Asialliselta vaikutti FNM:n nykykunto! Tunnelma välittyi tänne pohjolaankin jopa ihan tietoverkon välityksellä. Jos bändi on tuollaisessa kunnossa jo toisella keikallaan noin yhteentoista vuoteen, niin Helsingissä voi olla ihan hyväkin meno.
Yllätti kyllä, miten hyvin bändin ensimmäinen levy oli biisilistassa edustettuna. Olisi saanut niiden tilalla tulla jotain King for a daylta tai Angel dustilta. Meikälle nimittäin ainakin valkeni tuon keikan lopullisesti aikana se, miten heppoista materiaalia kahden ekan levyn biisit ovatkaan bändin myöhempään tuotantoon verrattuna.
Muutenkin settilista oli hieman outo. Odotin hieman räväkämpää aloitusta. Se Reunited-cover meni vielä ihan hauskana läppänä, mutta heti perään soitettu The Real Thing ei ihan nappivalinta keikan tuohon vaiheeseen mielestäni ollut. Kolmannesta biisistä eteenpäin keikka sitten kyllä olikin ihan täyttä karnevaalia.
Henkilökohtaisesti eniten ilahdutti se, että rähinäskitsoiluosastoa tuli runsaasti. Malpractice, Cuckoo For Caca, Gentle Art of Making Enemies ja ihan mahtava Caffeine kuultiin kaikki.
Faith No Morella ei ole koskaan ollut kunnollista kitaristia King For a Daylla soittanutta Trey Spruancea lukuun ottamatta. Melkoisen mielikuvitukseton rämpyttäjä on tämä Jon Hudsonkin. Sooloja myöten toisti kaiken samalla tavalla kuin levylläkin. Kikkaa kehiin saatana (kikkaa-sana siis pienellä alkukirjaimella, ei tässä haudanryöstöön ketään kannusteta).
Tosin helppohan tämmöisiin seikkoihin on kotoa ruudun ääreltä tarttua. Paikan päällä on varmaankin ollut ihan eri meininki.
Kyllä tämmöinen nettimulkoilu hieman helpottaa sitä tosiasiaa, että Suomen keikoille ei tule päästyä. Onpahan nyt edes jonkinlaiset näkö- ja kuulohavainnot ehkä kaikkien aikojen kovimman bändin paluusta.
En panisi pahakseni uutta studiolevyäkään.
