Espanyol matsi oli tosiaan aika sysipaskaa tekemistä Barçalta ja tulos oli enemmän kuin oikeutettu. Hyvin heräsivät sen kotijoukkueen tasoituksen jälkeen, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Espanyol tosin näytti vaikkapa eräälle madridilaisjoukkuellekin, sitä taistelemista ja päämäärätietoisuutta. Eivät alistuneet missään vaiheessa vaan tekivät tilanteesta toiseen hurjaa duunia. Tuolta vain tyystin puuttuivat ne käsiään levitelleet katseen voimalla puolustavat "tähdet" vaan näiden sijaan oli nöyrää duunia paiskineita taistelijoita ex-Barca Sergio Garcían johdolla. Vaikka tulos vieläkin ketuttaa niin samalla oli myös hienoa, että tuo duuni ja loputon taistelu palkittiin.
Barçan osalta näyttäisi kyllä pahasti siltä ettei tuo viimeisten vuosien aikana kaiken voittanut joukkue jaksaisi syttyä otteluun kuin otteluun vaan tarjoavat liiaksi noita off-päiviä. Espanyolia vastaan en kuitenkaan tuota odottanut sillä pidin itsestään selvänä, että tuo matsi kyllä sytyttää, joten ei nyt liian hyvältä näytä. Camp Noulla, kotiyleisön edessä, eivät sentään kehtaa alisuorittaa samalla tapaa, mutta näihin vieraspelaamisiin ja joukkueen motivoimiseen näitä varten pitäisi nyt Pepin vain keksiä jotain, muutoin on aika sama miten pelaavat Realia vastaan, mikäli viime viikonlopun kaltaisia banaaninkuoria tulee eteen siellä täällä Realin vastaavasti nuijiessa heikompansa pääsääntöisesti varsin selvästikin, niin kotona kuin vieraissa.
Osasunaa vastaan tilanne oli jo sen verran selvä, että Pep pääsi tarjoamaan avainkavereille tärkeää lepoa ja tuo avaukseen päässyt osastokin kykeni kaapimaan sen voiton vaikka avausjakso olikin taas pitkälti sitä itseään.
Jos nyt yksittäisiä pelaajia nostaa esiin niin Adriano oli mukavan pirteä, lisäksi aivan upea keskitys siihen avausosumaan. Thiago oli oma laadukas itsensä keskustassa, vaikkei nyt mitään todellista supermatsia pelannutkaan ja Sergi Robertokin oli ihan ilahduttava näky, varsinkin toisella jaksolla. Avausjaksollahan kaveri oli sähläämässä sitä Osasunan osumaa. Pintokin napsi ne voittoon tarvitut torjunnat.
Fontásia ei kyllä käy kateeksi. Pääsi pitkästä aikaa avaukseen kuin ylipäätään pelaamaankaan, niin eikö sitten tipahda heti kättelyssä pelistä pois ja pidemmälle saikulle. Tilalle tullut Abidal oli kyllä avausjakson aivan jäässä ja sekoili mitä milloinkin, mutta lämpeni sitten toiselle. Lisäksi Pedrokin meni loukkaantumaan ja olisi alustavasti noin 10 päivää sivussa, joten molemmilla aika harmillinen tilanne.
Seuraavaksi CdR:ssä tulisikin vastaan Real, joten mikäli nyt nopeasti oikein summailin, niin vuorossa olisivat vuoden sisään El Clásicot nro: 8 ja 9, joten olisihan noita joo viime aikoina riittänyt. Heti tulevana keskiviikkona aloitettaisiin Madridissa.
Maxwellin lähtö ei sinänsä yllätä sillä melkoinen statistihan kaveri tuolla oli, joten suurempi rooli PSG:ssä varmasti innosti kun tienestitkään tuskin ainakaan putosivat. Saapa nyt nähdä tekevätkö vielä jonkin korvaavan hankinnan ihan tällekin kaudelle sillä B:ssä ei oikein tuolle vasemmanpakin tontille olisi niitä paikkaajia kun Montoya on aikalailla puhdas oikea pakki. Adriano ja Abidal kunnossa pysyessään tarjoavat tuonne toki riittävästi, mutta sen jälkeen olisikin enemmän tai vähemmän muiden paikkojen paikkaajien varassa. Lisäksi kun Puyolkaan ei iän myötä ole enää tuonne laidalle aivan ideaalein vaihtoehto, niin siinähän sitä. Lisäksi Fontásin loukkaantuminenkin söi tuota puolustuksen leveyttä, joten katsellaan. Jordi Alba olisi pidemmällä tähtäimelläkin ajateltuna aika luonteva vaihtoehto ja La Masia taustaisena katalaanina niitä tuttuja naamojakin luulisi tuolla riittävän, mutta Valencialla nyt tuskin on sitä halua luopua kaverista kesken kauden ainakaan ilman roimaa ylihintaa, jolloin tuota vasemman laidan ratkaisua jouduttaneen odottamaan ensi kesälle asti siinä toivossa että Adriano-Abidal –kaksikko pysyisi kasassa.
