Turha sitä kieltä on pohdiskella, onhan nuo kekkerit muutaman kerran voitettu hepreallakin.
(tämä ei siis ollut suoraan lainatun tekstin kirjoittajalle, vaan ihan kommentti keskusteluun)
En sinänsä ole huolissani, tuleeko biisin "message" läpi, vaan yksinkertaisesti siitä, että keskivertoeurooppalaiselle suomen kieli saattaa kuulostaa "oudolta", siinä missä esimerkiksi ranskankielinen musiikki kuulostaa "hyvältä", vaikkei kieltä osaisikaan.
Kielikysymys toki on vähän monitahoisempi mutta juuri Käärijän tapauksessa en koe sitä kovin merkittävänä. Kyse on aika omaleimaisesta tapauksesta. Biisin alkupuolessa vain ja ainoastaan karaktäärin onnistuminen ratkaisee. Että löytyy terä, hulluus ja maanisuus riittävän hyvin. Sitten taite yllättääkin kaikki jotka kuuntelee ekan kerran hommaa vasta viisuissa eli suurimman osan porukasta. Ja sehän on sitten muutenkin lähinnä cha cha chaata siinä. Ne japani-koreabiisitkin on aina mennyt niin että omaa kieltä ja johonkin väliin pari lainia englantia. Jotta tulee joku kosketuspinta ulkolaisyleisölle. Cha cha cha ajaa tämän. Suomessa ei koskaan olla myöskään oikein tällä tavalla asiaa työstetty.Vaikka yleisesti pidän uniikkia kieltämme suunnattoman arvokkaana osana kulttuuriamme ja kuuntelen suomenkielistä musiikkia yhtä lailla, odottaa ensimmäinen suomen kielellä ulkomailla "breikannut" artisti edelleen itseään. Humppayhtye Eläkeläiset nauttivat jonkinmoista suosiota Saksassa ja Ievan polkka on ollut meemi jo ennen kuin kyseinen sana oli popularisoitunut, mutta siinä se.
Vaikka näin suomalaisena kielemme sointuukin korviini hienosti, eivät ulkomaalaiset valitettavasti tunnu jakavan tätä. Ymmärtäneekseni kieltämme on pidetty merkittävänä syynä, mikseivät suomalaiset draamatuotannot menesty globaalisti, vaikka miten olisi tekstityksiä. Sinänsä huomionarvoista, että musiikin puolella lukemattomat japanilaiset ja korealaiset artistit ovat saaneet suosiota myös länsimaissa, vaikka japani ja korea kuulostaakin vieraalta musiikkikuluttajille.
Käärijä ja tuotantotiiminsä tehköön ratkaisunsa, mutta olettaisin biisin taipuvan englanniksi varsin kivuttomasti yhtä lailla. Se kuinka monta pistettä tämä tulee maksamaan, jää nähtäväksi.
En periaatteessa ole eri mieltä mistään esittämästäsi pointista. Mielestäni suomen kielelle on paikkansa myös globaalissa kontekstissa, mutta rajallisessa sellaisessa. (Ennen kaikkea yksittäiset ulkomaalaistenkin suissa soljuvat sanat.) Kannan kuitenkin jonkinmoista ylpeyttä, että lukeudumme parhaiten englantia vieraana kielenä osaavimpien kansojen joukkoon koko maailman mittakaavalla ja mielestäni viestintä ulospäin tulisi toteuttaa niin pitkälle kuin mahdollista englanniksi.Puhut monesti olevasi huolissasi Suomen maabrändistä, ja ulkomaalaisten mielipiteistä ylipäänsä Suomeen liittyvistä asioista. Siitä huolimatta nyt vika on siinä, että Suomi kehtaa esiintyä omalla, erityislaatuisella kielellään, jolle ei periaatteessa löydy verrokkia muualta maailmasta? Eikös tuo ole nimenomaan mitä parhain keino tuoda sitä omaa "brändiä" näkyville ja muiden tietoisuuteen, kun esityskin on hyvä? Ainakin nyt ne muut eurooppalaiset ovat vahvasti olleet juuri sitä mieltä, joten en nyt ihan ymmärrä tätä kannanottoa.
