Lähestyn keskustelua eri suunnasta ja ehkä kysyn ennemminkin kuin vastaan.
Pitääkö oman junnun nousta "kärkikenttiin" oikeuttaakseen jatkon?
Aika usein näkee kirjoituksia siitä, että pelaajalla on ottamatta se viimeinen askel noustakseen kärkiketjuihin. Varsinkin omien kasvattien kohdalla sitä usein näkee. Korhosen kohdalla tästä keskusteltiin useinkin. Kysynkin, että tarvitseeko useimpien nousta sille tasolle oikeuttaakseen jatkonsa Ilveksessä? Esim. edeltävien kausien Korhonen oli mitä mainion kolmoskentän työmyyrä. Useimpana vuotena joukkueen kärkeä +/- tilastoissa, loistava av-pelaaja ja ennen kaikkea ketjukavereiden suuresti arvostama. Maalintekokin luonnistui. Ja se palkka. Hyväksytäänkö me omat vain, jos heidän kehityskäyrä on ylöspäin? Eikö meidän yksi suuri ongelma ole ollut se, että olemme tuoneet kalliita miehiä 3-4 kentällisiin?
Tamperelaisnuori on laiska vai systemaattisessa toiminnassa vikaa?
Monesti näkee keskustelua siitä, että tamperelainen on laiska. Onko se oikeata laiskuutta vai sitä, että täällä on aina ihannoitu taitavia pelaajia ja pyritään jalostamaan taitopelaajia. Itse valmensin kymmenisen vuotta ja kyllä minä näin useassakin joukkueessa näitä tykinkuulia, jotka ovat valmiita luistelemaan kiviseinän läpi. Jotkut ajattelevat, että meiltä ei tule putkesta "jiriveistolaa". Mutta onko vika tamperelaisuudessa vai systemaattisessa pelaajan uran kehittämisessä? Meidän liigajoukkueessa taitaa olla kiistatta Suomen kovakuntoisin pelaaja - Jarkko Näppilä, oma kasvatti. Muistan tarinan siitä, kun Näppilä aikoinaan tuli junnureeneihin ja kertoi, että kävi hölkkäämässä Pirkan hölkän 33 km reenin alle. Eli kyllä täällä ahkeriakin löytyy. Ja jos pystytään tuomaan ylös pistepörssin voittaja (Lindgren), maalikuningas (Palola), liigan kovakuntoisin (Näppilä), niin kyllä pystytään tuomaan myös joka suuntaan sinkoileva tykinkuula.
Meillä taidetaan omasta katraasta nostaa pääosin ylöspäin lähinnä ne junnut, jotka tekevät A-nuorissa eniten pisteitä. He ovat usein näitä taitavia. Voidaanko tamperelaisesta kasvattaa "jiriveistolaa". Varmasti voidaan, mutta se vaatii systemaattisuutta ja ehkä asennemuutoksenkin. Minä vain epäilen, että organisaatiossa ei vielä tuoda ylöspäin näitä "jiriveistoloita". Tällöin tällaisen pelaajan kehittämiseen tulee myös panostaa ja tuoda häntä systemaattisesti ylöspäin.
Omavaraisuus - mitä se tarkoittaa käytännössä lähitulevaisuudessa
IH linjasi kesällä visiokseen menestymisen omavaraisena. Nyt joukkue on ehkä historiansa vähiten omavarainen. Mielenkiintoista nähdä, miten nykyinen johto toteuttaa tämän. Onko luvassa jo ensi kaudeksi mieluisia paluumuuttajia ja nostoja nuorista liigaan samalla kuin ei-kasvateille näytetään ovea? Vai jääkö tuo vain korulauseeksi, jolla tyynnytellään ilvesläisiä. Aivan kuten aikoinaan julkaistiin Poika ja Ilves pilkkomatta sitä millintarkkoihin suunnitelmiin. Jotta suunnitelmat voidaan toteuttaa menestyksekkäästi pitäisi yhteistyön emoseuran ja osakeyhtiön välillä saada korjattua nopeasti. Eikä millään lumemediatempaisuilla.
Minä pelkään, että niin kauan kuin Manngård&Honkalehto ovat orkesterissa mukana, ei täältä kerran turhautuneina lähteneet kovin helpolla palaa.