-----------------------
Barça B pelasi puolestaan viime lauantaina sellaisen hyvin tutun ottelun tältä kaudelta. Mini Estadilla oli vastassa Numancia ja peli päättyi 1-1 tasalukemiin. Tuo vain oli tiedä edes monettako kertaa tällä kaudella ottelu, jonka voittamiseen olivat B:llä ne aivan kaikki avaimet, mutta kun ei, niin ei. Sitä henkistä kovuutta sen voiton ottamiseen ei tällä(kään) kertaa vain löytynyt.
Ensimmäinen jakso oli aika tasainen, mutta myös kohtuu mitään sanomaton. B hallitsi tapojensa mukaan ehkäpä hieman enemmän, mutta kumpikaan ei saanut hirveämmin niitä maalipaikkoja luotua ja nekin vähät joita tuli olivat enemmän sellaisia toisen sähellyksen seurauksesta syntyneitä puolittaisia tilanteita, kuin jotain hienosti luotuja ja rakennettuja. Toinen jakso oli jo tapahtuma rikkaampi. B siirtyi jakson alkupuolella ihan nätin hyökkäyksen päätteeksi Jonathan Sorianon osumalla johtoon ja tämän jälkeen joukkueella oli jälleen se ns. h-hetkensä lisäosumien tekemiseen, mutta kun eivät taaskaan tässä onnistuneet, niin kävi se tältä kaudelta jo turhankin tutuksi tullut ihan luonnollinen tapahtuma sarja eli vastustaja saa rivejään kasaan ja siten niitä paikkojakin sekä lopulta sen tasoituksenkin kulmasta Lobaton hävittyä oman kaksinkamppailunsa aika 100-0. Jakson loppu meni sitten parhaimillaan melkoisella temmolla ja intensiteetillä päädystä päätyyn ja hivenen ihmettelemään jäin, ettei kumpikaan osunut, sillä niin paljon vaarallisia ja nopeita vastaiskuja nähtiin. No eipä tuosta mitään. Voitonavaimet olivat jälleen kerran, mutta kun ei kelvannut, niin tasapeli on aivan oikeutettu tulos. Ne voitot pitää ansaita ja sitä tuo joukkue ei vain tällä kaudella ole sen suuremmin osannut.
Avaus oli seuraava:
---------------Soriano---------------
--Tello--------------------Deulofeu--
--------Rafinha-------S. Roberto------
-----------------JDS------------------
--Lobato--Muniesa--Bartra--Montoya--
----------------Masip-----------------
Vaihdot:
61’ Deulofeu <-> Riverola
86’ S. Roberto <-> Rodri
89’ JDS <-> Carmona
B:ltä löytyi ainakin omiin silmiini kaksi selvää selkärankaa. JDS sekä Muniesa, joita on kyllä kiittäminen tuosta yhdestäkin pisteestä. Nuoremman Dos Santosin merkityksen tuolle joukkueelle huomasi vain jälleen kerran tämän tehtyä paluun B:n riveihin sitten tuon Japanin reissunsa. Kaveri kykenee olemaan sellainen ns. dominoiva pelaaja tuossa sarjassa. Voittaa kaksinkamppailut, tekee katkoja, kykenee antamaan varmoja sekä monesti joukkueen peliä edistäviä syöttöjä niin lyhyinä kuin pitkin, on lähes poikkeuksetta pelattavissa jne. eli paljon samaa kuin näissä La Masian keskikentän tuotoksissa noin yleensäkin. Kaveri on vain sellainen johtava pelaaja tuolle joukkueelle juuri nyt. Ei aivan samalla tapaa kuin Thiago viime keväänä, mutta sinne päin kuitenkin, joskin pelaavat myös eri pelipaikoilla. Muniesa puolestaan jatkoi viime aikojen pirun vahvoja otteitaan. Pelaa vahvasti jalalla, on nopea, mutta ennen kaikkea lukee tuota peliä sekä sijoittuu viisaasti. Todella mukavaa peliä nuorelta, käkkäräpäältä.
Hyökkäyksessä Soriano oli jälleen kerran oma hyvä itsensä. Ei, mitenkään erinomainen taikka loistelias vaan on ehtinyt pelaamaan jo tällä(kin) kaudella paremmin, mutta siis sitä tuttua ja varmaa korkean perustason työteliästä tekemistä Jonathanilta ja kun siihen lisää tehdyn osuman, niin ei voi valittaa. Tello oli myös pirteä ja etenkin energinen. Jaksoi juosta. Sitten kun lisää vahvan 1vs1 pelaamisen, ei ole mikään Messi, mutta siis nopeutta löytyy ja tekniikka riittää, niin se pelaaminen näyttää monesti hyvältä kun se asenne on kunnossa. En aiemmin ole kiinnittänyt kaveriin sen suurempaa huomiota, vaan on mennyt pitkälti joukon jatkona, mutta tällä kaudella olisi kuitenkin nostanut selvästi profiiliaan ja kun ominaisuuksissa on hyvin paljon samaa kuin Pedrossa ja Cuencassa, niin saapa nähdä. Tuollaisista pelaajista Pep vain pitää ja on osoittanut kykenevänsä myös näitä kehittämään.
Jatkuu...