Ei tarvinnut pessimistisen Barcelona fanin pettyä edellisen viikon aikana. Aika julmasti yhden viikon aikana valui viemäriin koko kausi. Kolme isoa peliä ja kolme huonoa peliä. Eilen illalla mielessä risteili aika synkkiä ajatuksia, mutta pakko se on vain hyväksyä, että tästä tuli Barcelonalle välikausi. Mikäli siitä jotain positiivista haluaa hakea, niin tämä on varmasti pitkässä juoksussa hyvä juttu jalkapallolle. Tältäkin palstalta on saanut lukea aikamoisia tunteen purkauksia liittyen Barcelonaan. Voi ihan perustellusti väittää, että Barcelona on varmasti näillekin henkilöille omalla tavallaan tuonyt myös ilon aihettaan pelityylillään. Viime vuodet on tarjoiltu hienoja suorituksia, maaleja, harhautuksia ja tilanteita useampaankin Youtube koosteeseen. Jalkapallon juhlaa, ne juhlat päättyivät tai ainakin keskeytyivät eilen. Mikään ei kestä ikuisesti, sanotaan.
Mikäli jokainen joukkue pelaisi kuin Chelsea eilen, ei tätä hienoa lajia huvittaisi edes seurata. FC Barcelona on omalla tinkimättömällä tyylillään ihastuttanut ja vihastuttanut viime vuodet. Toivottavasti tuo lento jatkuu ja tuohon jalkapallon raiskaamiseen löydetään lääke. En halua käyttää termiä väärin voitettu, tuo eilinen taktiikka oli varmasti yksi niistä harvoista millä Barcelona kaadetaan altavastaajana. Se onnistui ja onnittelut vastustajalle siitä. Tappio tuli kuitenkin Barcelonan omalla tinkimättömällä tyylillä, ei hyvällä pelillä, mutta mieluummin näin kuin jotenkin muuten.
Selityksiä tälle vaisulle kaudelle voi hakea, vaikka ja mistä. Paljon puhutaan että Guardiola ei ole kyennyt kehittämään peliä, mutta kolmen puolustuslinja oli selkeä yritys uutta kohti. Se oli epäonnistunut yritys kehittää peliä eteenpäin. Itse näen että Barcelonan nykyinen pelityyli vaatii neljän miehen linjan. Viime kauden linja muodossa Abidal-Pique-Puyol-Alves piti peräpään kasassa. Tällä kaudella Piquen ja Puyolin vammat ovat käytännössä tuhonneet tuon toppariparin. Näistä tärkeistä peleistä pois jäi myös Abidal, jonka merkitys tuolle puolustukselle oli valtava. Kokenut Abidal teki viime kaudella paljon tärkeitä katkoja ja oli iso syy sille miksi Alves pystyi nousemaan niin vapaasti oikealla. Abidalin kanssa Barcelona pystyi käytännössä pelaamaan välillä kolmella topparilla ja Alvesilla, ilman että Barcelona olisi käyttänyt varsinaista kolmen linjaa. Iso aukko paikattavaksi. Väitän että Abidalin kanssa Barcelona ei olisi näissä kolmessa tärkeässä ottelussa päästänyt viittä maalia.
Mikäli Abidal ei pysty enää huipulle palaamaan täytyy tuonne vasemmalle löytää korvaava mies. Jordi Albaa en pysty näkemään suorana paikkaajana, Barcelonan on vaikea ylläpitää kentällä 5 hyökkäävää pelaajaa, mikäli laitapakkeina hääräävät Alves & Alba. Nyt jo nähtiin mitä pelistä tulee kun kentällä on puolustavissa rooleissa vain Puyol, Mascherano ja Busquets. Puolustus vuotaa liikaa. Abidal tasapainotti vasempana pakkina tuota systeemiä.
