Nyt lehdet huhuilevat, että Arthur-Pjanic-kuvio on sovittu, siis Arthurkin hyväksynyt, ja virallista vahvistusta enää odotetaan. Urheilullisesti kauppa on kyllä mielestäni jossain oudon ja järjettömän välimaastossa, varsinkin vuotta-kahta pidemmällä tähtäimellä.
Jos se nyt sitten tehdään, miksi se tehdään? Avain tässä on se, että tosiaan Juve maksaa sen (lehtitietojen mukaan) 80 miljoonaa ja Barcelona (lehtitietojen mukaan) 70 miljoonaa. Miksi ihmeessä? Miksi kaksi erillistä kauppaa, miksi Juve ei maksa 10 miljoonaa ja pelaajat vain siirtyvät kaupungista toiseen samassa diilissä? Miksi Pjanicista (joidenkin mielestä Arthuristakin) niin törkeä ylihinta?
Syy on talous ja kirjanpito. Jos ja kun nyt se tulos pitää nollille saada, näin se hoituu. Selvittelin, että syynä on se aiemmin, kun Barcelonan taloutta täällä käsiteltiin, esittelemäni jalkapalloseurojen kirjanpitotapa. Ostettujen pelaajien arvo tosiaan kuoletetaan sopimuksen keston aikana, eli sitä ei kirjata kokonaisuudessaan menoksi sille kaudelle, kun osto tehdään. Barcelona maksoi Arthurista n. 30 miljoonaa kaksi vuotta sitten 6 vuoden sopimuksella, eli tuosta kirjataan alas n. 5 miljoonaa per vuosi (30/6), siis n. 20 miljoonaa nyt jäljellä. Mutta myyntihinnat taas kirjataan tuloksi kokonaan myyntihetken kaudelle. Eli jos Barcelona myisi Arhurin nyt 80 miljoonalla, seura kirjaisi 60 miltsiä nettoa tälle kaudelle. Sen sijaan kuluja Pjanicista kirjattaisiin tälle kaudelle vain 70 miljoonaa jaettuna vaikkapa viidellä, jos tehdään viiden kauden sopimus. Ja tämä toimintatapa koskee kaikkia jalkapalloseuroja, joten Juventus haluaa tehdä tämän kaupan täsmälleen samasta syystä kuin Barcelona: he myös kirjaavat roiman voiton aikanaan halvemmalla ostamastaan Pjanicista, ja tämän kauden talous näyttääkin paljon paremmalta. Ostokulut jakautuvat monelle vuodelle tilinpidossa.
Tämä on sen verran outoa mutta taloudellisesti toimivaa, ainakin näin kertaluonteisesti, etten ihmettelisi jos muutkin seurat keksivät kikkailla samalla tavalla, etenkin nyt tämän siirtoikkunan aikana.
Sivumennen sanoen, jos tämän nyt edes pitkin hampain muuten hyväksyy, ihan jo pelaajien ikäeron vuoksi Barcelonan pitäisi jäädä tässä enemmän kuin 10 miltsiä ns. oikeaa rahaa voitolle. Lisää rahaa tai joku penkkimies bonuksena, niin edes etäisesti voisi ymmärtää. Mutta joka tapauksessa paitsi että tämä on urheilullisesti ja seuran identiteetin kannalta erittäin kyseenalaista, jos siis toteutuu, ei varmaan ole kovin mukavaa pelaajille joutua pelinappuloiksi tällaisessa talouskikkailussa.
Kaikki muut huhut ovat nyt vähän jääneet tämän alle, jopa Lautaro. Saapa nähdä, tapahtuuko tässä ikkunassa vielä paljonkin vai ei lopulta juuri mitään.