteutti pelisuunnitelmaan viimeistä piiroa myöten täydellisesti ja Kompany taiteili Alonson kyllä nyt niin visusti povitaskun pohjalle, kuin olla ja voi. Kaikki tämä, vain pari viikkoa sen taannoisen keskinäisen kohtaamisen jälkeen, jossa roolit olivat täysin toisinpäin. Kompanylla on tällä kaudella ollut kolme peliä aikaa opiskella Alonson pelisysteemiä ja nyt hän onnistui päihittämään Alonson aivan totaalisella tavalla.
Leverkusen on parhaimmillaan erittäin laadukkasti organisoitu, kompakti ja kurinalainen joukkue, joka pystyy puolustamaan pitkiäkin jaksoja pelistä matalalla sekä pitämään samalla merkittävää hyökkäysuhkaa yllä. Nyt, Kompany kyllä purki lähestymisessää Alonson ja Leverkusen täydellisesti osiin. Toki se Kanen aikainen - teknisesti aivan älyttömän huikea - 1-0 puskumaali (btw, ei muuten moni kärkipelaaja maailmassa pysty tuossa paikassa tuon luokan eliittisuoritukseen) myös antoi momentumia ja itseluottamusta Bayernille, kun taas Leverkusen ei voinutkaan - kuten siinä syksyisessä 1-1 tasurissa - vain kytätäkään koko peliä vain vastaiskuja ja pelata bussia. Tämä pakotti heidät olemaa proaktiivisempi ja jättämään muotonsa väleihin ja taakse enemmän tilaa, jotka Bayern käytti aivan murhaavalla tavalla hyväkseen olemalla erittäin suoraviivainen ja vertikaalinen, heti kun sauma oli.
Mielestäni tämä oli yksi ratkaiseva tekijä ottelussa, että Bayern luotti nyt paljon enemmän tässä pelissä, siihen Kompanyn alkusyksyn suoraviivaisempaan ja intensiivisempään lähestymistapaan, sen sijaan, että Bayern olisi ollut viime aikojen tapaan varovaisempi ja hitaampi pallon kanssa, luottaen enemmän hitaan kautta pallon kanssa etenemiseen sekä "hieromiseen". Kimmichin paluu tähän saumaan oli aivan massiivinen vahvistus. Kimmich pelasi kyllä aivan älyttömän pelin, prässäsi korkealta, voitti kamppailuita (8 kpl), voitti jopa paljon pääpalloja (4/4 !!!), kontrolloi tempoa, tiesi milloin peliä pitää kiihdyttää, milloin hidastaa...eniten syöttöjä (89), eniten pitkiä palloja (10), eniten avainsyöttöjä (4), eniten luotuja huippumaalipaikkoja (2)...Massiivinen suoritus ja toivon mukaan tämä esitys nyt hiljensi lopullisesti somessakin kaikki Kimmichiä kritisoineet tai hänen lähtöä toivneet tahot.
Aluksi ajattelin, että se ajankohta Kimmichin sopimustarjouksen poisvetämiselle oli todella huono, mutta mitä enemmän aloin tätä pohtimaan, niin Uli/Kalle kaksikko on aiemminkin työskennellyt aika mystisillä tavoilla. Alkuviikosta Bayernin hallintoneuvosto (Ulin ja Kallen johdolla) veti Kimmichin jatkosopimustarjouksen pois pöydältä, joka ilmeisesti herätti sopivaa ärtymystä Kimmichissä ja nyt Kimmich vastasi Leverkusenia vastaan lyömällä ihan hirmuisen 'man of the match' -tason suorituksen pöytään. Ja sitten heti seuraavana päivänä Bayern tarjoaakin sitä jatko uudestaan Kimmichille... Uli ja Kalle tuntevat Kimmichin pitkän ajan takaa ja tietävä kyllä tismalleen, että miten vedellä oikeista naruista Kimmichin suhteen ja miten saada se haluttu 'reaktio' Kimmichiltä kentällä.
Tuo kakkosottelu tulee olemaan pelinkuvan kannalta erittäin mielenkiintoinen, koska se on nyt nähty näissä kauden parissa aiemmassa kohtaamisessa (pl. tuo parin viikon takainen), että Alonso ei halua tai oikein uskalla peluuttaa kovin aktiivista ja korkeaa linjaa, koska Bayern on kyennyt/tai meinannut kyetä hyödyntämään joka ikinen kerta sitä Leverkusenin avoimempaa ja korkeampaa pakkaa, aina kun Leverkusen on vähänkään avannut sitä peliään.