Vaikka heprea, arabia, kiina, japani jne. kuulostavatkin vaikkapa englantia äidinkielenään puhuville helposti "käsittämättömiltä" kieliltä, lukeutuvat nämä kaikki "suurien kulttuurikielten" joukkoon ja vaikka kuulija ei ymmärtäisi biisistä sanaakaan, välittynee taiteellisuus läpi joka tapauksessa. Suomi taasen on sitä töksähtelevää konsonanttia ja pitkää vokaalia, mistä allekirjoittanutkin musiikkia kuunnellessa nauttii, mutta keskivertobritti, saksalainen, kroatialainen, belgialainen jne. voi pitää kriittisenä, ettei ääntä irtoa.Turha sitä kieltä on pohdiskella, onhan nuo kekkerit muutaman kerran voitettu hepreallakin.
(tämä ei siis ollut suoraan lainatun tekstin kirjoittajalle, vaan ihan kommentti keskusteluun)
Siis viekö suomenkieli pisteitä.. verrattuna mihin? Siihen, että Käärijä vetäisi englanniksi?Tässä vaiheessa esityskielen vaihtaminen ei toden totta liene enää tarkoituksenmukaista, mutta en voi olla pohtimatta, viekö suomi esityskielenä 10, 20, vai jopa 50 pistettä.
1992 Pave Maijanen edusti Suomea "Yamma Yamma"-biisillä, missä tuota universaalia hokemaa sitten toistettiin ja sijoitus vihoviimeinen. Kaksi vuotta myöhemmin 1994 Suomi lähti kovin odotuksin viisuihin CatCat:n "Bye Bye Baby"-vedolla (Siis kyseisen biisin sanoitus hyvin paljon K-Popia muistuttava, missä omalla kielellä vedetään valtaosa, mutta kertosäkeistöön laitetaan englanninkielinen hokema) ja sijoitus 22.Ne japani-koreabiisitkin on aina mennyt niin että omaa kieltä ja johonkin väliin pari lainia englantia. Jotta tulee joku kosketuspinta ulkolaisyleisölle. Cha cha cha ajaa tämän. Suomessa ei koskaan olla myöskään oikein tällä tavalla asiaa työstetty.
Suomenkieli on toki erikoisen kuuloinen ulkomaalaisten korviin, mutta minulle on muodostunut vahva käsitys, että Suomessa liioitellaan jatkuvasti sitä, miten huonolta meidän kieli muiden mielestä kuulostaa.Vaikka heprea, arabia, kiina, japani jne. kuulostavatkin vaikkapa englantia äidinkielenään puhuville helposti "käsittämättömiltä" kieliltä, lukeutuvat nämä kaikki "suurien kulttuurikielten" joukkoon ja vaikka kuulija ei ymmärtäisi biisistä sanaakaan, välittynee taiteellisuus läpi joka tapauksessa. Suomi taasen on sitä töksähtelevää konsonanttia ja pitkää vokaalia, mistä allekirjoittanutkin musiikkia kuunnellessa nauttii, mutta keskivertobritti, saksalainen, kroatialainen, belgialainen jne. voi pitää kriittisenä, ettei ääntä irtoa.
Tämä alkaa oikeasti vaikuttamaan siltä, että et itse pidä siitä miltä suomenkieli kuulostaa ja yrität vain selittää tätä sitä kautta, että ulkomaalaiset eivät siitä tykkää. Aika masentavaa suorastaan, että olet tuota mieltä - etenkin kun samaan aikaan yrität puhua sen puolesta, että Suomea pitäisi saada enemmän esille ulkomailla.Nyt kun minkäänlaisia kielirajoituksia ei viisuissa ole ollut pitkään aikaan, soisin meidän ottavan hyödyn englanninkielisestä osaamisestamme ja osallistuvan kategorisesti nykyajan lingua francalla.
