Ja Cuckoo For Caca, perkele, shit lives forever!
Ollaan sitä nyt niin teiniä, niin teiniä. Ymmärrän kyllä, että tuossa iässä mielellään vastustaa kaikkea mahdollista, tai ainakin on yleistä mielipidettä vastaan joka raossa. Noh, kohta voit keksiä ryyppäämisen ja naimisen uudelleen. Mutta muista kuitenkin samalla, että me keski-ikäiset ollaan käyty noilla keikoilla jo vuosikymmeniä, ja meillä on sitäpaitsi varaa käydä katsomassa ihan kaikki isot nimet, jos vain haluamme. Muistikuvat saattavat olla jo hiukan hämäriä Woodstockin ajoilta, mutta perspektiiviä on silti ihan riittävästi esim. tämän keikan ylistämiseen. Minusta se kertoo ehkä enemmän sinusta kuin meistä muista, jos et tajunnut tuon keikan loistavuutta. Kävisit enemmän konserteissa.Nojoo, olihan tuo ihan jees keikka. Toki Mike Patton on ihan arvostettava muusikko ja hyvä laulaja, mutta jotenkin tuo hehkutus on ehkä vähän liioiteltua? En tiedä käyvätkö ihmiset sitten niin vähän keikoilla ylipäänsä (todennäköisesti tuo hyvää vauhtia keski-ikäistyvä FNM-yleisö ainakin), jos tuo nyt oli jotenkin supermaanista ja nerokkuutta hipovaa hulluutta (tai toisinpäin).
Aika vaikea tuota vertailua on tehdä, edellinen vierailunsa on omissa muistikuvissa ehdottomasti kaikkien aikojen TOP-5 keikoista, mutta toki tällainen vertailu tusinan vuoden välein tapahtuneista asioista on aika mahdotonta. Vaikka rock toimii parhaiten pienemmissä ympyröissä kuin tuollaisissa tuhansien ihmisten massatapahtumissa ()Kulttuuritalo vs. Kaisaniemi), oli keskiviikon keikka aivan loistava sekin.Fakta kuitenkin on, että Patton ja bändi olivat aikamoisessa vireessä. Ja ihan kriitikoidenkin mielestä soittivat ja lauloivat paljon paremmin kuin viimeksi täällä käydessään.
Pidän kyllä Pattonia yhtenä rock-genren hienoimmista ja taitavimmista laulajista. Hän ei vain laula, vaan käyttää ääntään monipuolisesti musiikki-instrumenttina. Kuuntelemalla sivuprojekteja ymmärrät, jos ei keskiviikkona avautunut. Keikka oli hieno kokonaisuus ja elämys, jota on mukava muistella. Nimenomaan kokonaisuutena yksi parhaista, joita olen nähnyt ja kuullut.Nojoo, olihan tuo ihan jees keikka. Toki Mike Patton on ihan arvostettava muusikko ja hyvä laulaja, mutta jotenkin tuo hehkutus on ehkä vähän liioiteltua? En tiedä käyvätkö ihmiset sitten niin vähän keikoilla ylipäänsä (todennäköisesti tuo hyvää vauhtia keski-ikäistyvä FNM-yleisö ainakin), jos tuo nyt oli jotenkin supermaanista ja nerokkuutta hipovaa hulluutta (tai toisinpäin).
Uskallan kuitenkin väittää, että keskimääräinen otanta Faith No More-yleisöstä kuuntelee musiikkia ja käy keikoilla varsin aktiivisesti, oli ikää sitten 25 tai 35. Eri asia jonkun kerran vuodessa vierailevan koko kansan Metallican kanssa tai sitten nämä todelliset nostalgiatrippailut.Nojoo, olihan tuo ihan jees keikka. Toki Mike Patton on ihan arvostettava muusikko ja hyvä laulaja, mutta jotenkin tuo hehkutus on ehkä vähän liioiteltua? En tiedä käyvätkö ihmiset sitten niin vähän keikoilla ylipäänsä (todennäköisesti tuo hyvää vauhtia keski-ikäistyvä FNM-yleisö ainakin), jos tuo nyt oli jotenkin supermaanista ja nerokkuutta hipovaa hulluutta (tai toisinpäin).