--> Siinä alkusyksyn 1-1 tasurissa Bayern meinasi iskeä heti vastaiskusta 2-1 maalin siinä kakkosjakson alussa, kun Alonso vähän avasi joukkueensa peliä, jonka jälkeen Alonso päätti saman tien heti parkkeerata bussin paikalleen loppupeliksi. Joulukuisessa Pokal-ottelussa Leverkusen yritti sen Neuerin punaisen jälkeen miesylivoimalla ottaa peliä haltuunsa ja olla aggressiivisempi, mutta sen korkean linjan takia syntyneen ison tilan takia puolustus jäi haavoittuvaiseksi, jolloin Bayernilla oli ottelussa melkein ne paremmat maalipaikat. Nyt tässä pelissä sama juttu, Leverkusen oli vastentahtoaan vähän pakotettu avaamaan pakkaansa sen kanen nopean 1-0 maalin jälkeen ja Bayern sai heti luotua isoa uhkaa ja hyödynnettyä tuota valtavaa tilaa Leverkusen-pakan takana.
Jännä nähdä, mikä on Alonson pelisuunnitelma ja se pelinkuva nyt tuossa toisessa ottelussa. Leverkusen on 3-0 tappiolla, joten omissa ei voi enää kykkiä bussin kanssa ja pelata kelloa pois. Mutta samalla, liian aggressiivisella pelillä otat sen saman riskin, kuin noissa aiemmissa kohtaamisissa, että pakka jää liian avonaiseksi vastaiskuille, joihin Bayernilla on vastahyökkäysvoimaa (Musiala, Davies, Sané, Coman, Olise, Kane) kyllä iskeä ja peli onkin äkkiä 0-1, isot lukemat 4-0 ja ottelupari on ohi. Minkälaisen balanssin Alonso löytää tuohon?
Nyt Bayern yksinkertaisesti tukahdutti jokaikisen Leverkusen-aihion, koska Kompanyn pelisuunnitelma oli huipputasoa. Jokainen Leverkusen-pelaaja oli joko merkattu tai prässätty aggressiivisesti jatkuvasti, joka ei jättänyt mitään tilaa syöttöväylille tai sille Alonson hyvin organisoidulle build-up pelille. Leverkusen on viimeisen vuoden aikana lyöty kolme kertaa (0-3 vs. Atalanta, 4-0 vs. Liverpool ja 1-2 vs. Atlético) ja kaikissa noissa peleissä vastustajat ovat tukehduttaneet Alonson joukot hyvin samanlaisella lähestymistavalla, eli aggressiivisella mies vs. mies -prässillä. Etenkin Gasperinin Atalanta viime kevään UEL-finaalissa, aiheutti erittäin pahoja vaikeuksia Leverkusenille tällä tyylillä. Leverkusen ei päässyt mitenkään pois sen Atalantan paineen alta ja Leverkusenille tyypilliset nopeat kombinaatipelit ympäri kenttää, loistivat täysin poissaolollaan.
Bayern hyödynsi tätä samaa aggressiivista m-2-m präsityyliä jo noissa kauden kahdessa aiemmassa kohtaamisessa, joka pakotti Leverkusenin pelaamaan - kuten nytkin - noita pelkkiä pitiä avauksia koko ajan, joka teki Alonson joukoista erittäin ennalta-arvattavia ja helposti/helpommin neutralisoitavia. Aiemmissa kohtaamisissa Upamecano voitti nuo kaikki kamppailunsa Bonifacea vastaan ja tällä kertaa taitteli Wirtzin povitaskuunsa. Mielestäni tuo, että Leverkusen lähti otteluun, jossa vastustaja pelaa aggressiivisella m-2-m prässillä, ilman puhdasta ysipaikan pelaajaa, oli paha virhe Alonsolta. Koska piikissä ei ollut ketään fyysisempää preesensiä omaavaa targettia, voittamassa kamppailuita, tuomassa hold-up peliä, jotta muut ehtiävt juosta ylös hyökkäyspositioille, Leverkusenin oli todella vaikeaa säilyttää pallonhallintaa pitkiä ajanjaksoa ja purkaa tuota Bayernin kovaa painetta.
Leverkusen-pelaajat (mm. Xhaka) jopa vähän suomivat pelin jälkeen Alonsoa siitä, että miksi otteluun lähdetiin ilman kunnon ysipaikan pelaajaa. Ja olen myös törmännyt nyt somessa johonkin Bayern-kannattajien kommentteihin, joissa tätä on pidetty vain tekosyynä tappiolle, koska laittamalla jonkun target-miehen kentälle, Leverkusenilla olisi ollut vieläkin vähemmän pelaajia build-up pelissä, osa-alue jossa Leverkusenilla oli suuria vaikeuksia. Mutta juuri noiden suurien vaikeuksia takia build-upissa ja koska Leverkusen oli pakotettu turvautumaan niihin pitkiin avauspalloihin järjestään, olisi joku fyysisempi target-mies voinut olla jopa tärkemäpi apu, että Leverkusen olisi saanut edes jollain tasolla hyökkäyspeliään käyntiin, versus että kentällä oli nyt sitten enemmän näitä build-up pelin lyhytsyöttöpeliin kykeneviä väkkäröitä.