Englanti on kuitenkin ollut populaarimusiikin dominantti kieli jo jostain 1960-luvun alusta lähtien ja vaikka oma englannin kielen taito olisikin rajallinen, The Beatles, AC/DC, Rihanna, Eminem-osasto on kuitenkin tuttua eurooppalaisille musiikkikuluttajille oikeastaan kautta linjan. Sille miksi lukemattomat englanninkielisten maiden ulkopuolelta tulevat artistit tekevät uraa englanniksi on syynsä.Lisätään vielä että monessako äänestäjämaassa väestö puhuu englantia äidinkielenään? Ei monessa. On toki maita joissa kaikki silti osaa (kuten pohjoismaat) mutta Keski- ja Itä-Eurooppaan tai Välimeren maihin mentäessä aina yllättää että turistirysien ulkopuolella tosi harva lopulta osaakaan englantia muutamaa sanaa enempää.
Ehkä joskus "myöhäisteininä" olin tuota mieltä, mutta aikuisiällä olen oppinut arvostamaan omalaatuista kieltämme enemmän ja enemmän. Taannoin koin jopa eräänlaista "häpeää", että Suomi oli Unkarin ohella ainut eurooppalainen kansallisvaltio, minkä valtakieli ei kuulunut indoeurooppalaiseen kielikuntaan ja halusin todistella itselleni suomen olevan de facto kreolikieli lukuisine lainasanakerrostumineen, mutta nykyään nautin Eino Leinon teksteistä, kuin kalevalamittaisesta runoudesta.Tämä alkaa oikeasti vaikuttamaan siltä, että et itse pidä siitä miltä suomenkieli kuulostaa ja yrität vain selittää tätä sitä kautta, että ulkomaalaiset eivät siitä tykkää. Aika masentavaa suorastaan, että olet tuota mieltä - etenkin kun samaan aikaan yrität puhua sen puolesta, että Suomea pitäisi saada enemmän esille ulkomailla.
Luonnollisestikaan huonoa biisiä ei mikään hokema pelasta. En silti usko että "Bye Bye Baby" olisi menestynyt paremmin vaikka suomen sijaan olisikin laulettu koreaksi tai japaniksi. Ei se siitä ollut kiinni.1992 Pave Maijanen edusti Suomea "Yamma Yamma"-biisillä, missä tuota universaalia hokemaa sitten toistettiin ja sijoitus vihoviimeinen. Kaksi vuotta myöhemmin 1994 Suomi lähti kovin odotuksin viisuihin CatCat:n "Bye Bye Baby"-vedolla (Siis kyseisen biisin sanoitus hyvin paljon K-Popia muistuttava, missä omalla kielellä vedetään valtaosa, mutta kertosäkeistöön laitetaan englanninkielinen hokema) ja sijoitus 22.
En ole varsinaisesti eri mieltä yhdestäkään esille nostamastasi pointista. Lienee jopa jonkinlaisen itsetutkiskelun paikka, miksi suomenkielinen biisi näyttäytyy helposti "junttimaisena" (viittamatta Käärijään), mutta japaninkielinen, tai hepreankielinen "kulturellina". Alemmuuskompleksi lienee vahva termi, mutta asennoituminen, ettei suomen kielellä kykenisi tuottamaan maamme rajojen ulkopuolellakin arvostettavaa kulttuuria ei varmasti ole paras, olkoonkin meriitit toistaiseksi erittäin laihat. (Kaurismäkileffat nauttivat jonkinmoista suosiota globaalisti ja fennougristiikka on oma tieteenalansa.)@Ann Arbor ymmärrän osittain mitä ajat takaa, mutta silti tuossa on vähän ristiriitaa, että juuri suomen kieli olisi joku epätaiteellinen poikkeus maailman lukuisten kielien joukossa. Miksi heprea tai kiina kuulostaisi pätkääkään taiteellisemmalta kuin suomi? Jokaisessa kielessä on omat intonaationsa, jotka tekevät niistä persoonallisia ja ainutlaatuisia, eikä suomalaisuuskaan välity mistään muusta kielestä samalla tavalla kuin suomesta. Miksi siis juuri suomalaisten tulisi pidättäytyä oman kielensä käytöstä, vaikka muut vetäisivät omillaan?