Hyökkäykseen on huudettu sitä isoa sentteriä, mutta miten se tuonne ajetaan sisään. Ensinnäkin tarpeeksi taitavia isoja hyökkääjiä ei ole kovin montaa maailmassa. Zlatan oli aikanaan mielestäni täydellinen vastaus tuohon rooliin, mutta Zlatankaan ei tuohon palettiin täysin sopinut. Toisaalta mielestäni Guardiaola ei loppuen lopuksi käyttänyt Ibraa oikein. Mitään Mario Gomezia tuonne ei voi ajaa sisään, tekniikka ei riitä tuohon pelityyliin eikä ole mitään järkeä seisottaa miestä boxissa pääpelin takia. Mikäli tuohon löydetään sellainen hyökkääjä, joka sopii siihen rooliin. On koko peliryhmitystä muutettava, jotta kaverista saadaan hyötyä irti ja toisekseen että kaveri pysyy tyytyväisenä. Messin pitää luopua tuosta valeysin roolista ja tuo koko hyökkäyspään paikanvaihto peli menee uusiksi. Itse en edes hakisi tuonne mitään kallista tornikärkeä yrittämään. Mikäli jostain löytyisi tekninen, fyysinen ja nopea n. 185cm pitkä kaveri, niin pitäisin kaveria sopivampana tuohon. Tuokin vaatisi toki koko pelityylin muuttamista. Yhtään Neymaria tuo hyökkäys ei kaipaa. Jotain on seurajohdon ja Guardiolan keksittävä.
Palstaveli eagle tuossa pureutui jo aiemmin ja paremmin yleisesti toiseen Chelsea otteluun. Samaan analyysiin en pysty, mutta yhdyn kyllä näkemykseen että laidoilta olisi pitänyt tulla enemmän. Tuo Piquen lanaaminen Valdesin toimesta oli siinä mielessä ikävä, että todennäköisesti lopussa Pique olisi nostettu tuonne boxiin painimaan. Olisi sopinut sinne huomattavasti kapteenia paremmin.
En nyt kuitenkaan heittäisi tässä vaiheessa Barcelona fanina kirvestä kaivoon. Tuolla joukkueella on vielä vähintäänkin kaksi hyvää vuotta edessään, kun siihen hankintaan pari sopivaa pelaajaa ja pelityyliä säädetään. Thiago Silva olisi todellä iso palanen tuonne puolustukseen, toivottavasti mies onnistutaan houkuttelemaan Camp Noulle.
En jaksa alkaa tässä puolustelemaan syitä miksi kannatan Barcelonaa. Itse olen omassa kaveripiirissäni huomannut, että jokaisella ihmisellä on erilainen tapa suhtautua urheiluun ja joukkueisiin. Kaikki yhtä vääriä tai oikeita. Jotkut syntyvät kannattajiksi, toiset kasvavat ja toiset valitsevat suosikkinsa. Toisilla siihen riittää yksi ottelu, toisilla se prosessi on pitempi. Itse olen hyvässä ja pahassa tunneihminen, jostain on kummunnut se rakkaus tähän Katalonian ylpeyteen. Jollain tasolla olen ollut Barcelona kannattaja jo vuodesta 1994, mutta toisaalta silloin ei ollut mitään mahdollisuutta seurata pelejä. Mitä sitten että vahvempi tunneside syntyy myöhemmin? Englannin Valioliigaa oli mahdollisuus seurata aiemmin, mutta pidin aikanaan jopa Serie A:sta enemmän. Monen Valioliiga rakkaus on syntynyt näiden 90-luvun otteluiden tähden, nyt moni ihastuu Barcelonaan kun on saanut mahdollisuuden seurata La Ligaa. Aiemmin täällä joku jo totesi että ManU:lla/Liverpoolilla on enemmän faneja suomessa kuin Fulhamilla. Yksi suuri syy on että suurpelaajat pelaavat näissä seuroissa, pelaajat joita on jo kesäisissä arvokisoissa Ylen kanavilla seurattu. Omat United sympatiat kumpuavat punanenäisestä Tanskalaisesta, koska olin itsekin maalivahti. Samalla tavalla omaksi suosiksi valikoitui -94 kisojen myötä Espanjasta Zubizarretta ja Barcelona. Mitä sitten ettei silloinen junnu tiennyt, että kaveri siirtyi Valenciaan. Zubizarretta jäi ja Barcelona jäi, vaikka pelejä ei voinutkaan seurata. Myöhemmin siihen tuli mahdollisuus mm. Urheilukanavan kautta ja sympatiat seurasivat mukana. Onko tuollainen kannattaminen sitten mistä kummunnut, voiko joku sen lapsen mielessä syntyneen ajatusjohtuman tuomita? Itse sympatiseeraan pitkästi samoja joukkueita mitä vuonna -95. Jokerit(Otakar Janecky), Toronto Maple Leafs(Doug Gilmour/Felix Potvin), ManU(Schmeichel), Barcelona(Zubizarreta/Stoichkov) ja Italia(Roberto Baggio/Paolo Maldini).