Koska Bayern yksinkertaisesti dominoi aivan täydellisellä tavalla noita pitkien avauksien jälkeen syntyneitä pääpallokamppailuita ja voitti liki järjestään ne kaikki. Ei Leverkusenin hyökkäyskvartetti Wirtz, Adli, Frimpong, Grimaldo saanut noissa yhtään mitään aikaan nelikkoa Min-jae, Upamecano, Kimmich, Goretzka vastaan. Tämä Bayernin nelikko voitti liki kaikki pääpallot, jopa Kimmich(!) kunnostautui tällä saralla huimasti. Joo, Upamecanolle tuli siinä ihan ottelun alussa se pieni viba aivokatkokusen myötä, jonka johdosta Frimpong pääsi siihen huippupaikkaan ja joka olisi voinut olla todella kohtalokas pelin kannalta (onneksi viime kuukausina parempaan vireeseen päässyt Neuer nollasi sen loistavasti).
Mutta se tapa, miten etenkin duo Upamecano/Kimmich taitteli Wirtzin sellaiseen povitaskuun koko pelin ajaksi ja dominoi Wirtziä noissa pääpalloissa ja kamppailuissa ylipäätään, oli aivan huikeaa. Se oli sellainen tasku, mistä Wirtz ei koko pelin aikana karannut mihinkään. Ja se, että Wirtz neutralisoitiin ja hyydytettiin aivan täydellisellä tavalla, on todella kova suoritus, puhutaan kuitenkin viimeisen 2.v aikana yhdestä aivan maailman parhaimmasta pelaajasta. Wirtzillä on muutenkin tällä kaudella - ja noissa Leverkusenin aiemmin mainituissa tappioissa - ollut suuria vaikeuksia, kun hänet on merkattu tiukasti pois.
Tup Upamecanon tilan kattaminen ja kyky puolustuaa yksin pois massiivinenkin lentokentän kokoinen tila, on kyllä jotain uskomatonta. Hoiti oman topparin tonttinsa ja silloin kun Leverkusen yritti hyödyntää tilaa Laimerin takana laidalla, niin Upamecano hoiti senkin virheettömästi taskuunsa. Upamecanon fyysisyys neutralisoi Wirtzin totaalisesti pois noissa parissa aiemmassa kohtaamisessa, joka mahdollisti Bayernin maalin pitämisen puhtaana Leverkusenia vastaan (ennen tätä 3-0 voittoa) 270 minuuttia putkeen, ja tämä Upan ja Wirtzin kaksinkamppailu oli myös erittäin ratkaisevassa osassa tätä ekaakin ottelua. Upa nyt jo 3, Wirtz 0, katsotaan kumman eduksi tämä taisto tulee tuossa paluuottelussa kääntymään. Min-jae nollasi myös hyvin mielestäni Frimpongin toisella puolella, joka aina välillä yritti löytää niitä reittejä tulla siitä välikaistalta Davies ja Kimin läpi, mutta Kim ei antanut tähän kyllä mitään saumaa.
Jos Bayern siinä parin viikon takaisessa 0-0 tasurissa hävisi keskikentän taiston aivan täydellisellä tavalla pystyyn Xhaka/Palacios kaksikolle, niin nyt tämäkin taisto kääntyi täysin päälaelleen ja Kimmich/Goretzka duo nappasi pelin haltuunsa keskellä. Aggressiivisen mies vs. mies -prässin lisäksi, Leverkusenilla on ollut noissa sen tappiopeleissä suuria vaikeuksia joukkueita vastaan, jotka ylimiehittävät ja paineistavat rajusti keskikenttää. Tästä saatiin hyvä paraatiesimerkki mm. syksyllä, kun Simeone koulutti tällä saralla Alonsoa. Atlético paineisti jaktuvasti keskikenttää ja pakotti Leverkusenin (ja etenkin Leverkusen-pelin aivot, Xhakan) jatkuvasti hätäisiin paniikkiratkaisuihin. Bayern teki nyt tismalleen saman.
Bayern teki myös erittäin hyvää työtä tukkiessaan myös Leverkusenin etenemisväylät laitakaistojen kautta, koska jos Leverkusen ei pysty kontrolloimaan peliä hallinnan kautta tai etenemään keskustasta Xhakan (pelinsä dynamon) kautta, niin seuraava yritys on käyttää vikkelää Grimaldo/Frimpong kaksikko laidoilla.
Myös tässä asiassa Simeone näytti tuossa syksyisessä Atlético-Leverkusen otatuksessa Bayernille ja Kompanylle eteen. Atlético ylimiehitti myös rajusti laitakaistoja, pysyi kompaktina ja pelasi kaiken tilan pois seköä mahdollisuudet Grimaldolle ja Frimpongille hyökätä tyhjään tilaan.
