Hyvä kolumni. Itselläkin jotenkin ristiriitaiset ajatukset tästä hypestä. Toki Käärijää symppaan ja aion finaalin katsoa seitinohuissa, mutta tuntuu silti hämmentävältä kuinka tästä tapahtumasta tosiaan puhutaan kuin jostain urheilukilpailusta; harjoistusten sujuminen, kisakunto, vedonlyöntikertoimet, tuomarien toiminta ja niin edelleen. Tavallaan ymmärrän, mutta tavallaan en ymmärrä sitä, miksi tämä voittomahdollisuus otetaan niin tosissaan. Mitä väliä sillä loppupeleissä on voittaako hän vai onko kakkonen?
En toki ole mikään oikea henkilö sanomaan miten muualla Euroopassa nämä asiat koetaan, mutta vähän sellainen fiilis, ettei tätä skabaa oteta Pohjoismaiden ulkopuolella aivan niin tosissaan. Toki muuallakin otetaan varmasti voitto mielellään vastaan jos kohdalle sattuu, mutta en jaksa uskoa että sitä voittoa himoitaan näin kovasti kuin Suomessa tai Ruotsissa, vaan kyseessä on enemmän sellainen hauska kevätrituaali. Jos joku Iso-Britannia tai Ranska haluaisi palavasti voittaa viisut, he voisivat järjestää asian helposti.
En tiedä. Siis tavallaan ihan hauska jännittää kisaa lauantaina, mutta toisaalta tuntuu tosi hassulta kun musiikkiesityksiä analysoidaan niin tarkasti ja asetellaan paremmuusjärjestykseen. Esimerkiksi tuo keskustelu lauluäänestä tuntuu tavallaan ymmärrettävältä koska Loreen on parempi laulaja, ja laulutaito vaikuttaa pisteisiin. Mutta samalla se tuntuu myös huvittavalta, koska loppupeleissä live on liveä, ja suurimmalle osalla tunnelma on tärkeämpää kuin tekninen erinomaisuus.
Euroviisut on kilpailuna niin arvaamaton, että kaikki yrittävät järkeillä jotain konkreettista, minkä pohjalta lopputulemaa voisi ennustaa. Totuus on, että menestys on niin monen asian summa, ettei sitä voi kunnolla ennakoida. Euroviisut on sekoitus politiikkaa, muoti-ilmiöitä, musiikkia, persoonia, somea ja ties mitä. Voittoon tarvitaan sopiva sekoitus vähän kaikkea. En usko, että kukaan isoista maista voisi kisaa voittaa vain päättämällä asiasta, koska sitä ei etukäteen ikinä tiedä, mikä toimii minäkin vuonna.
Jotkin maat ottavat kisat vakavammin kuin toiset. Ruotsi nyt ainakin on sen verta ylpeä viisuhistoriastaan ja Melodifestival on siellä oikeasti iso juttu, että siellä mennään aina täysillä. Monien muiden maiden kohdalla kiinnostus riippuu varmaan vähän siitä, että minkälaiset mahdollisuudet on voittaa kunakin vuonna. Joinakin vuonna haetaan voittoa isommin kuin toisina. Sehän kanssa tekee Euroviisuista hauskan, kun sinne lähetetään ihan naurettavia esityksiä. Vielä hauskempaa on, kun vitsinä lähetetty esitys menestyykin odotettua paremmin.
Euroviisut on tavallaan maailman isoin kilpailu, koska lähetystä seuraa vajaa 200 miljoonaa ihmistä. Olympialaiset ja Super Bowl jäävät kauaksi taakse. Nyt kun Suomella on realistinen mahdollisuus menestyä, niin nostattaahan se kisahuumaa ja spekulaatioita. En muista, että viime vuonna olisi ollut vastaavanlaista. Sen sijaan 2021 oli kanssa pöhinää, koska Blind Channelilla oli myös vahvat mahdollisuudet menestyä. Onhan tämmöisen kisan voittaminen iso juttu, varsinkin kun Suomella on vain yksi voitto takana.
Tänä vuonna on Suomen kannalta vielä poikkeuksellista, kun maata edustaa täysin omalaatuinen esitys. Käärijä ei ole ilmiö ainoastaan Suomessa, vaan ympäri maailmaa on innostuttu hänestä ja hänen kappaleestaan. Joku räppäävä Jere Vantaalta kisaa suomenkielisellä kappaleellaan Euroviisujen voitosta. Ihmiset ympäri maailmaa laulaa mukana suomeksi. Milloin viimeksi on ollut vastaavaa?
En itse ota yleensä viisuja niin vakavasti, koska näissä kisoissa mennään hauskanpito edellä. Nyt kun on kuitenkin aito mahdollisuus Suomella voittaa, niin olisihan se hienoa, kun se vielä tulisi tämmöisellä esityksellä. Lisämakua tuo se, että pahin kilpailija on rakas naapurimaa, mikä varmasti lisää kiinnostusta enemmän kuin, jos kilpailija olisi vaikka Moldova. Oma voitonhalu on herännyt monen asian summana ja veikkaan, että sama tilanne on monen muun kohdalla kanssa.