Minun mielestäni Pattonin peruslauluääni keskitien rockbiiseissä ei ole kovinkaan ihmeellinen. Jos kuuntelisin bändin muusta tuotannosta tietämättä vaikkapa Land of Sunshinen tai melkein minkä tahansa The Real Thingin biiseistä, niin varmaan ajattelisin, että siinä on rockbändillä näköisensä laulaja, mutta ei mitään sen enempää.
Sen sijaan ihmeellinen on Pattonin kyky varioida äänenkäyttöään ja saada ihmeelliset äänteet kuulostamaan hyvältä. Yksittäisen biisin aikana voi olla käsittämättömän laaja ääniskaala käytössä, ja harva muusikko taitaa mielipuolista huutamista (esim. Cuckoo For Caca kokonaisuudessaan, Caffeinen I'm warning you!) yhtä hyvin kuin Patton. Kuka siitä sitten pitää ja kuka ei, minun mielestäni se on helvetin vaikuttavaa. Toisaalta Patton taitaa myös klassisemman ja puhtaamman laulannan, mistä Easy ja tämän keikan cover-slovarit ovat hieno osoitus. Tästä tulen päätelmään, että Faith No Moren tuotannossa on useita sellaisia kappaleita, joita ei voi tai ei ole tarkoituskaan laulaa erityisen "hyvin".
Lahjakkuutta mittaa paljon myös livelaulamisen kyky. Keskiviikko osoitti, että se taito on Pattonilla poikkeuksellisen hyvä. Ei säröjä, ja lähes yhtä taidokasta äänenmuuntelua kuin levyilläkin. Upeaa. Ja se show, jotain ennennäkemätöntä sekin.
Sen sijaan ihmeellinen on Pattonin kyky varioida äänenkäyttöään ja saada ihmeelliset äänteet kuulostamaan hyvältä. Yksittäisen biisin aikana voi olla käsittämättömän laaja ääniskaala käytössä, ja harva muusikko taitaa mielipuolista huutamista (esim. Cuckoo For Caca kokonaisuudessaan, Caffeinen I'm warning you!) yhtä hyvin kuin Patton. Kuka siitä sitten pitää ja kuka ei, minun mielestäni se on helvetin vaikuttavaa. Toisaalta Patton taitaa myös klassisemman ja puhtaamman laulannan, mistä Easy ja tämän keikan cover-slovarit ovat hieno osoitus. Tästä tulen päätelmään, että Faith No Moren tuotannossa on useita sellaisia kappaleita, joita ei voi tai ei ole tarkoituskaan laulaa erityisen "hyvin".
Lahjakkuutta mittaa paljon myös livelaulamisen kyky. Keskiviikko osoitti, että se taito on Pattonilla poikkeuksellisen hyvä. Ei säröjä, ja lähes yhtä taidokasta äänenmuuntelua kuin levyilläkin. Upeaa. Ja se show, jotain ennennäkemätöntä sekin.