Bayern sulki myös tuon kaksikon kaikki mahdollisuudet alkuunsa kollektiivisen joukkuepelin, mutta - eritoten - Laimerin ja Daviesin massiivisen työn turvin. Bayern myös löysi hyvän balanssin, miten säilyttää kuitenkin kenttätasapaino, eikä olla liian haavoittuvainen ja auki pallottomalla puolelle nopeille puolen vaihdoille. Plus, Daviesin kovan puolustuspelillisen panoksensa lisäksi, Daviesin panos ylöspäinkin juuri siinä exta-määrässä vertikaalisuutta, suoraviivaisuutta ja nopeutta pelin käännöissä, oli myös merkittävä. Eritoten juuri ennen sitä Musialan 2-0 maalia.
****
Tämä suoritus oli kyllä sen verta huikea kollektiivnne puserrus, että ei tuolta oikein voi heikkoja lenkkejä pahallakaan tahdolla nostaa. Muutaman kaverin voi kyllä nostaa positiivisessa mielessä esille. Ihan ensiksi Kane. Huhhuh, mikä esitys! Huikea puskumaali ja tylyn kliininen pilkkuosuma hetkessä, kun joukkue sitä kaipasi (oli muuten 30 pilkkuosuma Kanella putkeen). Tästä pilkkujen tärkeydestä on tullut manattua koko kauden ajan, Bayernin kehnosta pilkkuhistoriasta lähimenneisyydessä (Robben 2012 vs. Chelsea, Müller 2016 vs. Atlético, Vidal 2017 vs. Real) sekä myös siitä, miten kriittistä se on, että joukkueessa on Kanen kaltainen pomminvarma suorittaja noissa paikoissa. Se 3-0 maali saattoi olla otteluparin kannalta ratkaiseva iso osuma.
Siinä puskumaalissakin Kane muuten itse rakensi sen koko maalinsa, osallistumalla ensin build-up peliin vahvasti, sitten antamalla ensin sen loistavan puolenvaihdon Oliselle (jolta älytön millintarkka keskitys boxiin, huom. heikommalla oikealla jalallaan), juoksu boxiin ja maailmanluokan viimeistely päällä aivan maalin kulmaan. Kanen osallisuus build-up pelissä, jälleen se aivan älytön kutosvaihde jonka Kane laittoi puolustuspeliin, raatoi omiin riistämään palloja, kamppailemaan, auttamaan lievittämään prässiä ja purkamaan painetta pelinteossa, siihen päälle nyt vielä tällä kertaa onneksi tuo iso hyökkäyspään outputti, joka on viime aikoina vähän sakannut...Ihan 10/10 suoritus Kanelta. Ihan pelimies!
Tuolta voisi nostaa monia muitakin kavereita esille, Kimmichiä tuli jo aiemmin kehuttua, täydellinen maestro keskikentällä. Kyllähän Bayernin keskikentältä puuttui juuri tämä luovuus, progressio, sujuvuus build-upissa ja pelintekovoima siinä Stuttgart-pelissä Goretzka/Palhinha keskikentän kanssa, joka teki Bayernin pelistä paljon helpommin hyydytettävän. Kimmich ei ollut ennen sitä Frankfurt-pelin loukkia missannut yhtä ainutta(!) minuuttia tällä kaudella, ja nyt vain yhden huilatun pelin jälkeen, mies on täysillä kehissä lyömässä maailmanluokan suorituksi pöytään, samalla kun jotkut muut pelaajat ovat viikkoja sivussa jonkun lenssun tai pikku kolotuksen vuoksi.
Kimmich on ihan tajuton, suorastaan tuollainen kyborgi - puoliksi ihminen ja puoliksi ihan kone, jota voi yrittää hidastaa, mutta ei pysäyttää. Ei ikinä loukkaantunut, aina pelikunnossa ja kun pelaa, niin toimittaa sveitsiläisen kellon tarkkuudella huippusuorituksia, illasta ja pelistä toiseen. Ei tuollaista kestävyyttä, aina pelikunnossa olemista ja joka pelissä loistamista, ei sitä voi liikaa korostaa ja arvostaa. Ei maailmassa montaa samanlaista suorittajaa ole, jotka yhtä kovalla kuormalla pystyvät huippusuorituksia lyömään pöytään. Tällä kaudella ollaan taas palattu siihen tuttuun Kimmichmäiseen suorittamiseen, jossa kaudessa ei ole kuin ehkä 2-3 kehnompaa peliä.