Perustelu siis on käsittääkseni osittain se, että suomi ei kuulu suurten kulttuurikielien joukkoon. Miten se voisi koskaan sinne noustakaan jos suomalaiset itse välttävät sen käyttöä? Tai no ei varmastikaan nouse koskaan tasavertaisesti niiden suurten rinnalle koska olemme pieni kansa, mutta sitä suuremmalla syyllä meidän tulisi olla siitä ylpeitä ja tuoda sitä ylpeänä esiin maailmalle. Juuri tällainen ajatusmalli tukahduttaa omaa identiteettiä eniten.
@Ann Arbor on fiksu tyyppi kaikin puolin, mutta kansainvälisyys on hänelle niin kova juttu, että se menee joskus vähän itsetarkoitukseksi.Puhut monesti olevasi huolissasi Suomen maabrändistä, ja ulkomaalaisten mielipiteistä ylipäänsä Suomeen liittyvistä asioista. Siitä huolimatta nyt vika on siinä, että Suomi kehtaa esiintyä omalla, erityislaatuisella kielellään, jolle ei periaatteessa löydy verrokkia muualta maailmasta? Eikös tuo ole nimenomaan mitä parhain keino tuoda sitä omaa "brändiä" näkyville ja muiden tietoisuuteen, kun esityskin on hyvä? Ainakin nyt ne muut eurooppalaiset ovat vahvasti olleet juuri sitä mieltä, joten en nyt ihan ymmärrä tätä kannanottoa.
Muistuttaisin näiden olevan Euroviisut, eivätkä mitkään kielitietelijöiden MM-kisat.Siis mielestäni Käärijän biisissä ei sinänsä ole mitään "vikaa", vaan euroviisukontekstissa toden totta huomiota saava kokonaisuus ja oletan finaalipaikan aukeavan hyvin todennäköisesti.
Suomi on äidinkieleni. Vaikka englanti on hyvin hallussa yhtä lailla, äidinkieli on aina äidinkieli ja kulutan suomenkielisiä mediasisältöjä jatkuvalla syötöllä. Olen yhtäältä vuosien aikana saanut käsityksen, että Suomen ulkopuolella (Viro ehkä poikkeus.) suomen kieltä ei yleisesti pidetä "miellyttävänä" kuultavana, vaikka toki itse pidänkin kieltämme fonologisesti "soljuvana".
Tässä vaiheessa esityskielen vaihtaminen ei toden totta liene enää tarkoituksenmukaista, mutta en voi olla pohtimatta, viekö suomi esityskielenä 10, 20, vai jopa 50 pistettä.
Minäkin ajattelin aluksi, että sanoitukset ovat tasoa Portion Boys, mutta jos tuota yhtään enempää miettii niin onhan siinä ihan sanomaa.Sanoitukset ovat vieläpä sen verran nolot, etten voisi olla pohtimatta veisikö englannin kieli biisiltä 50, 100 vai 500 pistettä.
Tässä on kyllä vinha perä, tuossa sanomassa nimittäin......
Joo, pohjimmiltaan biisi kertoo illasta radalla, mutta kyllä tuosta mun mielestä on löydettävissä myös syvempää merkitystä siitä kuinka onnellisempia ovat ne, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä ja voivat vapaasti olla omia itsejään ja toisaalta kuinka ikävä tunne on, kun ei pysty ujoutensa tai jonkun muun rajoittavan seikan takia rentoutumaan ja joutuu paikkaamaan tilanteen alkoholilla.
En toki usko että keskiverto eurooppalainen olisi kiinnostunut tai kykenevä näinkään syvään tulkitaan yhden kolmen minuutin esityksen perusteella oli kieli mikä tahansa. Genrejä sekoittavana bilebiisinä ja kaoottisena lavaesityksenä tuota tullaan arvostelemaan. Oma mielipiteeni sanoitusten typeryydestä on kuitenkin tässä kuukauden mittaan vaihtunut.
Tekstiykset taitaa edeelleenkin olla kahdessa maassa eli Suomessa ja Virossa.Monissa maissa on myös tarjolla käännökset lähetyksissä eli kappaleen tarina tulee monelle ymmärretyksi.