Lähtökohtaisesti omat suosikit ovat silloin syntyneet ja samoina pysyneet. Suurin osa näistä on menestystä saavuttanut enemmän tai vähemmän. Tässä suhteessa olen onnekas kaveri, kukaan tuskin osasi tuossa vaiheessa ennustaa, että Italia voittaa 2006 MM:n. Manchester United hallitsisi Valioliigaa 2010-luvun alkuvuosille asti ja että Barcelona saisi nauttia yhdestä kaikkien aikojen jalkapallojoukkueista. Nuori mies on valintansa tehnyt ja vähän vanhempi, tulevaisuudessa toivottavasti herrasmies niitä kunnioittaa.
Se että hylkäänkö Barcelonaa, kun nämä menestysvuodet vääjäämättömästi joskus päättyvät. Vastaus on että tuskin alan toista jalkapalloseuraa enää omistamaan, eiköhän se yksi riitä. Äänioikeus on, kun seuraavaa puheenjohtajaa valitaan. Mikäli mikään muovinen jenkkiperhe ei osta seuraa, muuta sitä rahantekovälineeksi ja velkavivuksi, niin tuskin seuraamisen intensiteetti vähenee. Pidän tätä seurassa vallitsevan järjestyksen takia epätodennäköisenä. Eiköhän tässä sinnitellä. Palsta alkaa valitettavasti muuttua ilmapiiriltään sellaiseksi, että saatan jatkossa kirjoittaa enemmän Toronton kausiketjuun, mutta jokainen peli nautitaan/kärsitään varmasti jatkossakin loppuun asti.
Nykyään suomalaisen maaseudun lapsi näkee yhtä helposti espanjalaista futista kuin suomalaista jääkiekkoa.
Täällä saa koko ajan olla oikomassa näiden Madrid hörhöjen kirjoituksia. Tällä hetkellä todennäköisesti on helpompaa seurata La Ligaa ja Valioliigaa kuin SM-Liigaa. Ainakin täällä missä itse asun, ei UrhoTV:tä saa ilman järjetöntä kytkyä. 20e/kk ja vuoden sopimus. Veikkausliigaa ei näe oikein mistään, vaikka haluaisi. Aikamoiset kissanpäivät tässä on kansainvälisen jalkapallon ystävällä, kun lähes kaikki parhaat pelit näkee yhdellä Canalin kortilla. Ei tarvitse ihmetellä ihmisten miksi syntyy enemmän niitä Barcelona/Madrid/muu suurseura faneja, kun tarjonta on mitä on.
Esimerkiksi oma isäni on tällä hetkellä Barcelona fani, vaikka ei ole aiemmin seurannut jalkapallosta kuin arvokisoja. On pitänyt jalkapalloa ennen erittäin tylsänä pelinä, olisikohan syynä nuo Englannin liigan ottelut aiemmilta vuosikymmeniltä. Hän tykästyi Barcelonan peliin. Väärin kannatettu?
Onneksi kohta alkaa kesä ja voi olla muutaman kuukauden Graingerin kanssa samassa leirissä(eihän tätä palstaa muuten kestäisi, jos ei tästä vastakkainasettelusta saisi kesälomaa). Onneksi tuo oma paikallinen pesäpallon kyläseura on ollut Sotkamon Jymyn farmi, niin voi jollain edes perustella, että edes jotain suurseuraa kannattaa oikein perustein. Kyllä Flip #51 olen mm. nähnyt Roope Korhosen pelaamassa ykköspesistä. Todettakoon jatkoksi, että mikäli se oma kyläseura edelleen tahkoaisi Superissa niin sinnehän ne sympatiat virtaisivat.
Tähän on hyvä lopettaa tämä ennätyspitkä ja loppukevennyksen sisältävä viesti. Joka rönsyili paljon ohi ketjun otsikon aiheen ja sisältää turhan paljon tietoa henkilökohtaisista mieltymyksistä(sekä suurseura fanin säälittävän puolustelun mieltymyksilleen). Itse haluaisin lähteä siitä, että jokainen kannattaa tavallaan valitsemaansa seuraa omalla tavallaan ja omista syistään.