Olise - edelleen, jos Bayern olisi menneenä kesänä maksanut tästä kaverista €100M, niin kukaan ei sanoisi, että oli senttiäkään liikaa - koulutti aivan nöyryyttävällä tavalla vahvan kauden pelannutta Hincapieta. Olise muun joukkueen tavoin laittoi myös ison vaihteen puolustuspelissä ja hyydytti Grimaldon vaikutuksen täysi nolliin työmoraalillaan ja juoksuillaan omiin.
Kaikkein vaikuttavinta tuossa Olisen pelaamisessa on nuo aivan ihanan millintarkat keskitykset boxiin, ihan sama, taipuu näköjään heikommallakin oikealla jalla ihan yhtä huipusti. Kuinkahan monta maali bayern on tällä kaudella jo tehnyt noista Olisen keskityksistä? Itse nostin tämän menneenä kesänä yhdeksi Olisen suurimmista vahvuuksista, jolla saralla pystyy Bayernia bihdoin auttamaan, ja että se vaatii sellaisen vahvan boxi-pelaajan, joka pystyy noista tilanteista viimeistelemään.
Olise pystyy pysymään pallossa ahtaimmissakin tiloissa ja haistamaan keskitysmahdollisuudet hyvin nopeasti reagoiden. Paineistettuna laidalla saatta yhdessä hetkessä olla melkein liki pystyasennossa kyttäilemässä ja sekunnin päästä lähteekin jo pienimmänkin paikan autettua millintarkka syöttö/keskitys.
Hetken pohdittuani, on aika selvää, että tämä Olisen vahvuus ja kyvykkyys laidalla kuitenkin _vaatii_ ehdottomasti sellaisen pelaajan, joka pystyy tekemään keskikentältä niitä oikea-aikaisia juoksuja ja 'hyökkäyksiä' (box crashing) sinne boxiin päättäväisesti ja ns. tyrät rytkyen, ja hautaamaan niitä pääpalloja maaliin.
Musiala ei pelannut isossa kuvassa ehkä kaikkein vaikuttavinta peliä, mutta jalkapallossa on myös tärkeää osata nousta tietyillä ratkaisevilla hetkillä esille ja niin Musiala kyllä myös teki. Viime vuosista parantuneen boxi-preesensin myötä oli juuri siellä missä pitääkin, sen Kovarin kämmin jälkeen ja sai putata pallon helposti tyhjään maaliin. Toinen huikea hetki oli ihan siinä lisäajan lopulla se kantapäähaluunotto, josta olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tulla syöttömerkintä tilastoihin, mutta Palhinha missasi sen jostain käsittämättömästä syystä.
Itse haluan nostaa vielä esille ehkä hieman tutkan alla menneen suorituksen eli Coman pelin. Comanin suoritus koko illan ajan oli taktisesti erittäin kriittinen Bayernin pelisuunnitelman onnistumisen kannalta, vaikka sen vaikutusta ei ehkä saattanut niin helposti huomatakaan Bayernin pelissä. Bayernilta on koko kauden ajan puuttunut sitä vertikaalisuutta ja joku joka tekee niitä jatkuvia juoksuja ja pitää vastustajan puolustuslinjan koko ajan varpaillaan, niin että kaikki pelaajat eivtä valu liian alas yhteen könttiin, joka kutsuu myös painetta luokseen.
Coman piti koko ottelun ajan Mukielen ja Tahn vasemmalla puolella pakotettuna olemaan alhaalla ja merkkaamaan Coman, jonka johdosta Leverkusenin prässi ei koko ottelun aikana ollut lähellekään niin tehokasta ja 'verkkomaisen' kompaktia. Coman omalla tekemisellään myös pakotti sen Mukielen toisen keltaisen johdosta tulleen ulosajan. Taktisesti laatupeli Comanilta, vaikka hieman epäilin ennen peliä hänen avuksen paikkaansa, ennen viime aikoina hyvässä iskussa olluttaa Sanéa.
Pitää kyllä nostaa esille vielä tuo Goretzka. En kyllä edelleenkään näe Goretzkalla sen pidempää tulevaisuutta Bayernissa tai hänelle sorvattavan mitään jatkosopimusta. Mutta tuota Goretzkan omistautumista, logolle pelaamista ja työmoraalia, miten on kairannut itsensä taas joukkueeseen sisään, sen hyvin hyvin vaikean alkukauden jälkeen, kun ei joissain peleissä mahtunut edes penkille, on kyllä aidosti ihailtavaa. Ei Goretzkan peli edelleenkään mitään häikäisevää ole, mutta tuo tällä hetkellä peliin kyllä kiistatta sellaisia ominaisuuksia, joilla joukkuetta autetaan. Goretzka on nostanut valtavasti työtasoaan pallottomassa pelaamisessa ja on tällä hetkellä todella tärkeä palanen tuon korkean prässin toimivuutta, riistopelaamista ja keskikentän kaksinkamppailuiden voittamista. Ja kuten on tällä kaudella nähty, niin Goretzka tuo myös sen ison boxi- ja pääpeliuhan, joka Bayernissa ilman häntä ja Kanea on aika olematonta.
