Nyt on niin, että nämä ongelmaryhmät ovat Suomessa valtaisan pieniä (eivätkä mitenkään räjähtävästi kasvavia), n. 15 000 somalia, 10 000 kurdia, vajaa 10 000 muita kulttuurisesti etäisiä kansallisuuksia. Se ryhmä, mistä todennäköisesti pitäisi olla - geopoliittisesti - huolissaan on nopeasti kasvanut ja paljon näitä suurempi venäjää äidinkielenään puhuvien joukko. Se voi joutua meille vaaralliseksi pelinappulaksi täysin ilman omaa tahtoaan. Mutta nämä venäläisetkin ovat voimaton marginaalinen ryhmä tässä yhteiskunnassa, puhumattakaan somaleista ja kurdeista.
Tämä pienuusargumentti on kyllä sikäli hyvin harhaanjohtava koska se tavallaan nojaa siihen olettamaan että ihmisyksilöt omaavat identtisen hyötyarvon yhteiskunnalle. Näin ei kuitenkaan ole vaan riippuen minkälaisia kertoimia tahtoo käyttää on varsin triviaalia esittää että yksilöitten arvo/hyöty yhteiskunnalle ei ole yhdenmukainen vaan tilastollisesti voidaan tehdä nettohyöty-arvotuksia. Saksalainen työn perässä Suomeen yksin muuttava insinööri on yhteiskunnalle aivan eri arvoinen hyötymielessä kuin somalialainen 40-vuotias 7 lapsen äiti.
Ei ole, esim. työllisyysasteen perspektiivistä, kovinkaan vaikea esittää että puhutaan vaikkapa kertoimen 10 hyödyllisyyseroista ts. saksalainen insinööri tuottaa yhteiskunnalle 10 kertaisen välittömän taloudellisen lisäarvon somaliäitiin nähden. On sitten oma keskustelunsa onko kerroin 2, 5 tai 10 mutta olennaista on ettei se ole 1. Näin ollen siis loppukädessä vaikkapa 15 000 yksilön joukon taloudellinen vaikuttavuus voikin vastata 150 000 yksilön vaikuttavuutta.
Kun julkissektorin kulutaso on kestämätön ja juuri nämä tietyt ihmisryhmät nojaavat täysin julkissektorin tulonsiirtoihin (joko suoraan tai välillisesti esim. kiintiötyöllistämisen, ei markkinaehtoisen työllistämisen kautta) niin keskustelua ei tulisi käydä ihmismääristä vaan nettohyödystä yhteiskunnalle euroissa. Tällöin nopeasti päästään tilanteeseen että pieni vähemmistö on itseasiassa suunnaton kuluerä.
Jokaiselle on tuttua ns. kansakuntien ekologiset jalanjäljet, miten amerikkalainen kuluttaa maapallon resursseja 50-kertaisesti kenialaiseen nähden tms. Vastaavaa tarkastelua tulisi soveltaa myös Suomen vähemmistöihin, eli mikä on kunkin etnisen viiteryhmän taloudellinen jalanjälki ja sen perusteella, minkä pitäisi olla tavoitteena, pyrkiä optimoimaan niitten ryhmien kasvua joitten jalanjälki on maksimaalisen positiivinen. Ja toisaalta, pyrkiä rajaamaan negatiivisen kokonaishyödyn ryhmien kasvua. Miten tämän sitten toteuttaa, vaihtoehtoja on runsaasti ja äänestämällähän voi yrittää vaikuttaa politiikkaan tältä osin. Loppukädessä asia linkittyy suoraan Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn monen muun asian ohessa, eikä sikäli ole mitenkään huonoa että niitäkin ehdokkaita löytyy jotka yrittävät tässäkin nurkassa saada jotain aikaiseksi.
Hyvinvointiyhteiskunta ei kestä hyvinvoinnin rajatonta jakamista, valitettavasti vain tämän asian myöntäminen lienee kestämättömän vaikeaa monille.
Viimeksi muokattu: