Myös jokainen viisujen "isoista maista" haluaa voittaa - joka vuosi. Briteissäkin surkutellaan omaa huonoa menestystä vuodesta toiseen ja iloitaan todella paljon, kun sitä menestystä joskus harvoin osuu kohdalle. Mitä ihmettä tarkoitat, että voisivat "halutessaan voittaa helposti"? Ettäkö lähtisivät manipuloimaan tuloksia? Voisiko samalla logiikalla Suomi voittaa helposti jääkiekon MM-kisat, kun voidaan keksiä vähän jekkua vastustajille kotikisoissa?
Vaikka Euroviisut onkin suuri viihdetapahtuma, joka ei ota monelta osin itseään liian vakavasti, niin se on silti samalla vakavaa kilpailua, jossa jokainen haluaa menestyä. Ei tämä mitään leikkiä ole tuon kilpailun osalta, ja jos joku lähtisi huijaamaan tuloksissa, niin siihen reagoitaisiin todella voimakkaasti.
No en nyt ala selittelemään sen enempää outoja horinoitani. Meillä jokaisella on epäilyttävät piirteemme. Minulla yksi sellainen on se, että melkein aina kun luen Oskari Onnisen kolumnin, minulle tulee tunne, että "tämä mies puhuu järkeä". Niin nytkin. Monelle muulle ei kyllä taida sitä samaa tunnetta tulla..
Mutta tuohon heittoosi Britanniasta kommentoin nyt kuitenkin, että helposti voittaminen oli toki liioittelua, mutta eihän mikään viittaa siihen, että UK:ssa oltaisiin tässä kisassa oltu pitkään aikaan kovin tosissaan menestyksen perässä, vaan lähetetty sinne jotain random tyyppejä pitämään hauskaa. Otetaan esimerkiksi UK:n viisuedustajat 20 vuoden ajalta alkaen tuoreimmasta:
Mae Muller, Sam Ryder, James Newman, Michael Rice, SuRie, Lucie Jones, Joe and Jake, Electro Velvet, Molly, Bonnie Tyler, Engelbert Humperdinck, Blue, Josh Dubovie, Jade Ewen, Andy Abraham, Scooch, Daz Sampson, Javine, James Fox, Jemini.
UK on eurooppalaisen musiikin supervalta, jolla olisi kyllä käytössään vaikka kuinka paljon sellaisia biisintekijöitä ja poptähtiä, joilla voisi menestyä niin kuin Ruotsi (jossa suhtaudutaan kisaan kaikista eniten tosissaan). Sen sijaan he lähettävät tapahtumaan vuosi vuotensa jälkeen jotain kutosdivarin nimiä, joilla ei ole mitään painoarvoa paikallisessa musiikkiskenessä. Ja jos joku ei niin brittimusiikkia tunne, voin paljastaa, että tuo lista koostuu suurimmaksi osaksi aivan täydellisistä neverheardeista.
En siis puhunut mistään tulosten manipuloinnista (wtf?), vaan siitä, että jos käytetään urheiluvertausta, niin se on sama kuin Kanada lähettäisi lätkän MM-kisoihin vuosittain jonkun AHL-joukkueen. Ei siinä hirveästi voittoa tavoiteltaisi.