Pakko nostaa siis mies esille, silloin kun sen on ansainnut. Vuosi sitten oli sama juttu pelien kovetessa, kun nousi esille Arsenalia vastaan ja taiteili aika tyylikkäästi Ricen povitaskun pohjalle, eritoten siinä ekassa osaottelussa, jossa Bayern sai keskikentän haltuunsa sillä, että Goretzka voitti liki kaikki irtopallot ja kamppailut Ricen kaltaista konetta vastaan. Goretzka ei luovuttanut vaan päätti taistella tiensä takaisin pelaavaan kokoonpanoon ja tämä on aidosti sellaista mentaliteettia, jota koko muukin joukkue kiistatta tarvitsee ja jokin sellainen osa-alue, jossa Goretzka on myös petrannut huomattavasti, versus pari viime vuotta, kun hänellä oli vielä tapana mennä antamaan niitä pressihaastatteluita, jos peliaikaa ei tullut. Nyt ei ole annettu joutavia haastatteluita, vaan keskitytty olennaiseen ja nöyrään työntekoon sekä laitettu Joukkue oman "minän" tilalle.
Selkeästi se Goretzkan kauden käänteentekevä hetki oli alkusyksyllä maajoukkuetauon aikaan se viikon Ibizan loma, missä sai ladata henkisiä akkuja vaikean alkukauden jälkeen ja treenata kovaa. Goretzka palasi tuolta lomalta huomattavasti hoikemmassa ja timmimmässä kunnossa ja oli ilmeisesti käynyt myös samalla jossain hiustransplanttioperaatiossa, koska alkukaudesta hiusraja oli tuosta edestä harventunut aika rajusti, kun taas tuolta lomalta paluun jällkeen tukka oli aika paljon tuuheampi ja enemmän parin vuoden takaista Goretzkaa muistuttava.
****
Vähän kyllä harmittaa ja jäi jopa karvas maku kuitenkin suuhun ottelusta, ehkä johtuen siitä Palhinhan lopun älyttömästä missauksesta. Sillä maalilla tämä pari olisi voitu paketoida aika varmuudella ja huolella jo nyt ekassa matsissa. Mutta se missaus harmittaa etenkin sen takia, koska se Musialan esityö ja tatsi siihen oli niin vain niin maaginen, että on suorastaan rikollista, että Palhinha kämmäsi sen. Siinä olisi ollut maalia, mitä olisi voitu pyöritellä kaikissa highlighteissa. Ja plus, toki 4-0 voitto olisi näyttänyt vieläkin hienommalta ja murskaavammalta statementilta. Kaikesta Goretzkaan kohdistuneesta kritiikistä huolimatta, niin itselläni on tunne, että Goretzka - Palhinhaa parempana hyökkäyspään pelaajana - ei olisi tuhrinut sitä paikkaa...saumoja olisi siis ollut isonumeroisempaankin voittoon, kuin "vain" 3-0 ja se tavallaan on se, mikä vähän karvaan maun suuhun jätti.
Pitää muistaa, että Leverkusen oli ennen tätä Bayern-tappiota hävinnyt ainoastaan 1(!) ottelun viimeisestä 69:stä ottelustaan saksalaisjoukkueita vastaan (viime syksyn 2-3 tappio Leipzigille). Leverkusen oli ylipäätään hävinnyt ennen tätä ainoastaan neljä ottelua viimeisen liki kahden vuoden aikana (toukokuun 2023 lopusta alkaen). Leverkusenilla on myös Bundesliigassa menossa tällä hetkellä 29 ottelun tappioton vierasputki, joka on Buli-ennätys. Ehkä nämä statistiikat tuovat riittävää kontekstia siihen, miten aidosti massiivinen juttu tämä Bayernin 3-0 voitto Alonson joukoista nyt oli. Ja se, että se tuli vielä noin murskaavalla ja dominoivalla tavalla, Bayern ei antanut Leverkusenille kirjaimellisesti yhtään mitään koko ottelussa. Tämä oli myös Bayernin ensimmäinen voitto Alonson Leverkusenista, vasta nyt seitsemännessä keskinäisessä kohtaamisessa (aiemmat keskinäiset: 3D, 3L)
Kompany on kyllä ansainnut oman krediittinsä tämän aina niin vaikean alkutalven handlaamisesta näinkin hyvin. Tästä on tullut jo viimeisen 5.v aikana oikeastaan sellainen tapa, että se Bayernin kauden vaikein ajanjakso aina jotenkin ajoittuu juuri tähän joulun jälkeiseen aikaan ja alkuvuoteen tammi-/helmikuu ajanjaksolle. Tällä ajanjaksolla Bayern on eritoten viime vuosina menettänyt hurjan määrän pisteitä, suoritustasossa on tapahtunut selkeä notkahdus ja Bayern on menettänyt myös isonkin piste-eron Bundesliigassa. Kompanyn rekordi vuoden alusta tähän päivään saakka on 11 voittoa, 2 tasapeliä, 1 tappio. Viime vuosina aina niin vaikean helmikuun saldo oli 5 voittoa ja 2 tasapeliä.