Tämä on totta. Toisaalta myös on hyvä muistaa, että pelkkä isojen nimien keikoilla käyminen ei anna riittävästi perspektiiviä arvioida objektiivisesti keikkaa kuin keikkaa, oli sitten ollut Woodstockissa tai ei. Joku stadikan tai Hartwall Areenan viihdepaketti on usein kuitenkin aika etäällä kunnon rock-konsertista. Iso festari- tai puistokeikka on kuitenkin jo toinen juttu, koska sieltä puuttuu se popcornia syövä katsomoyleisö kokonaan.Mutta muista kuitenkin samalla, että me keski-ikäiset ollaan käyty noilla keikoilla jo vuosikymmeniä, ja meillä on sitäpaitsi varaa käydä katsomassa ihan kaikki isot nimet, jos vain haluamme.
Väärin katsottu? Jäähallikeikoilta taas puuttuu se mudassa ryömivä ördärikansa. Mitään ei muista, mutta hieno keikka! Aina ei voi saada kaikkea.Toisaalta myös on hyvä muistaa, että pelkkä isojen nimien keikoilla käyminen ei anna riittävästi perspektiiviä arvioida objektiivisesti keikkaa kuin keikkaa, oli sitten ollut Woodstockissa tai ei. Joku stadikan tai Hartwall Areenan viihdepaketti on usein kuitenkin aika etäällä kunnon rock-konsertista. Iso festari- tai puistokeikka on kuitenkin jo toinen juttu, koska sieltä puuttuu se popcornia syövä katsomoyleisö kokonaan.
Josta päästäänkin sitten pieneen marmatusosioon. Nimittäin "lämppäreihin". Waltarista ja CMX:stä olen pitänyt aina. Jälkimmäistäkin fanittanut ihan tosissaan, mutta silti kyllä oli nyt ihan eri liiga, missä suomipojat pelasivat eilisiltana. Lämppärit tuntuivat siltä kuin pari mestiksen nelosketjun pakkia olisi pistetty NHL-joukkueen sekaan. Tai Arto Ruotanen KLM-ketjun pakiksi. Ymmärrän kyllä miksi ne olivat siellä, mutta ajankohta olisi pitänyt olla 10 vuotta sitten.
Luulinkin nähneeni sinut yleisömassan seassa ja taisin olla oikeassa.Toki CMX olisi voinut suunnitella settinsä tarkemmin ja jättää suosiolla scifi-taideproget, Aamutähden ja laahaavan Minne paha haudattiin pois. Sen sijaan Palvelemaan konetta, Rautakantele ja etenkin esityksen avannut Pyhiinvaeltaja olivat kovia vetoja. Niissä A.W. osoitti edelleen taitavansa maanisen kiekunan hyvin ja sitä olisi sietänyt hyödyntää enemmänkin.
Näin itsekin ajattelisin asian, tai ainakin tietty johtava ajatus tuossa on taustalla valinnoissa. Nämä lämppäribändit on sellaista hieman veteraanimpaa osastoa Suomessa ja aika samoilta aikakausilta kaikki, mukaanlukien Fait No More. Lisäksi ovat suomalaisessa musiikissa sitä äkkiväärempää osastoa ja hyvin kokeellisia, kuten FNM on myös. Pitää tai ei, niin omasta mielestäni hyvät valinnat lämppäreiksi ja CMX:aan nyt on kytköksiäkin, jos pienenlaisia, tuolta FNM:n puolelta.Ehkä joku nuorempi ja nälkäisempi ((c) Hantta Virta) bändi olisi vetänyt homman erilaisella energialla, mutta nämä yhtyeet oliva oletettavasti ne joita FNM paikalle toivoi, ei tapahtumajärjestäjä.
Toki se alueen ulkopuoleltakin kuulemma hyvin kuului musiikki, mutta olen niin vaativa, että olisi potuttanut vaan kun ei ole ihan pääkallopaikalla.
Ollaan sitä nyt niin teiniä, niin teiniä. Ymmärrän kyllä, että tuossa iässä mielellään vastustaa kaikkea mahdollista, tai ainakin on yleistä mielipidettä vastaan joka raossa. Noh, kohta voit keksiä ryyppäämisen ja naimisen uudelleen. Mutta muista kuitenkin samalla, että me keski-ikäiset ollaan käyty noilla keikoilla jo vuosikymmeniä, ja meillä on sitäpaitsi varaa käydä katsomassa ihan kaikki isot nimet, jos vain haluamme. Muistikuvat saattavat olla jo hiukan hämäriä Woodstockin ajoilta, mutta perspektiiviä on silti ihan riittävästi esim. tämän keikan ylistämiseen. Minusta se kertoo ehkä enemmän sinusta kuin meistä muista, jos et tajunnut tuon keikan loistavuutta. Kävisit enemmän konserteissa.