En mä sanoisi, että suomenkieli on yhtään sen oudompi kieli kuin romania esimerkiksi joka Moldovan kautta oli viime vuonna 7 ja yleisöäänissä toinen. Tai serbiankieli jolla oltiin 5. Hollaniksi laulettu biisikin oli 11. Ja se on yksi rumimpia kieliä mitä tiedän. Eli sillä ei ole väliä miltä kieli kuullostaa. Vaan miltä se biisi kuullostaa. Miten viesti välittyy. Serbia ja Moldova onnistui tunnelman ja viestin välittäjinä todella hyvin viime vuonna.En sinänsä ole huolissani, tuleeko biisin "message" läpi, vaan yksinkertaisesti siitä, että keskivertoeurooppalaiselle suomen kieli saattaa kuulostaa "oudolta", siinä missä esimerkiksi ranskankielinen musiikki kuulostaa "hyvältä", vaikkei kieltä osaisikaan.
Viime vuonna top kymppiin taisi mahtua yksi kappale, jota ei esitetty maan omalla äidinkielellä. Kreikka oli kahdeksas englanninkielisellä kappaleella.Tekstiykset taitaa edeelleenkin olla kahdessa maassa eli Suomessa ja Virossa.
En mä sanoisi, että suomenkieli on yhtään sen oudompi kieli kuin romania esimerkiksi joka Moldovan kautta oli viime vuonna 7 ja yleisöäänissä toinen. Tai serbiankieli jolla oltiin 5. Hollaniksi laulettu biisikin oli 11. Ja se on yksi rumimpia kieliä mitä tiedän. Eli sillä ei ole väliä miltä kieli kuullostaa. Vaan miltä se biisi kuullostaa. Miten viesti välittyy. Serbia ja Moldova onnistui tunnelman ja viestin välittäjinä todella hyvin viime vuonna.
Älä tosiaan koskaan yliarvioi ihmisten kykyä ymmärtää sanoituksia.Tässä on kyllä vinha perä, tuossa sanomassa nimittäin...
Tosin, pahoin pelkään, ettei valtaosa suomalaisitakaan edes halua ymmärtää noita ei niin piileviäkään syvempiä merkityksiä => aivot narikkaan ja antaa mennä vaan...
Ruotsikin lauloi neljänneksi englannilla. Joten top - 10 sisälsi kolme ei äidinkielellä laulettua laulua.Viime vuonna top kymppiin taisi mahtua yksi kappale, jota ei esitetty maan omalla äidinkielellä. Kreikka oli kahdeksas englanninkielisellä kappaleella.
Ja näemmä Norja oli kymmenes tuolla banana-hassuttelullaan. Top-9 kuitenkin sisälsi vain yhden biisin, jota ei esitetty osallistujamaan äidinkielellä :)
Niinpä...Jussi Hakulinen aikoinaan ihmetteli, miksi Rakkaus on lumivalkoinen- laulu soi monissa häissä.
Pointtini ei ollut, avautuuko biisin sanoma suomenkielisenä vai ei, vaan olen yksinkertaisesti huolissani, jääkö Suomen potentiaalinen menestys piippuun kielivalinnan takia. Eurooppalaiset musiikkikuluttajat kun ovat joka tapauksessa monin verroin tottuneempia englanninkieliseen populaarimusiikkiin ja myös muille kymmenien tai satojen miljoonien puhujien kielet ovat monille tuttuja. Esimerkiksi useampi italialaisartisti on tehnyt kansainvälisen uran omalla äidinkielellään. Esimerkiksi Andrea Bocelli on tulossa konsertoimaan Tampereelle Nokia Arenaan huhtikuussa ja epäilen, ettei valtaosa yleisöstä italiaa kovin hyvin osaa. (Bocellilla on toki myös englanninkielistä tuotantoa.)Muistuttaisin näiden olevan Euroviisut, eivätkä mitkään kielitietelijöiden MM-kisat.
Sanoitukset ovat vieläpä sen verran nolot, etten voisi olla pohtimatta veisikö englannin kieli biisiltä 50, 100 vai 500 pistettä.