Ja nyt alla on nyt kolme isoa voittoa kolmea haastavaa vastustajaa vastaan maalierolla 10-1 (4-0 vs. Frankfurt, 1-3 vs. Stuttgart, 3-0 vs. Leverkusen). Kaudet ja joukkueet eivät tietenkään ole veljiä keskenään, mutta vime kaudella samaan aikaan Tuchelin alaisuudessa näitä kolmea joukkuetta vastaan otettiin tukkaan 5-1 (Frankfurt), 3-1 (Stuttgart) ja 3-0 (Leverkusen). Ennen tätä kautta Bayern oli pelannut Alonson Leverkusenia vastaan kolme ottelua, joissa se oli päästänyt seitsemän maalia. Nyt Kompanyn alaisuudessa Leverkusenia vastaan on pelattu neljä ottelua, joissa on päästetty vain kaksi maalia, ja alla on nyt myös kaksi perättäistä nollapeliä (parin viikon takainen 0-0 ja nyt 3-0 voitto) Alonson joukkoja vastaan. Kyllähän tässä Kompanyn johdolla on siis näihinkin em. tilastoihin pohjaten, aivan selkeää parannusta nähtävissä.
Ehkäpä tässä Leverkusen-voitossa näkyi se Mestarien liiga "perintö" ja kokemus, jota ei voi vähätellä. Viime kaudella Arsenal kompastui tähän samaan haasteeseen Bayernia vastaan, kun liki kaikki ennustivat Arsenalin jatkoonmenoa, unohtane kuitenkin, että UCL on eri kilpailu, jossa on eri paineet ja eri olosuhteet. Vuosi sitten Arsenal oli isossa kuvassa varmaankin ollut se parempi joukkue verrattuna Bayerniin, mutta se Bayernin ääretön mentaliteetti UCL:stä, rutiini UCL-illoista, voittamisen kokemus tässä kilpailussa, olivat ne tekijät, jotka todennäköisesti sen otteluparin Bayernin eduksi sitten lopulta käänsivät.
Nyt näen näillä samoilla tekijöillä olevan isoa vaikutusta myös tässä nykyisessä Leverkusen-parissa. Leverkusen on ollut kova viime vuosina ja haastava voitettava Bundesliigassa, mutta Chämppäri on niin sanotusti eri kilpailu, jossa ei tule aliarvioida sitä pitkän linjan kokemusta, mikä toisella joukkueella on, versus jos toisella ei ole ollenkaan kokemusta kilpailusta lähimenneisyydestä, etenkään pudotuspelivaiheessa pärjäämisestä, kuten Arsenalilla vuosi sitten ja nyt Leverkusenilla. En näe sitä sattumana, että vuosi sitten kauden mitalla vahvasti pelannut Arsenal (joukkue, jolla ei ollut vielä kokemusta näistä peleistä) hyytyi ja alisuoriutui lopulta kovapaineisessa painekattilassa - kuten Leverkusen juuri nyt -, Bayernin taasen nostaessaan tasoaan kauden aiemmista heikommista peleistä.
****
Neuer loukkasi itsensä siinä Musialan 2-0 maalin yhteydessä, kun lähti juhlimaan muiden mukaan ja sprintatessa reväytti sitten pohkeensa (turhin loukki ikinä)... Arvioiden mukaan Neuer tulee huilaamaan seuraavat 3-4 peliä, joten paluu tulee joka tapauksessa venymään maajoukkuetauon jälkeiseen aikaan ja sinne maalis-/huhtikuun vaihteen tienoille. Tämä peli oli myös Neuerin uran 150. UCL-ottelu ja Neuerista tuli toinen maalivahti historiassa Iker Casillasin (177 ottelua) jälkeen, joka on yltänyt tuohon rajapyykkiin. Vaikka Urbig näytti sen alun pienen hermostuneisuudeen jälkeen ihan solidilta ja itsevarmalta, niin tässä voi ehkä ensi viikon kakkosottelussa piillä se pieni Leverkusenin sauma, johon iskeä.
