Perusduunari ei valitettavasti ymmärrä, että maailma, jossa kaikkia arvoja määrittää talous, on todellisuus, jossa duunarin asemaksi muodostuu globaali kilpajuoksu suurta rahaa vastaan. Käytännössä se tarkoittaa duunarin vääjäämätöntä näivettymistä, mikä näkyy Euroopassa tällä hetkellä äärioikeiston suosion nousuna.
Mitä enemmän kulttuurissa ja politiikassa tehdään valintoja muin kuin taloudellisin perustein, sitä todennäköisempää on, että tulevaisuuteen rakentuu maailma, jossa ihmisen ainoa mitta ei ole olla suurpääoman juoksupoika.
Vakiintuneiden asemien puolustaminen keskittymällä pelkästään omaan hyvään on luonnollinen reaktio, mutta on täysin varmaa, että tämä ei toimi suurta rahaa vastaan. Duunari voi käpertyä, nillittää ja äänestää populisteja, mutta suurta rahaa se ei häiritse. Se orjuuttaa duunaria silti ja tulevaisuudessa vielä enemmän.
Duunarin ainoa mahdollisuus on se, että rahakeskeisyyden sijaan politiikassa rupeaa nousemaan esiin muita arvoja. Jos raha säilyy ainoana arvona, se tarkoittaa länsimaiden perusduunarille kylmää kyytiä.