Alamummo kirjoitti:Pidän kyllä Pattonia yhtenä rock-genren hienoimmista ja taitavimmista laulajista. Hän ei vain laula, vaan käyttää ääntään monipuolisesti musiikki-instrumenttina. Kuuntelemalla sivuprojekteja ymmärrät, jos ei keskiviikkona avautunut.
lähinnä ihmettelen a) jos tuo nyt jonkun mielestä oli jotenkin maaninen ja raivokas esiintyminen Pattonilta - minusta se oli ihan tyypillistä rock-keikan elkeilyä ja b) noin yleensäkin Pattonin jumaloimista
Käyn varmasti enemmän ja laajemmalla skaalalla keikoilla kuin 95% tämän ketjun kirjoittajista, joten perspektiiviä varmasti on ihan riittävästi.
Ihan hyvä keikka kuitenkin. Luulin, että se oli parempi, mutta olinkin väärässä.
vdx mua zorbas kirjoitti:Ihan vaan mielenkiinnosta: mikä Vteichin mielestä on ollut raivokas esiintyminen ja mitä bändiä sinä voisit jumaloida?
Jos nyt unohdetaan hetkeksi tuo irvailu, niin tähän pitää vielä kuitenkin puuttua. Jos Pattonia kuvailee sanoilla "ihan hyvä laulaja", syyllistyy mielestäni melkoiseen aliarviointiin. Rock-genressä hän on poikkeuksellisen hyvä laulaja. Jos tätä ei osaa/halua myöntää, silloin on pienen itsetutkiskelun paikka. Ei siis tarvitse olla maailman suurin FNM-fani eikä sen 95% yläpuolella. Kunhan myöntää tosiasiat.Mielenkiintoista tuo, että jos ei käytä ylisanoja Pattonista (siis liikkuu vain maallisella "hyvä laulaja ja arvostettava muusikko" -tasolla), niin kyseessähän ei voi olla mikään muu kuin tutustumattomuus.
Mielenkiintoista tuo, että jos ei käytä ylisanoja Pattonista (siis liikkuu vain maallisella "hyvä laulaja ja arvostettava muusikko" -tasolla), niin kyseessähän ei voi olla mikään muu kuin tutustumattomuus.
Jos nyt unohdetaan hetkeksi tuo irvailu, niin tähän pitää vielä kuitenkin puuttua. Jos Pattonia kuvailee sanoilla "ihan hyvä laulaja", syyllistyy mielestäni melkoiseen aliarviointiin. Rock-genressä hän on poikkeuksellisen hyvä laulaja. Jos tätä ei osaa/halua myöntää, silloin on pienen itsetutkiskelun paikka. Ei siis tarvitse olla maailman suurin FNM-fani eikä sen 95% yläpuolella. Kunhan myöntää tosiasiat.
No se on jo huomattu. Kun kuuntelee musiikkia ns. yli rajojen, oppii tunnistamaan puhtaat lahjakkuudet sekä koulutetut laulajat. Pattonin laulukoulutuksesta en osaa sanoa, mutta lahjoja hänellä on aivan perrkeleesti. Kovin moni ei vetäisi edes puolikasta keikkaa tuolla tavalla, mitä nyt keskiviikkona kuultiin. Kiertueesta puhumattakaan.En osaa arvioida miehen teknistä pätevyyttä laulajana
Minä lisäsin tuon rockin tarkennukseksi, koska siinä genressä oikeasti hyviä laulajia on aika vähän. Yhtä hyvin voitaisiin laajentaa tämä koskemaan koko populäärimusiikkia. Fantastisia tulkitsijoita sitten löytyykin jo liuta, mutta se on jo enemmän subjektiivinen juttu.Ja lisäksi mielestäni missään ei ylipäänsä puhuttu pelkästä rockista, joka on genrenä suurimmaksi osin ylipäänsä aika väsynyt kaikin puolin.
No se on jo huomattu. Kun kuuntelee musiikkia ns. yli rajojen, oppii tunnistamaan puhtaat lahjakkuudet sekä koulutetut laulajat.
Leon kirjoitti:mutta se on jo enemmän subjektiivinen juttu.
teroz kirjoitti:WOW - aikamoinen angstikone päästetty täällä valloilleen. Tietämystä ja syvälle viiltävää analyysiä suorastaan tulvii viestistä toiseen. Tulee jo mieleen Matti Nykäsen veisu "Samaa Nauhaa", eiköhän 5+ viestiä samalla teemalla riitä ja seuraavana stoppina voisi olla vaikka joku kotoisampi ketju ala Avril Lavigne.
Ja itse asiassa edelleen, veikkaisin kuuntelevani musiikkia hieman enemmän yli genrerajojen kuin täällä Pattonin jumaluudesta vakuuttuneet rock-miehet.