Kaikesta Neueriin kohdistuneesta kritiikistä huolimatta, niin kyllä tämä kakkosottelu, haastavalla BayArenalla ja all-in lyövän kotijoukkueen edessä olisi ollut juuri sellainen peli, jossa se Neuerin kokemus ja sen tuoma rauhallisuus olisi ollut iso avaintekijä ja kriittisen tärkeä palanen, miten tuo kakkosottelu olisi voitu klaarata ilman sen suurempia töyssyjä. Urbig oli vasta kirjaimellisesti pari kuukautta sitten 2.Bulissa pudonnut Kölnin varamaalivahdiksi ja nyt sitten paria kuukautta myöhemmin tekemään debyytti Bayern-paidassa UCL-pelissä Leverkusen-pelissä ja seuraavalla viikolla todennäköisesti alusta saakka uuniin BayArenan hornankattilaan. Nyt on henkisesti aika kova paikka nuorelle molarille.
Jos Leverkusen pystyy siihen ottelun alkuun - ekan 10-20 min aikana - iskemään sen 1-0 maaliin, niin miten se vaikuttaa Urbigin itseluottamukseen, miten se Urbigin (mahd.) hermostuminen heijastuisi koko muun joukkueen suorittamiseen...Asiat voivat hyvinkin nopeasti lähteä etelään kohti niin sanotusti, joten Neuer olisi ollut nyt sillä kokemuksellaan iso palanen juuri tällaiseen peliin ja paikkaan. Tämä kuvio nähtiin nyt tuossa ekassa ottelussa juuri Leverkusenin maalinsuulla nuoren Matej Kovárin kohdalla. Bayernin nopea 1-0 maali heti alkuun, sitten Kovárin karmea kämmi kakkosjakson alkuun, hetkeä myöhemmin pakka hajoaa totaalisesti ja maalivahdin epävarmuus heijastuu muuhun joukkueeseen, Mukielen toinen keltainen ja ulosajo, sitten Kane painitaan boxissa nurin, pilkku, 3-0...se yksi nuoren molarin lipsahdus siihen väliin ja huonoon paikkaan, jonka jälkeen kaikki momentum kertyykin vastusajalle ja oma peli olikin täysin raiteiltaan.
Ulreich ei ole pelannut pitkään aikaan ja on tainnut jo usemman kuukauden kamppailla oman siviilipuolen ongelmien kanssa, jolloin hänenkään pelituntumansa ja henkinen vireystilansa ei varmasti optimaalinen ole. Mutta Ulreichkin on jo kokenut maalivahti ja osoittanut viime vuosina (sen 2018 Real-kämmin jälkeen), että on tiukoissa paikoissa ihan kylmänviileä ja solidi varakoppari, joten ilman noita siviilipuolen haasteita ja pitkän ajan pelaamattomuutta, olisin ehkä jopa harkinnut Ulreichin heittämistä uuniin. Taitaa kuitenkin Urbig saada kutsun maaliin. Toivon mukaan Urbig pelaa jo lauantain Bochum-pelissä ja saa siitä hyvän kenraalin ja pelituntuman alleen. Sitten meneekin mielenkiintoiseksi, jos tuo Bochum-kenraali onkin heikko tai epäonnistunut peli Urbigilta, että uskaltaako Kompany heittää nuorta poikaa BayArenan liekkeihin...
Urbigista voisi tehdä vielä sen huomion, että hän on nuoreksi kaveriksi kyllä aika kovassa fyysisessä tikissä, koska nyt kun ekaa kertaa näki hänet ihan lyhythihaisessa, niin oli kyllä aika jämäkän ja 'pumpatun' näköinen tyyppi. Salitreeni ja laadukas ruokavalio on tainnut maistua jo ihan pienestä pojasta asti. Vaikka Urbig ei torjuntatyöskentelyyn joutunutkaan, niin silmiin pisti pojan ihan hyvä jalalla pelaaminen ja noiden avaussyöttöjen antaminen. Se, että Urbig näyttää pallollisena kestävän painetta ja kykenevänsä kelpo ratkaisuihin jalalla, toivon mukaan tuo itseluottamusta ja rauhallisuutta myös muun joukkueen otteisiin ja tuohon build-up peliin, ettei touhu mene täysin roiskimiseksi, jolloin menetettäisiin kontrollia ja jouduttaisin kärsimään koko peliä. Tämä (Urbigin kelpo jalalla pelaaminen) voi nousta avainsemaan tuossa toisessa ottelussa.
****
Monet saksalaismediat uutisoivat nyt, että Kimmichin 4-vuotinen jatkosopimus on nyt todella lähellä, Bayernin eilisen hallintoneuvoston kokoontumisen jäljiltä, jossa nuo sopimusehdot hyväksyttiin. Plettenberg huhuaa, että Kimmichin palkka tulee olemaan samassa suurusluokassa (€20M bonukset ml.), kuin tuo nykyinenkin sopimuksensa. Iso, iso jatkosopimus ja toivon mukaan julkistus saataisiin eetteriin jo ennen tuota ensi tiistain ratkaisevaa ottelua.
